Uraauurtavaa yhteistyötä Jehovan todistajien verettömissä leikkauksissa

JEHOVAN TODISTAJISTA on viime vuosina kirjoitettu kirkuvin otsikoin, koska he eivät ota verensiirtoja. Heidän kieltäytymisensä niistä perustuu Raamattuun, mutta verensiirtoihin liittyy myös joitakin selviä vaaroja. (1. Mooseksen kirja 9:3, 4; 3. Mooseksen kirja 17:10–12; Apostolien teot 15:28, 29) Heidän kantansa on johtanut yhteenottoihin lääkäreiden, sairaaloiden sekä tuomioistuinten ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Aikuisia Jehovan todistajia on kieltäydytty leikkaamasta, koska he eivät ole ottaneet verensiirtoja, ja heidän lapsilleen on oikeuden tai sosiaaliviranomaisten päätöksen nojalla tehty verensiirtoja vastoin vanhempien tahtoa.

Käsitykset verensiirroista ovat jonkin verran muuttumassa. Verivarastot ovat usein saastuneita. Veren mukana siirtyy sairauksia, joista jotkin ovat kohtalokkaita. Myös ahneus on tullut mukaan kuvaan, kun verikauppa on laajentunut suureksi liiketoiminnaksi ja veren rutiininomaista käyttöä on suosittu – mikä on tarpeettomasti lisännyt leikkausten riskejä.a Muiden muassa näistä syistä monet muutkin kuin Jehovan todistajat pohtivat, kannattaako heidän antaa tehdä itselleen rutiininomaisia verensiirtoja.

Jehovan todistajilla on ollut oma osuutensa tässä kehityksessä. Tuhansille Jehovan todistajille on tehty leikkauksia, ja he ovat toipuneet usein jopa nopeammin kuin ne, joille on annettu verensiirtoja. Jehovan todistajien kokemukset osoittavat, että kirurgit pystyvät huomattavasti vähentämään verenhukkaa leikkausten aikana ja että joissakin tapauksissa veriarvot voivat laskea paljon alhaisemmiksi kuin aikaisemmin pidettiin turvallisena. Lisäksi heidän tapauksensa ovat osoittaneet, että nykyään on käytettävissä monia hoitovaihtoehtoja, jotka alentavat kustannuksia ja poistavat verensiirtoihin liittyvät riskit. Heidän tuomioistuimissa saamansa voitot ovat myös palauttaneet potilaille heidän oikeutensa hyväksyä yksittäiset lääketieteelliset toimenpiteet tai kieltäytyä niistä.

Suuri osa näistä Jehovan todistajien saavutuksista johtuu siitä, että he ovat olleet yhteistyössä lääkäreiden ja sairaaloiden kanssa. Joitakin vuosia sitten heidän päätoimistoonsa perustettiin Sairaalatietopalveluosasto. Tämän osaston edustajat ovat käyneet eri puolilla maailmaa johtamassa seminaareja joissakin Vartiotorni-seuran haaratoimistoissa ja muodostamassa sairaalayhteyskomiteoita, jotka ottavat tarpeen mukaan yhteyttä sairaaloihin ja lääkäreihin. Suurissa haaratoimistoissa Sairaalatietopalvelun edustajat perustavat myös alaosastoja jatkamaan työtä heidän lähdettyään.

Yhteyskomiteoiden jäseniä opetetaan noissa seminaareissa puhumaan lääkäreiden ja sairaalahenkilöstön kanssa, käsittelemään erilaisia verettömiä hoitovaihtoehtoja ja selittämään, että huolelliset työtavat voivat merkittävästi vähentää verenhukkaa leikkauksissa. Lopuksi Sairaalatietopalvelun edustajat ottavat uudet yhteyskomiteoiden jäsenet mukaansa seuraamaan käytännössä, miten he keskustelevat lääkäreiden ja sairaalaviranomaisten kanssa.

Aluksi järjestettiin 18 seminaaria Yhdysvalloissa. Sen jälkeen pidettiin neljä seminaaria Tyynenmeren alueella: Australiassa, Japanissa, Filippiineillä ja Havaijilla, ja näin palveltiin kahdeksaa Vartiotorni-seuran haaratoimistoa noilla alueilla.b Vuoden 1990 marras- ja joulukuussa kolme Sairaalatietopalvelun edustajaa johti kymmentä seminaaria Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibianmeren saarilla. Näistä seminaareista kerrotaan tässä artikkelissa.

