Silmänpainetauti – salakavala näön viejä!

HÄN on virkeä, toimelias ja vähän yli 60-vuotias nainen. Hän on työskennellyt keittiössään onnellisena yli 20 vuotta ja tuntee joka sentin siitä hyvin.

Mutta tänään työskennellessään tiskipöydällä hän kääntyy ja iskee päänsä avoimeen kaapinoveen. Hän mutisee itsekseen hajamielisyyden vaaroista. Muutamaa minuuttia myöhemmin hän kompastuu kenkäpariin, joka on jätetty takaoven viereen.

Tämä ei johdu hajamielisyydestä eikä äkillisestä koordinaation puutteesta. Se johtuu salakavalasta varkaasta – silmänpainetaudista eli viherkaihista eli glaukoomasta – joka on hitaasti viemässä tämän naisen näön. Hoitamattomana se vie sen kokonaan. Mutta silmänpainetauti voidaan pysäyttää ja jopa ennaltaehkäistä. Miten?

Ainutlaatuiset silmäsi

Aluksi sinun on tarpeellista ymmärtää jotakin silmiesi rakenteesta. Silmäsi on sidekudospallo, joka on täynnä kirkasta nestettä. Tämän pallon kuoren läpinäkymätön, valkea osa on kovakalvo. Läpinäkyvän osan, sarveiskalvon, läpi voit nähdä erittäin hienorakenteisen kudoksen, joka antaa silmillesi niiden värin – värikalvon eli iiriksen. Valo tulee silmääsi värikalvon keskellä olevan tumman aukon, mustuaisen, kautta.

Heti mustuaisen takana on läpinäkyvä mykiö eli linssi. Pikkuruiset lihakset muuttavat sen muotoa tarkentaakseen näkemääsi silmäsi takaosassa olevalle valoherkkien solujen kalvolle – verkkokalvolle. Toimiakseen silmiesi on oltava sisältä läpinäkyvät ja niissä on oltava riittävästi painetta säilyttämään silmien pyöreys.

Silmäsi eivät ole tyhjät. Luoja on varustanut ne läpinäkyvillä aineilla, jotka korvautuvat jatkuvasti uudella aineella. Silmän suurimman osan – linssin takana olevan osan – täyttää lasiainen, läpinäkyvä, hyytelömäinen neste. Silmän etuosa, lasiaisen ja sarveiskalvon välissä, sisältää kammionestettä, joka on vesimäistä nestettä. Värikalvosi jakaa tämän silmäsi vetisen osan kahteen osastoon: etukammioon ja takakammioon.

Värikalvon takana oleva sädekehä tuottaa jatkuvasti tätä vesimäistä nestettä. Neste on pienessä paineessa, joka vaihtelee jonkin verran elimistösi normaalien muutosten mukaan. Neste virtaa vähitellen mustuaisen kautta etukammioon ja sieltä edelleen värikalvon laidoille. Sieltä se virtaa kudosverkon läpi tyhjennyskanavaan.

Mutta entä jos jostain syystä mustuainen, kudosverkko tai kanava tukkeutuu? Kun sisäänvirtaus ylittää poisvirtauksen, painetta alkaa muodostua. Kammioneste aiheuttaa painetta lasiaiseen. Lasiainen vuorostaan painaa kasvavalla voimalla verkkokalvon verisuonia ja valon aistinsoluja.

Näistä soluista tulevat hermosäikeet kerääntyvät silmän takaosassa maljamaiseksi näköhermon pääksi, josta tavallisesti käytetään nimitystä näköhermon nysty. Koska tässä nystyssä ei ole lainkaan näkösoluja, sinulla on siinä pieni sokea kohta. Kun painetta syntyy, veren virtaus heikkenee. Tämä tasainen, vaaleanpunainen näköhermon nysty muuttuu kalpeaksi ja epäsäännölliseksi. Sen keskellä oleva kuoppa syvenee ja laajenee. Veren puutteessa näkösolut menettävät herkkyytensä ja kuolevat. Sokea kohta laajenee, ja näkökenttä kutistuu. Vuosien ajan tämä palautumaton vaurio hitaasti etenee.

