Helvetin tuli – onko se Jumalan määräämä rangaistus?

Oletko joskus nähnyt jotakuta kidutettavan? Toivottavasti et. Tarkoituksellinen kiduttaminen on inhottavaa ja vastenmielistä. Entä Jumalan aiheuttama kidutus? Voitko kuvitella sellaista? Juuri tällainen ajatus sisältyy opetukseen helvetin tulesta, joka on monien uskontojen virallinen oppi.

Kuvittele hetken verran seuraavanlaista kauhistavaa näkymää: Jotakuta ihmistä paahdetaan kuuman rautalevyn päällä. Tuskissaan hän huutaa armoa, mutta huudot kaikuvat kuuroille korville. Kidutus jatkuu jatkumistaan, tunnista toiseen, päivästä toiseen, taukoamatta.

Vaikka tuo uhri olisi tehnyt millaisen rikoksen tahansa, etkö tuntisi sääliä häntä kohtaan? Entä se, joka antoi määräyksen kiduttaa? Voisiko hän olla rakkaudellinen persoona? Ei tosiaankaan! Rakkaus on armollinen ja sääliväinen. Rakastava isä voi rangaista lapsiaan, mutta hän ei ikimaailmassa kiduttaisi heitä!

Monet uskonnot kuitenkin opettavat, että Jumala kiduttaa synnintekijöitä ikuisessa helvetin tulessa. Jumalan väitetään rankaisevan ihmisiä tällä tavoin. Jos tämä pitää paikkansa, kuka teki tuon hirvittävän ikuisen kidutuksen paikan? Ja kuka on vastuussa siellä aiheutetuista sietämättömistä kärsimyksistä? Vastaukset tuntuisivat päivänselviltä. Jos sellainen paikka tosiaan on olemassa, Jumalan täytyisi olla sen tekijä ja hän olisi vastuussa siitä, mitä siellä tapahtuu.

Voitko hyväksyä tämän? Raamatussaa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.) Käyttäisikö rakkauden Jumala ihmisten rankaisemiseen kidutusta, jota jokainen ihminenkin, jolla on vähänkään sopivaisuuden tajua, pitäisi vastenmielisenä? Varmasti ei!

Järjenvastainen opetus

Monet kuitenkin uskovat, että jumalattomat joutuvat tuliseen helvettiin, jossa heitä kidutetaan ikuisesti. Onko tämä opetus johdonmukainen? Ihmisen elinikä on vain 70–80 vuotta. Vaikka joku toimisikin äärimmäisen jumalattomasti koko elämänsä ajan, olisiko ikuinen piina oikeudenmukainen rangaistus? Ei. Olisi räikeän epäoikeudenmukaista piinata ihmistä ikuisesti niiden syntien vuoksi, joihin hän lyhyen elämänsä aikana ehtii syyllistyä.

Kuka sitten tietää, mitä meille todellisuudessa tapahtuu kuoleman jälkeen? Vain Jumala voi paljastaa sen meille, ja hän on tehnytkin siten kirjoitetussa Sanassaan, Raamatussa, johon edellä viitattiin. Raamattu sanoo: ”Niin kuin – – [eläin] kuolee, niin – – [ihminenkin] kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki – –. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:19, 20.) Tässä ei puhuta mitään tulisesta helvetistä. Kun ihmiset kuolevat, he palaavat tomuun – olemattomuuden tilaan.

Jotta jotakuta voitaisiin kiduttaa, hänen on oltava tietoisessa tilassa. Kuolleet ovat kuitenkin tiedottomia. ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu.” (Saarnaaja 9:5.) Kuolleiden, jotka ”eivät tiedä yhtään mitään”, on mahdotonta tuntea helvetin tulen tuskia.

Vahingollinen oppi

Jotkut väittävät, että helvettioppi on hyödyllinen, olipa se totta tai ei. He sanovat sen ehkäisevän väärin tekemistä. Onko asia näin? Onko rikosten määrä pienempi niillä seuduin, missä ihmiset uskovat helvetin tuleen? Tuskinpa! Todellisuudessa helvettioppi on hyvin vahingollinen. Pitääkö sellainen, joka uskoo Jumalan piinaavan ihmisiä, kidutusta inhottavana? Miksi pitäisikään? Julmaan jumalaan uskovat ihmiset tulevat usein itsekin jumalansa tavoin julmiksi.