Euroopassa järjestettiin viisi seminaaria: Englannissa, Ruotsissa, Ranskassa, Saksassa ja Espanjassa. Nämä viisi seminaaria palvelivat 20:tä Vartiotorni-seuran haaratoimistoa, ja niissä valmennettiin yli 1700 vanhinta työskentelemään sairaalayhteyskomiteoissa.

Muuan ranskalainen kirurgi tunnusti, että Jehovan todistajat ovat lujalla kannallaan auttaneet lääkärikuntaa edistymään verettömien leikkausten tekemisessä. Hän sanoi, ettei mikään muu uskonto ole ponnistellut siinä määrin auttaakseen jäseniään selviytymään vaikeista tilanteista.

Madridin korkeatasoisin sairaala oli suhtautunut Jehovan todistajiin varsin vihamielisesti tässä asiassa. Muuan potilas olisi tarvinnut selkäleikkauksen, mutta häntä ei hoidettu, koska hän ei suostunut verensiirtoon. Nainen kieltäytyi lähtemästä sairaalasta, mutta hänet pakotettiin poistumaan siten, että hänelle ei annettu ruokaa eikä juomista. Sairaalatietopalvelun edustajat sopivat kuitenkin tapaamisesta sairaalan johtavan ylilääkärin ja kirurgisen osaston ylilääkärin kanssa ja keskustelivat heidän kanssaan kaksi tuntia. Mihin se johti? Leikkaus suostuttiin tekemään, ulosheitetylle potilaalle soitettiin ja häntä pyydettiin palaamaan leikkausta varten.

Palattuaan seminaarista italialaiset todistajat joutuivat heti käsittelemään tilannetta, jossa keskosvauvalle yritettiin tehdä verensiirto vastoin vanhempien tahtoa. He totesivat: ”Seminaarissa saamiemme tietojen pohjalta saatoimme laukaista tilanteen, ja lasta hoidettiin onnistuneesti ilman verta.”

Latinalaisessa Amerikassa ja Karibianmeren saarilla

Viisi seuraavaa seminaaria järjestettiin Meksikossa, Argentiinassa, Brasiliassa, Ecuadorissa ja Puerto Ricossa. Nämä viisi seminaaria palvelivat 32:ta Vartiotorni-seuran haaratoimistoa.

Méxicon veripankin johtaja sanoi, että Jehovan todistajat ovat olleet verettömien leikkausten uranuurtajia ja että nykyään tällä alalla on jo hankittu niin paljon asiantuntemusta, että muutkin voivat hyötyä heidän perustavasta työstään. Hän silmäili Sairaalatietopalvelun laatimaa luetteloa erilaisista verenvuodon hoitovaihtoehdoista.c Sitten hän sanoi: ’Haluan ottaa tästä kopioita jokaisen Méxicon sairaalan ilmoitustaululle. Pyydän lääkäreitä ottamaan siitä kopioita itselleen. Kun he sitten tulevaisuudessa soittavat tähän veripankkiin ja tilaavat verta, pyydämme heitä ensin ottamaan esiin tämän luettelon ja kysymme heiltä sitten: ”Käytittekö tätä? Kokeilitteko sitä?” Jos he eivät ole ensin kokeilleet näitä hoitovaihtoehtoja, he eivät saa meiltä verta, ennen kuin ovat kokeilleet niitä!’

Pohjois-Argentiinassa toimivan veripankin johtaja oli myös avulias. Tuolla alueella on jokaisen valtion sairaalaan tulevan potilaan järjestettävä niin, että hänen sukulaisensa tai ystävänsä luovuttavat etukäteen yhteensä ainakin kaksi yksikköä verta – muutoin häntä ei hoideta sairaalassa. Todistajat eivät ole voineet suostua tähän, joten heitä on kieltäydytty leikkaamasta. Selitettyämme vilpittömät käsityksemme veren käytöstä veripankin johtaja järjesti niin, että tämä käytäntö muutettaisiin, kun sitä seuraavan kerran ajantasaistettaisiin. Sillä välin todistajat, jotka näyttävät sairaalaan kirjoittautuessaan Etukäteisohjeet lääkärinhoidosta -korttinsa, vapautetaan velvoitteesta luovuttaa verta.

Ecuadorissa on eräs huomattava ja vaikutusvaltainen kirurgi, joka on tehnyt yli 2500 kirurgista toimenpidettä sekä Jehovan todistajille että muille ihmisille käyttämättä verta. Hän sanoi aikovansa käynnistää tuossa maassa kampanjan verettömien leikkausten puolesta niiden monien vaarojen vuoksi, joille verivarastot potilaan altistavat.

