Toinen Samuelin kirja
tai kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen mukaan
TOINEN KUNINKAIDEN KIRJA
1 Ja Saulin kuoleman jälkeen, kun Daavid oli palannut lyötyään amalekilaiset,*+ tapahtui, että Daavid oleskeli Siklagissa+ vielä kaksi päivää. 2 Ja katso, kolmantena päivänä kävi niin, että leiristä Saulin luota tuli mies+ vaatteet repäistyinä+ ja multaa päänsä päällä,+ ja tapahtui, että kun hän tuli Daavidin luo, hän heti lankesi maahan+ ja heittäytyi kasvoilleen.
3 Niin Daavid sanoi hänelle: ”Mistä sinä tulet?”, mihin hän sanoi hänelle: ”Olen paennut Israelin leiristä.” 4 Ja Daavid sanoi hänelle edelleen: ”Miten on käynyt? Kerrohan minulle.” Tähän hän sanoi: ”Väki on paennut taistelusta, ja paljon väkeä on myös kaatunut ja kuollut,+ ja myös Saul+ ja hänen poikansa Jonatan+ ovat kuolleet.” 5 Silloin Daavid sanoi nuorelle miehelle, joka kertoi sen hänelle: ”Mistä oikein tiedät, että Saul ja myös hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet?”+ 6 Tähän nuori mies, joka kertoi sen hänelle, sanoi: ”Osuin sattumalta Gilboanvuorelle,+ ja siellä Saul nojasi keihääseensä+ ja, katso, vaununajajat* ja ratsumiehet olivat tavoittaneet hänet.+ 7 Kun hän kääntyi ja näki minut, niin hän kutsui minua ja minä sanoin: ’Tässä olen!’ 8 Ja hän sanoi minulle vielä: ’Kuka olet?’, johon sanoin hänelle: ’Olen amalekilainen.’+ 9 Sitten hän sanoi: ’Astuhan luokseni ja surmaa minut lopullisesti, sillä kouristus* on vallannut minut, mutta koko sieluni+ on vielä minussa.’ 10 Niin astuin hänen luokseen ja surmasin hänet lopullisesti,+ sillä tiesin, ettei hän kaaduttuaan olisi voinut elää. Sitten otin hänen päässään olleen diadeemin+ ja käsivarressaan olleen rannerenkaan tuodakseni ne tänne herralleni.”
11 Tällöin Daavid tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne,+ ja samoin tekivät myös kaikki miehet, jotka olivat hänen kanssaan. 12 Ja he valittivat ja itkivät+ ja paastosivat+ iltaan asti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin ja Jehovan* kansan ja Israelin huoneen tähden,+ siksi että he olivat kaatuneet miekkaan.
13 Daavid sanoi nyt nuorelle miehelle, joka kertoi sen hänelle: ”Mistä sinä olet?”, mihin tämä sanoi: ”Olen erään muukalaisasukkaan, erään amalekilaisen,+ poika.” 14 Silloin Daavid sanoi hänelle: ”Kuinka et pelännyt+ ojentaa kättäsi tuhotaksesi Jehovan voidellun?”*+ 15 Sitten Daavid kutsui yhden nuorista miehistä ja sanoi: ”Käy tänne. Iske hänet maahan.” Niinpä hän löi hänet maahan, niin että hän kuoli.+ 16 Daavid sanoi sitten hänelle: ”Verivelkasi* olkoon oman pääsi päällä,+ sillä oma suusi on todistanut sinua vastaan+ sanomalla: ’Minä surmasin lopullisesti Jehovan voidellun.’”+
17 Ja Daavid ryhtyi laulamaan valittaen tätä surulaulua+ Saulista ja hänen pojastaan Jonatanista+ 18 ja sanoi, että Juudan+ pojille pitäisi opettaa ”Jousi”.*+ Katso, se on kirjoitettuna Jasarin* kirjassa:+
19 ”Kaunistuksesi, oi Israel, on surmattuna kukkuloillasi.+
Kuinka ovatkaan väkevät miehet kaatuneet!
20 Älkää kertoko siitä Gatissa,+
älkää ilmoittako sitä Askelonin kaduilla,+
etteivät filistealaisten tyttäret iloitsisi,
etteivät ympärileikkaamattomien tyttäret riemuitsisi.+
21 Te Gilboan vuoret,+ älköön teidän päällänne olko kastetta, älköön sadetta, älköönkä siellä olko pyhien antien peltoja,*+
sillä siellä väkevien kilpi tahrattiin*,
Saulin kilpi, niin ettei ollut yhtään öljyllä voideltua.+
22 Surmattujen verestä, väkevien rasvasta
ei Jonatanin jousi kääntynyt takaisin,+
eikä Saulin miekka palannut tyhjin toimin.+
23 Saul ja Jonatan,+ rakastettavat ja miellyttävät elämänsä aikana,
ja kuolemassaan* he eivät eronneet.+
He olivat kotkia nopeammat,+
24 Te Israelin tyttäret, itkekää Saulia,
joka puki teidät helakanpunaan ja hienouksiin,
joka pani kultakoristeita vaatteisiinne.+
26 Olen ahdingossa tähtesi, veljeni Jonatan,
olit minulle hyvin miellyttävä.+
Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisten rakkaus.+
2 Ja sen jälkeen tapahtui, että Daavid tiedusteli Jehovalta+ sanoen: ”Menenkö ylös johonkin Juudan kaupungeista?” Tähän Jehova sanoi hänelle: ”Mene.” Ja Daavid sanoi vielä: ”Mihin minä menen?” Silloin hän sanoi: ”Hebroniin.”+ 2 Niinpä Daavid meni sinne ja myös hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam+ ja karmelilaisen Nabalin vaimo Abigail.+ 3 Ja kanssaan olleet miehet+ Daavid vei sinne, kunkin huonekuntineen, ja he asettuivat asumaan Hebronin alueen kaupunkeihin. 4 Sitten Juudan+ miehet tulivat ja voitelivat+ Daavidin siellä Juudan huoneen kuninkaaksi.+
Ja he tulivat ilmoittamaan Daavidille ja sanoivat: ”Jabes-Gileadin miehet hautasivat Saulin.” 5 Siksi Daavid lähetti Jabes-Gileadin+ miesten luo sanansaattajia sanomaan heille: ”Jehova siunatkoon teitä,+ koska osoititte tätä rakkaudellista huomaavaisuutta*+ herraanne* Saulia kohtaan hautaamalla hänet.+ 6 Ja osoittakoon nyt Jehova teitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta+ ja luotettavuutta*, ja minäkin osoitan teille tätä hyvyyttä, koska olette tämän tehneet.+ 7 Ja vahvistukoot nyt kätenne, ja osoittautukaa urhoollisiksi miehiksi,+ sillä herranne Saul on kuollut, ja minut taas Juudan huone on voidellut itselleen kuninkaaksi.”+
8 Mutta Saulin armeijan päällikkö Abner,+ Nerin poika, otti Is-Bosetin,+ Saulin pojan, ja vei hänet sitten toiselle puolelle* Mahanaimiin+ 9 ja teki hänet Gileadin+ ja asurilaisten* ja Jisreelin+ ja Efraimin+ ja Benjaminin,+ niin, koko Israelin kuninkaaksi. 10 Nelikymmenvuotias oli Is-Boset, Saulin poika, tullessaan Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksi vuotta. Osoittautui, että ainoastaan Juudan huone+ seurasi Daavidia. 11 Ja niiden päivien luvuksi, jotka Daavid oli Juudan huoneen kuninkaana Hebronissa, tuli seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta.+
12 Aikanaan Abner, Nerin poika, ja Is-Bosetin, Saulin pojan, palvelijat lähtivät Mahanaimista+ Gibeoniin.+ 13 Myös Joab,+ Serujan poika,+ ja Daavidin palvelijat lähtivät*, ja he kohtasivat myöhemmin toisensa Gibeoninlammikolla, ja he jäivät istumaan, toiset lammikon toiselle puolelle ja toiset lammikon toiselle puolelle. 14 Lopulta Abner sanoi Joabille: ”Pyydän, nouskoot nuoret miehet ja esittäkööt taistelun edessämme.” Tähän Joab sanoi: ”Nouskoot.” 15 Niin he nousivat ja menivät toiselle puolelle luvun mukaan, kaksitoista Benjaminille ja Is-Bosetille,+ Saulin pojalle, kuuluvaa ja kaksitoista Daavidin palvelijoista. 16 Ja he tarttuivat toinen toistaan päästä kunkin miekka toisen kyljessä, niin että he kaatuivat yhdessä. Ja sitä paikkaa alettiin nimittää Helkat-Hassurimiksi*, joka on Gibeonissa.+
17 Ja taistelu tuli sinä päivänä äärimmäisen ankaraksi, ja Abner+ ja Israelin miehet kärsivät lopulta tappion Daavidin palvelijoiden edessä. 18 Myös Serujan kolme poikaa,+ Joab+ ja Abisai+ ja Asael,+ sattuivat olemaan siellä, ja Asael oli nopeajalkainen kuin kedon gaselli.+ 19 Ja Asael lähti ajamaan Abneria takaa, eikä hän poikennut oikealle eikä vasemmalle seuraamasta Abneria. 20 Lopulta Abner katsoi taakseen ja sanoi: ”Sinäkö se olet, Asael?”, mihin tämä sanoi: ”Minä.” 21 Silloin Abner sanoi hänelle: ”Käänny oikealle tai vasemmalle ja ota kiinni joku nuorista miehistä ja ota omaksesi se, mitä häneltä riisut.”+ Mutta Asael ei tahtonut kääntyä pois seuraamasta häntä. 22 Niin Abner sanoi Asaelille vielä uudelleen: ”Käänny pois seuraamasta minua. Miksi minun pitäisi lyödä sinut* maahan?+ Kuinka voisin silloin kohottaa kasvoni veljesi Joabin puoleen?” 23 Mutta hän kieltäytyi edelleen kääntymästä pois, jolloin Abner iski häntä vatsaan+ keihään tyvipäällä*, niin että keihäs tuli ulos hänen selästään, ja hän kaatui siihen ja kuoli siinä missä oli. Ja tapahtui, että kaikki ne, jotka tulivat paikkaan, jossa Asael oli kaatunut ja sitten kuollut, seisahtuivat.+
24 Ja Joab ja Abisai lähtivät ajamaan Abneria takaa. Kun aurinko oli laskemassa, he tulivat Amman kukkulalle, joka on Giahin edustalla Gibeonin+ erämaahan vievän tien varrella. 25 Ja Benjaminin pojat kokoontuivat Abnerin taakse ja tulivat yhdeksi joukoksi, ja he jäivät seisomaan erään kukkulan laelle. 26 Ja Abner huusi Joabille ja sanoi: ”Tuleeko miekka syömään+ loputtomiin? Etkö tosiaan tiedä, että katkeruutta siitä vain lopulta syntyy?+ Kuinka kauan sitten kestää, ennen kuin sanot väelle, että se kääntyisi takaisin seuraamasta veljiään?”+ 27 Silloin Joab sanoi: ”Niin totta kuin tosi Jumala* elää,+ ellet olisi puhunut,+ niin vasta aamulla väki olisi luopunut seuraamasta kukin veljeään.” 28 Sitten Joab puhalsi torveen,+ ja kaikki väki pysähtyi eikä enää jatkanut Israelin takaa-ajamista, eivätkä he ryhtyneet enää uudelleen taistelemaan.
29 Abner ja hänen miehensä puolestaan marssivat Araban+ läpi koko sen yön ja ylittivät sitten Jordanin+ ja marssivat koko rotkon lävitse ja tulivat lopulta Mahanaimiin.+ 30 Joab taas kääntyi takaisin seuraamasta Abneria ja alkoi koota kaikkea väkeä yhteen. Ja Daavidin palvelijoista puuttui yhdeksäntoista miestä ja Asael. 31 Ja Daavidin palvelijat olivat lyöneet Benjaminista olevia ja Abnerin miehiä maahan kolmesataakuusikymmentä miestä.+ 32 Ja he lähtivät viemään Asaelia+ ja hautaamaan häntä hänen isänsä hautapaikkaan,+ joka on Betlehemissä.+ Sitten Joab ja hänen miehensä marssivat kaiken yötä, ja päivä sarasti heille Hebronissa.+
3 Ja sota Saulin huoneen ja Daavidin huoneen välillä tuli pitkälliseksi,+ ja Daavid vahvistui vahvistumistaan,+ ja Saulin huone heikentyi heikentymistään.+
2 Samaan aikaan Daavidille syntyi Hebronissa+ poikia,+ ja hänen esikoisekseen tuli Amnon+ jisreeliläisestä Ahinoamista.+ 3 Ja toinen oli Kilab+ Abigailista,+ karmelilaisen Nabalin vaimosta, ja kolmas oli Absalom,+ Gesurin kuninkaan Talmain+ tyttären Maakan poika. 4 Ja neljäs oli Adonia,+ Haggitin+ poika, ja viides oli Sefatja,+ Abitalin poika. 5 Ja kuudes oli Jitream+ Daavidin vaimosta Eglasta. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.
6 Ja tapahtui, että kun sota Saulin huoneen ja Daavidin huoneen välillä jatkui, niin Abner+ vahvisti jatkuvasti asemaansa Saulin huoneessa. 7 Ja Saulilla oli ollut sivuvaimo nimeltään Rispa,+ Ajjan tytär.+ Myöhemmin Is-Boset*+ sanoi Abnerille: ”Miksi yhdyit isäni sivuvaimoon?”+ 8 Ja Abner suuttui+ kovasti Is-Bosetin sanoista ja sanoi sitten: ”Olenko minä Juudaan kuuluva koiranpää?+ Tänäänkin osoitan rakkaudellista huomaavaisuutta isäsi Saulin huonetta kohtaan, hänen veljiään ja hänen henkilökohtaisia ystäviään kohtaan, enkä ole sallinut sinun joutua Daavidin käsiin, ja kuitenkin sinä vaadit minut tänään tilille erheestä, joka koskee naista. 9 Niin tehköön Jumala Abnerille ja niin hän siihen lisätköön,+ ellen tee Daavidille niin kuin Jehova hänelle vannoi+ 10 valtakunnan siirtämiseksi pois Saulin huoneelta ja Daavidin valtaistuimen vahvistamiseksi hallitsemaan Israelia ja Juudaa Danista Beersebaan asti.”+ 11 Eikä hän kyennyt enää sanomaan sanaakaan vastaukseksi Abnerille, koska hän pelkäsi häntä.+
12 Niinpä Abner heti paikalla lähetti Daavidin luo sanansaattajia sanomaan: ”Kenelle kuuluu maa?” ja lisäksi: ”Tee toki liittosi minun kanssani, niin katso, minun käteni on sinun kanssasi kääntämässä puoleesi koko Israelin.”+ 13 Tähän hän sanoi: ”Hyvä! Minä teen kanssasi liiton. Yhtä kuitenkin sinulta pyydän sanomalla: ’Et saa nähdä kasvojani,+ ellet ensin tuo Mikalia,+ Saulin tytärtä, kun tulet nähdäksesi kasvoni.’” 14 Daavid lähetti lisäksi sanansaattajia Is-Bosetin,+ Saulin pojan, luo sanomaan: ”Luovuta toki vaimoni Mikal, jonka kihlasin itselleni sadalla filistealaisten esinahalla.”+ 15 Niin Is-Boset lähetti ottamaan hänet hänen mieheltään* Paltielilta,*+ Laisin pojalta. 16 Mutta hänen miehensä käveli hänen mukanaan itkien kävellessään hänen perässään aina Bahurimiin+ saakka. Sitten Abner sanoi hänelle: ”Mene, palaa takaisin!” Silloin hän palasi.
17 Abner oli sillä välin ollut yhteydessä Israelin vanhimpiin ja sanonut: ”Te olette osoittaneet sekä eilen että aikaisemmin,+ että te yritätte saada Daavidin kuninkaaksenne. 18 Toimikaa siis nyt, sillä Jehova itse on sanonut Daavidille: ’Palvelijani Daavidin+ kädellä minä pelastan kansani Israelin filistealaisten käsistä ja kaikkien sen vihollisten käsistä.’” 19 Sitten Abner puhui myös Benjaminin+ korvien kuullen, minkä jälkeen Abner meni myös Hebroniin puhumaan Daavidin korvien kuullen kaiken sen, mikä oli hyvää Israelin silmissä ja koko Benjaminin huoneen silmissä.
20 Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin mukanaan kaksikymmentä miestä, Daavid ryhtyi laittamaan pitoja+ Abnerille ja miehille, jotka olivat hänen kanssaan. 21 Sitten Abner sanoi Daavidille: ”Anna minun nousta ja mennä ja koota koko Israel herrani, kuninkaan, luokse, jotta he tekisivät kanssasi liiton, niin sinusta on tuleva kaiken sen kuningas, mitä sielusi haluaa.”+ Niin Daavid lähetti Abnerin pois, ja hän lähti matkaan rauhassa.+
22 Ja katso, Daavidin palvelijat ja Joab tulivat ryöstöretkeltä, ja heidän mukanaan tuomansa saalis+ oli runsas. Mutta Abner ei ollut Daavidin kanssa Hebronissa, sillä tämä oli lähettänyt hänet pois, ja hän oli rauhassa matkalla. 23 Ja Joab+ ja koko hänen kanssaan ollut armeija saapuivat, ja Joabille ilmoitettiin nyt ja sanottiin: ”Abner,+ Nerin+ poika, tuli kuninkaan luo, ja tämä lähetti hänet sitten pois, ja hän on rauhassa matkalla.” 24 Niin Joab meni kuninkaan luo ja sanoi: ”Mitä olet tehnyt?+ Katso, Abner on tullut luoksesi. Minkä vuoksi lähetit hänet pois, niin että hän pääsi menemään menojaan? 25 Tunnethan Abnerin, Nerin pojan*, että hän tuli viekoitellakseen sinua ja saadakseen tietää lähtemisesi ja tulemisesi+ ja saadakseen tietää kaiken, mitä teet.”+
26 Sen jälkeen Joab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajia Abnerin perään, ja he käännyttivät sitten hänet takaisin+ Siran vesisäiliöltä, eikä Daavid itse tiennyt siitä mitään. 27 Kun Abner palasi Hebroniin,+ niin Joab vei hänet syrjään porttikäytävään puhuakseen hänen kanssaan rauhassa.+ Mutta siellä hän veljensä Asaelin+ veren vuoksi iski häntä vatsaan,+ niin että hän kuoli. 28 Kun Daavid kuuli siitä jälkeenpäin, hän sanoi heti: ”Minä ja valtakuntani olemme Jehovan kannalta katsoen ajan hämärään asti viattomia Abnerista, Nerin pojasta, aiheutuvaan verivelkaan.+ 29 Kääntyköön se takaisin Joabin pään päälle+ ja koko hänen isänsä huoneen päälle, älköönkä Joabin huoneesta+ karsittako pois miestä, jolla on vuoto,+ tai spitaalista+ tai miestä, joka tarttuu pyörivään värttinään+ tai kaatuu miekkaan tai jolta puuttuu leipää!”+ 30 Mutta Joab ja hänen veljensä Abisai+ tappoivat Abnerin+ siksi, että hän oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona.+
31 Sitten Daavid sanoi Joabille ja kaikelle väelle, joka oli hänen kanssaan: ”Repäiskää vaatteenne+ ja kietoutukaa säkkikankaaseen+ ja valittakaa Abnerin edessä.” Myös kuningas Daavid käveli paarien jäljessä. 32 Ja he hautasivat Abnerin Hebroniin, ja sitten kuningas korotti äänensä ja itki Abnerin hautapaikalla, ja kaikki väki itki.+ 33 Ja kuningas lauloi valittaen Abnerista ja sanoi:
”Pitikö Abnerin kuolla niin kuin mieletön+ kuolee?
34 Kätesi eivät olleet sidotut,+
eikä jalkojasi ollut pantu kuparikahleisiin.+
Sinä olet kaatunut niin kuin kaadutaan epävanhurskauden+ poikien edessä.”
Silloin kaikki kansa taas itki+ häntä.
35 Myöhemmin kaikki kansa tuli antamaan Daavidille leipää+ lohdutukseksi, kun vielä oli se päivä, mutta Daavid vannoi sanoen: ”Niin tehköön Jumala minulle+ ja niin hän siihen lisätköön, jos ennen auringon laskemista+ maistan leipää tai yhtään mitään!” 36 Ja kaikki kansa kiinnitti siihen huomiota, ja se oli hyvä heidän silmissään, niin kuin kaikki, mitä kuningas teki, oli hyvää kaiken kansan silmissä.+ 37 Ja kaikki kansa ja koko Israel saivat sinä päivänä tietää, että Abnerin, Nerin pojan, surmauttaminen ei ollut alkuisin kuninkaasta.+ 38 Ja kuningas sanoi vielä palvelijoilleen: ”Ettekö tiedä, että tänä päivänä Israelista on kaatunut ruhtinas ja suuri mies?+ 39 Ja minä olen tänään heikko, vaikkakin kuninkaaksi voideltu,+ ja nämä miehet, Serujan pojat,+ ovat minulle liian kovia.+ Maksakoon Jehova pahan tekijälle hänen oman pahuutensa mukaan.”+
4 Kun Saulin poika+ kuuli, että Abner oli kuollut Hebronissa,+ niin hänen kätensä herposivat,+ ja kaikki israelilaisetkin järkyttyivät. 2 Ja oli kaksi miestä, rosvojoukkojen+ päälliköitä, jotka kuuluivat Saulin pojalle*; toisen nimi oli Baanaa ja toisen nimi Rekab, beerotilaisen Rimmonin poikia, Benjaminin poikia; Beerotkin+ näet oli tapana lukea osaksi Benjaminia. 3 Ja beerotilaiset lähtivät pakoon Gittaimiin,+ ja he ovat olleet siellä muukalaisasukkaina aina tähän päivään asti.
