Raamatun näkökanta

Miksi erottaminen on rakkaudellinen järjestely

SEURAKUNNASTA EROTTAMINEN – pelkkä ajatuskin herättää ristiriitaisia tunteita monissa uskonnollisissa ihmisissä. Useimmat ihmiset ovat samaa mieltä siitä, että uskonnoissa tarvitaan jonkinlaista kurinpitoa. Erottaminen on kuitenkin monien mielestä jäänne muinaisilta ajoilta – ankara kuritusmuoto, joka tuo heidän mieleensä noitavainot ja inkvisition.

Asiaa mutkistaa ei-uskonnollisen maailman kaikkialle tunkeutuva vaikutus. Tämän vuoksi useimmat kristikunnan uskonnot ovat omaksuneet aiempaa suvaitsevamman näkemyksen synnistä. Ei siksi ole ihme, että eräs episkopaalinen pappi sanoi: ”Erottaminen kuuluu perinteeseemme, mutta en usko, että siihen on turvauduttu tällä vuosisadalla.”

Monet ihmiset voivat kuitenkin yllättyä saadessaan tietää, että Jehovan todistajien keskuudessa erottamiseen suhtaudutaan vakavasti. Se ei tosin ole helppo ratkaisu, mutta se on rakkaudellinen järjestely. Miten niin?

Se pitää kunniassa Jumalan nimen

Jehova on pyhä Jumala. Hän ei suvaitse sitä, että ne, jotka sanovat palvovansa häntä, tekevät tahallaan syntiä. Apostoli Pietari kirjoitti kristityille: ”Tulkaa tekin kaikessa käytöksessänne pyhiksi, koska on kirjoitettu: ’Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.’” (1. Pietarin kirje 1:​15, 16.) Näin ollen katumattomien synnintekijöiden erottaminen pitää kunniassa Jumalan pyhän nimen; se on osoitus rakkaudesta tuota nimeä kohtaan (vrt. Heprealaisille 6:​10).

Merkitseekö tämä sitä, että jos kristitty lankeaa heikkoudessaan tai hairahtuu vakavaan syntiin, hänet ilman muuta erotetaan seurakunnasta? Ei suinkaan! Jehova ei ole tunteeton diktaattori. Hän on armollinen ja ymmärtäväinen. Hän muistaa, että me olemme epätäydellisiä (Psalmit 103:​14). Jehova tietää, että ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla” (Roomalaisille 3:​23). Jumala on järjestänyt seurakunnan sisällä hengellistä apua, jotta jos kristitty ottaa ”harha-askeleen” tai tekee jopa vakavan synnin, hänet voidaan rakkaudellisesti ”palauttaa kohdalleen” lempeyden hengessä (Galatalaisille 6:​1). Ottamalla vastaan Jumalan sanan neuvoja ja ilmaisemalla sydämestä lähtevää murhetta ja aitoa katumusta vanhurskauden polulta eksynyt voi ’parantua’ hengellisesti (Jaakobin kirje 5:​13–16).

Entäpä jos kastettu kristitty hairahtuu vakavasti eivätkä mitkään yritykset hänen ennalleen palauttamisekseen onnistu? Toisin sanoen miten pitäisi toimia, jos hän itsepintaisesti kieltäytyy oikaisemasta syntistä menettelyään?

Se suojelee seurakuntaa

Raamattu käskee kristittyjä: ”Lakatkaa olemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun seurassa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttilaisille 5:​11.)

Onko tämä Raamatun laki liian ankara ja halventava? Ajattelehan seuraavaa: Kun paatunut rikollinen pannaan lain rikkomisesta vankilaan, pidetäänkö sitä liian ankarana tai tunteettomana tekona? Ei, sillä kansalla on oikeus suojella yhteiskunnan rauhaa ja turvallisuutta. Rikollinen todellisuudessa erotetaan lainkuuliaisesta yhteiskunnasta vankeusrangaistuksensa ajaksi.