Ecuadorissa järjestetyn seminaarin jälkeen muuan kirurgi, joka oli osallistunut toimintamme esittelytilaisuuteen, sanoi: ”Jos nämä ihmiset yltävät tämäntasoiseen lääketieteelliseen tutkimukseen, se kertoo jotakin heidän Raamatun tutkimisestaan ja panee minut ajattelemaan, että heidän uskontoaan kannattaa tutkia.”

Puerto Ricossa havaittiin tervetullut asenteenmuutos. Aikuisia todistajia sidottiin ennen kiinni vuoteeseen ja heille tehtiin verensiirto vastoin heidän tahtoaan; jotkut heistä kuolivat myöhemmin. Sairaalatietopalvelun edustajat tapasivat Puerto Ricon sairaalaliiton varapuheenjohtajan ja liiton lainopillisen neuvonantajan, joka oli myös erään sairaalan hallinnollinen johtaja. Heti muodollisen esittelyn jälkeen, ennen Sairaalatietopalvelun edustajien esitystä, tuo asianajaja kertoi, että hänellä oli jotakin sanottavaa. Todistajien hämmästykseksi hän alkoi kuvailla suunnitelmaa, joka oli laadittu potilaiden oikeuksien parantamiseksi saaren sairaaloissa ja johon sisältyivät todistajien esityksen pääkohdat! Hän pyysi myös lupaa ottaa kopioita saamistaan tiedotteista, sillä hän halusi käyttää niiden tietoja kirjoituksessa, jota valmisteltiin sairaalaliiton lehteen.

Yhdysvalloissa saatuja tuloksia

Lääkäri James J. Riley, joka toimii sairaalansa kirurgisen osaston johtajana, antoi merkittävän tunnustuksen paikalliselle sairaalayhteyskomitealle: ”Minun nähdäkseni te olette aivan veren käyttöä koskevan lääketieteellisen ja lainopillisen tiedon kärjessä.”

Eräässä Washingtonin (D.C.) alueen sairaalassa sairaalayhteyskomitea tapasi hallinto- ja hoitohenkilöstöryhmän, joka lupasi tukea todistajien toimintaa ja esitti erityiset kiitokset siitä, että ”Vartiotorni kantaa niin suurta vastuuta jäsentensä auttamisesta vaikeana aikana tällaisen tukijärjestelmän avulla”.

Erään Wisconsinin sairaalan potilashuolto-osaston johtaja kertoi, että hän oli saanut varsin vääriä tietoja Jehovan todistajista. Hän kannusti sairaalayhteyskomiteaa ”jatkamaan sinnikkäästi tämän sanoman saattamista kaikkien terveydenhuoltohenkilöstöön kuuluvien tietoon”.

Sairaalatietopalvelun tehtäviin kuuluu lääketieteellisten ja lainopillisten tietojen toimittaminen tietyille lääkäreille ja sairaaloille sekä sairaala- ja lääkäriliitoille. Baltimoresta Marylandista saatiin palautetta erään sairaalan vahinkovastuun riskienhallinnan johtajalta. Hän sanoi: ”Kiitos siitä laajasta aineistosta, joka saatettiin tiedokseni verensiirroista ja Jehovan todistajista. Näistä tiedoista tulee olemaan erittäin paljon hyötyä, kun sairaalassamme ajantasaistetaan Jehovan todistajien hoitoon soveltuvia menetelmiä.”

Yksin Yhdysvalloissa on luetteloitu lähes 10000 lääkäriä, jotka ovat halukkaita leikkaamaan Jehovan todistajia ilman verta.

Tähän mennessä pidetyissä 32 seminaarissa on perustettu yhteyskomiteoita 62:een haaratoimistoon eri puolilla maailmaa asuvien Jehovan todistajien tarpeiden täyttämiseksi. Ne ovat nyt valmiina huolehtimaan miljoonista Jehovan todistajista. Tulokset osoittavat, että Jehova todellakin siunaa Sairaalatietopalvelun toimintaa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 10]

