Ystävällisyyden osoittaminen toisille
”Armelias [laupias, Um] mies tekee hyvää itsellensä.” – Sananl. 11:17.
1, 2. a) Esitä joitakin ehdotuksia, jotka auttavat osoittamaan ystävällisyyttä toisille. b) Miksi ystävällisyys on tärkeä ominaisuus?
JOS haluat itsellesi osoitettavan ystävällisyyttä, niin yritä pitää tapanasi ystävällisyyden osoittamista toisille. Sen vaatima vähä ajattelu ja ponnistelu tuottaa paljon onnea. Koeta asettua toisen henkilön asemaan. Jos ajat kotiin illalla ja pysähtynyt auto viivästyttää sinua, niin miksi toitottaisit torvea ja tulisit kärsimättömäksi? Kuinka paljon ystävällisempää on tarjota apuasi! Tai jos lapsesi aamiaispöydässä kaataa maidon, niin luuletko hänen pitävän siitä, että hänen sanotaan vihaisesti olevan kömpelö? Yritä ystävällisyyttä. Kohtele toisia niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan, koska tässä on ystävällisyyden ydin.
2 Ystävällisyys on virkistävää. Me arvostamme sitä erityisesti, koska niin monilta kohtaamiltamme ihmisiltä puuttuu ystävällisyyttä. Me luemme vanhemmista, jotka pieksevät lapsiaan, ja kaikenlaisesta väkivallasta, mutta harvoin luemme mitään otsikoita, jotka kertoisivat jostain huomattavasta ystävällisyyden teosta. Koska meillä saattaa luonnostamme olla taipumusta kohdella toisia niin kuin he kohtelevat meitä, niin meidän on hyvä muistaa Jehovan neuvoa: ”Sillä laupeutta [ystävällisyyttä, As, alaviite] minä haluan enkä uhria.” (Hoos. 6:6) On paljon parempi osoittaa ystävällisyyttä heti aluksi kuin yrittää myöhemmin sovittaa epäystävällistä puhetta ja jonkun loukkaamista, sillä epäystävällisyys muistetaan kuitenkin.
3. Miksi meidän tulee osoittaa aitoa ystävällisyyttä, ja miten se on mahdollista?
3 Samoin kuin Jehova on osoittanut ihmeellistä ystävällisyyttä meille, mekin haluamme osoittaa samanlaista ystävällisyyttä toisille, vaikka se ei herättäisikään heissä vastakaikua. Tämä on mahdollista hänen henkensä avulla. Niiden keskuudessa, joilla ei ole uskoa Jumalaan eikä näin ollen hänen henkensä hedelmääkään, me usein näemme ulkonaista ystävällisyyttä, mutta se on toisinaan ulkokultaista. Kohta kun kääntää selkänsä, imartelukin muuttuu epäystävällisyydeksi. Mutta kristillisen ystävällisyyden täytyy olla enemmän kuin ohut kohteliaisuuden ja ystävällisyyden silaus. Tosi kristityt haluavat osoittaa todellista lämpöä, rakkautta ja huomaavaisuutta, Jehovan hengen aitoa ystävällisyyttä. Vaikka tämä onkin toisinaan vaikeata, ei ole syytä masentua, sillä meillä on ylimmäinen pappi Kristus Jeesus, joka suhtautuu suopeasti heikkouksiimme. Meitä käsketään: ”Käykäämme . . . uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” – Hepr. 4:15, 16.
HENGEN HEDELMÄ
4. a) Miten ystävällisyyttä voidaan kehittää? b) Millä tavalla se liittyy rakkauteen?
4 Koska ystävällisyys kuvaillaan Raamatussa Jumalan hengen hedelmäksi, niin se merkitsee, että sitä voidaan kehittää niin kuin muitakin hedelmiä. (2. Piet. 3:18) Sen kasvua voidaan edistää, jos asianmukaisesti hoidamme sitä ja kiinnitämme siihen huomiota. Nyt on erikoisesti aika panna ystävällisyys itsessämme kasvamaan tutkimalla Jumalan sanaa ja niitä erinomaisia esimerkkejä, jotka uskon miehet ovat menneinä aikoina antaneet osoittaessaan ystävällisyyttä, olemalla sellaisten ihmisten seurassa, joissa ilmenee tämä hengen hedelmä, ja noudattamalla Raamatun esimerkkiä sekä nyt ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuimella olevan Kristuksen Jeesuksen ohjeita. Jehova vaatii meiltä ystävällisyyttä. Miika 6:8 sanoo: ”Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?” Jos olemme todellisia Jumalan lapsia, me emme siis ainoastaan osoita ystävällisyyttä, vaan myös rakastamme ystävällisyyden osoittamista. Laupeushan merkitsee nimittäin rakkaudellista ystävällisyyttä. Ystävällisyys liittyy rakkauteen Raamatussa, koska ystävällisyys on lähtöisin rakkaudesta. Jos meillä on rakkautta Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan, niin me osoitamme ystävällisyyttä.