Samoin kristillisellä seurakunnalla on oikeus erottaa katumaton väärintekijä keskuudestaan. Miksi? Koska seurakunnan on oltava turvassa moraalittomilta saalistajilta ja muilta tahallisilta synnin harjoittajilta.

Koska Paavali tajusi, että ”yksikin syntinen voi tuhota paljon hyvää”, hän antoi uskontovereilleen käskyn: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (Saarnaaja 9:​18; 1. Korinttilaisille 5:​13.) Näin synnintekijää estetään levittämästä turmelusta seurakunnassa ja seurakunnan hyvää mainetta suojellaan (vrt. 1. Timoteukselle 3:​15).

Suojelee yksilöitä

Erottaminen suojelee myös seurakunnan yksittäisiä jäseniä. Valaistaanpa asiaa: Kuvittele, että auton äänimerkin tai varashälyttimen voimakas ääni herättää sinut unesta. Tällainen läpitunkeva ääni jää tuskin huomaamatta; se saa sinut säpsähtämään! Samoin se että joku erotetaan seurakunnasta, saa toivottavasti osakseen lauman jokaisen jäsenen huomion. Se järkyttää heidän tunteitaan. Sitä ei voi sivuuttaa. Miten tämä voi koitua suojaksi?

”Kun kuulin ensimmäisen kerran valtakunnansalissa, että joku oli erotettu, olin aluksi järkyttynyt”, sanoo eräs todistaja. ”Sitten se teki minut nöyräksi. Se sai minut tajuamaan, että minäkin voisin langeta.” Kuten hänen sanoistaan käy ilmi, erottaminen voi saada toiset arvioimaan käyttäytymistään (1. Korinttilaisille 10:​12).

Voimme tutkia, millainen asema meillä on Jumalan edessä, kysymällä itseltämme esimerkiksi: onko elämässäni alueita, joilla olen hengellisesti haavoittuva? Tällä tavalla voimme edelleen ’työskennellä omaksi pelastukseksemme peläten ja vavisten’ (Filippiläisille 2:​12).

Paluu Jumalan luo

”Kuritusta ei ollut helppo kestää”, sanoi eräs erotettuna ollut kristitty, ”mutta se oli välttämätöntä ja hyvin tarpeellista ja se koitui pelastukseksi.” Tämä tähdentää vielä erästä tärkeää erottamiseen liittyvää piirrettä. Se voi saada ne synnintekijät, jotka aiemmin eivät ilmaisseet katumusta, ottamaan ensiaskeleita takaisin Jumalan luo.

Apostoli Paavali sanoi: ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Heprealaisille 12:​6.) Ja vaikka ”mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, – – jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Heprealaisille 12:​11.)

Näin kävi Richardille. Oltuaan erotettuna lähes kaksi vuotta hän katui ja korjasi Jumalaa häpäisevän käytöksensä ja hänet hyväksyttiin takaisin kristilliseen seurakuntaan. Katsellessaan taaksepäin hän sanoo kokemuksestaan: ”Ymmärrän, että minut täytyi erottaa ja että ansaitsin täysin sen, mitä sain. Se tosiaan oli tarpeellista ja auttoi minua tajuamaan, kuinka vakavaan suuntaan olin menossa ja kuinka välttämätöntä minun oli etsiä Jehovan anteeksiantoa.”

Kuritusta ei ole ehkä helppo kestää. Sen vastaanottaminen vaatii nöyryyttä, mutta ne, jotka ottavat siitä oppia, korjaavat runsaan sadon.

Erottaminen on siis rakkaudellinen järjestely, koska se pitää kunniassa Jumalan pyhän nimen ja suojelee seurakuntaa synnin turmelevalta vaikutukselta. Lisäksi se on osoitus rakkaudesta väärintekijää kohtaan, sillä se kannustaa häntä katumaan ja ’kääntymään syntien pois pyyhkimiseksi, jotta virvoittumisen ajat tulisivat Jehovan kasvojen luota’ (Apostolien teot 3:​19).

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

The New Testament: A Pictorial Archive from Nineteenth-Century Sources, by Don Rice/Dover Publications, Inc.