4 Ja Jonatanilla,+ Saulin pojalla, oli poika, joka oli rampa jaloistaan.+ Hän oli ollut viisivuotias, kun Jisreelistä+ tuli sanoma Saulista ja Jonatanista; silloin hänen hoitajansa otti hänet kantaakseen ja pakeni, mutta tapahtui, että kun hän juoksi paniikin vallassa pakoon, niin poika putosi ja rampautui. Ja hänen nimensä oli Mefiboset.+
5 Ja beerotilaisen Rimmonin pojat Rekab ja Baanaa lähtivät ja tulivat Is-Bosetin+ talolle suunnilleen silloin, kun päivä oli alkanut paahtaa ja hän oli puolipäivälevollaan. 6 Ja katso, he tulivat keskelle taloa ikään kuin vehnää noutavina ja iskivät häntä sitten vatsaan;+ ja Rekab ja hänen veljensä Baanaa+ jäivät huomaamatta. 7 Kun he menivät taloon, hän makasi lepovuoteellaan sisällä makuuhuoneessaan, ja silloin he löivät hänet kuoliaaksi,+ minkä jälkeen he irrottivat hänen päänsä+ ja ottivat hänen päänsä ja kävelivät koko yön Arabaan vievää tietä pitkin. 8 Lopulta he toivat Is-Bosetin+ pään Daavidille Hebroniin ja sanoivat kuninkaalle: ”Tässä on sieluasi tavoitelleen+ Is-Bosetin, vihollisesi+ Saulin pojan, pää, mutta Jehova kostaa+ herrani, kuninkaan, puolesta tänä päivänä Saulille ja hänen jälkeläisilleen.”
9 Mutta Daavid vastasi Rekabille ja hänen veljelleen Baanaalle, beerotilaisen Rimmonin pojille, ja sanoi heille: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ hän joka lunasti+ sieluni+ kaikesta ahdingosta,+ 10 kun oli eräs, joka ilmoitti minulle+ ja sanoi: ’Katso, Saul on kuollut’, ja hänestä itsestään tuli omissa silmissään kuin hyvän uutisen tuoja, niin minä otin hänet kiinni ja tapoin+ hänet Siklagissa, koska minusta oli sopivaa antaa hänelle sanansaattajan palkka; 11 kuinka paljon enemmän näin onkaan, kun jumalattomat miehet+ ovat tappaneet vanhurskaan miehen hänen omassa talossaan hänen vuoteeseensa? Eikö minun siis tule nyt vaatia hänen verensä teidän käsistänne+ ja eikö minun ole poistettava teidät maasta?”+ 12 Sen jälkeen Daavid käski nuoria miehiä ja he tappoivat heidät+ ja hakkasivat heiltä pois kädet ja jalat ja ripustivat+ heidät Hebronin lammikon luo, ja Is-Bosetin pään he ottivat ja hautasivat sitten Hebroniin Abnerin hautapaikkaan.+
5 Aikanaan kaikki Israelin heimot tulivat Daavidin luo+ Hebroniin+ ja sanoivat: ”Katso! Me olemme sinun luutasi ja lihaasi.+ 2 Sekä eilen että sitä ennen,+ kun Saul vielä oli kuninkaanamme, juuri sinusta tuli se, joka johti Israelia lähtemään ja tulemaan.+ Ja Jehova sanoi sinulle silloin: ’Juuri sinä tulet paimentamaan+ kansaani Israelia, ja juuri sinusta tulee Israelin johtaja.’”+ 3 Niin kaikki Israelin vanhimmat*+ tulivat kuninkaan luo Hebroniin, ja kuningas Daavid teki heidän kanssaan liiton+ Hebronissa Jehovan edessä, minkä jälkeen he voitelivat+ Daavidin Israelin* kuninkaaksi.+
4 Daavid oli kolmikymmenvuotias tullessaan kuninkaaksi. Hän hallitsi neljäkymmentä vuotta.+ 5 Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta,+ ja Jerusalemissa+ hän hallitsi koko Israelia ja Juudaa kolmekymmentäkolme vuotta. 6 Niinpä kuningas ja hänen miehensä menivät Jerusalemiin maassa asuvia jebusilaisia+ vastaan, ja nämä sanoivat Daavidille: ”Tänne sinä et tule, vaan sokeat ja rammat käännyttävät sinut pois”,+ sillä he ajattelivat: ”Ei Daavid tule tänne.” 7 Siitä huolimatta Daavid ryhtyi valloittamaan Siionin linnoitusta,+ toisin sanoen Daavidin kaupunkia.+ 8 Niin Daavid sanoi sinä päivänä: ”Pääsköön kuka tahansa, joka lyö jebusilaiset,+ vesitunnelin+ kautta kosketukseen sekä niiden rampojen että niiden sokeiden kanssa, joita Daavidin sielu vihaa!” Siksi sanotaan: ”Sokea ja rampa eivät tule taloon.” 9 Ja Daavid asettui asumaan linnoitukseen, ja sitä alettiin kutsua Daavidin kaupungiksi, ja Daavid alkoi rakentaa ympäriinsä, Vallista*+ lähtien ja sisäänpäin. 10 Näin Daavid tuli yhä suuremmaksi,+ ja Jehova, armeijoiden Jumala,*+ oli hänen kanssaan.+
11 Ja Tyroksen kuningas Hiram+ lähetti nyt Daavidin luo sanansaattajia+ sekä setripuita+ ja puutyöntekijöitä ja kivityöntekijöitä muureja varten, ja he alkoivat rakentaa Daavidille taloa.+ 12 Ja Daavid käsitti, että Jehova oli lujasti vahvistanut hänet Israelin kuninkaaksi+ ja että hän oli korottanut+ hänen valtakuntansa kansansa Israelin tähden.+
13 Samalla Daavid otti vielä lisää sivuvaimoja+ ja vaimoja+ Jerusalemista, sen jälkeen kun hän oli tullut Hebronista, ja Daavidille syntyi lisää poikia ja tyttäriä. 14 Ja nämä ovat niiden nimet, jotka syntyivät hänelle Jerusalemissa: Sammua+ ja Sobab+ ja Natan+ ja Salomo+ 15 ja Jibhar ja Elisua+ ja Nefeg+ ja Jafia+ 16 ja Elisama+ ja Eljada ja Elifelet.+
17 Ja filistealaiset saivat kuulla, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi.+ Silloin kaikki filistealaiset tulivat etsimään Daavidia. Kun Daavid kuuli siitä, niin hän meni alas vaikeapääsyiseen paikkaan.+ 18 Ja filistealaiset puolestaan tulivat ja levittäytyivät Refaimin alatasangolle.+ 19 Ja Daavid tiedusteli+ Jehovalta sanoen: ”Menenkö ylös filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?” Tähän Jehova sanoi Daavidille: ”Mene, sillä minä totisesti annan filistealaiset sinun käsiisi.”+ 20 Niin Daavid tuli Baal-Perasimiin,+ ja lopulta Daavid löi heidät siellä. Hän sanoi silloin: ”Jehova on murtautunut vihollisteni+ läpi edelläni, niin kuin vedet murtavat aukon.” Sen vuoksi hän antoi sille paikalle nimen Baal-Perasim.*+ 21 Niinpä he jättivät sinne epäjumalansa,*+ ja Daavid ja hänen miehensä veivät ne sitten pois.+
22 Myöhemmin filistealaiset tulivat vielä kerran+ ja levittäytyivät Refaimin alatasangolle.+ 23 Silloin Daavid tiedusteli+ Jehovalta, mutta hän sanoi: ”Et saa mennä ylös. Kierrä heidän taakseen, ja sinun on käytävä heitä vastaan bakapensaiden* edustalla.+ 24 Ja tapahtukoon, että kun kuulet marssimisen ääntä bakapensaiden latvuksista, silloin sinä toimit päättäväisesti,+ koska silloin Jehova on mennyt edelläsi lyömään filistealaisten leirin.”+ 25 Niin Daavid teki siten, juuri niin kuin Jehova oli häntä käskenyt,+ ja hän löi+ sitten filistealaiset Gebasta*+ aina Geseriin+ saakka.
6 Daavid kokosi nyt jälleen kaikki Israelin valiomiehet,+ kolmekymmentätuhatta. 2 Sitten Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, nousivat ja menivät Baale-Juudaan+ tuomaan sieltä tosi Jumalan arkkua,+ joka on otettu nimiin, armeijoiden Jehovan+ nimiin,+ hänen joka istuu kerubien yllä.+ 3 He kuljettivat kuitenkin tosi Jumalan arkun uusilla vankkureilla+ viedäkseen sen Abinadabin talosta,+ joka oli kukkulalla, ja Ussa ja Ahjo,+ Abinadabin pojat, ohjasivat uusia vankkureita.
4 Niin he veivät sen Abinadabin talosta, joka oli kukkulalla... tosi Jumalan arkun mukana, ja Ahjo käveli arkun edellä. 5 Ja Daavid ja koko Israelin huone juhlivat Jehovan edessä kaikenlaisin katajasta tehdyin soittimin ja harpuin+ ja kielisoittimin+ ja tamburiinein+ ja helistimin* ja symbaalein.+ 6 Ja he tulivat vähitellen Nakonin* puimatantereelle asti, ja silloin Ussa+ ojensi kätensä kohti tosi Jumalan arkkua ja tarttui siihen,+ sillä naudat olivat vähällä aiheuttaa kaatumisen. 7 Silloin Jehovan suuttumus+ syttyi Ussaa kohtaan, ja tosi Jumala löi+ hänet siinä tuon epäkunnioittavan teon vuoksi, niin että hän kuoli siihen tosi Jumalan arkun viereen.+ 8 Ja Daavid suuttui siitä, että Jehova oli puhjennut tällaiseen purkaukseen Ussaa vastaan, ja tuota paikkaa on kutsuttu Peres-Ussaksi* tähän päivään asti.+ 9 Ja Daavid pelästyi sinä päivänä Jehovaa+ ja sanoi: ”Kuinka Jehovan arkku voi tulla luokseni?”+ 10 Eikä Daavid halunnut siirtää Jehovan arkkua luokseen Daavidin kaupunkiin.+ Niin Daavid antoi viedä sen syrjään gatilaisen Obed-Edomin+ taloon.+
11 Ja Jehovan arkku jäi gatilaisen Obed-Edomin taloon kolmeksi kuukaudeksi, ja Jehova siunasi+ Obed-Edomia ja koko hänen huonekuntaansa.+ 12 Lopulta kuningas Daavidille ilmoitettiin ja sanottiin: ”Jehova on siunannut Obed-Edomin taloa ja kaikkea, mikä on hänen, tosi Jumalan arkun takia.” Silloin Daavid meni ja toi tosi Jumalan arkun Obed-Edomin talosta ylös Daavidin kaupunkiin iloiten.+ 13 Ja tapahtui, että kun Jehovan arkun kantajat+ olivat astuneet kuusi askelta, niin hän uhrasi sonnin ja syöttöeläimen.+
14 Ja Daavid pyörähteli tanssien Jehovan edessä kaikin voiminensa, ja Daavid oli vyöttäytyneenä pellavaefodiin.+ 15 Ja Daavid ja koko Israelin huone toivat Jehovan arkkua+ ylös ilohuudoin+ ja torven soidessa.+ 16 Ja tapahtui, että kun Jehovan arkku tuli Daavidin kaupunkiin, Mikal,+ Saulin tytär, katsoi alas ikkunasta ja näki silloin kuningas Daavidin hyppivän ja pyörähtelevän tanssien Jehovan edessä, ja hän alkoi halveksia+ häntä sydämessään.+ 17 Niin he toivat Jehovan arkun ja panivat sen paikalleen siihen telttaan, jonka Daavid oli sille pystyttänyt,+ minkä jälkeen Daavid uhrasi polttoteurasuhreja+ ja yhteysteurasuhreja+ Jehovan edessä. 18 Kun Daavid oli lopettanut polttoteurasuhrien ja yhteysteurasuhrien uhraamisen, niin hän siunasi+ kansan armeijoiden Jehovan nimessä.+ 19 Lisäksi hän jakoi+ kaikelle kansalle, Israelin koko joukolle, sekä miehille että naisille, kullekin reikäleivän ja taatelikakun ja rusinakakun,*+ minkä jälkeen kaikki kansa lähti kukin kotiinsa.
20 Daavid palasi nyt siunatakseen huonekuntansa,+ ja Mikal,+ Saulin tytär, tuli ulos Daavidia vastaan ja sanoi sitten: ”Kuinka kunniakkaaksi onkaan Israelin kuningas tänään tehnyt itsensä,+ kun hän paljasti itsensä tänään palvelijoittensa orjattarien silmille niin kuin joku onttopäisistä* paljastamalla paljastautuu!”+ 21 Tähän Daavid sanoi Mikalille: ”Se oli Jehovan edessä, joka* valitsi ennemmin minut kuin isäsi ja kaiken hänen huonekuntansa pannakseen minut käskemään+ johtajana Jehovan kansaa Israelia, ja minä tahdon juhlia Jehovan edessä.+ 22 Ja olen tekevä itseni vielä tätäkin halvempana pidetyksi,+ ja olen tuleva alhaiseksi omissa silmissäni*, ja niiden orjattarien keskuudessa, joista puhuit, heidän keskuudessaan olen päättänyt saattaa itseni kunniaan.”+ 23 Eikä Mikal,+ Saulin tytär, saanut kuolinpäiväänsä mennessä yhtään lasta.
7 Ja tapahtui, että kun kuningas asui omassa talossaan+ ja Jehova itse oli antanut hänelle levon kaikista hänen ympärillään olevista vihollisista,+ 2 niin kuningas sanoi profeetta Natanille:+ ”Katsohan, minä asun setripuisessa talossa,+ kun taas tosi Jumalan arkku asuu telttakankaiden keskellä.”+ 3 Silloin Natan sanoi kuninkaalle: ”Mene, tee kaikki, mitä on sydämessäsi,+ sillä Jehova on kanssasi.”
4 Ja sinä yönä tapahtui, että Jehovan sana+ tuli Natanille, ja se kuului: 5 ”Mene, ja sinun on sanottava palvelijalleni Daavidille: ’Näin on Jehova sanonut: ”Sinäkö rakentaisit minulle huoneen asuttavakseni?+ 6 Enhän minä ole asunut huoneessa siitä päivästä lähtien, jona toin Israelin pojat pois Egyptistä, tähän päivään saakka,+ vaan olen vaeltanut+ jatkuvasti teltassa+ ja tabernaakkelissa.+ 7 Olenko koko sinä aikana, jonka olen vaeltanut kaikkien Israelin poikien keskuudessa,+ sanallakaan sanonut yhdellekään Israelin heimoista,*+ joiden käskin paimentaa kansaani Israelia, näin: ’Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta?’”’ 8 Ja näin sinun nyt tulee sanoa palvelijalleni Daavidille: ’Näin on armeijoiden Jehova sanonut: ”Minä olen ottanut sinut laidunmaalta katrasta seuraamasta,+ jotta tulisit kansani Israelin johtajaksi.+ 9 Ja osoittautuu, että minä olen kanssasi minne menetkin,+ ja minä tahdon karsia pois kaikki vihollisesi edestäsi,+ ja minä teen sinulle suuren nimen,+ niiden suurten nimen kaltaisen, jotka maan päällä ovat. 10 Ja minä määrään kansalleni Israelille paikan+ ja istutan+ sen, ja se on asuva siellä missä se on, eikä se enää ole levoton, eivätkä epävanhurskauden pojat enää ahdista sitä niin kuin alussa,+ 11 aina siitä päivästä alkaen, jolloin asetin tuomareita+ kansani Israelin johtoon, ja minä annan sinulle levon kaikista vihollisistasi.+
Ja Jehova on ilmoittanut sinulle, että Jehova tekee sinulle huoneen.+ 12 Kun päiväsi tulevat täyteen+ ja sinun on mentävä lepoon esi-isiesi luo,+ niin minä olen korottava sinun jälkeesi siemenesi, joka tulee sisästäsi, ja olen lujasti vahvistava hänen valtakuntansa.+ 13 Juuri hän rakentaa nimelleni huoneen,+ ja olen lujasti vahvistava hänen valtakuntansa valtaistuimen pysymään ajan hämärään asti.+ 14 Minä itse tulen hänen isäkseen,+ ja hän puolestaan tulee minun pojakseni.+ Kun hän tekee väärin, niin olen ojentava häntä ihmisten kepillä+ ja Aadamin* poikien lyönneillä. 15 Mutta rakkaudellinen huomaavaisuuteni* ei poistu häneltä, niin kuin poistin sen Saulilta,+ jonka poistin sinun takiasi. 16 Ja sinun huoneesi ja valtakuntasi ovat edessäsi varmasti vakaat ajan hämärään asti; juuri sinun valtaistuimesi tulee lujasti vahvistetuksi ajan hämärään asti.”’”+
17 Kaikkien näiden sanojen mukaan ja koko tämän näyn mukaan Natan puhui Daavidille.+
18 Silloin kuningas Daavid tuli sisään ja istuutui Jehovan eteen ja sanoi: ”Mikä olen minä,+ oi Suvereeni Herra Jehova? Ja mikä on minun huoneeni, että olet tuonut minut tähän saakka? 19 Ikään kuin tämäkin olisi vähäistä sinun silmissäsi, oi Suvereeni Herra Jehova, sinä vielä lisäksi puhut palvelijasi huoneesta kaukaiseen tulevaisuuteen saakka; ja tämä on ihmissuvulle* annettu laki,+ oi Suvereeni Herra Jehova.+ 20 Ja mitä muuta voi Daavid lisätä ja puhua sinulle, kun sinä itse tunnet palvelijasi hyvin,+ oi Suvereeni Herra Jehova? 21 Sanasi+ tähden ja oman sydämesi mukaisesti+ olet tehnyt kaikki nämä suuret teot, jotta palvelijasi tulisi tuntemaan ne.+ 22 Siksi sinä olet tosiaan suuri,+ oi Suvereeni Herra Jehova, sillä ei ole ketään sinun kaltaistasi+ eikä ole muuta Jumalaa kuin sinä+ kaikkien niiden joukossa, joista olemme korvillamme kuulleet. 23 Ja mikä toinen* kansakunta maan päällä on kansasi Israelin kaltainen,+ jonka Jumala kävi lunastamaan itselleen, jotta siitä tulisi kansa+ ja jotta hän tekisi itselleen nimen+ ja jotta hän tekisi heille* suuria ja pelottavia tekoja+ – ajaakseen pois* kansakunnat ja heidän jumalansa kansasi vuoksi, jonka olet lunastanut+ itsellesi Egyptistä? 24 Ja sinä ryhdyit lujasti vahvistamaan itsellesi kansaasi Israelia+ kansaksesi ajan hämärään asti, ja sinä, oi Jehova, olet tullut heidän Jumalakseen.+
25 Ja nyt, Jehova Jumala*, toteuta se sana, jonka olet puhunut palvelijastasi ja hänen huoneestaan, niin että se pysyy ajan hämärään asti, ja tee niin kuin olet puhunut.+ 26 Ja tulkoon oma nimesi ajan hämärään asti suureksi+ sanottaessa: ’Armeijoiden Jehova on Israelin Jumala’,+ ja tulkoon myös palvelijasi Daavidin huone lujasti vahvistetuksi edessäsi.+ 27 Sillä sinä, armeijoiden Jehova, Israelin Jumala, olet paljastanut palvelijasi korvaan nämä sanat: ’Huoneen minä rakennan sinulle.’+ Siksi palvelijasi on rohkaissut sydämensä* esittääkseen sinulle tämän rukouksen.+ 28 Ja nyt, oi Suvereeni Herra Jehova, sinä olet tosi Jumala, ja osoittautukoot sinun sanasi tosiksi,*+ koska sinä lupaat palvelijallesi tämän hyvyyden.+ 29 Ja päätä nyt siunata+ palvelijasi huone, jotta se pysyisi ajan hämärään asti edessäsi,+ sillä sinä, oi Suvereeni Herra Jehova, olet antanut lupauksen, ja sinun siunauksesi ansiosta olkoon palvelijasi huone siunattu ajan hämärään asti.”+
8 Ja myöhemmin tapahtui, että Daavid lähti lyömään filistealaisia+ maahan ja alistamaan heitä,+ ja Daavid otti lopulta filistealaisten käsistä Meteg-Amman.
2 Ja sitten hän löi moabilaiset+ ja mittasi heitä nuoralla panemalla heidät makaamaan* maahan, niin että hän saattoi mitata heitä aina kaksi nuoran pituutta surmattaviksi ja täyden nuoran pituuden elossa säilytettäviksi,+ ja moabilaisista tuli pakkoveroa+ maksavia* Daavidin palvelijoita.+
3 Ja Daavid löi edelleen Soban+ kuninkaan Hadadeserin,*+ Rehobin pojan, kun tämä oli menossa ulottamaan valtaansa jälleen Eufratvirralle.*+ 4 Ja Daavid otti häneltä vangiksi tuhat seitsemänsataa ratsumiestä ja kaksikymmentätuhatta jalkamiestä,+ ja Daavid katkoi sitten kinnerjänteet+ kaikilta vaunuhevosilta,+ mutta hän jätti niistä jäljelle sata vaunuhevosta*.