Katsoopa järkevä ihminen asiaa miltä kannalta tahansa, hän ei voi hyväksyä piinaavan helvetin olemassaoloa. Oppi sotii johdonmukaista ajattelua vastaan. Se on ihmisluonnolle vastenmielinen. Mikä vielä tärkeämpää, Jumalan sanassa ei kerrota, että sellainen paikka olisi olemassa. Kun ihminen kuolee, ”hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät” (Psalmit 146:4).

Mikä rangaistus synnistä?

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei meitä rangaista synneistämme. Pyhä Jumalamme rankaisee synnintekijöitä, mutta hän ei kiduta heitä. Ja kun synnintekijä katuu, hän antaa hänelle anteeksi. Mikä on rangaistus synnistä? Raamattu vastaa suoraan: ”Synnin palkka on kuolema.” (Roomalaisille 6:23.) Elämä on lahja Jumalalta. Kun teemme syntiä, emme enää ansaitse tuota lahjaa ja siksi me kuolemme.

Saattaisit kysyä: ”Miten se voisi olla oikeudenmukaista? Kaikki ihmisethän kuolevat!” Pitää paikkansa, koska me kaikki olemme syntisiä. Todellisuudessa kukaan meistä ei ansaitse elämää. ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12.)

Nyt ehkä ajattelet, että koska kerran jokainen meistä tekee syntiä ja menettää sen vuoksi henkensä, niin miksi meidän pitäisi yrittää olla hyveellisiä. Jumalatonta kohdellaan näköjään aivan samoin kuin sitä, joka yrittää palvella Jumalaa. Asian laita ei kuitenkaan ole näin. Vaikka me kaikki olemme syntisiä, Jumala antaa anteeksi niille, jotka vilpittömästi katuvat ja yrittävät muuttaa menettelynsä. Hän palkitsee ponnistelumme ’uudistaa mielemme’ ja tehdä hyvää (Roomalaisille 12:2). Nämä totuudet ovat perusta suurenmoiselle toivolle.

Hyvät palkitaan

Olemassaolomme lakkaa, kun kuolemme. Se ei silti merkitse sitä, että kaikki on menetetty. Uskollinen Job-niminen mies tiesi, että hän menisi kuoltuaan hautaan (Šeoliin). Mutta huomaa, mitä hän rukoili Jumalalta: ”Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin, pitäisit minut piilossa, kunnes suuttumuksesi väistyy, asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua! Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen? – – Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.” (Job 14:13–15.)

Job uskoi, että jos hän olisi uskollinen kuolemaan asti, Jumala muistaisi häntä ja herättäisi hänet kuolleista. Samalla tavoin uskoivat kaikki muinaiset Jumalan palvelijat. Itse Jeesus vahvisti tämän toivon, kun hän sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.)

Milloin ylösnousemus alkaa? Raamatun mukaan aivan pian. Raamatun profetia osoittaa, että vuonna 1914 tämä maailma astui ’viimeisiin päiviinsä’ (2. Timoteukselle 3:1). ”Maailmanlopussa”, kuten monet sitä kutsuvat, Jumala poistaa hyvin pian jumalattomuuden ja perustaa uuden maan taivaallisen hallitusvallan alaisuuteen (Matteus, luku 24; Markus, luku 13; Luukas, luku 21; Ilmestys 16:14).

Tästä on tuloksena maapallonlaajuinen paratiisi, jota asuttavat ne, jotka ovat pyrkineet vilpittömästi palvelemaan Jumalaa. Jumalattomat eivät pala helvetin tulessa, mutta heillä ei liioin ole paikkaa tulevassa paratiisissa. Psalmissa 37:10, 11 sanotaan: ”Jumalatonta ei enää ole, ja sinä luot katseesi hänen paikkaansa, eikä häntä ole. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.”

Onko tämä kaikki vain toiveajattelua? Ei ole, sillä se on Jumalan lupaus. Raamattu sanoo: ”Minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.’” (Ilmestys 21:3, 4.)

Uskotko näihin sanoihin? Sinun tulisi. Jumalan sana toteutuu aina (Jesaja 55:11). Kehotamme sinua hankkimaan lisää tietoa Jumalan tarkoituksista ihmiskunnan suhteen. Jehovan todistajat auttavat sinua tässä mielellään. Jos haluat heiltä apua, kirjoita johonkin alla mainittuun osoitteeseen.

Ellei toisin mainita, kaikkien raamatunlainausten lähteenä on Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös.

[Alaviite]