Keskustelu on taidetta
SYÖMINEN, nukkuminen, työnteko – ne ovat ihmisen perustarpeita. Mutta vielä on yksi tarve, joka vaatii tulla täytetyksi. Mikä se on?
Harkitsehan, mitä eräs mies sanoi vietettyään viisi vuotta yksinäissellissä kykenemättä täyttämään yhtä elämän arvokkaimmista välttämättömyyksistä. ”Kaipasin seuraa, jotakuta, jolle puhua ja jonka kanssa keskustella”, hän tunnustaa. ”Aloin oivaltaa, että minun oli taisteltava jotenkin yksinäisyyttäni vastaan. Yksinäisyys ja hiljaisuus vaikuttaisivat mieleeni.”
Meillä on tosiaankin synnynnäinen tarve viestiä. Keskusteleminen auttaa tyydyttämään tuon tarpeen. Tutkijat Dennis R. Smith ja L. Keith Williamson kirjoittavat: ”Me tarvitsemme ihmisiä, joille voimme uskoutua avoimesti, joiden kanssa voimme jakaa suurimmat ilomme ja ahdistavimmat pelkomme ja joille voimme puhua.”
Meidän täytyy puhua!
Ihmisille on annettu ihmeellinen puhelahja. Meidät on suunniteltu keskustelemaan. Eräs mies teki seuraavan havainnon: ”Jumala loi meidät seurallisiksi. Jos meillä ei ole tilaisuutta puhua tai kykymme viestiä riistetään, se on kuin rangaistus. Keskustellessamme tapahtuu jotain arvokasta. Käsitys itsestämme kohoaa, ja hyödymme saadessamme tietää, mitä toiset ajattelevat ja tuntevat.”
Elaine, erään matkapalvelijan vaimo, kertoo: ”Sanoilla ilmaistaan tunteita. Emme voi olettaa puolisomme tietävän, kuinka arvokas hän on meille. Se täytyy sanoa; korvien täytyy saada kuulla sanat. Meidän täytyy keskustella.”
David, erään kristityn vanhimman poika, ilmaisee asian näin: ”Joskus olen turhautunut enkä todella tiedä, miltä minusta tuntuu. Ensin tekee mieli sulkea suunsa, jolloin paine alkaa kasvaa sisällä. Huomaan, että jos puhun jonkun kanssa, se on kuin venttiili, joka laskee paineen ulos. Puhuessani minulla on tilaisuus selvittää, mitä todella ajattelen itsestäni, ja pystyn erittelemään ajatuksiani.”
Keskustelun esteitä
Keskustelu täyttää tosiaan erään tarpeen. On kuitenkin olemassa keskustelun esteitä. Itse asiassa joillekuille keskustelusta tulee taistelua – jotain, mitä karttaa.
”Suurimman osan elämästäni huomasin helpommaksi välttää keskustelua toisten kanssa”, sanoo Gary. ”Se liittyy pohjimmiltaan itseluottamuksen puutteeseeni. Pelkään vieläkin, että keskustellessani toisten kanssa kuulostan typerältä tai että joku väheksyy minua sen vuoksi, mitä sanon.”
Elaine mainitsee ongelmakseen ujouden. Hän kertoo: ”Kasvoin perheessä, jossa emme puhuneet keskenämme. Isäni oli hyvin pelottava. Kun sitten vartuin, minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään sanomisen arvoista.” Ujous voi tosiaan aiheuttaa valtavan esteen sille, että pystyy nauttimaan keskustelemisesta. Se voi sulkea ihmisen hiljaisuuden seinien sisään!
”Se on kuin rutto”, sanoo John, kristitty vanhin, joka tunnustaa kamppailevansa heikon itsetunnon kanssa. ”Ujoudelle periksi antaminen johtaa eristäytymiseen. Vaikka huoneessa olisi sata ihmistä, sitä vain ei tule keskusteltua. Ja siitä saa maksaa kalliisti!”
Daniel, joka myös on vanhin, mainitsee puolestaan erään toisen seikan: ”Minulta puhuminen luistaa luontevasti. Mutta ennen kuin huomaankaan, olen keskeyttänyt jonkun ja ottanut keskustelun ohjat käsiini. Tajuan sen nähdessäni tutun ilmeen vaimoni kasvoilla ja ajattelen itsekseni: ’Voi ei, tein sen taas.’ Tiedän, että olen pilannut hänen ilonsa loppukeskustelun ajaksi.”