5 Kun Damaskoksen Syyria*+ tuli auttamaan Soban kuningasta Hadadeseria, niin Daavid löi syyrialaisten joukosta kaksikymmentäkaksituhatta miestä.+ 6 Lisäksi Daavid asetti varuskuntia+ Damaskoksen Syyriaan, ja syyrialaisista tuli pakkoveroa maksavia Daavidin palvelijoita.+ Ja Jehova pelasti Daavidin aina, mihin tahansa tämä menikin.+ 7 Lisäksi Daavid otti pyöreät kultakilvet,+ jotka sattuivat olemaan Hadadeserin palvelijoilla, ja toi ne Jerusalemiin. 8 Ja Betahista* ja Berotaista, Hadadeserin kaupungeista, kuningas Daavid otti hyvin suuren määrän kuparia.+
9 Kun Hamatin+ kuningas Toi* sai kuulla, että Daavid oli lyönyt koko Hadadeserin sotajoukon,+ 10 niin Toi lähetti poikansa Joramin kuningas Daavidin luo kysymään häneltä hänen vointiaan+ ja onnittelemaan* häntä sen johdosta, että hän oli taistellut Hadadeseria vastaan niin että oli lyönyt tämän (Hadadeser oli näet harjaantunut sodankäynnissä Toita vastaan), ja osoittautui, että hänellä oli mukanaan hopea- ja kulta- ja kupariesineitä.+ 11 Nämäkin kuningas Daavid pyhitti* Jehovalle yhdessä sen hopean ja kullan kanssa, jonka hän oli pyhittänyt kaikilta alistamiltaan kansakunnilta,+ 12 Syyrialta ja Moabilta+ ja Ammonin pojilta ja filistealaisilta+ ja Amalekilta+ sekä Soban kuninkaan Hadadeserin, Rehobin pojan, saaliista.+ 13 Ja Daavid ryhtyi tekemään itselleen nimeä, kun hän palasi lyötyään edomilaiset* Suolalaaksossa+ – kahdeksantoistatuhatta.+ 14 Ja hän piti varuskuntia Edomissa.+ Koko Edomiin hän sijoitti varuskuntia, ja kaikista edomilaisista tuli Daavidin palvelijoita;+ ja Jehova pelasti Daavidin aina, mihin tahansa tämä menikin.+
15 Ja Daavid hallitsi edelleen koko Israelia,+ ja Daavid teki oikeudellisia päätöksiä* ja vanhurskautta+ koko kansansa hyväksi.+ 16 Ja Joab,+ Serujan poika, oli armeijan päällikkönä, ja Josafat,+ Ahiludin poika, oli kanslerina*. 17 Ja Sadok,+ Ahitubin poika, ja Ahimelek,+ Abjatarin poika*, olivat pappeina, ja Seraja oli sihteerinä. 18 Ja Benaja,*+ Jehojadan poika, oli keretiläisten+ ja peletiläisten+ päällikkönä*. Daavidin pojista taas tuli pappeja.*+
9 Ja Daavid sanoi: ”Onko Saulin huoneesta enää jäljellä ketään, että voisin osoittaa häntä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta+ Jonatanin tähden?”+ 2 Ja Saulin huoneessa oli palvelija nimeltä Siba.+ Niinpä hänet kutsuttiin Daavidin luo, ja kuningas sanoi sitten hänelle: ”Oletko sinä Siba?”, mihin tämä sanoi: ”Olen palvelijasi.” 3 Ja kuningas sanoi edelleen: ”Eikö Saulin huoneesta ole enää jäljellä ketään, että voisin osoittaa häntä kohtaan Jumalan rakkaudellista huomaavaisuutta?”+ Tähän Siba sanoi kuninkaalle: ”On vielä jaloistaan rampa Jonatanin poika.”+ 4 Silloin kuningas sanoi hänelle: ”Missä hän on?” Niin Siba sanoi kuninkaalle: ”Katso! Hän on Makirin,+ Ammielin pojan, huonekunnassa Lo-Debarissa.”+
5 Kuningas Daavid lähetti heti noutamaan hänet Makirin, Ammielin pojan, huonekunnasta Lo-Debarista. 6 Kun Mefiboset, Saulin pojan Jonatanin poika, tuli sisään Daavidin luo, hän heti lankesi kasvoilleen ja heittäytyi maahan.+ Silloin Daavid sanoi: ”Mefiboset!”, mihin tämä sanoi: ”Tässä on palvelijasi.” 7 Ja Daavid sanoi hänelle edelleen: ”Älä pelkää, sillä minä totisesti osoitan sinua kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta+ isäsi Jonatanin tähden,+ ja minä olen palauttava sinulle isoisäsi* Saulin kaiken pellon,+ ja sinä itse saat vakituisesti syödä leipää minun pöydässäni.”+
8 Silloin hän heittäytyi maahan ja sanoi: ”Mikä on palvelijasi, että olet kääntänyt kasvosi minun kaltaiseni kuolleen koiran+ puoleen?” 9 Kuningas kutsui nyt Siban, Saulin palvelijan, ja sanoi hänelle: ”Minä annan herrasi pojanpojalle* kaiken, mikä oli kuulunut Saulille ja koko hänen huoneelleen.+ 10 Ja sinun on viljeltävä maata häntä varten, sinun ja poikiesi ja palvelijoittesi, ja sinun on korjattava sato ja sen on oltava ruokana* niille, jotka kuuluvat herrasi* pojanpojalle*, ja heidän on syötävä; mutta Mefiboset itse, herrasi pojanpoika, saa vakituisesti syödä leipää minun pöydässäni.”+
Ja Siballa oli viisitoista poikaa ja kaksikymmentä palvelijaa.+ 11 Niin Siba sanoi kuninkaalle: ”Palvelijasi tekee aivan niin kuin herrani, kuningas, käskee palvelijaansa; mutta Mefiboset+ syö minun pöydässäni* niin kuin yksi kuninkaan pojista.” 12 Ja Mefibosetilla oli pieni poika, jonka nimi oli Mika,+ ja kaikki, jotka asuivat Siban huonekunnassa, olivat Mefibosetin palvelijoita. 13 Ja Mefiboset itse asui Jerusalemissa, sillä hän söi vakituisesti kuninkaan pöydässä;+ ja hän oli rampa molemmista jaloistaan.+
10 Ja myöhemmin tapahtui, että Ammonin poikien+ kuningas kuoli, ja hänen poikansa Hanun alkoi hallita hänen sijastaan.+ 2 Tällöin Daavid sanoi: ”Minä osoitan rakkaudellista huomaavaisuutta Hanunia, Nahasin poikaa, kohtaan, niin kuin hänen isänsä osoitti rakkaudellista huomaavaisuutta minua kohtaan.”+ Niinpä Daavid lähetti palvelijoitaan+ lohduttamaan häntä hänen isänsä vuoksi, ja Daavidin palvelijat saapuivat sitten Ammonin poikien maahan. 3 Mutta Ammonin poikien ruhtinaat sanoivat herralleen Hanunille: ”Kunnioittaako Daavid sinun silmissäsi isääsi, kun hän on lähettänyt luoksesi lohduttajia? Eikö Daavid ole lähettänyt palvelijansa luoksesi tutkimaan kaupungin* läpikotaisin ja vakoilemaan+ sitä ja kukistamaan sen?”+ 4 Niin Hanun otti Daavidin palvelijat ja ajoi puolet heidän parrastaan+ ja leikkasi puolet heidän vaatteistaan takamuksia myöten ja lähetti heidät pois.+ 5 Myöhemmin Daavidille kerrottiin siitä, ja hän lähetti heti viestin heitä vastaan, sillä miehet tunsivat tulleensa pahoin nöyryytetyiksi, ja kuningas sanoi: ”Asukaa Jerikossa,+ kunnes partanne kasvaa riittävästi. Sitten teidän on palattava.”
6 Aikanaan Ammonin pojat näkivät, että heistä oli tullut Daavidille löyhkä,+ jolloin Ammonin pojat lähettivät palkkaamaan Bet-Rehobin+ syyrialaisia ja Soban+ syyrialaisia, kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, ja Maakan+ kuninkaan, tuhat miestä, ja Istobin*, kaksitoistatuhatta miestä. 7 Kun Daavid kuuli siitä, niin hän lähetti Joabin ja koko armeijan ja väkevät miehet.*+ 8 Sitten Ammonin pojat lähtivät liikkeelle ja järjestäytyivät taisteluun portin* sisäänkäynnin luo samoin kuin Soban ja Rehobin+ syyrialaiset sekä Istob ja Maaka erikseen kedolle.+
9 Kun Joab näki, että häntä uhkasi hyökkäys edestä ja takaa, hän valitsi heti joitakuita kaikista Israelin valiomiehistä+ ja järjesti heidät kohtaamaan syyrialaiset. 10 Ja loput väestä hän antoi veljensä Abisain+ käsiin, jotta tämä järjestäisi heidät kohtaamaan Ammonin pojat.+ 11 Ja hän sanoi vielä: ”Jos syyrialaiset käyvät minulle ylivoimaisiksi, niin sinun on tultava minulle pelastukseksi, mutta jos taas Ammonin pojat käyvät sinulle ylivoimaisiksi, niin minun on tultava pelastamaan sinut.+ 12 Ole luja osoittautuaksemme rohkeiksi+ kansamme puolesta ja Jumalamme kaupunkien puolesta,+ ja Jehova puolestaan tekee sen, minkä hän hyväksi näkee.”+
13 Sitten Joab ja väki, joka oli hänen kanssaan, ryhtyivät taisteluun syyrialaisia vastaan, ja nämä lähtivät pakoon hänen edestään.+ 14 Ammonin pojat puolestaan näkivät, että syyrialaiset olivat paenneet, ja he lähtivät pakoon Abisain edestä ja tulivat siksi kaupunkiin.+ Sen jälkeen Joab palasi Ammonin poikien luota ja tuli Jerusalemiin.+
15 Kun syyrialaiset näkivät kärsineensä tappion Israelin edessä, he alkoivat kokoontua yhteen. 16 Niin Hadadeser+ lähetti tuomaan Virran+ seudulla olevia syyrialaisia, ja he tulivat sitten Helamiin* Sobakin,+ Hadadeserin armeijan päällikön, johdolla.
17 Kun tästä ilmoitettiin Daavidille, hän kokosi viipymättä koko Israelin ja ylitti Jordanin ja tuli Helamiin. Syyrialaiset järjestäytyivät nyt kohtaamaan Daavidin ja alkoivat taistella häntä vastaan.+ 18 Ja syyrialaiset lähtivät pakoon+ Israelin edestä, ja Daavid sai tapetuksi syyrialaisista seitsemänsataa vaununajajaa+ ja neljäkymmentätuhatta ratsumiestä, ja Sobakin, heidän armeijansa päällikön, hän löi siellä kuoliaaksi.+ 19 Kun kaikki kuninkaat,+ Hadadeserin palvelijat, näkivät kärsineensä tappion Israelin edessä,+ he tekivät nopeasti rauhan Israelin kanssa ja alkoivat palvella heitä,+ ja syyrialaiset pelkäsivät yrittää enää pelastaa Ammonin poikia.+
11 Ja tapahtui vuoden vaihteessa,*+ kuninkaiden sotaanlähtöaikana,+ että Daavid lähetti Joabin ja palvelijansa hänen kanssaan ja koko Israelin hävittämään Ammonin poikia+ ja piirittämään Rabbaa,+ kun taas Daavid jäi Jerusalemiin.
2 Ja tapahtui ilta-aikaan, että Daavid nousi vuoteeltaan ja lähti kävelemään kuninkaan talon katolle,+ ja katolta hän huomasi+ peseytymässä olevan naisen*, ja nainen oli näöltään hyvin kaunis.+ 3 Silloin Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta,+ ja joku sanoi: ”Eikö tämä ole Batseba,+ Eliamin* tytär,+ heettiläisen+ Uurian+ vaimo?” 4 Sen jälkeen Daavid lähetti sanansaattajia noutamaan häntä.+ Niin hän tuli hänen luokseen,+ ja hän makasi naisen kanssa,+ kun tämä oli pyhittäytymässä epäpuhtaudestaan.+ Myöhemmin nainen palasi kotiinsa.
5 Ja nainen tuli raskaaksi. Niinpä hän lähetti ilmoittamaan Daavidille ja sanoi: ”Minä olen raskaana.” 6 Tällöin Daavid lähetti sanomaan Joabille: ”Lähetä luokseni heettiläinen Uuria.” Niin Joab lähetti Uurian Daavidin luo. 7 Kun Uuria tuli Daavidin luo, tämä alkoi kysellä, miten Joab voi ja miten väki voi ja miten sota sujui. 8 Lopulta Daavid sanoi Uurialle: ”Mene kotiisi ja pese jalkasi.”+ Niinpä Uuria lähti kuninkaan talosta, ja kuninkaan kohteliaisuuslahja* seurasi häntä. 9 Mutta Uuria kävi levolle kuninkaan talon sisäänkäynnin luo herransa kaikkien muiden palvelijoiden kanssa eikä mennyt kotiinsa. 10 Niin Daavidille kerrottiin ja sanottiin: ”Uuria ei mennyt kotiinsa.” Silloin Daavid sanoi Uurialle: ”Etkö ole tullut matkalta? Miksi et ole mennyt kotiisi?” 11 Tähän Uuria sanoi Daavidille: ”Arkku+ ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, ja herrani Joab ja herrani palvelijat+ ovat leiriytyneinä kedolla, ja minä – menisinkö minä kotiini syömään ja juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa?+ Niin totta kuin sinä elät ja niin totta kuin sielusi elää,+ sitä en tee!”
12 Silloin Daavid sanoi Uurialle: ”Jää tänne vielä täksi päiväksi, ja huomenna lähetän sinut pois.” Sen tähden Uuria oleskeli Jerusalemissa sinä päivänä ja seuraavana päivänä. 13 Lisäksi Daavid kutsui hänet eteensä syömään ja juomaan. Niin hän sai hänet juopumaan.+ Silti hän lähti illalla käydäkseen levolle vuoteelleen herransa palvelijoiden joukkoon eikä mennyt omaan kotiinsa. 14 Ja aamulla tapahtui, että Daavid ryhtyi kirjoittamaan kirjettä+ Joabille ja lähetti sen sitten Uurian käden kautta. 15 Ja kirjeeseen hän kirjoitti näin:+ ”Pankaa Uuria ankarimpien hyökkäysten eteen,+ ja teidän on vetäydyttävä hänen takaansa, niin että hänet varmasti lyödään ja hän kuolee.”+
16 Ja tapahtui, että kun Joab vartioi kaupunkia, hän piti Uuriaa paikassa, jossa hän tiesi urhoollisten miesten olevan.+ 17 Kun kaupungin miehet tulivat esiin ja kävivät taistelemaan Joabia vastaan, väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui ja myös heettiläinen Uuria kuoli.+ 18 Joab lähetti nyt selostamaan Daavidille kaikki sotatapahtumat. 19 Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: ”Kun lakkaat puhumasta kuninkaalle kaikista sotatapahtumista, 20 on tapahduttava, että jos kuningas vihastuu ja sanoo sinulle: ’Miksi teidän oli mentävä niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että he ampuisivat muurilta? 21 Kuka löi Abimelekin,+ Jerubbesetin*+ pojan? Eikö nainen paiskannut hänen päälleen ylemmän myllynkiven+ muurilta, niin että hän kuoli Tebesissä?+ Miksi teidän oli mentävä niin lähelle muuria?’, niin sinun on sanottava: ’Myös palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli.’”+
22 Niin sanansaattaja lähti ja tuli ja kertoi Daavidille kaiken, minkä vuoksi Joab oli hänet lähettänyt. 23 Ja sanansaattaja sanoi vielä Daavidille: ”Miehet osoittautuivat meille ylivoimaisiksi, niin että he tulivat meitä vastaan ulos kedolle, mutta me painoimme heitä aina portin sisäänkäyntiin asti. 24 Ja ampujat ampuivat palvelijoitasi muurilta,+ niin että kuninkaan palvelijoita kuoli, ja myös palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli.”+ 25 Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: ”Sinun tulee sanoa Joabille näin: ’Älköön tämä asia näyttäkö pahalta silmissäsi, sillä miekka syö+ toisen niin kuin toisenkin. Tehosta taisteluasi kaupunkia vastaan ja hajota se maahan.’+ Ja rohkaise häntä.”
26 Ja Uurian vaimo sai kuulla, että hänen miehensä Uuria oli kuollut, ja hän alkoi valittaen surra+ omistajaansa.*+ 27 Kun suruaika+ oli ohitse, Daavid lähetti heti noutamaan hänet taloonsa, ja hän tuli hänen vaimokseen.+ Aikanaan hän synnytti hänelle pojan, mutta se, mitä Daavid oli tehnyt, osoittautui pahaksi+ Jehovan silmissä.+
12 Jehova lähetti nyt Natanin+ Daavidin luo. Niin hän tuli sisään hänen luokseen+ ja sanoi hänelle: ”Oli kaksi miestä, jotka sattuivat olemaan samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen vähävarainen. 2 Rikkaalla sattui olemaan hyvin paljon lampaita ja karjaa,+ 3 mutta vähävaraisella ei ollut muuta kuin yksi ainoa naaraskaritsa, pienoinen, jonka hän oli ostanut.+ Ja hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen poikiensa kanssa. Se söi hänen leipäpalastaan ja joi hänen kupistaan ja makasi hänen povellaan, ja siitä tuli hänelle kuin tytär. 4 Jonkin ajan kuluttua rikkaalle miehelle tuli vieras, mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitaan ja omaa karjaansa valmistaakseen siitä matkalaiselle, joka oli tullut hänen luokseen. Niin hän otti vähävaraisen miehen naaraskaritsan ja valmisti sen luokseen tulleelle miehelle.”+
5 Tällöin Daavid suuttui kovasti sille miehelle,+ niin että hän sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ mies, joka näin tekee, on kuoleman oma!*+ 6 Ja naaraskaritsa hänen tulee korvata+ nelinkertaisesti+ sen johdosta, että hän on tämän tehnyt, ja koska hänellä ei ollut sääliä.”+
7 Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Sinä olet se mies! Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Minä voitelin+ sinut Israelin kuninkaaksi, ja minä vapautin+ sinut Saulin kädestä. 8 Ja olin halukas antamaan sinulle herrasi huoneen+ ja syliisi herrasi vaimot+ ja antamaan sinulle Israelin ja Juudan huoneen.*+ Ja ellei se olisi ollut kylliksi, olin halukas lisäämään sinulle yhtä ja toista.+ 9 Miksi sinä halveksit Jehovan sanaa tekemällä sitä, mikä on pahaa+ hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä löit miekalla,+ niin, hänet sinä tapoit Ammonin poikien miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi.+ 10 Ja ajan hämärään asti ei tule miekka+ nyt väistymään omasta huoneestasi+ sen johdosta, että halveksit minua niin, että otit heettiläisen Uurian vaimon tulemaan vaimoksesi.’ 11 Näin on Jehova sanonut: ’Katso, minä nostatan sinua vastaan onnettomuutta omasta huoneestasi+ ja otan vaimosi omien silmiesi nähden ja annan heidät lähimmäisellesi,+ ja hän on makaava vaimojesi kanssa tämän auringon silmien nähden.+ 12 Kun sinä toimit salassa,+ niin minä sitä vastoin teen tämän koko Israelin edessä+ ja auringon edessä.’”+
13 Daavid sanoi+ nyt Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.”+ Tällöin Natan sanoi Daavidille: ”Jehova puolestaan antaa syntisi mennä ohitse.+ Sinä et kuole.+ 14 Tästä huolimatta, koska olet eittämättä kohdellut Jehovaa epäkunnioittavasti*+ tässä asiassa, tulee myös se poika, joka on juuri syntynyt sinulle, kuolemalla kuolemaan.”+
15 Sitten Natan meni kotiinsa.
Ja Jehova löi+ lasta, jonka Uurian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, niin että se sairastui. 16 Ja Daavid alkoi etsiä tosi Jumalaa pojan vuoksi, ja Daavid aloitti ankaran paaston+ ja tuli sisään ja yöpyi ja asettui makuulle maahan.+ 17 Niin hänen huonekuntansa vanhimmat menivät hänen luokseen nostaakseen hänet maasta, mutta hän ei suostunut eikä nauttinut leipää+ heidän seurassaan. 18 Ja seitsemäntenä päivänä tapahtui, että lapsi lopulta kuoli. Ja Daavidin palvelijat pelkäsivät kertoa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he sanoivat: ”Katso! Kun lapsi oli vielä elossa, me puhuimme hänelle, eikä hän kuunnellut ääntämme; kuinka siis voimme sanoa hänelle: ’Lapsi on kuollut’? Silloin hän tekee varmasti jotakin pahaa.”
19 Kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenään, niin Daavid ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Daavid sanoi siksi palvelijoilleen: ”Onko lapsi kuollut?” Tähän he sanoivat: ”Hän on kuollut.” 20 Silloin Daavid nousi maasta ja peseytyi ja hieroi+ itsensä öljyllä ja vaihtoi päällysvaippansa ja tuli Jehovan huoneeseen+ ja heittäytyi kasvoilleen,+ minkä jälkeen hän meni taloonsa ja pyysi syötävää, ja hänen eteensä pantiin heti leipää, ja hän alkoi syödä. 21 Niinpä hänen palvelijansa sanoivat hänelle: ”Mitä tämä, mitä olet tehnyt, tarkoittaa? Sinä paastosit ja itkit lapsen tähden, kun se oli elossa, ja heti kun lapsi oli kuollut, sinä nousit ja aloit syödä leipää.” 22 Tähän hän sanoi: ”Kun lapsi oli vielä elossa, minä todellakin paastosin+ ja itkin,+ koska sanoin itsekseni: ’Kenties Jehova osoittaa minulle suopeutta ja lapsi on säilyvä elossa?’+ 23 Nyt kun hän on kuollut, miksi paastoaisin? Voinko tuoda hänet jälleen takaisin?+ Minä olen menossa hänen luokseen,+ mutta hän ei palaa minun luokseni.”+
24 Ja Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa.+ Hän myös meni hänen luokseen ja makasi hänen kanssaan. Aikanaan hän synnytti pojan,+ ja hänen nimekseen annettiin Salomo.*+ Ja Jehova itse rakasti häntä.+ 25 Niin hän lähetti viestin profeetta Natanin+ välityksellä ja antoi hänelle nimen Jedidjah* Jehovan tähden.
26 Ja Joab+ jatkoi taistelua Ammonin poikien Rabbaa+ vastaan ja valloitti lopulta kuninkaallisen kaupungin*. 27 Niin Joab lähetti sanansaattajia Daavidin luo sanomaan: ”Olen taistellut Rabbaa vastaan.+ Olen myös valloittanut vesikaupungin. 28 Ja kokoa nyt loput väestä ja leiriydy kaupunkia vastaan ja valloita se, jotta minä en olisi kaupungin valloittaja eikä sitä otettaisi minun nimiini.”
29 Niinpä Daavid kokosi kaiken väen ja meni Rabbaan ja taisteli sitä vastaan ja valloitti sen. 30 Sitten hän otti Malkamin* kruunun sen päästä,+ ja se painoi talentin* kultaa, ja siinä oli kallisarvoisia kiviä, ja se pantiin Daavidin päähän. Ja hänen kaupungista tuomaansa saalista+ oli hyvin paljon. 31 Ja siellä olleet ihmiset hän toi pois pannakseen heidät sahaamaan kiviä ja työskentelemään rautaisilla teräkaluilla+ ja rautakirveillä, ja hän pani heidät palvelemaan* tiilenteossa. Ja näin hän ryhtyi tekemään kaikille Ammonin poikien kaupungeille. Lopulta Daavid ja kaikki väki palasivat Jerusalemiin.
