Tällainen on viuhkasieppo
Herätkää-lehden Uuden-Seelannin-kirjeenvaihtajalta
Jos sinulla on joskus ollut tilaisuus patikoida Uuden-Seelannin pensaikkometsissä tai vuorilla, olet varmasti nähnyt pienen viuhkasiepon. Se on se pikkulintu, joka röyhkeästi seurasi kintereilläsi siinä toivossa, että saisi napatuksi sinua karkuun lähteneen hyönteisen. Et todennäköisesti voinut vastustaa sen viehätysvoimaa.
Nimitys viuhkasieppo on hyvin sopiva tälle linnulle, sillä se mielellään levittelee värikästä viuhkamaista pyrstöään. Liikkuessaan se livertää iloisesti, ja joskus se halutessaan vetää huomiosi puoleensa istuutuu puunoksalle ja alkaa äännellä: ”Tsiit, tsiit!” Heti kun kohotat katseesi sitä kohti, se avaa ”viuhkansa” ja pyrähtää lentoon tekemään taitotemppujaan. Jollet ole huomaavinasi sitä, se hivuttautuu uskaliaasti jopa metrin päähän sinusta ja syöksyy sitten uuden liverryksen soidessa tiehensä.
Se on suunnilleen tavallisen varpusen kokoinen. Sillä on komea oliivinruskea päällystakki, joka ulottuu päästä selän yli aina kahden keskimmäisen pyrstösulan kärkeen saakka. Muut pyrstösulat ovat valkoisia. Sillä on mahan päällä kellertävät liivit, kaulassa valkoinen solmio ja silmien yläpuolella pieni valkoinen juova.
Viuhkasieppo elää yleensä pensaikkometsässä, mutta uskaltautuu joskus puutarhoihin, ja etsiessään jatkuvasti kärpäsiä ja pikkuhyönteisiä se saattaa jopa lentää avoimesta ikkunasta sisään. Lintujen ystävät voivat houkutella sen puutarhaansa istuttamalla aitakasveina käytettäviä abelia-pensaita tai samantapaisia hyönteisiä puoleensa vetäviä pensaita. Varoitamme kuitenkin siitä, että tämä pieni matalalla lentävä lintu joutuu helposti kissojen saaliiksi. Jos sinulla siis on kissa, älä houkuttele viuhkasieppoa paikalle.
Viuhkasieppo tekee kauniin pienen kuppimaisen pesänsä kuiduista, sammaleesta ja puunkuoresta ja vuoraa sen sisältä hevosen karvoilla ja päältä hämähäkinseitillä. Sillä voi olla yhtenä (yleensä elokuusta tammikuuhun ulottuvana) pesimisaikana neljä tai viisi poikuetta, ja pienet poikaset kuoriutuvat 15 vuorokauden kuluttua. Naaras ja koiras rakentavat pesän yhdessä. Tai ainakin pesimisajan ensimmäisen pesän. Jostain syystä koiras tympääntyy sen jälkeen pesien rakentamiseen ja alkaa huolehtia poikasten ruokinnasta.
Ei ihme, että ihmiset pitävät tästä pikkulinnusta. Sen kauneus ja ihastuttavat tavat tuottavat suurta kunniaa sen Luojalle, Jehova Jumalalle.