Miten nämä ja muut keskustelun esteet voi voittaa? Mitä ominaisuuksia tämä taidelaji edellyttää? Miten niitä voi ilmentää käytännössä?
Mitä sanoa?
”Mistä osaisin puhua?” ”En tiedä mitään.” ”Kukaan ei halua kuulla, mitä minulla on sanottavana.” Vaikka mielessäsi saattaa risteillä tällaisia ajatuksia, ne eivät todennäköisesti ole totta. Sinä tiedät paljon enemmän kuin tajuatkaan, ja osa tiedoistasi kiinnostaa luultavasti myös muita. Ehkä olet esimerkiksi ollut hiljattain matkoilla jossain. Toisia voi kiinnostaa tietää, millaista siellä oli verrattuna heidän omaan kotiseutuunsa.
Lisäksi voit ja sinun pitäisikin lisätä tietojasi eri aiheista lukemalla. On hyvä tapa varata aikaa jonkin lukemiseen joka päivä. Jehovan todistajien kirjallisuudessa on tietoa Raamatusta ja muista yleisesti kiinnostavista aiheista. Mitä enemmän tietoa hankit, sitä enemmän voit sitä jakaa. Hyvä esimerkki on päivän teksti Jehovan todistajien käyttämässä kirjasessa He tutkivat Raamattua päivittäin. Se antaa joka päivä jotain erilaista ajateltavaa, jonka voi sisällyttää keskusteluun.
Keskusteluun osallistuminen ei merkitse sitä, että joutuu itse huolehtimaan kaikesta puhumisesta. Molempien osapuolien tulee kertoa ajatuksiaan. Anna keskustelukumppanin puhua. Jos hän on hiljainen, häntä täytyy ehkä rohkaista tahdikkailla kysymyksillä. Oletetaanpa, että puhut jonkun iäkkään kanssa. Voisit kysellä häneltä vanhoista tapahtumista ja siitä, miten maailma tai perhe-elämä on muuttunut hänen nuoruusvuosistaan. Nautit hänen kuuntelemisestaan, ja samalla opit uusia asioita.
Ole hyvä kuuntelija
Yksi keskustelemiseen liittyvä arvokas piirre on tarkka kuunteleminen. Se miten kuuntelemme toisia, voi auttaa niitä, jotka kaipaavat huojennusta taakkojensa kantamiseen. Eräällä miehellä, joka tunsi joutavansa ”romukoppaan”, oli niin kurja olo, että hän soitti ystävälleen pyytääkseen apua. Vaikka ajankohta oli mahdollisimman epämukava, ystävä kuunteli huomaavaisesti – kaksi tuntia! Nyt tuo mies pitää heidän keskusteluaan elämänsä käännekohtana. Mikä sai muutoksen aikaan? ”Vain se, että olin hyvä kuuntelija”, myöntää avulias ystävä. ”En muista esittäneeni mitään viisauksia. Tein vain oikeita kysymyksiä: Miksi sinusta tuntuu siltä? Miksi se vaivaa sinua? Mikä voisi auttaa? Vastatessaan kysymyksiini hän samalla vastasi kaikkiin omiin kysymyksiinsäkin.”
Lapset arvostavat suuresti vanhempia, jotka järjestävät aikaa keskustellakseen heidän kanssaan. Scott-niminen nuorukainen kertoo: ”On hyvä, että vanhemmat tulevat kysymään, mitä mielessä liikkuu. Isä on tehnyt niin viime aikoina, ja se on hyvä juttu, koska joitakin asioita ei yksinkertaisesti osaa hoitaa itse.”
”Sinun on luotava olosuhteet, joissa lapsesi puhuvat sinulle”, neuvoo eräs mies. Hän käyttää säännöllisesti aikaa kahden kesken jokaisen neljän lapsensa kanssa, koska hänen mielestään vanhempien on ehdottomasti oltava alttiita, myötätuntoisia kuuntelijoita, jotta lapsista kasvaisi sopeutuvia persoonallisuuksia. Mitä hän suosittelee? Kun tilaisuus osuu kohdalle ja lapsi haluaa puhua, ole valmis kuuntelemaan. ”Viis siitä, kuinka väsynyt tai rasittunut saatat olla, älä milloinkaan vaienna heitä! Kuuntele”, hän sanoo.
