Luonnollisuus

LUONTEVAN esiintymisen avulla voi voittaa toisten luottamuksen. Luottaisitko ihmiseen, joka puhuu naamion takaa? Auttaisiko, jos naamio olisi komeampi kuin puhujan omat kasvot? Tuskinpa. Teeskentelyn sijaan kannattaa siis olla oma itsensä.

Luonnollisuutta ei pidä sekoittaa huolimattomuuteen. Huono kielenkäyttö, virheellinen ääntäminen ja mumiseva puhe eivät kuulu asiaan. Myös slangia on kartettava. Haluamme aina sekä puhua että käyttäytyä asiaankuuluvan arvokkaasti. Luontevasti itseään ilmaiseva ihminen ei ole liian virallinen eikä liian huolissaan siitä, mitä toiset hänestä ajattelevat.

Kenttäpalveluksessa. Jännittääkö sinua, kun lähestyt taloa tai jotakuta julkisella paikalla olevaa ihmistä tarkoituksenasi todistaa? Useimpia meistä jännittää, mutta toisia itsepintaisemmin kuin toisia. Jännitys voi tehdä äänestä kireän tai värisevän, tai hermostuneisuus voi ilmetä väkinäisinä käsien tai pään liikkeinä.

Jännittämiseen kenttäpalveluksessa voi olla monia syitä. Ehkä julistaja ajattelee sitä, millaisen vaikutelman hän antaa, tai hän aprikoi, onnistuuko hänen esityksensä. Tällaiset ajatukset ovat sinänsä normaaleja, mutta ongelmat alkavat siitä, että niihin kiinnittää liikaa huomiota. Jos palvelukseen lähtö jännittää, miten sitä voisi lievittää? Valmistautumalla hyvin ja rukoilemalla hartaasti Jehovaa (Apt. 4:29). Ajattele, miten suurta armoa Jehova osoittaa tarjotessaan ihmisille mahdollisuutta nauttia täydellisestä terveydestä ja ikuisesta elämästä paratiisissa. Ajattele niitä ihmisiä, joita yrität auttaa, ja sitä, kuinka tärkeää heidän on kuulla hyvä uutinen.

Muista myös, että ihmisillä on vapaa tahto, joten he voivat joko ottaa vastaan tai torjua hyvän uutisen. Sama piti paikkansa, kun Jeesus todisti aikoinaan Israelissa. Sinun tehtävänäsi on yksinkertaisesti saarnata (Matt. 24:14). Vaikkeivät ihmiset antaisi sinun edes puhua, pelkkä läsnäolosi koituu todistukseksi. Käyntisi on onnistunut, koska olet ollut Jehovan käytettävissä hänen tahtonsa toteuttamiseksi. Mutta millaista puheesi on silloin kun sinulle avautuu tilaisuus puhua? Jos opettelet keskittämään ajatuksesi toisten tarpeisiin, puheesi on vetoavaa ja luonnollista.

Jos todistaessasi käyttäydyt ja puhut normaaliin tapaasi, kuulijasi tuntevat olonsa levolliseksi. He voivat jopa olla vastaanottavaisempia niille raamatullisille ajatuksille, joita haluat heille kertoa. Sen sijaan että pitäisit heille virallisen puheen, keskustele heidän kanssaan. Ole ystävällinen. Ole kiinnostunut heistä ja kuuntele heidän ajatuksiaan. Tietenkin jos tuntemattoman puhuttelu edellyttää jossain kielessä tai kulttuurissa tiettyjä muodollisuuksia, niitä on hyvä noudattaa. Mutta vapautunut hymy on paikallaan aina.

Lavalla. Kun puhut ryhmälle, on tavallisesti parasta puhua luontevasti ja keskustelumaisesti. Suuren yleisön edessä täytyy tietenkin puhua kuuluvammin. Jos yrität opetella puheen ulkoa tai jos muistiinpanosi ovat turhan yksityiskohtaiset, olet luultavasti tarpeettoman huolissasi sanojen valinnasta. On tietysti tärkeää valita oikeat sanat, mutta jos siihen kiinnittää liikaa huomiota, esityksestä tulee jäykkä ja virallinen. Luonnollisuus häviää. Ajatusten tulee olla etukäteen hyvin mietittyjä, mutta suurin osa huomiosta tulee keskittää juuri niihin eikä sanoihin.

Sama pitää paikkansa myös silloin kun sinua haastatellaan kokouksessa. Valmistaudu hyvin, mutta älä lue vastauksia paperista äläkä opettele niitä ulkoa. Esitä ne vapaasti omin sanoin, jolloin ne tulevat mukavan spontaanisti.

Jopa toivottavat puheen ominaisuudet voivat liian pitkälle vietyinä tuntua kuulijoista luonnottomilta. Esimerkiksi vaikka puheemme tulee olla selvää ja lausumisen virheetöntä, siitä ei saa tulla jäykkää ja teennäistä. Hyvin valitut painottavat ja kuvailevat eleet elävöittävät puhetta, mutta jos ne ovat väkinäisiä tai suurellisia, ne vievät huomion pois itse sanomasta. Äänen tulee kantaa hyvin, mutta se ei saa olla liian voimakas. Puheen aikana on välillä hyvä lisätä innostuksen paloa, mutta sekään ei saisi muuttua mahtipontisuudeksi. Äänenvaihtelun, innostuksen ja tunteen ei tulisi suunnata huomiota puhujaan eikä tehdä kuulijoiden oloa epämukavaksi.

Joillakuilla on luonnostaan tapana esittää asiansa täsmällisesti, muulloinkin kuin pitäessään puhetta. Toisten puhetapa on tuttavallisempi. Olennaista on säilyttää jokapäiväinen puhe tasokkaana ja käyttäytyä aina kristitylle sopivalla tavalla. Kun sitten olemme lavalla, puheemme ja käytöksemme on vastaavasti vetoavaa ja luonnollista.

Julkinen lukeminen. Julkinen lukeminen ei onnistu luontevasti näkemättä sen hyväksi vaivaa. Määritä luettavan aineiston pääajatukset ja pane merkille, miten niitä kehitellään. Jos ne eivät ole selvinä mielessäsi, luet pelkkiä sanoja. Tarkista vieraiden sanojen lausuminen. Lue aineistoa ääneen niin kauan, että löydät oikeat sävelkorkeudet ja osaat ryhmittää sanat niin, että ajatukset välittyvät selvästi. Harjoittele yhä uudelleen, kunnes lukeminen on sujuvaa. Tutustu aineistoon niin hyvin, että kun luet sitä ääneen, se kuulostaa eloisalta keskustelulta. Sitä on luonnollisuus.

Enimmäkseen luemme julkisesti tietenkin Raamattuun perustuvia julkaisujamme. Sen lisäksi että voimme saada lukutehtäviä teokraattisessa palveluskoulussa, luemme raamatunkohtia ollessamme kenttäpalveluksessa ja puhuessamme lavalta. Veljet lukevat kappaleita Vartiotornin tutkistelussa ja seurakunnan kirjantutkistelussa. Päteviä veljiä pyydetään joskus pitämään käsikirjoituspuheita konventissa. Onpa kyse Raamatusta tai muusta julkaisusta, ihmisten puhetta sisältävät jaksot tulisi lukea eloisasti. Jos siinä lainataan useita henkilöitä, muuta ääntä hieman jokaisen kohdalla. Varoituksen sana: älä liioittele, vaan elävöitä lukemista luontevasti.

Luonteva lukeminen on keskustelumaista. Se ei kuulosta teennäiseltä, vaan se on vakaumuksellista.