13 Tämän jälkeen tapahtui seuraavaa: Daavidin pojalla Absalomilla+ oli kaunis sisar, jonka nimi oli Tamar,+ ja Amnon,+ Daavidin poika, rakastui+ häneen. 2 Ja se oli Amnonille niin ahdistavaa, että hän tunsi itsensä sairaaksi+ sisarensa Tamarin takia, koska tämä oli neitsyt, ja Amnonista näytti+ vaikealta tehdä hänelle yhtään mitään.+ 3 Mutta Amnonilla oli ystävä nimeltään Jonadab,*+ Daavidin veljen Siman+ poika, ja Jonadab oli hyvin viisas mies. 4 Niin tämä sanoi hänelle: ”Miksi sinä, kuninkaan poika, olet aamu aamulta noin allapäin? Etkö kerro minulle?”+ Tähän Amnon sanoi hänelle: ”Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen.”+ 5 Silloin Jonadab sanoi hänelle: ”Asetu makuulle vuoteeseesi ja tekeydy sairaaksi.+ Ja isäsi tulee varmasti katsomaan sinua, ja sinun on sanottava hänelle: ’Sallithan sisareni Tamarin tulla tänne ja antaa minulle leipää kuin potilaalle, ja hänen on valmistettava lohdutusleipää silmieni edessä, niin että voin nähdä sen, ja minun on saatava syödä hänen kädestään.’”+
6 Silloin Amnon asettui makuulle ja tekeytyi sairaaksi,+ ja niin kuningas tuli häntä katsomaan. Sitten Amnon sanoi kuninkaalle: ”Sallithan sisareni Tamarin tulla tänne ja leipoa kaksi sydämen muotoista kakkua silmieni edessä, niin että saan potilaana ottaa leipää hänen kädestään.” 7 Silloin Daavid lähetti sanomaan Tamarille taloon: ”Menisitkö veljesi Amnonin taloon valmistamaan hänelle lohdutusleipää.” 8 Niin Tamar meni veljensä Amnonin+ taloon tämän ollessa makuulla. Sitten hän otti taikinaa ja vaivasi sen ja teki kakut hänen silmiensä edessä ja kypsensi sydämen muotoiset kakut*. 9 Lopuksi hän otti syvän pannun ja kaatoi siitä hänen eteensä, mutta Amnon kieltäytyi syömästä ja sanoi: ”Toimittakaa kaikki pois minun luotani!”+ Silloin kaikki menivät pois hänen luotaan.
10 Amnon sanoi nyt Tamarille: ”Tuo lohdutusleipä sisähuoneeseen, niin että saan potilaana ottaa sitä sinun kädestäsi.” Silloin Tamar otti sydämen muotoiset kakut, jotka hän oli tehnyt, ja vei ne veljelleen Amnonille sisähuoneeseen. 11 Kun hän tuli tämän lähelle, jotta tämä söisi, tämä tarttuikin+ häneen ja sanoi hänelle: ”Tule, sisareni,+ makaa+ kanssani.” 12 Mutta hän sanoi hänelle: ”Ei, veljeni! Älä nöyryytä+ minua, sillä niin ei ole tapana tehdä Israelissa.+ Älä tee tätä häpeällistä typeryyttä.+ 13 Ja mihin minä panisin häväistykseni? Ja sinä – sinusta tulee kuin yksi mielettömistä miehistä Israelissa. Ja puhuthan nyt kuninkaalle, sillä hän ei kiellä minua sinulta.” 14 Eikä tämä suostunut kuuntelemaan hänen ääntään, vaan käytti suurempaa voimaa kuin hänellä oli ja nöyryytti+ hänet ja makasi hänen kanssaan.+ 15 Amnon alkoi nyt vihata häntä hyvin suurella vihalla, sillä viha, jolla hän häntä vihasi, oli suurempi kuin rakkaus, jolla hän oli häntä rakastanut, niin että Amnon sanoi hänelle: ”Nouse, mene tiehesi!” 16 Tähän hän sanoi hänelle: ”Ei, veljeni, sillä* tämä pahuus lähettäessäsi minut pois on suurempi kuin tuo toinen, jonka olet minulle tehnyt!” Eikä Amnon* suostunut kuuntelemaan häntä.
17 Sen jälkeen Amnon* kutsui palvelijansa, joka häntä palveli, ja sanoi: ”Lähetähän tämä luotani ulos ja lukitse ovi hänen jälkeensä.” 18 (Mutta hänen yllään oli raidallinen+ pitkä vaate, sillä senkaltaisiin hihattomiin vaatteisiin oli kuninkaan tyttärillä, neitsyillä, tapana pukeutua.) Niin hänen palvelijansa lähti viemään häntä ulos, ja hän lukitsi oven hänen jälkeensä. 19 Silloin Tamar pani tuhkaa+ päänsä päälle ja repäisi raidallisen pitkän vaatteen, joka hänellä oli yllään, ja piti käsiään* päänsä päällä+ ja meni pois huutaen mennessään.
20 Tällöin hänen veljensä Absalom+ sanoi hänelle: ”Veljesi Amnonko+ oli kanssasi? Ja nyt, sisareni, pysy vaiti. Hän on veljesi.+ Älä sydämisty tästä asiasta.” Ja Tamar alkoi asua veljensä Absalomin talossa, vaikkakin toisten seurasta erillään. 21 Ja kuningas Daavid itse kuuli kaikesta tästä+ ja suuttui kovasti.+ 22 Eikä Absalom puhunut Amnonille pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi+ Amnonia siksi, että tämä oli nöyryyttänyt hänen sisarensa Tamarin.
23 Ja kahden täyden vuoden kuluttua tapahtui, että Absalomille tuli lampaiden keritsijöitä+ Baal-Hasoriin, joka on aivan lähellä Efraimia,+ ja Absalom kutsui sinne kaikkia kuninkaan poikia.+ 24 Niin Absalom tuli sisään kuninkaan luo ja sanoi: ”Katso, palvelijallasi on nyt lampaiden keritsijöitä! Jospa kuningas ja hänen palvelijansakin lähtisivät palvelijasi kanssa.” 25 Mutta kuningas sanoi Absalomille: ”Ei, poikani! Älkäämme sentään kaikki lähtekö, ettemme olisi sinulle taakaksi.” Vaikka hän hartaasti pyyteli+ häntä, hän ei suostunut lähtemään, vaan siunasi+ häntä. 26 Lopulta Absalom sanoi: ”Jos et sinä tule, niin annathan veljeni Amnonin tulla kanssamme.”+ Tähän kuningas sanoi hänelle: ”Miksi hänen pitäisi lähteä kanssasi?” 27 Ja Absalom pyyteli häntä hartaasti,+ niin että hän lähetti Amnonin ja kaikki kuninkaan pojat hänen kanssaan.*
28 Sitten Absalom käski palvelijoitaan sanoen: ”Katsokaahan, että kun Amnonin sydän on viinistä hyvällä tuulella+ ja minä sanon teille: ’Lyökää Amnon maahan!’, niin teidän on surmattava hänet. Älkää pelätkö.+ Enkö minä itse ole teitä käskenyt? Olkaa lujat ja osoittautukaa urhoollisiksi miehiksi.” 29 Niin Absalomin palvelijat tekivät Amnonille niin kuin Absalom oli käskenyt.+ Silloin kaikki muut kuninkaan pojat nousivat ja istuivat kukin muulinsa* selkään ja lähtivät pakoon. 30 Ja tapahtui, että heidän ollessaan matkalla Daavidille tuli sanoma, joka kuului: ”Absalom on lyönyt kaikki kuninkaan pojat, eikä heistä ole jätetty jäljelle ketään.” 31 Tällöin kuningas nousi ja repäisi vaatteensa+ ja asettui maahan makaamaan,+ ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat vieressä vaatteet repäistyinä.*+
32 Mutta Jonadab,+ Daavidin veljen Siman+ poika, vastasi ja sanoi: ”Älköön herrani ajatelko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, on surmattu, sillä ainoastaan Amnon on kuollut,+ koska Absalomin käskystä on tapahtunut sellaista, mikä oli määrätty+ siitä päivästä alkaen, jona hän nöyryytti+ hänen sisarensa Tamarin.+ 33 Älköön siis herrani, kuningas, nyt panko sydämelleen sanaa, joka sanoo: ’Kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet’, sillä ainoastaan Amnon on kuollut.”
34 Sillä välin Absalom lähti pakoon.+ Myöhemmin nuori mies, vartiomies,+ nosti silmänsä ja näki, ja katso, paljon väkeä oli tulossa hänen takanaan olevalta tieltä vuorenrinnettä pitkin.* 35 Tällöin Jonadab+ sanoi kuninkaalle: ”Katso! Kuninkaan pojat ovat saapuneet. On siis käynyt palvelijasi sanan mukaan.”+ 36 Ja tapahtui, että heti kun hän oli lakannut puhumasta, katso, kuninkaan pojat saapuivat ja korottivat äänensä ja itkivät, ja myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa puhkesivat hyvin suureen itkuun. 37 Mutta Absalom pakeni mennäkseen Gesurin kuninkaan+ Talmain,+ Ammihudin pojan, luo. Ja Daavid* suri+ poikaansa kaiket päivät. 38 Absalom puolestaan pakeni ja meni Gesuriin,+ ja hän oli siellä kolme vuotta.
39 Lopulta kuningas Daavidin sielu* kaipasi lähteä* Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonista, siitä että tämä oli kuollut.
14 Nyt Joab,+ Serujan poika,+ käsitti, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen.+ 2 Niinpä Joab lähetti viestin Tekoaan+ ja haetti sieltä erään viisaan+ naisen ja sanoi hänelle: ”Käy suremaan ja pukeudu suruvaatteisiin, pyydän, äläkä hiero itseäsi öljyllä,+ ja sinusta on tultava kuin täkäläinen* nainen, joka on surrut vainajaa monia päiviä.+ 3 Ja sinun on mentävä kuninkaan luo ja puhuttava hänelle tällaisin sanoin.” Sen jälkeen Joab pani sanat hänen suuhunsa.+
4 Niin tekoalainen nainen tuli kuninkaan luo* ja lankesi kasvoilleen maahan+ ja heittäytyi pitkin pituuttaan ja sanoi: ”Pelasta+ toki minut, oi kuningas!” 5 Tällöin kuningas sanoi hänelle: ”Mikä sinun on?” Tähän hän sanoi: ”Olen tosiaan leskinainen,+ nyt kun mieheni on kuollut. 6 Ja palvelijattarellasi oli kaksi poikaa, ja ne kaksi alkoivat kamppailla keskenään kedolla,+ kun siellä ei ollut ketään erottamassa heitä.*+ Lopulta toinen löi toisen maahan ja surmasi hänet. 7 Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan ja sanoo jatkuvasti: ’Luovuta veljensä lyöjä, jotta me surmaisimme hänet hänen tappamansa veljen sielusta,+ ja niin tuhotkaamme perillinen!’ Ja he varmasti sammuttavat hiillokseni, joka on jäänyt, jättämättä miehelleni enempää nimeä kuin jäljelle* jäänyttäkään maan pinnalle.”+
8 Silloin kuningas sanoi naiselle: ”Mene kotiisi, niin minä annan sinusta käskyn.”+ 9 Tähän tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: ”Oi herrani, kuningas, olkoon erhe minulla ja myös isäni huoneella,+ jota vastoin kuningas ja hänen valtaistuimensa ovat viattomat.” 10 Ja kuningas sanoi edelleen: ”Jos joku puhuu sinulle, niin sinun on tuotava hänet luokseni, eikä hän enää koskaan loukkaa sinua.” 11 Mutta nainen sanoi: ”Muistakoon kuningas, pyydän, Jehovaa, Jumalaansa,+ ettei verenkostaja+ aiheuttaisi jatkuvasti turmiota ja ettei poikaani tuhottaisi.” Tähän hän sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ ei hiuskarvaakaan+ putoa pojaltasi maahan.” 12 Nainen sanoi nyt: ”Sallithan palvelijattaresi+ puhua sanan+ herralleni kuninkaalle.” Niin hän sanoi: ”Puhu!”+
13 Ja nainen sanoi edelleen: ”Miksi sitten olet järkeillyt sellaista+ Jumalan kansaa vastaan?+ Tämän sanan puhuessaan kuningas on kuin syyllinen,+ koska kuningas ei tuo karkottamaansa takaisin.+ 14 Sillä me tulemme kuolemalla kuolemaan+ ja olemaan kuin maahan kaadettavat vedet, joita ei voi kerätä. Mutta Jumala ei ota pois sielua,+ ja hän on miettinyt syitä, miksi karkotettua ei tulisi karkottaa hänen luotaan. 15 Ja kun olen nyt tullut puhumaan tämän sanan herralleni kuninkaalle, se johtuu siitä, että kansa sai minut pelkäämään. Niin palvelijattaresi sanoi: ’Jospa puhuisin kuninkaalle. Ehkä kuningas toimii orjattarensa sanan mukaan. 16 Koska kuningas ryhtyi kuuntelemaan vapauttaakseen orjattarensa sen miehen kourista, joka pyrkii tuhoamaan minut* ja ainokaisen poikani Jumalan* antamasta perinnöstä’,+ 17 niin palvelijattaresi sanoi: ’Kunpa herrani, kuninkaan, sana koituisi levon antajaksi.’ Sillä herrani, kuningas, on kuin tosi Jumalan enkeli+ erottaakseen sen, mikä on hyvää ja mikä on pahaa,+ ja osoittautukoon, että Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi.”
18 Nyt kuningas vastasi ja sanoi naiselle: ”Ethän salaa minulta mitään siitä, mitä sinulta kysyn.”+ Tähän nainen sanoi: ”Herrani, kuningas, puhukoon vain.” 19 Ja kuningas sanoi edelleen: ”Onko Joabin+ käsi kanssasi kaikessa tässä?”+ Silloin nainen vastasi ja sanoi: ”Niin totta kuin sielusi elää,+ oi herrani, kuningas, kukaan ei voi poiketa oikeaan eikä vasempaan kaikesta siitä, mitä herrani, kuningas, on puhunut, sillä palvelijasi Joabhan minua käski ja juuri hän pani kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.+ 20 Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Joab tämän tehnyt, mutta herrani viisaus on kuin tosi Jumalan enkelin viisaus,+ niin että hän tietää kaiken, mitä maan päällä on.”
21 Sen jälkeen kuningas sanoi Joabille: ”Kas niin, minä teen* tämän.+ Mene siis, tuo nuori mies Absalom takaisin.”+ 22 Tällöin Joab lankesi kasvoilleen maahan ja heittäytyi pitkin pituuttaan ja siunasi kuningasta,+ ja Joab sanoi vielä: ”Tänään palvelijasi todella tietää, että olen saanut suosion silmissäsi,+ oi herrani, kuningas, koska kuningas on toiminut palvelijansa sanan mukaan.” 23 Sen jälkeen Joab nousi ja meni Gesuriin+ ja toi Absalomin Jerusalemiin.+ 24 Kuningas sanoi kuitenkin: ”Kääntyköön hän omaan taloonsa, mutta minun kasvojani hän ei saa nähdä.”+ Niin Absalom kääntyi omaan taloonsa näkemättä kuninkaan kasvoja.
25 Eikä koko Israelissa osoittautunut Absalomiin verrattuna olevan yhtään niin kaunista+ miestä, jota olisi niin paljon ylistetty. Jalkapohjasta päälakeen asti ei hänestä löytynyt mitään vikaa. 26 Ja kun hän ajatti päänsä hiukset – ja kunkin vuoden lopussa tapahtui, että hän ajatti ne; koska ne olivat hänelle niin painavat,+ hän ajatti ne –, niin hän punnitsi päänsä hiukset: kaksisataa sekeliä* kuninkaallisen kivipunnuksen* mukaan. 27 Aikaa myöten Absalomille syntyi kolme poikaa+ ja yksi tytär, jonka nimi oli Tamar. Hänestä tuli ulkonäöltään erittäin kaunis nainen.+
28 Niin Absalom asui Jerusalemissa kaksi täyttä vuotta näkemättä kuninkaan kasvoja.+ 29 Ja Absalom lähetti noutamaan Joabia lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta hän ei suostunut tulemaan hänen luokseen. Sitten hän lähetti uudelleen, toisen kerran, mutta hän ei suostunut tulemaan. 30 Lopulta hän sanoi palvelijoilleen: ”Katsokaa, Joabin maapalsta on omani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.”+ Niinpä Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan tuleen.+ 31 Tällöin Joab nousi ja tuli Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: ”Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun maapalstani tuleen?” 32 Niin Absalom sanoi Joabille: ”Katso! Minä lähetin sanomaan sinulle: ’Tule tänne ja suo minun lähettää sinut kuninkaan luo sanomaan: ”Miksi olen tullut Gesurista?+ Minun olisi parempi olla siellä vieläkin. Ja anna minun nyt nähdä kuninkaan kasvot, ja jos minussa on jotakin erhettä,+ niin hänen on surmattava minut.”’”
33 Silloin Joab meni kuninkaan luo ja kertoi sen hänelle. Niin hän kutsui Absalomin, joka nyt tuli kuninkaan luo ja heittäytyi hänen eteensä langeten* kasvoilleen maahan kuninkaan eteen, minkä jälkeen kuningas suuteli Absalomia.+
15 Ja tämän jälkeen tapahtui, että Absalom hankki itselleen vaunut hevosineen ja viisikymmentä miestä juoksemaan edellään.+ 2 Ja Absalom nousi ylös varhain+ ja asettui portille+ vievän tien varteen. Ja tapahtui, että aina kun joku mies sattui oikeusasian vuoksi olemaan tulossa kuninkaan luo saamaan oikeutta,+ niin Absalom kutsui hänet ja sanoi: ”Mistä kaupungista olet?”, ja tämä sanoi: ”Palvelijasi on eräästä Israelin heimoista.” 3 Ja Absalomin tapana oli sanoa hänelle: ”Katso, asiasi ovat hyviä ja oikeita, mutta kuninkaan puolelta ei ole ketään sinua kuulemassa.”+ 4 Ja Absalom sanoi vielä: ”Oi kunpa minut asetettaisiin tuomariksi maahan,+ niin että minun luokseni tulisi jokainen, jolla sattuu olemaan oikeus- tai tuominta-asia! Silloin minä varmasti tekisin hänelle oikeutta.”+
5 Tapahtui myös, että kun joku mies lähestyi kumartuakseen hänen eteensä, hän ojensi kätensä ja tarttui häneen+ ja suuteli häntä. 6 Ja Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta, ja Absalom varasti Israelin miesten sydämiä.+
7 Ja neljänkymmenen vuoden* päätyttyä tapahtui, että Absalom sanoi kuninkaalle: ”Sallithan minun mennä Hebroniin+ täyttämään juhlallisen lupaukseni, jonka tein Jehovalle.+ 8 Sillä asuessani Gesurissa+ Syyriassa palvelijasi teki juhlallisen lupauksen+ sanoen: ’Jos Jehova tosiaan tuo minut takaisin Jerusalemiin, minun on myös suoritettava palvelusta Jehovalle.’”+ 9 Niin kuningas sanoi hänelle: ”Mene rauhassa.”+ Silloin hän nousi ja meni Hebroniin.
10 Absalom lähetti nyt vakoojia+ kaikkiin Israelin heimoihin sanomaan: ”Heti kun kuulette torven äänen, teidänkin on sanottava: ’Absalom on tullut kuninkaaksi+ Hebronissa!’”+ 11 Mutta Absalomin mukaan oli mennyt Jerusalemista kaksisataa kutsuttua miestä, jotka lähtivät pahaa aavistamatta,*+ tietämättä asiasta mitään. 12 Teurasuhreja uhratessaan Absalom lähetti lisäksi hakemaan* gilolaisen Ahitofelin,+ Daavidin neuvonantajan,+ hänen kaupungistaan Gilosta.+ Ja salaliitto+ tuli yhä vahvemmaksi, ja Absalomin kanssa oleva väki lisääntyi+ jatkuvasti.
13 Aikanaan Daavidin luo tuli viestintuoja sanomaan: ”Israelin miesten sydämet+ ovat kääntyneet Absalomin puolelle.” 14 Daavid sanoi heti kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen kanssaan Jerusalemissa: ”Nouskaa ja paetkaamme,+ sillä kohta meillä ei ole pakoonpääsyä Absalomin vuoksi! Pitäkää kiirettä, muutoin hän saattaa kiirehtiä ja saa meidät kiinni ja aiheuttaa meille pahaa ja lyö kaupungin miekan terällä!”+ 15 Tällöin kuninkaan palvelijat sanoivat kuninkaalle: ”Mitä kaikkea herrani, kuningas, valinneekin, tässä ovat palvelijasi.”+ 16 Niin kuningas lähti koko hänen huonekuntansa seuratessa hänen jalanjälkiään,+ ja kuningas jätti kymmenen naista, sivuvaimoa,+ huolehtimaan talosta. 17 Ja kuningas jatkoi matkaansa koko väen seuratessa hänen jalanjälkiään, ja he pysähtyivät Bet-Merhakissa*.
18 Ja kaikki hänen palvelijansa kulkivat yli hänen ohitseen, ja kaikki keretiläiset ja kaikki peletiläiset+ ja kaikki gatilaiset,+ kuusisataa miestä, jotka olivat seuranneet häntä* Gatista,+ kulkivat yli kuninkaan kasvojen editse. 19 Silloin kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille:+ ”Miksi sinäkin lähtisit mukaamme? Palaa takaisin+ ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet vierasmaalainen ja olet lisäksi maanpakolainen paikkakunnaltasi. 20 Eilenhän vasta tulit, ja tänäänkö panen sinut harhailemaan+ kanssamme, menemään kun minä menen minne menenkin? Palaa takaisin ja vie veljesi mukanasi, ja osoittakoon Jehova sinua kohtaan* rakkaudellista huomaavaisuutta+ ja luotettavuutta!”+ 21 Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää,+ siinä paikassa, missä herrani, kuningas, tulee olemaan, tulee palvelijasikin olemaan, olkoonpa se kuolemaksi tai elämäksi!”+ 22 Silloin Daavid sanoi Ittaille:+ ”Mene ja kulje yli.” Niin gatilainen Ittai kulki yli ja myös kaikki hänen miehensä ja kaikki pienokaiset, jotka olivat hänen kanssaan.