Vilpitön kiinnostus herättää vastakaikua
Monet tarvitsevat henkistä tukea kyetäkseen avautumaan ja ilmaisemaan ajatuksiaan keskustelun aikana. Muuan nuorimies valitteli: ”Minun olisi puhuttava jollekulle, mutta kenen puoleen kääntyisin? Puhuminen ei ole minulle helppoa. Tarvitsen jonkun, joka on kiinnostunut minusta!” Aito, vilpitön kiinnostus voi luoda luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin, jossa on helpompi puhua ja avata sydämensä toiselle.
Muuan mies kertoo: ”Kun minulla vuosia sitten oli ongelmia perheasioiden selvittämisessä, yritin keskustella niistä erään ystävän kanssa. Hän käski vain puremaan hammasta yhteen ja olemaan sisukas, niin kyllä se siitä. Ei käyty minkäänlaista keskustelua, eikä siitä ollut apua. Itse asiassa vetäydyin sen vuoksi vain takaisin kuoreeni. Sen vastakohdaksi puhuin myöhemmin erään Jehovan todistajien valvojan kanssa. Hänen katseestaan, ilmeestään ja ystävällisyydestään tiesin hänen olevan myötätuntoinen. Niinpä huomasin vapautuvani ja keskustelevani enemmän sen vuoksi, että hän oli vilpittömästi kiinnostunut. Hän sanoi: ’Teemme kaikkemme tukeaksemme sinua tässä tilanteessasi.’ Sellaiset ihmiset totisesti herättävät vastakaikua!”
Voisivatko useammat meistä avata sydämensä ja vetää toisia mukaan hyödyllisiin keskusteluihin? Nähdessämme jonkun jäävän ryhmän ulkopuolelle sen takia, että hän on liian ujo keskustellakseen, koetammeko saada hänet osallistumaan keskusteluumme? Aiemmin mainittu John sanoo: ”Voin vaistota tuon tunteen, koska näen itseni samassa tilanteessa, ja tiedän, miten kurjalta hänestä tuntuu!” Hän lisää: ”On hyvin tärkeää, että lähestymme häntä ja otamme hänet joukkoon mukaan. Voisimme jopa rukoilla hiljaa asian vuoksi.”
Dan kertoo eräästä ystävästään: ”Royn luottamus keskustelutaitoonsa oli niin olematonta, että kun jokin ryhmä jutteli keskenään, hän jäi aina seisomaan muutaman askeleen päähän. Siksi otin tavaksi kysyä häneltä: ’Mitä sinä, Roy, sanoitkaan siitä ja siitä asiasta?’ Sitten hän alkoi puhua. Siten toiset oppivat näkemään hänestä sellaisen puolen, jota he eivät olleet uskoneet hänessä olevankaan.” Dan kehottaa: ”Älä anna periksi, vaikka jonkun kanssa olisi vaikea keskustella ja häntä olisi vaikea saada vapautumaan. Ajattele, että hänen sisällään on hyvä ihminen, joka haluaa puhua. Yritä sinnikkäästi saada hänet vapautumaan.”
Kehittämällä rakkaudellista, vilpitöntä kiinnostusta toisiin, hyödyt itse – vaikka ujous olisikin ongelmasi. John totesi sen auttavan häntä voittamaan taipumuksen eristäytyä. ”Rakkaus ei etsi omia etujaan”, hän selittää (1. Korinttolaisille 13:5). ”Jotta voisi tehdä jotain rakkaudellista, on puhuttava toisten kanssa ja kyseltävä heidän kuulumisiaan. Omille puutteilleen periksi antamisesta ei ole mitään hyötyä. Rukouksen avulla voi ylittää itsensä.” Hän jatkaa: ”Se on valtavan palkitsevaa. Kun näkee toisten osoittavan vastakaikua ja huomaa heidän mielialansa kohentuvan, itsellekin tulee parempi olo. Ja sen pitäisi valaa rohkeutta lähestyä myös seuraavalla kerralla ja yhä uudelleen.”
Empatia – keskustelun perusta
Empatia on arvokkaimpia ihmisen ominaisuuksia. Mitä empatia sitten on? Tri Bernard Guerney Pennsylvanian osavaltionyliopistosta sanoo sen olevan kykyä ymmärtää toisen tunteita ja näkökulmaa – olipa hänen kanssaan sitten samaa mieltä tai ei. Kuinka tärkeää on osoittaa empatiaa keskusteltaessa? ”Se on kaiken perusta! Sen päälle rakennetaan kaikki muu.”
