Johannes
11 Mutta eräs mies, Lasarus* Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan+ kylästä, oli sairaana. 2 Kyseessä oli se Maria, joka siveli Herraan hyvänhajuista öljyä+ ja pyyhki hänen jalkansa kuiviksi hiuksillaan;+ hänen veljensä Lasarus oli sairaana. 3 Sen tähden hänen sisarensa lähettivät sanomaan hänelle: ”Herra, katso, se johon olet kiintynyt,+ on sairaana.” 4 Mutta kun Jeesus kuuli sen, hän sanoi: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi,+ jotta Jumalan Poika kirkastettaisiin sen välityksellä.”
5 Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta. 6 Mutta kun hän kuuli, että hän oli sairaana, niin hän viipyi silti kaksi päivää siinä paikassa, missä hän oli. 7 Tämän jälkeen hän sitten sanoi opetuslapsille: ”Mennään taas Juudeaan.” 8 Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Rabbi,+ juuri äsken juudealaiset* yrittivät kivittää sinut,+ ja taasko olet menossa sinne?” 9 Jeesus vastasi: ”Eikö päivänvaloa ole kaksitoista tuntia? Jos joku vaeltaa päivänvalossa,+ niin hän ei törmää mihinkään, koska hän näkee tämän maailman valon. 10 Mutta jos joku vaeltaa yöllä,+ niin hän törmää johonkin, koska valo ei ole hänessä.”
11 Tämän hän sanoi, ja sen jälkeen hän sanoi heille: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen*, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.”+ 12 Sen tähden opetuslapset sanoivat hänelle: ”Herra, jos hän on vaipunut uneen*, niin hän tulee terveeksi*.” 13 Jeesus oli kuitenkin puhunut hänen kuolemastaan. Mutta he luulivat hänen puhuneen unessa nukkumisesta. 14 Niinpä Jeesus sanoi heille silloin suoraan: ”Lasarus on kuollut,+ 15 ja minä iloitsen teidän takianne, etten ollut siellä, jotta uskoisitte. Mutta mennään hänen luokseen.” 16 Sen tähden Tuomas, jota kutsuttiin Kaksoseksi*, sanoi opetuslapsitovereilleen: ”Mennään mekin kuollaksemme hänen kanssaan.”+
17 Näin ollen kun Jeesus saapui, hän totesi hänen olleen jo neljä päivää muistohaudassa.+ 18 Mutta Betania oli lähellä Jerusalemia, noin kolmen kilometrin päässä*. 19 Niinpä monia juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luo lohduttamaan+ heitä heidän veljensä johdosta. 20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän meni sen tähden häntä vastaan, mutta Maria+ jäi istumaan kotiin. 21 Niin Martta sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut.+ 22 Ja silti tiedän nytkin, että Jumala antaa sinulle niin paljon kuin sinä Jumalalta pyydät.”+ 23 Jeesus sanoi hänelle: ”Veljesi tulee nousemaan ylös.”+ 24 Martta sanoi hänelle: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa+ viimeisenä päivänä.” 25 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.*+ Joka uskoo minuun, tulee elämään, vaikka hän kuoleekin;+ 26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan.+ Uskotko tämän?” 27 Hän sanoi hänelle: ”Uskon, Herra; minä olen uskonut, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se maailmaan tuleva.”+ 28 Ja tämän sanottuaan hän meni pois ja kutsui sisarensa Marian sanoen salaa: ”Opettaja+ on täällä ja kutsuu sinua.” 29 Kun tämä kuuli sen, hän nousi nopeasti ja lähti hänen luokseen.
30 Jeesus ei ollut näet vielä tullut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. 31 Sen tähden kun ne juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa talossa+ ja lohduttivat häntä, näkivät hänen nopeasti nousevan ja menevän ulos, he seurasivat häntä, koska otaksuivat, että hän oli menossa muistohaudalle+ itkeäkseen siellä. 32 Ja kun Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, niin hän lankesi hänen jalkoihinsa ja sanoi hänelle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.”+ 33 Kun nyt Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, niin hän huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan,+ 34 ja hän sanoi: ”Mihin olette panneet hänet?” He sanoivat hänelle: ”Herra, tule katsomaan.” 35 Jeesus puhkesi kyyneliin.+ 36 Sen tähden juutalaiset alkoivat sanoa: ”Katso, miten kiintynyt hän oli häneen!”+ 37 Mutta jotkut heistä sanoivat: ”Eikö tämä, joka avasi sokean silmät,+ kyennyt estämään tätä kuolemasta?”
38 Niin Jeesus, huokaistuaan jälleen sisimmässään, tuli muistohaudalle.+ Se oli oikeastaan luola, ja sitä vasten oli kivi.+ 39 Jeesus sanoi: ”Ottakaa kivi+ pois.” Vainajan sisar Martta sanoi hänelle: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä*.” 40 Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden?”+ 41 Niinpä he ottivat kiven pois. Jeesus nosti nyt silmänsä taivasta kohti+ ja sanoi: ”Isä, kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.+ 42 Tosin minä tiesin, että aina kuulet minua, mutta puhuin ympärillä seisovan ihmisjoukon vuoksi,+ jotta he uskoisivat, että sinä olet lähettänyt minut.”+ 43 Ja tämän sanottuaan hän huusi suurella äänellä: ”Lasarus*, tule ulos!”+ 44 Kuolleena ollut tuli ulos jalat ja kädet kääreisiin sidottuina,+ ja hänen kasvojensa ympärille oli sidottu liina. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet kääreistä ja antakaa hänen mennä.”
45 Monet juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja näkivät, mitä Jeesus teki, uskoivat sen tähden häneen,+ 46 mutta jotkut heistä menivät fariseusten luo ja kertoivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.+ 47 Sen johdosta ylipapit ja fariseukset kokosivat sanhedrinin+ ja sanoivat: ”Mitä meidän pitää tehdä, sillä tämä mies tekee monia tunnusmerkkejä?+ 48 Jos annamme hänen olla tällä tavoin, niin kohta kaikki uskovat häneen,+ ja roomalaiset+ tulevat ja ottavat pois sekä paikkamme*+ että kansakuntamme.” 49 Mutta eräs heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina,+ sanoi heille: ”Te ette tiedä yhtään mitään 50 ettekä ajattele teille olevan hyödyksi, että yksi ihminen kuolee+ kansan edestä eikä että koko kansakunta tuhoutuu.”+ 51 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut omasta aloitteestaan, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina, hän profetoi, että Jeesuksen oli määrä kuolla kansakunnan puolesta, 52 eikä vain kansakunnan puolesta, vaan myös kootakseen hajaantuneet+ Jumalan lapset yhteen.+ 53 Sen tähden he neuvottelivat siitä päivästä lähtien tappaakseen hänet.+
54 Tämän johdosta Jeesus ei enää kulkenut julkisesti+ juutalaisten keskuudessa,+ vaan hän poistui sieltä lähellä erämaata olevalle seudulle, Efraimiksi+ kutsuttuun kaupunkiin, ja sinne hän jäi opetuslasten kanssa. 55 Mutta juutalaisten pesah+ oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pesahia puhdistautuakseen palvontamenojen mukaan.+ 56 Sen tähden he etsiskelivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan temppelissä: ”Mitä mieltä olette? Ettäkö hän ei tule juhlaan lainkaan?” 57 Ylipapit ja fariseukset olivat näet antaneet käskyjä, että jos joku saisi tietää, missä hän oli, niin hänen tulisi antaa se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.