23 Ja koko maan kansa* itki suureen ääneen,+ ja kaikki väki kulki yli, ja kuningas seisoi Kidronin purolaakson+ äärellä, ja kaikki väki kulki yli avointa tietä pitkin erämaahan*. 24 Ja katso, siellä oli myös Sadok+ ja hänen kanssaan kaikki leeviläiset,+ jotka kantoivat+ tosi Jumalan liiton arkkua,+ ja he asettivat sitten tosi Jumalan arkun maahan Abjatarin+ viereen*, kunnes kaikki väki oli kokonaan kulkenut yli, pois kaupungista. 25 Mutta kuningas sanoi Sadokille: ”Vie tosi Jumalan arkku+ takaisin kaupunkiin.+ Jos minä saan suosion Jehovan silmissä, hän myös varmasti tuo minut takaisin ja antaa minun nähdä sen ja sen olinpaikan.+ 26 Mutta jos hän sanookin näin: ’En ole lainkaan mieltynyt sinuun’, niin tässä olen, hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee.”+ 27 Ja kuningas sanoi vielä pappi Sadokille: ”Sinähän olet näkijä?+ Palaa toki rauhassa kaupunkiin ja myös poikasi Ahimaas ja Abjatarin poika Jonatan,+ molemmat poikanne, teidän kanssanne. 28 Minä näet viivyn erämaan kahlaamoilla*, kunnes teiltä tulee tiedokseni sana.”+ 29 Niinpä Sadok ja Abjatar veivät tosi Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät* sinne.
30 Ja Daavid kulki Öljymäkeä*+ ylös itkien kulkiessaan, pää peitettynä,+ ja hän käveli avojaloin, ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, peitti päänsä, ja he kulkivat ylös itkien kulkiessaan.+ 31 Ja Daavidille ilmoitettiin ja sanottiin: ”Ahitofelkin on niiden joukossa, jotka ovat tehneet salaliiton+ Absalomin+ kanssa.” Tällöin Daavid sanoi:+ ”Oi Jehova,+ käännäthän Ahitofelin neuvon tyhmyydeksi!”+
32 Ja tapahtui, että kun Daavid itse tuli laelle, jossa oli* tapana kumartaa Jumalaa, niin häntä vastassa oli siellä arkilainen+ Husai+ pitkä vaate repäistynä ja multaa päänsä päällä.+ 33 Daavid sanoi kuitenkin hänelle: ”Jos lähdet mukaani, niin tulisit varmasti minulle kuormaksi.+ 34 Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: ’Olen palvelijasi, oi kuningas. Minä olin isäsi palvelijana siihen aikaan, mutta nyt minäkin olen sinun palvelijasi’,+ niin teet tyhjäksi+ Ahitofelin neuvon minun puolestani. 35 Eivätkö papit, Sadok ja Abjatar, ole siellä kanssasi?+ Ja on tapahduttava, että kaikki, mitä saatat kuulla kuninkaan huoneesta, sinun tulee kertoa papeille, Sadokille ja Abjatarille.+ 36 Katso! Heidän kanssaan ovat siellä heidän kaksi poikaansa, Ahimaas,+ Sadokin poika, ja Jonatan,+ Abjatarin poika, ja heidän kauttaan teidän on lähetettävä minulle viesti kaikesta, mitä saatatte kuulla.” 37 Niin Husai, Daavidin ystävä,+ tuli kaupunkiin. Sitten Absalomkin+ tuli Jerusalemiin.
16 Kun Daavid itse oli kulkenut laen+ yli vähän matkaa toiselle puolelle, tuli siellä Siba,+ Mefibosetin+ palvelija, häntä vastaan mukanaan pari satuloitua aasia,+ ja niiden selässä oli kaksisataa leipää+ ja sata kakkua rusinoita+ ja sata kesähedelmänippua+ ja suuri ruukullinen viiniä.+ 2 Kuningas sanoi silloin Siballe: ”Mitä sinä näillä tarkoitat?”+ Tähän Siba sanoi: ”Aasit ovat kuninkaan huonekunnalle ratsastamista varten, ja leipä ja kesähedelmät ovat nuorille miehille+ syötäviksi, ja viini on erämaassa+ väsyneelle+ juotavaksi.” 3 Kuningas sanoi nyt: ”Entä missä on herrasi* poika?”+ Tähän Siba sanoi kuninkaalle: ”Siellä hän asuu Jerusalemissa, sillä hän sanoi: ’Tänään Israelin huone palauttaa minulle isäni kuningasvallan.’”+ 4 Silloin kuningas sanoi Siballe: ”Katso! Sinun on kaikki se, mikä kuuluu Mefibosetille.”+ Siihen Siba sanoi: ”Minä totisesti kumarran+ syvään. Salli minun saada suosio silmissäsi, herrani, kuningas.”
5 Ja kuningas Daavid tuli Bahurimiin+ saakka, ja katso, sieltä oli tulossa mies, joka oli sukua Saulin huoneelle, ja hän oli nimeltään Simei,+ Geran poika; hän tuli ja kirosi tullessaan.+ 6 Ja hän alkoi heitellä kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, ja kaikki väki ja kaikki väkevät miehet olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. 7 Ja näin Simei sanoi kirotessaan: ”Mene pois, mene pois, sinä verivelkainen+ mies* ja sinä kelvoton mies!*+ 8 Jehova on palauttanut päällesi kaiken Saulin huonetta koskevan verivelan, hänen jonka paikalla olet ollut kuninkaana, ja Jehova antaa kuninkuuden poikasi Absalomin käteen. Siinä olet nyt onnettomuudessasi, koska olet verivelkainen mies!”+
9 Lopulta Abisai, Serujan poika,+ sanoi kuninkaalle: ”Miksi tuo kuollut koira+ saisi kirota herraani kuningasta?+ Annathan minun mennä yli ja ottaa häneltä pään pois.”+ 10 Mutta kuningas sanoi: ”Mitä tekemistä minulla on teidän kanssanne,*+ te Serujan pojat?+ Antaa hänen vain kirota,+ sillä Jehova itse on sanonut hänelle:+ ’Kiroa Daavidia!’ Kenen siis* tulisi sanoa: ’Miksi olet niin tehnyt?’”+ 11 Ja Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: ”Katso, oma poikani, joka on lähtöisin omista sisuksistani, tavoittelee sieluani,+ ja kuinka paljon enemmän sitten benjaminilainen!+ Antakaa hänen olla, niin että hän voi kirota, sillä Jehova on sanonut hänelle niin! 12 Ehkä Jehova näkee+ silmällään*, ja Jehova on ennallistava minulle hyvyyttä hänen tämänpäiväisen kirouksensa asemesta.”+ 13 Sen jälkeen Daavid ja hänen miehensä jatkoivat matkaansa tiellä, samalla kun Simei käveli vuoren sivua pitkin kävellen hänen rinnallaan kirotakseen,+ ja hän heitteli kiviä hänen rinnallaan, ja hän heitti paljon tomua.+
14 Lopulta kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, saapuivat perille väsyneinä. Niin he virvoittautuivat siellä.+
15 Mutta Absalom ja kaikki väki, Israelin miehet, saapuivat Jerusalemiin,+ ja Ahitofel+ oli hänen kanssaan. 16 Ja tapahtui, että heti kun Daavidin ystävä+ arkilainen+ Husai+ tuli Absalomin luo, Husai sanoi Absalomille: ”Eläköön kuningas!+ Eläköön kuningas!” 17 Tähän Absalom sanoi Husaille: ”Tämäkö on rakkaudellista huomaavaisuuttasi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?”+ 18 Niin Husai sanoi Absalomille: ”Ei, vaan minä kuulun sille*, jonka Jehova on valinnut ja myös tämä kansa ja kaikki Israelin miehet, ja hänen kanssaan minä asun. 19 Ja toiseksi: Ketä minä itse palvelen? Enkö hänen poikansa edessä? Niin kuin palvelin isäsi edessä, sellaiseksi osoittaudun* sinun edessäsi.”+
20 Myöhemmin Absalom sanoi Ahitofelille: ”Antakaa te neuvo.+ Mitä meidän pitää tehdä?” 21 Silloin Ahitofel sanoi Absalomille: ”Mene isäsi sivuvaimojen luo,+ jotka hän jätti jälkeensä huolehtimaan talosta.+ Ja koko Israel on kuuleva, että olet tehnyt itsesi löyhkäksi+ isällesi,+ ja kaikkien kanssasi olevien kädet+ varmasti vahvistuvat.” 22 Niinpä katolle+ pystytettiin teltta Absalomia varten, ja Absalom meni sitten isänsä sivuvaimojen luo+ koko Israelin silmien edessä.+
23 Ja Ahitofelin neuvo, jonka hän noina päivinä antoi, oli niin kuin mies* olisi tiedustellut tosi Jumalan sanaa*. Sellainen oli jokainen Ahitofelin+ neuvo+ sekä Daavidille että Absalomille.
17 Ahitofel sanoi sitten Absalomille: ”Annathan minun valita kaksitoistatuhatta miestä ja nousta ja ajaa tänä yönä Daavidia takaa.+ 2 Ja minä käyn hänen kimppuunsa, kun hän on uupunut ja molemmista käsistään heikko,+ ja minä panen hänet vapisemaan, ja kaikki väki, joka on hänen kanssaan, on pakeneva, ja minä lyön kuninkaan, kun hän on yksinään.+ 3 Ja salli minun tuoda koko kansa takaisin luoksesi. Kaikkien palaaminen vastaa miestä, jota etsit, ja koko kansa tulee olemaan rauhassa.”* 4 Ja tämä sana näytti aivan oikealta Absalomin silmissä+ ja kaikkien Israelin vanhinten silmissä.
5 Absalom sanoi kuitenkin: ”Kutsuhan myös arkilainen Husai,+ ja kuulkaamme sekin, mitä hänellä on sanottavana*.” 6 Niin Husai tuli sisään Absalomin luo. Silloin Absalom sanoi hänelle: ”Tämän sanan mukaan on Ahitofel puhunut. Tuleeko meidän toimia hänen sanansa mukaan? Ellei, niin puhu sinä.” 7 Tällöin Husai sanoi Absalomille: ”Neuvo, jonka Ahitofel on antanut, ei tällä kertaa ole hyvä!”+
8 Ja Husai sanoi edelleen: ”Sinähän tunnet hyvin isäsi ja hänen miehensä, että he ovat väkeviä,+ ja he ovat sielultaan katkeria+ kuin naaraskarhu, joka on menettänyt pentunsa kedolla,+ ja isäsi on soturi,+ eikä hän vietä yötään väen parissa. 9 Katso! Nyt hän piileksii+ jossakin onkaloista tai jossakin muista paikoista, ja on tapahtuva, että heti kun hän alussa käy heidän kimppuunsa, on se, joka kuulee siitä, kuuleva ja sanova: ’Absalomia seuraavalle väelle on tullut tappio!’ 10 Ja urhoollinenkin mies, jonka sydän on kuin leijonan*+ sydän, raukeamalla raukeaa,+ sillä koko Israel tietää, että isäsi on väkevä mies+ ja sellaisia ovat myös hänen kanssaan olevat urhoolliset miehet.+ 11 Minä puolestani sanon neuvoksi: Koottakoon ehdottomasti koko Israel luoksesi Danista Beersebaan+ lukuisina kuin hiekkajyväset, jotka ovat meren rannalla,+ samalla kun itse omassa persoonassasi* lähdet taisteluun.*+ 12 Ja meidän on mentävä häntä vastaan johonkin niistä paikoista, joista hänet varmasti löydetään,+ ja me käymme hänen päälleen niin kuin kaste+ lankeaa maan päälle, eikä hänestä ja kaikista niistä miehistä, jotka ovat hänen kanssaan, ole jäävä jäljelle ainoatakaan. 13 Ja jos hän vetäytyy johonkin kaupunkiin, niin koko Israelin on vietävä köydet siihen kaupunkiin, ja me varmasti kiskomme sen alas purolaaksoon, kunnes sieltä ei tosiaankaan löydy edes pikkukiveä.”+
14 Silloin Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: ”Arkilaisen Husain neuvo on parempi+ kuin Ahitofelin neuvo!” Ja Jehova itse oli käskenyt+ tekemään tyhjäksi+ Ahitofelin sinänsä hyvän neuvon,+ jotta Jehova tuottaisi Absalomille onnettomuuden.+
15 Myöhemmin Husai sanoi papeille, Sadokille+ ja Abjatarille: ”Niin ja niin Ahitofel neuvoi Absalomia ja Israelin vanhimpia, ja näin ja näin minä itse neuvoin. 16 Ja lähettäkää nyt nopeasti viesti ja ilmoittakaa Daavidille+ sanoen: ’Älä jää yöksi erämaan aavikkotasangoille, vaan sinunkin pitäisi ehdottomasti mennä yli,+ jottei kuningasta ja kaikkea väkeä, joka on hänen kanssaan, nielaistaisi.’”*+
17 Kun Jonatan+ ja Ahimaas+ seisoivat En-Rogelin+ luona, eräs palvelijatar lähti ja kertoi heille. Niin he puolestaan lähtivät, koska heidän oli kerrottava kuningas Daavidille; he eivät näet voineet näyttäytyä tulemalla kaupunkiin. 18 Eräs nuori mies sattui kuitenkin näkemään heidät ja kertoi Absalomille. Niin he molemmat lähtivät nopeasti ja tulivat Bahurimiin+ erään miehen talolle, jolla oli kaivo pihallaan, ja he laskeutuivat siihen. 19 Sen jälkeen nainen otti peitteen ja levitti sen kaivon päälle ja kasasi sille murskattuja jyviä,+ eikä siitä tiedetty mitään. 20 Absalomin palvelijat tulivat nyt naisen luo hänen taloonsa ja sanoivat: ”Missä Ahimaas ja Jonatan ovat?” Tähän nainen sanoi heille: ”He kulkivat täältä vesille päin.”+ Sitten he etsiskelivät eivätkä löytäneet heitä,+ ja niin he palasivat Jerusalemiin.
21 Ja näiden mentyä pois tapahtui, että he tulivat ylös kaivosta ja jatkoivat matkaansa ja kertoivat kuningas Daavidille ja sanoivat Daavidille: ”Nouskaa ja ylittäkää nopeasti vedet, sillä siihen ja siihen tapaan Ahitofel neuvoi+ teitä vastaan.” 22 Daavid nousi heti ja myös kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, ja he lähtivät ylittämään Jordania, kunnes aamu valkeni,+ kunnes ei puuttunut ketään, joka ei olisi ylittänyt Jordania.
23 Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvonsa mukaan ollut toimittu,+ niin hän satuloi aasin ja nousi ja meni kotiinsa omaan kaupunkiinsa.+ Sen jälkeen hän antoi käskyjä huonekunnalleen+ ja kuristautui,*+ ja niin hän kuoli.+ Sitten hänet haudattiin+ esi-isiensä hautapaikkaan.
24 Daavid puolestaan tuli Mahanaimiin,+ ja Absalom itse ylitti Jordanin, hän ja kaikki Israelin miehet hänen kanssaan. 25 Ja Absalom asetti Joabin+ sijaan armeijan johtoon Amasan,+ ja Amasa oli sen Jitra-nimisen+ israelilaisen* miehen poika, joka oli yhtynyt Abigailiin,+ Nahasin* tyttäreen, Joabin äidin Serujan sisareen. 26 Ja Israel ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan.+
27 Ja tapahtui, että heti kun Daavid tuli Mahanaimiin, Sobi, Nahasin poika Ammonin poikien Rabbasta,+ ja Makir,+ Ammielin poika+ Lo-Debarista, ja gileadilainen Barsillai+ Rogelimista+ 28 toivat* vuoteita ja vateja ja savenvalajan astioita ja vehnää ja ohraa ja jauhoja+ ja paahdettuja jyviä+ ja härkäpapuja+ ja linssejä+ ja kuivattuja jyviä; 29 ja hunajaa+ ja voita+ ja lampaita ja tuorejuustoa he toivat Daavidille ja hänen kanssaan olevalle väelle syötäväksi,+ sillä he sanoivat: ”Väki on nälissään ja väsynyttä ja janoissaan erämaassa.”+
18 Ja Daavid ryhtyi laskemaan väkeä, joka oli hänen kanssaan, ja asettamaan heille tuhannenpäälliköitä ja sadanpäälliköitä.+ 2 Sen jälkeen Daavid lähetti liikkeelle kolmanneksen+ väestä Joabin+ valvonnassa ja kolmanneksen Abisain,+ Serujan pojan, Joabin veljen,+ valvonnassa ja kolmanneksen gatilaisen Ittain+ valvonnassa. Sitten kuningas sanoi väelle: ”Minäkin kyllä lähden teidän kanssanne.” 3 Mutta väki sanoi: ”Et saa lähteä,+ sillä jos pakenisimmekin, he eivät kiinnittäisi huomiota* meihin,+ ja jos puolet meistä kuolisi, he eivät kiinnittäisi huomiota meihin, sillä sinä vastaat kymmentätuhatta meistä,+ ja nyt olisi parempi, jos palvelisit meitä antamalla apua+ kaupungista käsin.” 4 Niin kuningas sanoi heille: ”Teen niin kuin silmissänne hyvältä näyttää.”+ Ja kuningas jäi seisomaan portin viereen,+ ja kaikki väki puolestaan lähti liikkeelle sadoittain ja tuhansittain.+ 5 Ja kuningas käski vielä Joabia ja Abisaita ja Ittaita sanoen: ”Kohdelkaa minun tähteni hellävaraisesti+ nuorta miestä Absalomia.” Ja kaikki väki kuuli itse, kun kuningas antoi kaikille päälliköille Absalomia koskevan käskyn.
6 Ja väki lähti kedolle Israelia vastaan, ja taistelu syntyi Efraiminmetsässä.*+ 7 Lopulta Israelin väki+ kärsi siellä tappion+ Daavidin palvelijoiden edessä, ja mieshukka osoittautui siellä sinä päivänä suureksi, kahdeksikymmeneksituhanneksi mieheksi. 8 Ja taistelu levisi siellä lopulta yli koko näkösällä olleen maan. Sitä paitsi metsä söi sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.
9 Absalom havaitsi lopulta olevansa vastakkain Daavidin palvelijoiden kanssa. Ja Absalom ratsasti muulilla, ja muuli sattui tulemaan jyhkeän suuren puun oksiston alle, niin että hänen päänsä takertui kiinni suureen puuhun, ja hän tempautui taivaan ja maan välille,+ kun hänen allaan ollut muuli jatkoi eteenpäin. 10 Silloin eräs mies näki sen ja kertoi Joabille+ ja sanoi: ”Katso! Olen nähnyt Absalomin riippuvan suuressa puussa.” 11 Tähän Joab sanoi miehelle, joka hänelle kertoi: ”Kas, sinä siis näit sen; miksi et sitten lyönyt häntä siellä maahan? Silloin velvollisuuteni olisi ollut antaa sinulle kymmenen hopearahaa ja vyö.”+ 12 Mutta mies sanoi Joabille: ”Vaikkapa kouriini punnittaisiin tuhat hopearahaa, en ojentaisi kättäni kuninkaan poikaa vastaan, sillä meidän kuultemme* kuningas käski sinua ja Abisaita ja Ittaita sanoen: ’Pitäkää huolta, keitä olettekin, nuoresta miehestä, Absalomista.’+ 13 Muuten olisin menetellyt petollisesti hänen sieluaan vastaan, eikä koko asiakaan olisi pysynyt salassa kuninkaalta,+ ja sinä kyllä pysyttelisit syrjässä siitä.” 14 Siihen Joab sanoi: ”Minä en enää halua viivytellä edessäsi!” Sen jälkeen hän otti kolme keihäsvartta* kouraansa ja pisti+ ne Absalomin sydämen läpi, kun tämä oli vielä elossa suuren puun sydämessä.+ 15 Sitten kymmenen Joabin aseita kantavaa palvelijaa tuli paikalle ja löi Absalomia surmatakseen hänet.+ 16 Joab puhalsi sitten torveen,+ jotta väki olisi palannut ajamasta takaa Israelia; Joab oli näet pidätellyt väkeä. 17 Lopuksi he ottivat Absalomin ja heittivät hänet metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat hänen päälleen hyvin suuren kiviröykkiön.+ Ja koko Israel pakeni, kukin kotiinsa*.
18 Mutta Absalom oli eläessään hankkinut ja pystyttänyt itselleen patsaan,+ joka on Kuninkaan alatasangolla,+ sillä hän sanoi: ”Minulla ei ole poikaa, joka pitäisi nimeni muistossa.”+ Niinpä hän antoi patsaalle oman nimensä,+ ja sitä kutsutaan Absalomin muistomerkiksi vielä tänäkin päivänä.
19 Ahimaas,+ Sadokin poika, sanoi nyt: ”Saanhan juosta viemään kuninkaalle uutisen, sillä Jehova on hankkinut hänelle oikeuden vapauttaakseen hänet hänen vihollistensa käsistä.”+ 20 Mutta Joab sanoi hänelle: ”Sinä et ole uutismies tänä päivänä, vaan sinun on vietävä uutinen jonakin toisena päivänä, mutta tänä päivänä et saa viedä uutista juuri siitä syystä, että* kuninkaan oma poika on kuollut.”+ 21 Sitten Joab sanoi kuusilaiselle:+ ”Mene, kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt.” Silloin kuusilainen kumarsi Joabille ja lähti juoksemaan. 22 Ahimaas, Sadokin poika, sanoi nyt jälleen Joabille: ”Tapahtukoon nyt mitä tahansa, annathan minunkin juosta kuusilaisen perään.” Mutta Joab sanoi: ”Miksi juuri sinun täytyy juosta, poikani, kun sinulle ei ole mitään uutista?” 23 Silti hän sanoi*: ”Tapahtukoon nyt mitä tahansa, anna minun juosta.” Niin hän sanoi hänelle: ”Juokse!” Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alanteen*+ tietä ja ohitti lopulta kuusilaisen.
24 Daavid istui nyt kahden portin välissä.+ Sillä välin vartiomies+ meni muurissa olevan portin katolle. Kun hän nosti silmänsä ja katsoi, niin kas, mies juoksemassa yksinään! 25 Silloin vartiomies huusi ja ilmoitti kuninkaalle, jolloin kuningas sanoi: ”Jos hän on yksin, hänellä on uutinen kerrottavana*.” Ja hän tuli kaiken aikaa lähemmäksi. 26 Sitten vartiomies näki toisen miehen juoksevan. Niin vartiomies huusi portinvartijalle ja sanoi: ”Katso! Toinen mies juoksemassa yksinään!” Siihen kuningas sanoi: ”Hänkin on uutisentuoja.” 27 Ja vartiomies sanoi vielä: ”Minusta näyttää siltä, että ensimmäisen juoksu on kuin Ahimaasin,+ Sadokin pojan, juoksua”,+ mihin kuningas sanoi: ”Hän on hyvä mies,+ ja hänen pitäisi saapua hyvä uutinen+ mukanaan.” 28 Lopulta Ahimaas huusi ja sanoi kuninkaalle: ”Kaikki hyvin!”* Sitten hän kumarsi kuninkaalle kasvot maata kohti. Ja hän sanoi vielä: ”Siunattu+ olkoon Jehova, sinun Jumalasi, joka on luovuttanut+ miehet, jotka nostivat kätensä herraani kuningasta vastaan!”