Guerney sanoo keskustelua kaikkien hyvien suhteiden elinehdoksi. Mielipide-erojakin tietysti esiintyy. Jotta voisimme selvittää ne ja pitää suhdetta yllä, meidän on oltava halukkaita puhumaan ongelmasta. Monet välttävät sitä, koska he eivät tiedä, miten puhua toiselle ilman että hän asettuu puolustuskannalle ja suuttuu. Guerneyn mukaan ”useimmat ihmiset sekoittavat toisen ihmisen mielipiteen ymmärtämisen ja kunnioittamisen sen hyväksymiseen. Kun he siis ovat eri mieltä, he eivät osoita ymmärtämystä ja kunnioitusta. Empatian avulla pystyy erottamaan hyväksymisen ja kunnioittamisen.”
Asettumalla toisen ihmisen asemaan voi tuntea ja ajatella kuten hän. Silloin huomaa pystyvänsä ymmärtämään ja kunnioittamaan toista aiempaa enemmän, vaikkei olisikaan hänen kanssaan samaa mieltä.
Ajattelehan Janetia, neljän lapsen äitiä. Yhteen aikaan hän tunsi itsensä äärimmäisen masentuneeksi ja hyödyttömäksi. Nyt hän ymmärtää, kuinka välttämätöntä empatia on tuettaessa jotakuta. Hän kertoo: ”Muistan, kuinka mieheni puhui kanssani ja kuvaili kaikkia niitä eri tapoja, joilla minusta oli apua, vaikka itse en ollut pitänyt tekemisiäni minkään arvoisina. Puhuessani hänelle kyynelteni lomasta hän kuunteli minua erittäin rakkaudellisesti, ja sitten hän vahvisti ja rohkaisi minua. Mutta jos hän olisi vähätellyt ajatuksiani tai sanonut, että puhuin pötyä tai jotain vastaavaa, olisin mennyt hyvin hiljaiseksi ja vetäytynyt omiin oloihini. Sen sijaan kävimme tuona iltana hyvin pitkän ja sisällökkään keskustelun.”
”Empatia osoittaa, että välittää. Se edistää kommunikointia, laajakantoista ajatustenvaihtoa, jota useimmat ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat”, sanoo tri Guerney lopuksi.
Sinä pystyt siihen!
Sinä voit olla hyvä keskustelija. Olemme käyneet läpi muutamia perusasioita, joita keskustelutaidon hallinta edellyttää, mutta niitä on roppakaupalla lisää. Niitä ovat muun muassa ystävällisyys, huumorintaju ja tahdikkuus. Mutta niin kuin taiteilija, joka valmennuksen ja harjoittelun jälkeen loihtii taidokkailla siveltimenvedoilla kankaalle kauniin mestariteoksen, meidänkin tulee työskennellä kehittääksemme näitä tarpeellisia ominaisuuksia.
Esimerkiksi Danielista on tullut taitava keskustelija opettelemalla hillitsemään taipumustaan keskeyttää ja hallita keskusteluita. Hän myöntää: ”Minun on ponnisteltava tietoisesti, etten hallitsisi keskustelua. Se merkitsee sitä, että minun on pidettävä kieleni aisoissa. Kun huomaan, että minun tekisi mieli lisätä pieniä, meheviä välihuomautuksia, lyön jarrut pohjaan! Jos totean, että kommenttini muuttaisi keskustelun suunnan tai estäisi jotakuta toista osallistumasta, jätän sen yksinkertaisesti sanomatta!”
Mikä auttoi Elainea? Hankittuaan täsmällistä tietoa Raamatusta hän ymmärsi, että hänellä on jotain arvokasta ja antoisaa sanottavaa. Hän kertoo: ”Olen huomannut, että kun en kiinnitä huomiota itseeni ja puhun toisten kanssa hengellisistä asioista, keskustelu sujuu mukavammin. On myös hyödyllistä lukea Raamattuun pohjautuvaa kirjallisuutta, jota saamme säännöllisesti. Kun pysyn ajan tasalla sen kanssa, minulla on jotain uutta ja tuoretta kerrottavaa ja pystyn keskustelemaan helpommin.”
Pyri kehittämään näitä tärkeitä ominaisuuksia omissa keskusteluissasi. Silloin sinäkin voit piristää muita ja tuoda heille iloa sekä saada itse tyydytystä siitä, että hallitset tämän taidelajin, joka tosiaan täyttää erään ihmisen perustarpeen.