5, 6. a) Mitä ystävällisyyteen sisältyy, ja miten sitä osoitetaan? b) Mitä Jeesus sanoi ystävällisyydestä?
5 Ystävällisyys on mainittu viidentenä Jumalan hengen hedelmistä. Se ilmaisee, että asianomaisella on halu tehdä hyvää, hyvänsuopa mielenlaatu, hän on taipuvainen olemaan huomaavainen ja avulias. Jumalan hengen hedelmiin kuuluvat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, usko (Um), sävyisyys, itsensähillitseminen. Mikään laki ei ole näitä ominaisuuksia vastaan, sillä ne kaikki ovat rakentavia ja hyödyllisiä. Me huomaamme, että ystävällisyys auttaa ongelmien ratkaisemisessa. Se on tahdikkuuden takana oleva voima. Se on hyvien tapojen ja aidon viehätysvoiman ydin. Se tekee anteeksiannon helpommaksi, mutta se myös auttaa olemaan luja oikean puolesta, ja se vetää kiinnostuneet Jehovan ja totuuden puoleen. – Gal. 5:22, 23.
6 Kristillinen ystävällisyys sisältää huomaavaisuuden kaikkia kohtaan, koska se on myötätuntoinen ja kiinnostunut toisista. Ystävällisyys ei ole pelkästään antamista saadakseen eikä huomaavaisuuden osoittamista perhettä tai ystäviä tai niitä kohtaan, joiden kanssa työskentelee. Yritä osoittaa ystävällisyyttä muukalaisillekin. Jeesus sanoi, että jos joku valtion palveluksessa oleva pyytää sinua käymään kanssaan kilometrin, sinun tulee kulkea kaksi kilometriä hänen kanssaan. Ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta ei tule osoittaa ainoastaan ystäville vaan vihamiehillekin. ”Rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä [ystävällinen, Um] kiittämättömille ja pahoille.” – Luuk. 6:35, 36.
7. Miten voimme pukeutua ystävällisyyteen ja millaisin seurauksin?
7 Ystävällisyys on hyvä tapa voittaa välinpitämättömyys tai vastustus Valtakunnan sanomaa kohtaan. Kun kristitty osoittaa kärsivällistä, ystävällistä ja avuliasta henkeä, niin sillä saattaa jonkin ajan kuluttua olla vaikutus toiseen henkilöön. Jumalan henki auttaa vastaamaan tällä tavalla. Meitä neuvotaan Kol. 3:12, 13:ssa: ”Pukeutukaa siis, te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.” Ystävällisyys ei ole sellaista, mikä puetaan ylle jonain päivänä ja jätetään kotiin seuraavana. Se on kristillinen vaatimus.
8. Minkä osoittaminen on toivottavaa, ja miten voimme tehdä sen?
8 Kysy siis itseltäsi: Yritätkö sinä osoittaa ystävällisyyttä? Tai jos joku on epäystävällinen sinulle, niin oletko sinä epäystävällinen seuraavalle kohtaamallesi henkilölle? Tai puratko sinä tunteesi perheellesi? Älä hämmästy näin ollen, jos näet lastesi kohtelevan perheen lemmikkieläintä halpamaisesti. Miksi et toimisi sen sijaan kuin luja kalliotörmä pysähdyttääksesi epäystävällisyyden leviävät laineet? Aloituspaikka on koti, ja se tulee aloittaa omasta itsestä. Muista, että ”ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa”. – Sananl. 19:22.
YSTÄVÄLLISYYS PERHEESSÄ
9. Miten ystävällisyyttä voidaan osoittaa perhepiirissä?
9 Perheessä, jossa osoitetaan ystävällisyyttä, täytyy isän, äidin ja lasten suorittaa oma osansa. Aviomiesten ei tule pitää suhdettaan vaimoonsa itsestään selvänä vaan tähyillä tilaisuuksia rohkaisun antamiseen. Onko henki kotonasi sellainen, että kun joku sanoo jotain kaunista, toinen vastaa: ’No, mitä sinä nyt haluat?’ Kuinka paljon parempi onkaan, kun vaimo osoittaa arvostavansa miehensä ankaraa työtä ja mies antaa vaimonsa tietää, miten paljon hän nauttii vaimon valmistamasta ateriasta ja kodin pitämisestä siistinä! Teetkö näin? On tärkeätä, ettei pidä kahdenlaisia mittapuita, puhuen huomaavaisesti ja kohteliaasti kodin ulkopuolella, mutta epäystävällisesti, töykeästi ja tunteettomasti niille, jotka ovat lähelläsi.