29 Mutta kuningas sanoi: ”Voiko nuori mies Absalom hyvin?” Tähän Ahimaas sanoi: ”Näin suuren hälinän, kun Joab lähetti kuninkaan palvelijan ja sinun palvelijasi, enkä tiennyt mitä se oli.”+ 30 Niin kuningas sanoi: ”Astu syrjään, asetu tähän.” Silloin hän astui syrjään ja jäi seisomaan paikalleen.
31 Ja katso, kuusilainen+ tuli sisään, ja kuusilainen sanoi: ”Ottakoon herrani, kuningas, vastaan uutisen, sillä Jehova on hankkinut sinulle tänään oikeuden vapauttaakseen sinut kaikkien sinua vastaan nousevien kädestä.”+ 32 Mutta kuningas sanoi kuusilaiselle: ”Voiko nuori mies Absalom hyvin?” Tähän kuusilainen sanoi: ”Käyköön herrani, kuninkaan, vihollisille ja kaikille niille, jotka ovat nousseet sinua vastaan pahassa tarkoituksessa, niin kuin tälle nuorelle miehelle.”*+
33 Silloin kuningas järkyttyi ja nousi porttikäytävän päällä olevaan kattohuoneeseen+ ja purskahti itkemään, ja näin hän sanoi mennessään: ”Poikani Absalom, poikani, poikani+ Absalom! Oi kunpa minä olisin kuollut sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!”+
19 Myöhemmin Joabille ilmoitettiin: ”Katso! Kuningas itkee, ja hän suree koko ajan Absalomia.”+ 2 Niin pelastuksesta tuli sinä päivänä kaikelle väelle surun aihe, sillä väki kuuli sanottavan sinä päivänä: ”Kuningas on pahoillaan poikansa vuoksi.” 3 Ja väki alkoi sinä päivänä tulla varkain kaupunkiin,+ niin kuin tulisi varkain väki tuntiessaan häpeää siksi, että on paennut taistelusta. 4 Ja kuningas itse peitti kasvonsa, ja kuningas huusi jatkuvasti kovalla äänellä: ”Poikani Absalom! Absalom, poikani, poikani!”+
5 Lopulta Joab tuli sisälle taloon kuninkaan luo ja sanoi: ”Sinä olet tänään saattanut häpeään kaikkien palvelijoittesi kasvot, niiden jotka avasivat tänään sinun sielullesi sekä poikiesi+ ja tyttäriesi+ sielulle ja vaimojesi+ sielulle ja sivuvaimojesi+ sielulle pääsyn turvaan,+ 6 kun rakastat niitä, jotka vihaavat sinua, ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua; olethan ilmoittanut tänään, että päälliköt ja palvelijat eivät merkitse sinulle mitään, sillä tiedän tänään hyvin, että jos ainoastaan Absalom olisi elossa ja kaikki me muut olisimme tänään kuolleita, niin se olisi sinun silmissäsi oikein. 7 Ja nyt, nouse, mene ulos ja puhu suoraan palvelijoittesi sydämeen,+ sillä totisesti vannon Jehovan kautta, että jos et mene ulos, ei yksikään mies jää luoksesi tänä yönä,+ ja tämä on sinulle varmasti pahempaa kuin kaikki se vahinko, joka on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän saakka.” 8 Niinpä kuningas nousi ja istuutui porttiin,+ ja kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: ”Kuningas istuu portissa.” Ja kaikki kansa alkoi tulla kuninkaan eteen.
Israelista sen sijaan jokainen oli paennut kotiinsa.*+ 9 Ja kaikki kansa tuli sekaantuneeksi kiistelyyn kaikissa Israelin heimoissa sanoen: ”Kuningashan meidät vapautti vihollistemme kourista,+ ja hän meitä auttoi pääsemään turvaan filistealaisten kourista, ja nyt hän on paennut maasta Absalomin tähden.+ 10 Absalom taas, jonka me voitelimme hallitsemaan meitä,+ on kuollut taistelussa.+ Miksi ette nyt sitten tee mitään tuodaksenne kuninkaan takaisin?”+
11 Kuningas Daavid puolestaan lähetti sanomaan papeille, Sadokille+ ja Abjatarille:+ ”Puhukaa Juudan vanhimmille+ ja sanokaa: ’Miksi teistä pitäisi tulla viimeisiä tuomaan kuningasta takaisin taloonsa, kun sana kaikesta Israelista on tullut kuninkaalle hänen taloonsa? 12 Veljiänihän te olette, luutani ja lihaani te olette.+ Miksi teistä siis pitäisi tulla viimeisiä tuomaan kuningasta takaisin?’ 13 Ja Amasalle teidän tulee sanoa:+ ’Etkö sinä ole luutani ja lihaani? Niin tehköön Jumala minulle ja niin hän siihen lisätköön,+ ellei sinusta tule eteeni armeijan päällikköä kaikiksi päiviksi Joabin sijaan.’”+
14 Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet kuin yhden miehen,+ niin että he lähettivät kuninkaalle sanan: ”Tule takaisin, sinä ja kaikki palvelijasi.”
15 Ja kuningas lähti paluumatkalle ja tuli lopulta Jordanille asti. Juuda puolestaan tuli Gilgaliin+ mennäkseen kuningasta vastaan, johdattaakseen kuninkaan Jordanin yli. 16 Silloin Simei,+ Geran poika,+ benjaminilainen, joka oli Bahurimista,+ kiirehti ja meni alas Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan. 17 Ja hänen mukanaan oli tuhat miestä Benjaminista. (Ja myös Siba,+ Saulin huoneen palvelija, ja hänen viisitoista poikaansa+ ja kaksikymmentä palvelijaansa olivat hänen mukanaan, ja he ehtivät* Jordanille ennen kuningasta. 18 Ja hän* meni kahlaamon+ poikki johdattaakseen yli kuninkaan huonekunnan ja tehdäkseen sitä, minkä hän hyväksi näki.) Mutta Simei, Geran poika, lankesi kuninkaan eteen, kun tämä oli ylittämäisillään Jordanin.+ 19 Hän sanoi nyt kuninkaalle: ”Älköön herrani lukeko minun syykseni erhettä, äläkä muistele vääryyttä, jonka palvelijasi teki+ sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti* Jerusalemista, niin että kuningas panisi sen sydämelleen.+ 20 Sillä palvelijasi tietää hyvin, että minä olen tehnyt syntiä, ja siksi olen tänään tullut tänne ensimmäisenä koko Joosefin huoneesta+ laskeutuakseni herraani, kuningasta, vastaan.”
21 Abisai,+ Serujan poika,+ vastasi heti ja sanoi: ”Eikö Simei tulisi surmata siksi, että hän kirosi Jehovan voideltua?”*+ 22 Mutta Daavid sanoi: ”Mitä tekemistä minulla on teidän kanssanne,*+ te Serujan pojat, kun tulette tänään minulle vastustajaksi?*+ Surmataanko tänään ketään Israelissa?+ Enkö näet hyvin tiedä, että tänään minä olen Israelin kuningas?” 23 Sitten kuningas sanoi Simeille: ”Sinä et kuole.” Ja kuningas vielä vannoi sen hänelle.+
24 Myös Mefiboset,+ Saulin pojanpoika*, tuli alas kuningasta vastaan, eikä hän ollut hoitanut jalkojaan+ eikä hoitanut viiksiään+ eikä pessyt vaatteitaan siitä päivästä alkaen, jona kuningas lähti, aina siihen päivään saakka, jona hän rauhassa tuli. 25 Ja tapahtui, että kun hän tuli Jerusalemiin kuningasta vastaan, niin kuningas sanoi hänelle: ”Miksi et lähtenyt mukaani, Mefiboset?” 26 Tähän hän sanoi: ”Herrani, kuningas, palvelijani+ petkutti minua. Palvelijasi oli näet sanonut: ’Minäpä annan satuloida itselleni aasintamman ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan mukaan*’, sillä palvelijasi on rampa.+ 27 Niin hän panetteli+ palvelijaasi herralleni, kuninkaalle. Mutta herrani, kuningas, on kuin tosi Jumalan enkeli,+ joten tee se, minkä hyväksi näet. 28 Sillä isäni koko huonekunnasta ei olisi herrani, kuninkaan, edessä tullut muuta kuin kuoleman oma*, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät pöydässäsi.+ Niin että mitäpä oikeudenmukaista vaatimusta minulla olisi enää huudettavaksi+ kuninkaan puoleen?”
29 Mutta kuningas sanoi hänelle: ”Miksi enää puhelet sanojasi? Minä sanon: sinun ja Siban tulisi jakaa pelto.”+ 30 Tähän Mefiboset sanoi kuninkaalle: ”Ottakoon hän sen vaikka kokonaan,+ nyt kun herrani, kuningas, on tullut rauhassa kotiinsa.”
31 Myös gileadilainen Barsillai+ tuli alas Rogelimista, jotta hän kulkisi Jordanille kuninkaan kanssa saattaakseen hänet Jordanille. 32 Ja Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenvuotias,+ ja juuri hän oli toimittanut kuninkaalle ruokaa, kun tämä asui Mahanaimissa,+ sillä hän oli hyvin huomattava+ mies. 33 Niin kuningas sanoi Barsillaille: ”Tule sinäkin mukanani yli, niin minä toimitan sinulle ruoan luonani Jerusalemissa.”+ 34 Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: ”Paljonko lienee elinvuosieni päiviä, niin että menisin kuninkaan kanssa ylös Jerusalemiin? 35 Olen nyt kahdeksankymmenvuotias.+ Osaisinko erottaa hyvää huonosta, tai voisiko palvelijasi maistaa, mitä söisin ja mitä joisin,+ tai voisinko enää kuunnella+ laulajien ja laulajattarien+ ääntä? Miksi siis palvelijasi pitäisi tulla enää taakaksi+ herralleni kuninkaalle? 36 Sillä vain vähän matkaa palvelijasi saattoi tuoda kuningasta mukanaan Jordanille, ja miksi kuninkaan pitäisi maksaa minulle takaisin tällainen palkka?+ 37 Annathan palvelijasi palata ja annathan minun kuolla+ kaupungissani lähellä isäni ja äitini hautapaikkaa.+ Mutta tässä on palvelijasi Kimham.+ Menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa yli, ja tee sinä hänelle, mitä hyväksi näet.”
38 Niinpä kuningas sanoi: ”Minun kanssani Kimham menee yli, ja minä teen hänelle, mitä hyväksi näet, ja minä teen sinulle kaiken, mitä minulta halunnetkin.” 39 Kaikki väki lähti nyt ylittämään Jordania, ja kuningaskin meni yli, mutta kuningas suuteli+ Barsillaita ja siunasi+ häntä, minkä jälkeen tämä palasi omaan paikkaansa. 40 Kun kuningas meni yli Gilgaliin,+ Kimhamkin meni yli hänen kanssaan sekä myös kaikki Juudan väki ja myös puolet Israelin väestä viedäkseen kuninkaan toiselle puolelle.
41 Ja katso, kaikki Israelin miehet olivat tulossa kuninkaan luo ja sanoivat sitten kuninkaalle: ”Miksi+ veljemme Juudan miehet varastivat sinut, jotta he voisivat tuoda kuninkaan ja hänen huonekuntansa ja kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan Jordanin yli?”+ 42 Tähän kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: ”Koska kuningas on meille* läheistä sukua;+ minkä vuoksi olet sitten suuttunut tästä? Olemmeko me lainkaan syöneet kuninkaan kustannuksella, tai onko meille kannettu lahjaa?”
43 Mutta Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: ”Meillä* on kuninkaassa kymmenen osaa,+ niin että myös Daavidissa meillä on enemmän kuin sinulla*. Miksi sitten olet kohdellut meitä* halveksivasti, ja miksi meidän asiamme* ei tullut ensimmäiseksi,+ niin että me olisimme tuoneet kuninkaamme takaisin?” Mutta Juudan miesten sana oli ankarampi kuin Israelin miesten sana.
20 Siellä sattui nyt olemaan kelvoton mies*+ nimeltä Seba,+ Bikrin poika, benjaminilainen, ja hän ryhtyi puhaltamaan torveen+ ja sanomaan: ”Meillä ei ole mitään osuutta Daavidiin, eikä meillä ole mitään perintöä Iisain pojassa.+ Jokainen jumaliensa luo,*+ oi Israel!” 2 Silloin kaikki Israelin miehet alkoivat lähteä Daavidin seurasta seuratakseen Sebaa, Bikrin poikaa,+ kun taas Juudan miehet pysyivät kuninkaansa kanssa Jordanilta Jerusalemiin.+
3 Lopulta Daavid tuli Jerusalemissa olevaan taloonsa.+ Sitten kuningas otti ne kymmenen naista,+ sivuvaimot, jotka hän oli jättänyt jälkeensä huolehtimaan talosta, ja pani heidät vartioituun taloon, mutta hän huolehti heidän elatuksestaan. Eikä hän yhtynyt heihin,+ vaan he olivat eristettyinä kuolinpäiväänsä saakka, elävän miehen leskinä*.
4 Kuningas sanoi nyt Amasalle:+ ”Kutsu Juudan miehet koolle luokseni kolmen päivän kuluessa ja ole itsekin täällä paikalla.” 5 Niin Amasa lähti kutsumaan Juudaa koolle mutta viipyi ohi sovitun ajan, jonka hän oli hänelle määrännyt. 6 Silloin Daavid sanoi Abisaille:+ ”Nyt Seba,+ Bikrin poika, on kohta meille pahempi kuin Absalom.+ Ota sinä herrasi palvelijat+ ja aja häntä takaa, jottei hän vain löytäisi itselleen linnoitettuja kaupunkeja ja pääsisi pakoon silmiemme edessä*.” 7 Niinpä Joabin+ miehet ja keretiläiset+ ja peletiläiset+ ja kaikki väkevät miehet lähtivät hänen peräänsä, ja he lähtivät Jerusalemista ajaakseen takaa Sebaa, Bikrin poikaa. 8 He olivat lähellä suurta kiveä, joka on Gibeonissa,+ ja Amasa+ itse tuli heitä vastaan. Ja Joab oli vyöttäytynyt, pukeutunut vaatteeseen, ja hänen ylleen oli vyötettynä miekka, joka oli tupessaan, kiinnitettynä hänen lanteelleen. Ja hän astui esiin, ja silloin se* putosi.
9 Joab sanoi nyt Amasalle: ”Voitko hyvin, veljeni?”+ Sitten Joab tarttui oikealla kädellään Amasan partaan ikään kuin suudellakseen häntä.+ 10 Mutta Amasa ei varonut miekkaa, joka oli Joabin kädessä, ja niin hän iski sillä häntä+ vatsaan, ja hänen sisälmyksensä valuivat maahan, eikä hänen tarvinnut tehdä sitä hänelle toistamiseen. Niin hän kuoli. Ja Joab ja hänen veljensä Abisai puolestaan ajoivat takaa Sebaa, Bikrin poikaa.
11 Ja eräs Joabin nuorista miehistä seisoi hänen vierellään ja sanoi: ”Seuratkoon Joabia jokainen, joka on mieltynyt Joabiin ja joka on Daavidin oma!”+ 12 Amasa virui kaiken aikaa verissään+ keskellä valtatietä. Kun mies näki, että kaikki väki seisahtui, niin hän siirsi Amasan valtatieltä kedolle. Lopulta hän heitti vaatteen hänen päälleen, koska hän näki, että jokainen hänen luokseen tullut seisahtui.+ 13 Heti kun hän oli siirtänyt hänet pois valtatieltä, joka mies kulki ohi seuraten Joabia ajaakseen takaa Sebaa,+ Bikrin poikaa.
14 Ja Seba kulki kaikkien Israelin heimojen kautta Abel-Bet-Maakaan.+ Sitten tulivat kaikki bikriläiset* koolle ja menivät myös sinne hänen perässään.
15 Ja he tulivat sen jälkeen ja ryhtyivät piirittämään häntä Abel-Bet-Maakassa ja luomaan piiritysvallia kaupunkia vastaan,+ koska se sijaitsi vallin sisäpuolella. Ja kaikki väki, joka oli Joabin kanssa, kaivoi muurin perustuksia saadakseen sen sortumaan. 16 Silloin eräs viisas nainen+ huusi kaupungista: ”Kuulkaa, kuulkaa! Sanoisitteko Joabille: ’Tule lähemmäksi, tänne saakka, ja salli minun puhua sinulle.’” 17 Niin hän lähestyi naista, ja tämä sanoi sitten: ”Oletko sinä Joab?”, mihin hän sanoi: ”Olen.” Tällöin nainen sanoi hänelle: ”Kuuntele orjattaresi sanoja.”+ Hän sanoi vuorostaan: ”Minä kuuntelen.” 18 Ja nainen jatkoi sanoen: ”Ennen vanhaan oli poikkeuksetta tapana puhua sanoen: ’Tiedusteltakoon vain Abelista, niin asia saadaan varmasti päätökseen.’ 19 Minä edustan Israelin rauhaisia+ ja uskollisia.+ Sinä yrität surmata kaupungin+ ja äidin Israelissa. Miksi sinä nielisit+ Jehovan perinnön?”+ 20 Tähän Joab vastasi ja sanoi: ”Minusta on täysin mahdotonta ajatella, että nielisin ja hävittäisin. 21 Niin ei ole asia, vaan eräs mies Efraimin vuoristosta,+ nimeltään Seba,+ Bikrin poika, on nostanut kätensä kuningas Daavidia vastaan.+ Luovuttakaa te hänet yksin,+ niin minä kyllä vetäydyn pois kaupungin luota.”+ Silloin nainen sanoi Joabille: ”Katso! Hänen päänsä+ heitetään sinulle muurin yli!”
22 Nainen meni heti viisaudessaan+ kaiken väen luo, ja niin Sebalta, Bikrin pojalta, lyötiin pää poikki ja se heitettiin Joabille. Silloin hän puhalsi torveen,+ jolloin he hajaantuivat kaupungin luota kukin kotiinsa*, ja Joab itse palasi Jerusalemiin kuninkaan luo.
23 Ja Joab oli koko Israelin armeijan päällikkönä,+ ja Benaja,+ Jehojadan+ poika, oli keretiläisten*+ ja peletiläisten+ päällikkönä. 24 Ja Adoram+ oli pakkotyövelvollisten valvojana, ja Josafat,+ Ahiludin poika, oli kansleri*. 25 Ja Seva+ oli sihteerinä,+ ja Sadok+ ja Abjatar+ olivat pappeina. 26 Myös jairilaisesta Irasta tuli Daavidin pappi.*+
21 Mutta Daavidin päivinä tuli nälänhätä+ kolmeksi vuodeksi, vuosi vuoden jälkeen, ja Daavid ryhtyi etsimään Jehovan kasvoja. Silloin Jehova sanoi: ”Saulin ja hänen huoneensa yllä on verivelka*, koska hän on surmannut gibeonilaisia.”+ 2 Niin kuningas kutsui gibeonilaiset+ ja puhui heille. (Gibeonilaiset eivät muuten olleet Israelin poikia, vaan amorilaisista+ jäljellä olevia, ja Israelin pojat olivat itse antaneet heille valansa,+ mutta Saul yritti lyödä+ heidät, koska hän tunsi mustasukkaisuutta+ Israelin ja Juudan poikien puolesta.) 3 Ja Daavid sanoi gibeonilaisille: ”Mitä minun pitää tehdä teille, ja millä toimitan sovituksen,*+ niin että varmasti siunaisitte Jehovan perintöä?”+ 4 Niin gibeonilaiset sanoivat hänelle: ”Meidän* ja Saulin sekä hänen huonekuntansa välillä ei ole kysymys hopeasta tai kullasta,+ eikä meidän sovi surmata ketään Israelissa.” Siihen hän sanoi: ”Teen hyväksenne mitä tahansa sanottekin.” 5 Tällöin he sanoivat kuninkaalle: ”Sen miehen, joka perin pohjin hävitti+ meitä ja joka aikoi+ tuhota meidät niin, ettemme olisi voineet olla missään koko Israelin alueella, 6 hänen pojistaan annettakoon meille seitsemän miestä,+ ja meidän on asetettava heidät Jehovan nähtäville*+ Saulin, Jehovan valitun,+ Gibeassa.”*+ Niin kuningas sanoi: ”Minä annan heidät.”
7 Kuningas tunsi kuitenkin sääliä Mefibosetia,+ Saulin pojan Jonatanin poikaa, kohtaan sen Jehovan valan+ takia, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Jonatanin, Saulin pojan, välillä. 8 Niinpä kuningas otti Rispan,+ Ajjan tyttären, kaksi poikaa, jotka hän oli synnyttänyt Saulille, Armonin ja Mefibosetin, ja Mikalin,*+ Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka hän oli synnyttänyt Adrielille,+ meholalaisen Barsillain pojalle. 9 Sitten hän antoi heidät gibeonilaisten käsiin, minkä jälkeen nämä asettivat heidät vuorelle Jehovan eteen,+ niin että nämä seitsemän kaatuivat yhdessä; ja heidät surmattiin elonkorjuun ensimmäisinä päivinä, ohrankorjuun alussa.+ 10 Mutta Rispa, Ajjan tytär,+ otti säkkikankaan+ ja levitti sen itseään varten kalliolle, jossa se oli elonkorjuun alusta siihen saakka kun vettä virtasi heidän päälleen taivaista,+ eikä hän sallinut taivaiden lintujen+ levätä heidän päällään päivisin eikä kedon villieläinten+ öisin.