Laajalle levinnyt – ja huomaamaton

Kroonista avokulmaglaukoomaa eli pitkäaikaista silmänpainetautia, joka aiheutuu nesteen poistumisen huononemisesta, on 70–95 prosenttia kaikista glaukoomista. Uhrit voivat yhä nähdä ja lukea hyvin, koska heidän silmiensä keskellä olevat solut tuhoutuvat viimeiseksi. Taudin alkuvaiheessa ei tavallisesti ole lainkaan oireita.

Kun krooninen glaukooma salavihkaa etenee, jotkut saattavat valittaa epämääräistä silmien väsymystä tai vetisiä silmiä tai tuntea tarvitsevansa uudet silmälasit. Myöhemmin he saattavat nähdä sädekehän valojen ympärillä ja tuntea kipua silmiensä ympärillä. Mutta monet eivät saa mitään varoitusta ennen kuin näkökentän laita-alueiden näönmenetys aiheuttaa selittämätöntä ”kömpelyyttä”. Lopulta jopa keskialueen näkö tulee huomattavasti heikommaksi. Siihen mennessä glaukooma on vienyt suurimman osan uhrinsa näöstä.

Akuuttia ahdaskulmaglaukoomaa on noin 10 prosenttia Yhdysvalloissa raportoiduista tapauksista. Tämä on etupäässä vanhempien ihmisten sairaus, koska mykiömme suurenevat iän myötä, erityisesti silloin kun kaihi on kuvassa mukana. Silmissä, joissa on matala etukammio ja kapea sarveiskalvon ja värikalvon välinen kulma, työntyy laajeneva linssi vähitellen eteenpäin ja tukkii nestevirtauksen mustuaisen kautta. Värikalvon taakse muodostuu painetta. Pullistuessaan eteenpäin se puristaa kiinni kulman kärjissä sijaitsevan tyhjennysverkoston ja -kanavan.

Ahdaskulmaglaukooma ei tavallisesti ole pitkäaikainen vaan äkillinen. Hitaan paineen kohoamisen sijasta puhkeaa yhtäkkiä kasvava kipu, johon joskus liittyy epäselvä näkö, pahoinvointi ja oksentaminen. Tämä on todellinen lääketieteellinen hätätapaus! Jos painetta ei saada vähennetyksi 48–72 tunnissa, trabekkeli- (tyhjennys-)verkosto voi vaurioitua pysyvästi, ja se johtaa korjaamattomiin vaurioihin näköhermossa.

Toisentyyppisissä glaukoomissa trabekkeliverkosto saattaa tukkeutua tulehduksen, sairauden tai värikalvosta irronneen pigmentinkappaleen vuoksi. Sellainen vamma kuin isku silmään voi panna glaukooman alkuun. Joillakin lapsilla on synnynnäinen glaukooma, joka on hoidettava varhaislapsuudessa. Koska he eivät voi nähdä tai lukea yhtä hyvin kuin muut, heidän saatettiin erheellisesti ajatella jopa olevan huonoja oppimaan.

Varhainen diagnoosi on erittäin tärkeä

Hyvä uutinen glaukoomasta on se, että useimmat tapaukset voidaan hoitaa, jos tauti määritetään riittävän aikaisin. Säännölliset silmätutkimukset, erityisesti jokaiselle yli 40-vuotiaalle, ovat hyvin tärkeitä.

Eräässä menetelmässä silmänpaineiden tarkastamiseksi lääkäri puuduttaa silmäsi tipoilla ja painaa sitten kevyesti tonometri-nimisen instrumentin sarveiskalvoasi vasten. Tonometri mittaa silmän sisäisen paineen kohdistamalla lievän voiman sarveiskalvolle. Tämä on perustutkimus glaukooman havaitsemiseksi. Mutta se ei aina riitä varmistamaan sitä, että glaukoomaa ei ole.