Verenvuodon ehkäiseminen ja hoitaminen ilman verensiirtoa

1. Kirurgisia keinoja:

a) Sähköpoltto

b) Laserkirurgia

c) Argonsädekoagulaattori

d) Radioaktiivisten isotooppien käyttö leikkauksessa

2. Sisäisen verenvuodon paikantamiseen ja pysäyttämiseen käytettäviä menetelmiä ja välineitä:

a) Endoskopia (sisätähystys) sisäisen verenvuodon paikantamiseksi

b) Taipuisa imukoagulaattorielektrodi (Papp, J. P.: JAMA, 1.11.1976, s. 2076–2079)

c) Valtimon tukkiminen (JAMA, 18.11.1974, s. 952, 953)

d) Valvottu hypotensio (keinotekoinen alipaine, kunnes verenvuoto tyrehtyy)

e) Kudosliimat (tri S. E. Silvas: MWN, 5.9.1977)

3. Leikkaus- ja nukutusmenetelmiä:

a) Hypotensiivinen (verenpainetta alentava) anestesia

b) Hypotermia (jäähdyttäminen alilämpöiseksi)

c) Veren laimentaminen leikkauksen aikana

d) Oman veren hyödyksikäyttö leikkauksen aikana esim. ”solujen talteenottolaitteella”

e) Huolelliset leikkaus- ja verenvuodon tyrehdyttämismenetelmät

f) Leikkausajan lyhentäminen lisäämällä leikkausryhmän jäsenten määrää

4. Tarkkailulaitteita:

a) Transkutaaninen (ihon läpi mittaava) happimonitori

b) Happipitoisuusmittari

5. Plasmatilavuuden kohottajia:

a) Perus- ja korvausliuokset (kristalloidit)

1. Ringerin laktaatti- tai asetaattiliuos (Eichner, E. R.: Surgery Annual, tammikuu 1982, s. 85–99)

2. Tavallinen keittosuolaliuos

b) Plasman korvikkeet (kolloidit)

1. Dekstraaniliuos

2. Gelatiiniliuos (Howell, P. J.: Anaesthesia, tammikuu 1987, s. 44–48)

3. Hydroksietyylitärkkelysliuos

6. Kemiallisia verenvuodon tyrehdyttäjäaineita (hemostaatteja):

a) Avitene

b) Gelfoam

c) Oxygel

d) Surgicel

e) Monet muut

7. Alhaisen hemoglobiinin hoitokeinoja:

a) Happi

b) Ylipaineistettu happikammio (Hart, G. B., JAMA, 20.5.1974, s. 1028, 1029)

c) Rautadekstraani (Dudrick, S. J.: Archives of Surgery, kesäkuu 1985, s. 721–727)

d) Foolihappo

e) Erytropoietiini (kiihdyttää veren tuotantoa luuytimessä)

f) Anaboliset steroidit, esim. Decadurabolin tai synteettinen kasvuhormoni

g) B₁₂-vitamiiniruiskeet lihakseen

h) C-vitamiini

i) E-vitamiini (varsinkin vastasyntyneille)

8. Ulkoisia hoitomenetelmiä:

a) Verenvuotoon:

1. Vuotokohdan painaminen

2. Jääpussit

3. Ruumiin asento (esim. loukkaantuneen raajan nostaminen verenvuodon hidastuttamiseksi)

b) Šokkiin:

1. Puristussiteet jalkoihin

2. Šokkihousut

3. Molempien jalkojen kohottaminen verenpaineen säilyttämiseksi

9. Lääkkeitä veriongelmaisille potilaille:

a) Desmopressiini (Kobrinsky, N. L.; Lancet, 26.5.1984, s. 1145–1148)

b) E-aminokapronihappo (Schwartz, S. I.:Contemporary Surgery, toukokuu 1977, s. 37–40)

c) K-vitamiini

d) Bioflavonoidit, P-vitamiinit (Physician’s Desk Reference)

e) Karboliazokromisalisyyli

f) Traneksaamihappo (Transfusion Medicine Topic Update, toukokuu 1989)

g) Danatsoli

10. Muita seikkoja:

a) Lievä verenpaineen lasku – noin 90–100 mm Hg – voi edistää verenvuodon lakkaamista leikattuun valtimoon syntyvän luonnollisen hyytymän vuoksi

b) Sääntö, jonka mukaan hemoglobiinin täytyy olla ennen leikkausta vähintään 100 g/l, ei ole tieteellisesti perusteltu

c) Leikkauspotilaita, joiden hemoglobiini on ollut vain 18, on jäänyt henkiin (Anaesthesia, 1987, 42. vsk., s. 44–48)

d) Jos plasmatilavuutta on tarpeeksi korvattu, alhainen hemoglobiini vähentää veren viskositeettia eli sitkaisuutta, mikä puolestaan vähentää sydämen kuormitusta ja parantaa kudosten perfuusiota (verenkiertoa) ja hapen vapautumista kudoksiin