11 Lopulta Daavidille ilmoitettiin,+ mitä Rispa, Ajjan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt. 12 Niin Daavid meni ja otti Saulin luut+ ja hänen poikansa Jonatanin luut Jabes-Gileadin maanomistajilta,+ jotka olivat varastaneet ne Bet-Sanin+ torilta, mihin filistealaiset olivat ripustaneet+ heidät sinä päivänä, jona filistealaiset löivät Saulin Gilboalla.+ 13 Sen jälkeen hän toi sieltä Saulin luut ja hänen poikansa Jonatanin luut; lisäksi he keräsivät nähtäville asetettujen miesten luut.+ 14 Sitten he hautasivat Saulin ja hänen poikansa Jonatanin* luut Benjaminin maahan Seelaan+ hänen isänsä Kisin+ hautapaikkaan tehdäkseen kaiken, mitä kuningas oli käskenyt. Ja Jumala kuuli tämän jälkeen maan puolesta esitettyjä rukouksia.+
15 Ja filistealaiset+ tulivat jälleen sotimaan Israelia vastaan. Niinpä Daavid ja hänen palvelijansa hänen kanssaan menivät alas ja taistelivat filistealaisia vastaan, ja Daavid väsyi. 16 Ja Jisbi-Benob, joka kuului refalaisista*+ syntyneisiin, jonka keihäs+ painoi kolmesataa kuparisekeliä* ja joka oli vyöttäytynyt uuteen miekkaan*, aikoi lyödä Daavidin. 17 Abisai,+ Serujan poika, tuli heti hänen avukseen+ ja löi filistealaisen maahan ja surmasi hänet. Silloin Daavidin miehet vannoivat hänelle sanoen: ”Et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun,+ jotta et sammuttaisi+ Israelin lamppua!”+
18 Ja tämän jälkeen tapahtui, että jälleen kerran syttyi sota filistealaisia vastaan Gobissa*. Silloin husalainen+ Sibbekai+ löi Safin, joka kuului refalaisista+ syntyneisiin.
19 Ja taas kerran syttyi sota filistealaisia vastaan Gobissa, ja niin Elhanan,+ betlehemiläisen Jaare-Oregimin poika, löi gatilaisen* Goljatin*, jonka keihäänvarsi oli kuin kangastukki.+
20 Ja vielä kerran syttyi sota Gatissa,+ kun siellä sattui olemaan poikkeuksellisen kookas mies, jolla oli kummassakin kädessään kuusi sormea ja kummassakin jalassaan kuusi varvasta, kaikkiaan kaksikymmentäneljä, ja hänkin oli syntynyt refalaisille.+ 21 Ja hän pilkkasi+ jatkuvasti Israelia. Lopulta Jonatan,+ Daavidin veljen Simein*+ poika, löi hänet.
22 Nämä neljä olivat syntyneet refalaisille Gatissa,+ ja he kaatuivat Daavidin käden kautta ja hänen palvelijoittensa käden kautta.+
22 Ja Daavid puhkesi puhumaan Jehovalle tämän laulun+ sanat sinä päivänä, jona Jehova oli vapauttanut hänet kaikkien hänen vihollistensa kourista+ ja Saulin kourista,+ 2 ja hän sanoi:
”Jehova on kalliovuoreni+ ja linnoitukseni+ ja se joka avaa minulle pääsyn turvaan.+
3 Jumalani on minun kallioni.+ Minä turvaudun häneen,
joka on kilpeni+ ja pelastuksen sarveni,+ korkea turvapaikkani+
ja pakopaikkani,+ Pelastajani;+ väkivallasta sinä minut pelastat.+
7 Ahdingossani minä huusin jatkuvasti avukseni Jehovaa,+
niin, Jumalani puoleen minä alati huusin.+
Silloin hän kuuli temppelistään ääneni,+
avunhuutoni korvissaan.+
8 Ja maa alkoi huojua ja järkkyä edestakaisin,+
taivaiden perustuksetkin vapisivat,+
ja ne huojuivat edestakaisin, koska hän oli tuimistunut.+
9 Savu nousi hänen sieraimistaan, hänen suustaan taas kuluttava tuli,+
hiiletkin loimusivat hänestä.+
13 Hohteesta hänen edestään leimahteli tulisia hiiliä.+
16 Ja meren virranuomat tulivat näkyviin,+
tuottoisan maan* perustukset+ paljastuivat
Jehovan nuhtelusta, hänen sieraintensa hengen* henkäyksestä.+
18 Hän vapautti minut voimakkaasta vihollisestani,+
minua vihaavista, sillä he olivat minua vahvemmat.+
21 Jehova palkitsee minut vanhurskauteni mukaan,+
käsieni puhtauden mukaan hän maksaa minulle takaisin.+
23 Sillä kaikki hänen oikeudelliset päätöksensä+ ovat edessäni,
enkä minä poikkea hänen säädöksistään.+
25 Maksakoon siis Jehova minulle takaisin vanhurskauteni mukaan,+
sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.+
26 Uskollista kohtaan sinä toimit uskollisesti,+
moitteetonta, väkevää miestä sinä kohtelet moitteettomasti,+
27 puhtaana pysyttelevälle sinä osoittaudut puhtaaksi,+
ja kieroa kohtaan sinä toimit arvaamattomasti.+
28 Ja nöyrän kansan sinä pelastat,+
mutta sinun silmäsi ovat pöyhkeitä vastaan alentaaksesi heidät.*+
30 Sillä sinun avullasi voin rientää rosvojoukkoa vastaan,+
Jumalani avulla voin kiivetä yli muurin.+
31 Tosi Jumala – täydellinen on hänen tiensä;+
mitä Jehova on sanonut, se on puhdistettua.+
Hän on kilpenä kaikille häneen turvautuville.+
33 Tosi Jumala on vahva linnoitukseni,*+
ja hän saattaa tieni olemaan täydellinen,+
34 hän tekee jalkani sellaisiksi kuin naarasjalohirvillä,+
ja minulle korkeilla kukkuloilla hän pitää minut seisomassa.+
38 Tahdon ajaa takaa vihollisiani tuhotakseni heidät,
enkä palaa, ennen kuin heidät on perin pohjin hävitetty.+
39 Ja minä hävitän heidät perin pohjin ja murskaan heidät,+ etteivät he nousisi,+
ja he kaatuvat jalkojeni alle.+
40 Ja sinä vyötät minut elinvoimalla taistelua varten,+
sinä saatat minua vastaan nousevat luhistumaan alleni.+
42 He huutavat apua, mutta ei ole pelastajaa,+
huutavat Jehovan puoleen, mutta hän ei vastaa heille.+
43 Ja minä survon heidät hienoksi kuin maan tomu,
kuin katujen loaksi minä hienonnan heidät,+
poljen heidät litteiksi.
44 Ja sinä autat minua pääsemään turvaan kansani moitteilta.+
Sinä varjelet minut ollakseni kansakuntien pää;+
kansa, jota en ole tuntenut – se palvelee minua.+
48 Tosi Jumala on minulle se, joka suorittaa kostotoimet+
ja joka saattaa kansat alaisuuteeni+
49 ja joka päästää minut vihollisistani.+
Ja sinä nostat minut niiden yläpuolelle, jotka nousevat minua vastaan,+
väkivallantekojen miehestä sinä vapautat minut.+
50 Siksi minä kiitän sinua, oi Jehova, kansakuntien keskuudessa,+
ja sinun nimellesi annan sävelmän soida:+
51 Hänelle, joka tekee suuria pelastustekoja kuninkaansa hyväksi+
ja osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta* voidellulleen,*+
23 Ja nämä ovat Daavidin viimeiset sanat:+
”Daavidin, Iisain pojan,+ lausunto
ja korkealle korotetun voimakkaan miehen,*+
Jaakobin Jumalan voidellun+
3 Israelin Jumala sanoi,
Israelin Kallio puhui minulle:+
’Kun ihmiskuntaa hallitseva on vanhurskas+
ja hallitsee Jumalan pelossa,+
4 niin se on kuin aamun valo auringon noustessa paistamaan,+
pilvetön aamu.
Valoisuudesta, sateesta nousee ruohoa maasta.’+
5 Sillä eikö huonekuntani ole senkaltainen Jumalan* edessä?+
Hänhän on asettanut minulle ajan hämärään asti kestävän liiton,*+
kaikessa hyvin järjestetyn ja varmistetun.+
Koska se on koko pelastukseni+ ja koko iloni,
eikö hän juuri siksi pane sitä kasvamaan?+
6 Mutta kelvottomat+ ajetaan pois+ kuin orjantappurapensaat,+ heidät kaikki,
sillä käsin ei niihin pidä tarttua.
7 Kun mies koskee niihin,
hänen tulisi täysin aseistautua raudalla ja keihäänvarrella,
8 Nämä ovat Daavidin väkevien+ miesten nimet: Tahkemonilainen Joseb-Bassebet,+ niiden kolmen* päämies. Hän heilutti keihästään* kahdeksansadan kerralla surmatun yli. 9 Hänestä seuraavana Eleasar,+ Ahohin pojan Dodon+ poika, oli niiden kolmen väkevän miehen joukossa Daavidin mukana, kun he pilkkasivat filistealaisia. Nämä olivat kokoontuneet sinne taistelua varten*, ja niinpä Israelin miehet perääntyivät.+ 10 Juuri hän nousi ja löi filistealaisia maahan, kunnes hänen kätensä uupui ja kouristui kiinni miekkaan,+ niin että Jehova sinä päivänä sai aikaan suuren pelastuksen,+ ja väki puolestaan palasi hänen jälkeensä vain ryöstämään maahan lyötyjä.+
11 Ja hänestä seuraavana oli Samma, Agen poika, hararilainen.+ Ja filistealaisia kokoontui Lehiin, jossa silloin sattui olemaan peltopalsta täynnä linssiä,+ ja väki puolestaan pakeni filistealaisia. 12 Mutta hän asettui keskelle palstaa ja vapautti sen ja löi filistealaisia maahan, niin että Jehova sai aikaan suuren pelastuksen.+
13 Ja kolmestakymmenestä päämiehestä lähti kolme+ laskeutumaan ja tulemaan elonkorjuuaikana* Daavidin luo Adullamin+ luolalle, ja filistealaisten telttakylä oli leiriytyneenä Refaimin* alatasangolla.+ 14 Ja Daavid oli silloin vaikeapääsyisessä paikassa,+ ja filistealaisten etuvartio+ oli silloin Betlehemissä. 15 Jonkin ajan kuluttua Daavid ilmaisi halunsa ja sanoi: ”Oi kunpa saisin juotavakseni vettä Betlehemin vesisäiliöstä, joka on portin luona!”+ 16 Silloin ne kolme väkevää miestä tunkeutuivat filistealaisten leiriin ja ammensivat vettä Betlehemin vesisäiliöstä, joka on portin luona, ja kantoivat ja toivat sen Daavidille,+ mutta hän ei suostunut juomaan sitä, vaan vuodatti+ sen Jehovalle. 17 Ja hän sanoi: ”Minusta on mahdotonta ajatella,+ oi Jehova, että tekisin tämän! Joisinko* näiden miesten verta,+ jotka menivät sielunsa uhalla?” Eikä hän suostunut juomaan sitä.
Tällaisia ne kolme väkevää miestä tekivät.
18 Abisai,+ Joabin veli, Serujan poika,+ oli puolestaan niiden kolmenkymmenen* päämies, ja hän heilutti keihästään kolmensadan surmatun yli, ja hänellä oli maine niin kuin niillä kolmella.+ 19 Vaikka hän oli vielä huomattavampi kuin muut niistä kolmestakymmenestä* ja hänestä tuli heidän päällikkönsä, ei hän vetänyt vertoja niille kolmelle ensimmäiselle.+
20 Benaja*+ taas, Jehojadan poika,+ urhoollisen miehen poika, joka teki monia tekoja Kabseelissa,+ löi Moabista olevan Arielin kaksi poikaa, ja juuri hän meni alas ja löi vesikuopassa leijonan*+ kuoliaaksi lumisateisena päivänä.+ 21 Ja juuri hän löi egyptiläisen miehen, joka oli tavattoman kookas.*+ Vaikka egyptiläisellä oli keihäs kädessään, hän meni silti häntä vastaan sauva mukana ja tempasi keihään egyptiläisen kädestä ja tappoi hänet hänen omalla keihäällään.+ 22 Tällaisia teki Benaja,+ Jehojadan poika, ja hänellä oli maine niin kuin niillä kolmella väkevällä miehellä.+ 23 Vaikka hän oli vielä huomattavampi kuin ne kolmekymmentä, hän ei vetänyt vertoja niille kolmelle, mutta Daavid nimitti hänet henkivartiostoonsa.+
24 Asael,+ Joabin veli, oli niiden kolmenkymmenen joukossa; Elhanan,+ betlehemiläisen Dodon poika, 25 harodilainen Samma,+ harodilainen Elika, 26 paltilainen Heles,+ Ira,+ tekoalaisen Ikkesin poika,+ 27 anatotilainen+ Abieser,+ husalainen+ Mebunnai, 28 ahohilainen+ Salmon, netofalainen Mahrai,+ 29 Heleb,+ netofalaisen Baanaan poika, Ittai,+ Ribain poika Benjaminin poikien Gibeasta, 30 piratonilainen Benaja,+ Hiddai Gaasin+ purolaaksoista, 31 arabalainen Abi-Albon, barhumilainen Asmavet,+ 32 saalbonilainen Eljahba, Jasenin pojat, Jonatan,+ 33 hararilainen Samma, Ahiam,+ hararilaisen Sararin poika, 34 Elifelet, maakalaisen pojan Ahasbain poika, Eliam, gilolaisen Ahitofelin+ poika, 35 karmelilainen Hesro,+ arbilainen Paarai, 36 Jigal, Natanin+ poika Sobasta, gadilainen Bani, 37 ammonilainen Selek,+ beerotilainen Nahrai, Joabin, Serujan pojan, aseenkantajia, 38 jitriläinen+ Ira, jitriläinen Gareb,+ 39 heettiläinen Uuria+ – kaikkiaan kolmekymmentäseitsemän.
24 Mutta Jehovan suuttumus syttyi jälleen+ Israelia kohtaan, kun joku* yllytti Daavidin* heitä vastaan sanomalla: ”Mene, laske+ Israel ja Juuda.” 2 Niin kuningas sanoi Joabille,+ sotajoukkojen päällikölle*, joka oli hänen luonaan*: ”Kiertelehän Israelin kaikki heimot Danista Beersebaan,+ ja luetteloikaa kansa,+ niin saan varmasti tietää kansan lukumäärän.”+ 3 Mutta Joab sanoi kuninkaalle: ”Lisätköön Jehova, sinun Jumalasi, kansaa vielä sata kertaa niin paljon kuin heitä on, samalla kun herrani, kuninkaan, omat silmät näkevät sen. Mutta miksi herrani, kuningas, on mieltynyt tällaiseen?”+
4 Lopulta kuninkaan sana taivutti+ Joabin ja sotajoukkojen päälliköt. Niin Joab ja sotajoukkojen päälliköt lähtivät kuninkaan edestä luetteloimaan+ Israelin kansaa. 5 Sitten he ylittivät Jordanin ja leiriytyivät Aroeriin+ sen kaupungin oikealle puolelle*, joka on purolaakson keskellä gadilaisiin+ päin, ja tulivat Jaseriin.+ 6 Sen jälkeen he tulivat Gileadiin+ ja Tahtim-Hodsin maahan* ja jatkoivat edelleen Dan-Jaaniin ja kiersivät Sidoniin.+ 7 Sitten he tulivat Tyroksen+ linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten+ ja kanaanilaisten kaupunkeihin ja tulivat päätekohtaan Juudan Negeviin,+ Beersebaan.+ 8 Näin he kiertelivät läpi koko maan ja tulivat Jerusalemiin yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua. 9 Joab antoi nyt kansan luetteloinnista+ saadun lukumäärän kuninkaalle, ja Israelia kertyi kahdeksansataatuhatta urhoollista miekkamiestä, ja Juudan miehiä oli viisisataatuhatta miestä.+
10 Ja Daavidin sydän alkoi soimata+ häntä sen jälkeen kun hän siten oli laskenut kansan. Sen vuoksi Daavid sanoi Jehovalle: ”Olen tehnyt paljon syntiä+ siinä mitä olen tehnyt. Ja nyt, Jehova, annathan palvelijasi erheen mennä ohitse,+ sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi.”+ 11 Kun sitten Daavid nousi aamulla, tuli profeetta Gadille,+ Daavidin näkyjennäkijälle,+ Jehovan sana, joka kuului: 12 ”Mene*, ja sinun on sanottava Daavidille: ’Näin on Jehova sanonut: ”Minä asetan sinulle kolme vaihtoehtoa.+ Valitse niistä itsellesi yksi tehdäkseni sinulle sen mukaan.”’”+ 13 Niin Gad saapui Daavidin luo ja kertoi hänelle ja sanoi hänelle:+ ”Pitäisikö maahasi tulla sinulle seitsemän* nälkävuotta+ vai sinun paeta vastustajiasi kolme kuukautta,+ kun he ajavat sinua takaa, vai maassasi esiintyä ruttoa* kolme päivää?+ Tiedä* nyt ja katso, mitä vastaan Hänelle, joka minut lähetti.” 14 Niin Daavid sanoi Gadille: ”Olen suuressa ahdingossa. Annathan meidän langeta Jehovan käsiin,+ sillä monet ovat hänen armonosoituksensa,+ mutta älä anna minun langeta ihmisen* käsiin.”*+
15 Silloin Jehova antoi Israeliin ruton+ aamusta alkaen määräaikaan saakka, niin että kansasta kuoli Danista Beersebaan+ seitsemänkymmentätuhatta henkeä.+ 16 Ja enkeli+ piti kättään ojennettuna Jerusalemia kohti hävittääkseen sitä, ja Jehova alkoi tuntea mielipahaa+ onnettomuuden johdosta, ja niin hän sanoi enkelille, joka oli hävittämässä kansaa: ”Riittää! Anna nyt kätesi laskea.” Ja Jehovan enkeli puolestaan sattui olemaan lähellä jebusilaisen+ Araunan+ puimatannerta.
17 Ja Daavid sanoi Jehovalle, kun hän näki enkelin, joka löi kansaa maahan, niin, hän sanoi: ”Minä tässä olen tehnyt syntiä ja minä olen tehnyt väärin, mutta nämä lampaat+ – mitä he ovat tehneet? Pyydän, tulkoon kätesi minun+ ja isäni huoneen päälle.”
18 Myöhemmin sinä päivänä Gad tuli Daavidin luo ja sanoi hänelle: ”Mene ylös, pystytä Jehovalle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle.”+ 19 Ja Daavid lähti menemään ylös Gadin sanan mukaan, sen mukaan kuin Jehova oli käskenyt.+ 20 Kun Arauna katsoi alas ja näki kuninkaan ja hänen palvelijoittensa kulkevan häntä kohti, Arauna meni heti ulos ja kumartui+ kuninkaan eteen kasvot maata kohti.+ 21 Sitten Arauna sanoi: ”Miksi herrani, kuningas, on tullut palvelijansa luo?” Siihen Daavid sanoi: ”Ostamaan+ sinulta puimatannerta alttarin rakentamiseksi Jehovalle, jotta äkillinen vitsaus+ lakkaisi kansasta.” 22 Mutta Arauna sanoi Daavidille: ”Ottakoon herrani, kuningas, sen+ ja uhratkoon mitä hyväksi näkee. Katso, naudat polttouhriksi ja puimareki ja nautojen välineet polttopuiksi.+ 23 Kaiken, oi kuningas, Arauna* toki antaa kuninkaalle.” Ja Arauna sanoi vielä kuninkaalle: ”Osoittakoon Jehova, sinun Jumalasi, mielistyneensä sinuun.”+
24 Mutta kuningas sanoi Araunalle: ”Ei, vaan minä ostamalla ostan sen sinulta täydestä hinnasta,+ enkä minä uhraa Jehovalle, Jumalalleni, polttoteurasuhreja maksutta.”+ Niin Daavid osti+ puimatantereen ja naudat viidelläkymmenellä hopeasekelillä*. 25 Ja Daavid ryhtyi rakentamaan siihen alttaria+ Jehovalle ja uhraamaan polttoteurasuhreja ja yhteysteurasuhreja, ja Jehova kuuli maan puolesta esitettyjä rukouksia,+ niin että äkillinen vitsaus lakkasi Israelista.
”amalekilaiset”, Sy ja viisi hepr. käsik.; MLXXVg: ”Amalekin”.
Tai ”vaunut”.
”huimaus”, Sy; M:ssä merkitys on epävarma.
”Jehovan”, MSyVg; LXX: ”Juudan”.
”voidellun”. Hepr. mešiʹaḥ; kreik. khri·stonʹ; syyr. lam·ši·ḥeh; lat. christum.
Kirjm. ”veresi [olkoot]”.
Tai ”Jousilaulu”.
Tai ”Oikeamielisen”.
”pyhien antien peltoja”. LXXVg: ”ensi hedelmien peltoja”.
Tai ”hylättiin inhoten”.
Tai ”kuollessaankaan”.
”leijonia”. Hepr. me·ʼara·jōtʹ, afrikkalaisia leijonia.
Tai ”uskollista rakkautta”.
”herraanne”. Hepr. ʼado·nē·khemʹ, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä. Ks. 1Mo 39:2, alav.
Tai ”totuutta”.
”vei hänet pois leiristä”, LXX.
”gesurilaisten”, SyVg; T: ”asserilaisten”.
”lähtivät Hebronista”, LXX.
Nimen merk. ’piikiviveitsien keto’ tai tekstikorjauksen mukaan ’eri puolien keto’. Vrt. Jos 5:2, alav.
”seuraamasta minua, etten löisi sinua”, LXX.
Tai ”takapäällä”, mahd. iskemällä keihästä taaksepäin.
”tosi Jumala”. Ks. liite 1F.
”Is-Boset”, LXXBagsterSyVg; M: ”hän”, mask.
”hänen mieheltään”, LXXSyVg; M: ”eräältä mieheltä”.
1Sa 25:44:ssä nimi on ”Palti”.
”lähetit hänet pois, jotta hän menisi rauhassa? (25) Vai etkö tosiaan tunne Abnerin, Nerin pojan, pahuutta [– –?]”, LXX.
”Saulin pojalle Is-Bosetille”, LXXBagster.
Tai ”vanhemmat miehet”.
”Israelin”, MSyVg; LXX: ”koko Israelin”.
Kirjm. ”Millosta (täytteestä)”. Hepr. ham·mil·lōʼʹ. Mahd. linnoituksen kaltainen rakennelma.
”ja Jehova, armeijoiden Jumala”. Hepr. wa·Jhwahʹ ʼElo·hēʹ tseva·ʼōtʹ; tämän ilmauksen ensimmäinen esiintymä. Ks. 1Ku 19:10, 14.
Merk. ’murtautumisten omistaja (herra)’.
”epäjumalansa”, MSyVg; LXX ja 1Ai 14:12: ”jumalansa”.
”bakapensaiden”. Hepr. bekha·ʼimʹ, mon.; LXX: ”itkupaikan”.
”Gebasta”. Hepr. mig·Geʹvaʽ; kreik. Ga·ba·ōnʹ; 1Ai 14:16:ssa nimi on ”Gibeon”.