”Minusta tuntui, että silmässäni oli jotakin vikaa”, sanoi eräs keski-ikäinen nainen. ”Nypin pois silmäripsiäni, koska ajattelin niiden ärsyttäneen silmääni. Sitten aloin tuntea nipistelyä päänahassani, ja silmiäni alkoi särkeä.” Hänen perhelääkärinsä, eräs silmälääkäri joka tarkasti hänen silmänpaineensa ja eräs neurologi tutkivat hänet. Heidän mielestään oireet olivat hermostollista alkuperää.

Hän ja hänen aviomiehensä menivät toisen silmälääkärin luo kuullakseen hänen mielipiteensä. Siellä tehtiin hänelle useita kokeita. Ärsytyskoe – vajaan vesilitran juominen yhdellä kertaa – nosti hänen silmänpaineensa niin korkealle, että oireet ilmaantuivat. Diagnoosi oli krooninen ahdaskulmaglaukooma. Hänen näkönsä pelastettiin.

Miksi ensimmäinen silmälääkäri ei onnistunut taudinmäärityksessä? Ensiksikin silmänpaine voi vaihdella päivän ja kuukauden aikana. Toiseksi jotkut ihmiset voivat kärsiä glaukooman vaikutuksista silloinkin, kun heillä on normaalit silmänpaineet. Vain koesarja voi varmasti todistaa, että glaukooma ei ole syynä.

”On kolme merkitykseltään tärkeää aluetta glaukooman diagnosoinnissa”, sanoo eräs silmäkirurgi. ”Ne ovat silmänpaine, se miltä näköhermo näyttää ja näkökenttä. Jos kaikki kolme seikkaa ovat epänormaaleja, me ryhdymme silloin pohtimaan: ’Minkätyyppinen glaukooma on kyseessä?’”

Jos taudinmäärityksenä on glaukooma, silmälääkäri saattaa tutkia värikalvosi reunan ja mitata etukammioittesi syvyyden. Hän kyselee myös yleisterveydentilastasi, joka vaikuttaa suuresti silmiisi. Korkea verenpaine on esimerkki. ”Jokaisen, jolla on suvussa glaukoomaa, pitäisi tutkituttaa silmänsä ennen verenpaineen hoitoa”, sanoo eräs lääkäri. Syynä on se, että korkea verenpaine nostaa silmänpaineita. Silmien ärsytys hermostuttaa kärsijää, ja niin ollaan verenpaineen ja silmänpaineen nousun noidankehässä.

”Eräs tuntemani rouva otettiin sairaalaan korkean verenpaineen aiheuttaman kriisin vuoksi”, jatkaa lääkäri. ”Hänen silmiään särki, joten silmälääkäri kutsuttiin paikalle. Hän hoiti naisen glaukooman nopeasti laserkirurgialla. Silmänpaine putosi heti – ja niin putosi myös hänen verenpaineensakin.” Jos lääkärit olisivat alentaneet ensiksi hänen verenpainettaan, hän olisi saattanut tulla sokeaksi. Korkea nestepaine hänen silmissään olisi saattanut estää verenkiertoa saavuttamasta hänen näköhermojaan.

Edistysaskeleita hoidossa

Kaikki glaukooman hoito tähtää paineen vähentämiseen silmämunan sisällä pysäyttääkseen näköhermon vaurioitumisen. Sellaisessa hoidossa on otettu suuria edistysaskeleita viime vuosina. Avokulmaglaukooman hoitona on useimmiten päivittäinen silmätippojen käyttö. Suun kautta otettavia lääkkeitä saatetaan myös määrätä vähentämään kammionesteen muodostumista tai lisäämään sen poisvirtausta. Joskus tarvitaan kirurgiaa. Eräänlainen polikliinisesti tehtävä laserhoito parantaa tyhjentymistä dramaattisesti alentaen painetta useimmissa tapauksissa jopa 25 prosenttia.