Tai ”kalistimin”.
1Ai 13:9:ssä nimi on ”Kidon”.
Nimen merk. ’purkaus Ussaa vastaan’.
Taatelikakku oli tehty puristamalla yhteen kuivattuja taateleita; rusinakakussa puristettiin yhteen kuivattuja viinirypäleitä eli rusinoita.
”onttopäisistä”, M; LXX: ”tanssijoista”.
”Se oli Jehovan edessä, joka”, M; LXX: ”Jehovan edessä minä tanssin. Siunattu olkoon Jehova, joka”.
”omissa silmissäni”, MSyVg; LXX: ”sinun silmissäsi”.
”heimoista”, MSyVg; 1Ai 17:6: ”tuomareista”.
Hepr. ʼa·damʹ. Kirjm.: ”ihmisen”. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav. LXXSyVg: ”ihmisten”.
Tai ”uskollinen rakkauteni”.
”ihmissuvulle”. Hepr. ha·ʼa·damʹ; LXX: ”ihmiselle”; lat. Adam.
”mikä toinen”, LXX; MSy: ”mikä”.
”heille”, neljä hepr. käsik. (vrt. SyVg); M: ”teille”.
”ajaakseen pois”, LXX:n ja 1Ai 17:21:n mukaisesti; M: ”maallesi”; Vg: ”maan päällä”.
”Jehova Jumala”. Hepr. Jehwahʹ ʼElo·himʹ; ensimmäinen esiintymä 2Mo 9:30:n jälkeen.
Kirjm. ”on löytänyt sydämensä”.
Tai ”totuudeksi”. Hepr. ʼemetʹ.
”panemalla – – makaamaan”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
”pakkoveroa maksavia”. Tai ”lahjoja antavia”.
”Hadadeserin”, AlCaL, monet muut hepr. käsik:t ja 1Ai 18:10; LXXSyVgc ja n. 55 hepr. käsik.: ”Hadareserin”.
”Eufrat[virralle]”. M:ssä on vain vokaalimerkit, mutta nimi esiintyy Mreunah.LXXSyVg:ssa ja n. 45 hepr. käsik:ssa. Kyseessä on qere (luettava) mutta ei ketiv (kirjoitettu). Vrt. Tu 20:13, alav.
Mahd. ”hevosvaljakkoa”.
”Syyria”, LXXVg; M: ”Aram”; Sy: ”Edom”.
”Toi”, M; LXXVg ja 1Ai 18:9, 10: ”Tou”.
Tai ”siunaamaan”.
Tai ”julisti pyhiksi”.
”edomilaiset”, LXXSy, kuusi hepr. käsik. ja 1Ai 18:12; MVg: ”Syyrian (Aramin)”, ”syyrialaiset”.
Tai ”Daavid jakoi oikeutta”.
Kirjm. ”muistuttajana”.
”ja Ahimelek, Abjatarin poika”, MLXXVg; Sy: ”ja Abjatar, Ahimelekin poika”.
”Ja Benaja”. Hepr. u·Vena·jaʹhu.
”oli – – päällikkönä”, TSyVg ja 1Ai 18:17; M: ”ja [keretiläiset ja peletiläiset]” tai ”oli – – kanssa”; LXX: ”[oli] neuvonantaja, ja [keretiläiset ja peletiläiset]”.
”pappeja”, MVg; LXX: ”hovipäälliköitä”; Sy: ”päälliköitä”; 1Ai 18:17: ”asemaltaan ensimmäiset kuninkaan rinnalla”.
Kirjm. ”isäsi”.
Kirjm. ”pojalle”.
Kirjm. ”leipänä”.
”herrasi”. Hepr. ʼado·nēʹkha, sanan ʼa·dōnʹ mon. osoittamassa ylhäisyyttä.
”niille, jotka kuuluvat – – pojanpojalle”. LXXLagarde: ”– – huonekunnalle”.
”minun pöydässäni”, MVgc; LXX: ”Daavidin pöydässä”; Sy: ”kuninkaan pöydässä”.
”kaupungin”, MLXXSyVg; 1Ai 19:3: ”maata”.
Tai ”Tobin miehiä”.
”portin”, MLXXSyVg; 1Ai 19:9: ”kaupungin”.
”he tulivat sitten Helamiin”, MLXXSy; Vg: ”hän johti heidän armeijansa sinne”.
Tai ”tapahtui seuraavana keväänä”.
Tai ”ja hän huomasi naisen, joka oli peseytymässä katolla”.
1Ai 3:5:ssä nimi on ”Ammiel”.
Tai ”kuninkaan annos”, ts. annos, jonka isäntä lähetti kunniavieraalle. Vrt. 1Mo 43:34.
Kirjm. ”on kuoleman poika!”
”huoneen”, MLXXVg; Sy: ”tyttäret”.
”kohdellut Jehovaa epäkunnioittavasti” oli alkuperäinen lukutapa. Tekstiä korjattiin muotoon ”kohdellut Jehovan vihollisia epäkunnioittavasti”. Ks. liite 2B.
Kirjm. ”ja häntä alettiin kutsua nimellä Salomo”, M; Mreunah.TSy ja jotkin hepr. käsik:t: ”ja hän alkoi kutsua häntä nimellä Salomo”. Nimi ”Salomo” tulee juuresta, jonka merk. on ’rauha’. Vrt. 1Ai 22:9, alav:t.
Merk. ’Jahin rakastama’.
”kuninkaallisen kaupungin”. Todennäköisesti ”vesikaupungin”, kuten jakeessa 27.
Mahd. ”Milkomin”, ammonilaisten epäjumalan. LXX: ”heidän kuninkaansa Melkolin”; Vg: ”heidän kuninkaansa”.
Noin 34,2 kg.
”hän pani heidät palvelemaan”, yhden kirjaimen korjauksen mukaan; M: ”hän pani heidät kulkemaan [läpi]”.
Tai ”Jehonadab”, kuten muualla M:ssä.
Ilmeisesti hän ei paistanut niitä uunissa vaan keitti ne rasvassa kuten munkit.
”Ei, veljeni, sillä”, LXXLagardeIt.
Kirjm. ”hän”, mask.
Kirjm. ”hän”, mask.
”käsiään”, LXXVg; M: ”kättään”.
LXX päättää jakeen seuraavasti: ”Ja Absalom laittoi kuninkaan pitojen kaltaiset pidot.”
”muulinsa”. Hepr. pir·dōʹ; tämän sanan ensimmäinen esiintymä.
”ja kaikki hänen palvelijansa, jotka seisoivat hänen ympärillään, repäisivät päällysvaippansa”, LXXVg.
LXX lisää: ”Ja tähystäjä lähestyi ja ilmoitti kuninkaalle ja sanoi: ’Olen nähnyt miehiä [tulevan] Horonaimiin johtavalta tieltä vuorenrinnettä pitkin.’”
Lisätty surijan tunnistamiseksi; SyVg: ”Daavid”; LXX: ”kuningas Daavid”; M: ”hän”.
”sielu”, fem., lisätty feminiinissä olevan heprean ”kaivata”-verbin mukaisesti, kun taas ”kuningas Daavidin” on mask.; LXX: ”kuninkaan henki”.
Kirjm. ”nääntyi [kaipauksesta] lähteä”.
Tai ”sellainen”.
”tuli kuninkaan luo”, LXXSyVg ja monet hepr. käsik:t; M: ”sanoi kuninkaalle”.
”heitä”. Kirjm. ”heidän välissään”.
Tai ”eloon”.
”pyrkii tuhoamaan minut”, LXX; M jättää pois sanan ”pyrkii”.
”Jumalan”, MLXXSyVg; TLXXLagarde: ”Jehovan”.
”Kas niin, sinä olet tehnyt”, monet hepr. käsik:t.
Noin 2,3 kg.
”kuninkaallisen kivipunnuksen”. Tämä on saattanut olla standardipunnus, jota on säilytetty kuninkaan palatsissa, tai tietty mittayksikkö, ”kuninkaallinen” sekeli, joka poikkesi tavallisesta sekelistä. Vrt. 2Mo 30:13: ”pyhäkkösekelin”, alav.
”langeten”, LXX:n ”ja lankesi” mukaisesti; M jättää pois.
”neljänkymmenen vuoden”, MLXXVgc; LXXLagardeSyVg: ”neljän vuoden”. Saattaa tarkoittaa 40:ää vuotta Daavidin voitelemisesta. Vrt. 1Sa 16:13.
”pahaa aavistamatta”. Tai ”viattomuudessaan”.
”lähetti – – hakemaan”, M; LXX: ”lähetti – – [sanan] ja kutsui”.
Nimen merk. ’kaukainen huone’.
Kirjm. ”olivat tulleet hänen jalkojensa juuressa”, ts. jakeessa 19 mainitun Ittain jalkojen juuressa.
”ja osoittakoon Jehova sinua kohtaan”, LXX:n mukaisesti; M jättää pois.
Kirjm. ”Ja koko maa”.
Mahd. ”kuningas seisoi Kidronin purolaakson äärellä, ja kaikki väki kulki yli hänen edessään oliivipuun tietä erämaassa”, LXXLukianos.
”Abjatarin viereen”, tekstikorjauksen mukaan; M: ”ja Abjatar lähti menemään ylös”.
”kahlaamoilla”, M; Mreunah.LXXSy(yks.)Vg: ”aavikkotasangoilla”.
”ja jäivät”, MSyVg; LXX: ”ja se jäi”.
Hepr. vema·ʽalehʹ haz·zē·timʹ ’oliivien (oliivipuiden) ylämäkeä’.
Tai ”hänen oli”.
”herrasi”. Hepr. ʼado·nēʹkha, sanan ʼa·dōnʹ mon. osoittamassa ylhäisyyttä.
Kirjm. ”verien mies”. Hepr. ʼiš had·da·mimʹ, mon.
Tai ”ja – – arvottomuuden mies”. Kirjm. ”ja belialin mies”. Hepr. weʼišʹ hab·beli·jaʹʽal.
Kirjm.: ”Mitä [on] minulle ja teille [– –?]” Hepr. idiomi; torjuva kysymys, joka osoittaa Abisain ehdottaman menettelyn vastustamista. Ks. liite 7B.
Mreunah:n mukaan; M: ”Jos hän kiroaa ja jos Jehova on sanonut hänelle: ’Kiroa Daavidia!’ niin kenen [– –?]”
”silmällään”. Yksi kahdeksastatoista tekstin korjauksesta. Soferit korjasivat tekstiksi tähän ”erheeseeni”, ts. erheeseen, joka on tehty minua vastaan. LXXSyVg: ”ahdistukseeni”. Ks. liite 2B.
Tai ”minä osoittaudun kuuluvaksi sille”. Vrt. 2Mo 3:14.
Ks. jae 18, alav.
”mies”, 30 hepr. käsik.; M:ssä on vain vokaalimerkki. Tämä on qere (luettava) mutta ei ketiv (kirjoitettu). Ks. Tu 20:13, alav.
”tosi Jumalan sanaa”. Hepr. bid·varʹ ha·ʼElo·himʹ. Arvonimen ʼElo·himʹ edessä on määräinen artikkeli ha korostuksen vuoksi. Tämän ilmauksen ensimmäinen esiintymä. Ks. liite 1F.
Mahd.: ”Ja salli minun tuoda koko kansa takaisin luoksesi, niin kuin morsian palaa aviomiehensä luo. Sinä etsit vain yhden miehen sielua, ja koko kansa tulee olemaan rauhassa.” LXX tukee tätä.
Kirjm. ”suussaan”.
”leijonan”. Hepr. ha·ʼar·jehʹ, afrikkalainen leijona.
”samalla kun itse omassa persoonassasi”. Kirjm. ”ja omat kasvosi [lähtevät]”.
LXXSyVg: ”heidän joukkoonsa”.
Tai ”jottei kuninkaalle ja kaikelle väelle, joka on hänen kanssaan, ilmoitettaisi”.
Tai ”hirttäytyi”, LXX, kuten Mt 27:5:ssä.
”israelilaisen”, MLXXSy; LXXA:ssa ja 1Ai 2:17:ssä miestä sanotaan ”ismaelilaiseksi”.
”Nahasin”, MLXXSyVg; LXXLagarde: ”Iisain”; vrt. 1Ai 2:12–16.
”toivat”, LXX.
Kirjm. ”sydäntä”.
”Efraiminmetsässä”, MLXXVg; LXXLagarde: ”Mahanaiminmetsässä”.
Kirjm. ”korviimme”.
Tai ”keihästä”; ”asetta”. Kirjm. ”sauvaa”.
Kirjm. ”teltalleen”.
”juuri siitä syystä, että”. Hepr. ki-ʽa·leʹ. M:n vokaalimerkit antavat lukutavaksi ki-ʽal-kenʹ kuten joissakin hepr. käsikirjoituksissa. Kyseessä on qere (luettava) mutta ei ketiv (kirjoitettu). Vrt. Tu 20:13, alav.
”Silti hän sanoi”, LXXSyVg.
Tai ”Altaan”. Ks. 1Mo 13:10: ”alanne”, alav.
Kirjm. ”suussaan”.
MLXX:ssa 18. luku päättyy tähän.
Kirjm. ”teltoilleen”.
Tai ”riensivät”.
Mahd. ”he [menivät]”.
”lähti”. Hepr. ja·tsaʼʹ. Tämän sanan yläpuolella on kolme pistettä, jotka osoittavat, että sen sijasta tulee lukea ja·tsaʼʹta ’lähdit’ erään toisen tarkistetun hepr. tekstin mukaisesti ja sopusoinnussa edellä olevan ilmauksen tiz·korʹ ’muistele’ kanssa. Ks. liite 2A.
”voideltua”. Hepr. mešiʹaḥ; kreik. khri·stonʹ; syyr. lam·ši·ḥeh; lat. christo.
Kirjm.: ”Mitä [on] minulle ja teille [– –?]” Hepr. idiomi; torjuva kysymys, joka osoittaa Abisain ehdottaman menettelyn vastustamista. Ks. liite 7B.
”vastustajaksi”. Hepr. lesa·tanʹ; syyr. sa·ta·naʼ; lat. Satan.
”Saulin pojan poika”, LXXB; Sy: ”Saulin pojan Jonatanin poika”; MVg: ”Saulin poika”.
”mukaan”, MLXXSyVg; n. 60 hepr. käsik.: ”luokse”.
Kirjm. ”muuta kuin kuoleman miehiä”.
Kirjm. ”minulle”, kollektiivisessa merkityksessä.
Kirjm. ”Minulla”, kollektiivisessa merkityksessä.
”Minulla on kuninkaassa kymmenen osaa, ja minä olen esikoinen etkä sinä, ja siksi olen Daavidissa yläpuolellasi”, LXX.
Kirjm. ”minua”.
Kirjm. ”minun asiani”.
”kelvoton mies”. Tai ”muuan hulttio”. Kirjm. ”belialin (arvottomuuden) mies”.
”jumaliensa luo”. Kirjm. ”teltoilleen”. Hepr. leʼo·ha·lāwʹ. Yksi kahdeksastatoista soferien tekemästä tekstin korjauksesta. Alkuperäisen hepr. tekstin oletetaan kuuluneen leʼ·lo·hāwʹ (sanasta ʼelo·himʹ ’jumalat’ tai ’Jumala’). Ks. liite 2B.
Kirjm. ”elinikäisessä leskeydessä”, M; LXX: ”elävinä leskinä”; Vg: ”leskeydessä elävinä”.
Kirjm. ”ja sieppaisi silmäämme”.
”se”, ts. miekka.
Pienen tekstikorjauksen mukaan; M: ”beeriläiset”.
Kirjm. ”teltoilleen”.
”keretiläisten”, Mreunah. ja monet hepr. käsik:t; M: ”karialaisen henkivartioston”.
Kirjm. ”muistuttaja”.
Ks. 8:18: ”pappeja”, alav.
Kirjm. ”veret”. Hepr. had·da·mimʹ.
Tai ”hyvityksen”.
Kirjm. ”Minun”, M, kollektiivisessa merkityksessä; Mreunah.: ”Meidän”.
”asetettava heidät Jehovan nähtäville”, M; ts. käsivarret ja sääret murrettuina; LXX: ”ripustettava heidät aurinkoon Jehovalle”; Sy: ”uhrattava heidät Jehovalle”.
”Saulin, Jehovan valitun, Gibeassa”, M; LXX: ”Saulin Gibeassa, Jehovan valitut”; Vg: ”Saulin, Jehovan kerran valitseman, Gibeassa”. Todennäköisesti tarkoitettu luettavaksi: ”Saulin Gibeassa Jehovan vuorella.” Vrt. jae 9.
”Merabin”, LXXLagarde ja kaksi hepr. käsik.; Sy: ”Nadabin”. Targumien mukaan: ”Merabin viisi poikaa (jotka Mikal, Saulin tytär, kasvatti), jotka hän oli synnyttänyt”. Vrt. 6:23.
LXX lisää: ”ja aurinkoon ripustettujen”.
Kirjm. ”Rafasta”. ”Rafa”, hepr. ha·Ra·fahʹ. Isän nimi edustaa tässä koko tuota jättiläisten sukua.
Tai ”sekeliä kuparia”. Keihään paino oli noin 3,42 kg.
Tai ”jonka vyöllä oli uusi miekka”. Vg: ”uusi miekka”; kreik. ko·ryʹnēn ’nuija’, joka oli usein raudoitettu taistelua varten.
1Ai 20:4:ssä nimi on ”Geser”.
Tai ”Gatista olevan”.
”Elhanan, betlehemiläisen Jaare-Oregimin poika, löi gatilaisen Goljatin”, M; 1Ai 20:5: ”Elhanan, Jairin poika, löi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen”.
”Šeolin”. Hepr. šeʼōlʹ; syyr. da·šiul; Vgc(lat.): inferni; kreik. tha·naʹtou ’kuoleman’. Ks. liite 4B.
M:iin tehdyn pienen korjauksen mukaan mahd. ”hän tuli syöksyen”, kuten Ps 18:10 ja monet hepr. käsik:t.
Tai ”tuulen siivillä”.
”pimeät”, tekstikorjauksen mukaan; KB3:n mukaan ”[vesien] seulan”.
”tuottoisan maan”. Hepr. te·velʹ; kreik. oi·kou·meʹnēs ’asutun maan’, sama sana kuin Mt 24:14:ssä; lat. orbis ’[maan]piirin’.
”hengen”. Hepr. ruʹaḥ; kreik. pneuʹma·tos.
Kirjm. ”mutta silmäsi sinä alennat pöyhkeitä vastaan”.
”kuka on Jumala”, M(hepr. mi-ʼElʹ)Vg; LXX: ”kuka on Voimakas”.
”meidän Jumalamme”. Hepr. ʼElo·hēʹnu; kreik. The·ouʹ; lat. Deum.
Ps 18:32:n mukaisesti tämä teksti voitaisiin korjata: ”Tosi Jumala vyöttää minut tiukasti elinvoimalla.”
Kirjm. ”Vieraan (maan) pojat”.
Tai ”uskollista rakkautta”.
”voidellulleen”. Hepr. lim·ši·ḥōʹ; kreik. khri·stōiʹ; syyr. lam·ši·ḥeh; lat. christo.
Tai ”jälkeläistölleen”.
”voimakkaan miehen”. Hepr. hag·geʹver.
”sävelmien”. Hepr. zemi·rōtʹ, ts. musiikin säestämien laulujen.
Tai ”ja Israelin suosikkilaulajan”.
”ja hänen sanansa”. Hepr. u·mil·la·tōʹ (sanasta mil·lahʹ); tätä sanaa käytetään vain runoudessa, esim. Ps 19:4:ssä, 139:4:ssä ja San 23:9:ssä sekä 34 kertaa Jobissa.
”Jumalan”. Hepr. ʼEl; lat. Deum; LXX: ”Voimakkaan”.
Tai ”määräämättömän ajan liiton”.
M lisää: ”asuinpaikassa”, mutta se on nähtävästi lisätty vahingossa siksi, että seuraavalla rivillä on samantapainen hepr. ilmaus baš·šeʹvet.
”kolmen”, LXXLagarde.
”Hän heilutti keihästään”, jos M:iin tehdään 1Ai 11:11:n mukainen korjaus; M: ”Hän oli esniläinen Adino”.
1Ai 11:13: ”Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotimaan”.
”elonkorjuuaikana”, M; LXXLagarde ja 1Ai 11:15: ”kalliolle”.
”Refaimin”. Hepr. Refa·ʼimʹ; kreik. Rha·fa·imʹ; SyVg: ”jättiläisten”.
”Joisinko”, LXX; puuttuu M:stä, koska tässä on aposiopesis (äkillinen vaikeneminen tehokeinona).
”kolmenkymmenen”, Sy ja kaksi hepr. käsik.; MLXXVg: ”kolmen”.
”kolmestakymmenestä”, jakeen 18 mukaisesti; MLXXVg: ”kolmesta”.
Kirjm. ”Benajahu”.
Kirjm. ”sen leijonan”. Hepr. ha·ʼarihʹ, afrikkalainen leijona.
”tavattoman kookas”, 1Ai 11:23:n mukaisesti; MLXX: ”näyttävä”.
Tai ”hän”. Ks. 1Ai 21:1.
Tai ”kun Daavid yllytettiin”.
”päällikölle”. Hepr. sar; LXX: ”hallitsijalle”; Vg: ”ruhtinaalle”.
”Joabille ja sotajoukkojen päälliköille, jotka olivat hänen luonaan”, LXXLagarde. Ks. jae 4; 1Ai 21:2.
”leiriytyivät Aroeriin sen kaupungin oikealle puolelle”, M; LXXLagarde: ”aloittivat Aroerista ja kaupungista”; Vg: ”tulivat Aroeriin sen kaupungin oikealle puolelle”.
”Tahtim-Hodsin maahan”, M; LXXLagarde: ”heettiläisten maahan, joka on Kadesiin päin”.
Kirjm. ”[Tulee olemaan] meneminen”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
”seitsemän”, MSyVg; LXX ja 1Ai 21:12: ”kolme”.
Tai ”paiseruttoa”. Lat. pestilentia; LXX: ”kuolemaa (kuolettavaa vitsausta)”.
Tai ”Ajattele”.
”ihmisen”. Hepr. ʼa·damʹ.
LXX lisää: ”Ja Daavid valitsi kuolettavan vitsauksen. (15) Ja oli vehnänkorjuun päivät.”
Tai ”Kaiken Arauna kuninkaana”.
Arvon voi laskea liitteen 8A taulukon avulla.