Ahdaskulmaglaukoomassa lääkitys antaa tilapäistä helpotusta. Paine voidaan tavallisesti laskea pysyvästi iridotomialla – värikalvoleikkauksella. Nykyään se voidaan tehdä aivan muutamassa minuutissa. Silmäkirurgi puuduttaa molemmat silmät tipoilla ja tekee sitten pieniä mutta näkyviä reikiä värikalvoon lasersäteellä. Kirurgi voi usein nähdä nesteen virtaavan vuolaasti ensimmäisen tekemänsä aukon läpi.

Harvinaisempia glaukoomia varten on kehitetty erityisiä kirurgisia tekniikkoja. Neovaskulaarisessa glaukoomassa on liikaa verisuonia, jotka tukkivat tyhjennysverkoston. Silmäkirurgi voi käyttää lasersädettä tuhotakseen osan nestettä muodostavasta kudoksesta, tai hän voi istuttaa pikkuruisia putkia, jotka päästävät nesteen verkoston läpi. Hän voi käyttää myös ultraääntä, kryokirurgiaa (jäädyttämistä), tai lasermenetelmiä muuttaakseen verkkokalvon reunaa. Veren virtaus tälle alueelle lisääntyy, niin että tukkivat verisuonet kutistuvat. Vain pieni osa glaukoomatapauksista jää hoitamatta.

Miten voit suojella näköäsi

Ennaltaehkäisevä hoito on erittäin tärkeää. Tutkituta silmäsi joka toinen vuosi. Toisaalta jos olet yli 40-vuotias ja sinulla on joitakin riskitekijöitä taustassasi, kuten esimerkiksi sokeritauti, harmaakaihi, silmätulehdus, voimakas likinäköisyys, sepelvaltimosairaus tai suvussa on ollut glaukoomaa, käy tutkimuksissa vähintään kerran vuodessa.

Älä suhtaudu oireisiin kevyesti. Mene heti silmälääkäriin.

Mene toiselle lääkärille, jos sinulla on edelleen epäilyksiä. Kysy ystäviltäsi heidän tuntemistaan silmälääkäreistä ja siitä, onko näillä lääkäreillä monipuoliset, nykyaikaiset laitteet. Olivatko heidän tutkimuksensa perusteellisia?

Onko sinulla todettu olevan glaukooma? Noudata tarkoin lääkärisi neuvoja. Eräs lääkärilehti mainitsee, että potilaan hoitoonalistumisen puute on tärkein syy glaukooman hillinnän epäonnistumiseen.

Älä koskaan jätä väliin lääkäriaikaasi. Useimmat lääkärit määräävät glaukoomapotilaat tulemaan kontrollitutkimuksiin 3–6 kuukauden välein, koska heidän silmissään voi tapahtua suuria muutoksia sinä aikana. Lisäksi useimmille ihmisille muodostuu noin vuoden kuluttua vastustuskyky silmätipoilleen, ja he tarvitsevat usein uuden lääkemääräyksen.

Ota uskollisesti lääkkeesi. Älä käytä niitä viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Pidä huoli siitä, että muut sinua hoitavat lääkärit saavat tietää lääkityksestäsi, erityisesti jos sinulla on ongelmia sydämen kanssa. Pidä mukana korttia, josta selviää, että sinulla on glaukooma, ja jossa on silmälääkärisi nimi, lääkkeen nimi ja annostus.

Muista: Glaukooma voidaan melkein aina voittaa – jos tiedämme mitä tehdä ja suojelemme tarkkaavaisesti itseämme.

[Kaavio s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

Lasiainen

Etukammio

Mustuainen

Sarveiskalvo

Värikalvo

Mykiö

Sädekehä

Näköhermon nysty

Verkkokalvo

Kovakalvo

[Kuva s. 17]

Näönmittaus glaukooman selvittämiseksi