10. Mainitse joitakin jokapäiväisiä keinoja ystävällisyyden osoittamiseksi perheellesi.
10 Usein pitää paikkansa, että teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat, joten ystävällisyyttä ei voida osoittaa ainoastaan puheessa vaan myös teoillamme kotona. Se saattaa olla jotain vähäistä, odottamatonta, mutta onnellistuttavaa ja myötätuntoa ilmaisevaa. Ei ole välttämätöntä mutta varmasti ystävällistä, jos aviomies tuo kukkia vaimolleen. Tai kenties vaimo ei voi hyvin. Auttaminen astianpesussa tai lasten hoidossa ei vie paljon aikaa, ja vaimo voi arvostaa sitä enemmän kuin jotain lahjaa. Yritä antaa ystävällisyyden olla lahjasi!
11. Mitä Raamattu sanoo ystävällisyydestä puheessa?
11 Vaimolla on tärkeä osa ystävällisyyden hengen lujittamisessa perheessä. Jollei hänen miehensä vielä arvosta Raamatussa ilmaistua toivoa, vaimo voi vetää hänet totuuteen ystävällisellä esimerkillään. Sananl. 31:26 (Um) sanoo hyvästä vaimosta: ”Laupeuden laki on hänen kielellään.” Poikkeuksen sijasta tämän pitäisi olla vaimon toiminnan laki eli sääntö. Se merkitsee ajattelemista ennen puhumista. Ja mies haluaa myös pitää tämän lain. Kun tämä sääntö vallitsee kodissa, niin me huomaamme ystävällisyyden ratkaisevan pulmat. Ef. 4:32 sanookin yksinkertaisesti: ”Olkaa . . . toisianne kohtaan ystävällisiä.” Ystävällisyyden osoittaminen puheessa on tärkeätä. Meidän ei tule ajatella, että Aabrahamin, Lootin ja Jehovan lausumat sanat ”ole hyvä” (Um) olivat pelkkä muodollisuus, vaan he ottivat huomioon ystävällisyyden tärkeyden. – 1. Moos. 18:3, 4; 19:2; 22:2.
12. Millä tavoilla mm. ystävällisyyttä voidaan osoittaa lapsille?
12 Ystävällisyyden osoittaminen lapsille on tärkeätä onnellisen perheen säilymiseksi. Kehitä tätä ominaisuutta myös heissä ja muista, että he tekevät niin kuin näkevät sinun tekevän. Kiitä siis heitä, kun he menestyvät koulussa tai kenttäpalveluksessaan, tai jos he esittävät hyvän selityksen teidän keskustellessanne päivän raamatuntekstistä. Vanhempien ei tule ärsyttää lapsiaan, ja vanhempien on hyvä järjestää perheensä ystävällisessä hengessä, niin että lapset tietävät, mitä heiltä odotetaan, joten hyvä teokraattinen aikataulu rakentaa heitä. Lapset tarvitsevat tietysti kannustusta ja kuriakin aikataulun noudattamiseksi ollakseen valmiit tutkisteluihinsa ja täyttääkseen heille mahdollisesti määrätyt kotitehtävät. Mutta ystävällisyyttä ei saa sekoittaa herkkätunteisuuteen eikä siihen, että asiat jätetään huomioon ottamatta. Väärin käsitetty ystävällisyys voi johtaa nuorisorikollisuuteen. Ei ole ystävällisyyttä lapsia kohtaan, jos vanhemmat eivät välitä heidän seurastaan, läsnäolostaan ja käyttäytymisestään kokouksissa ja Jumalan sanan tutkimisestaan, vaan antavat lasten vain vetelehtiä ja menetellä oman mielensä mukaan. Lapset voivat hyvin ajatella, etteivät vanhemmat välitä, jos tällaista tapahtuu. Vaikka lapset eivät kypsymättömyytensä tähden arvostakaan ehkä tarkkaa valvontaa, niin viisaalle annettu nuhde saa hänet rakastamaan sinua sen johdosta, ja sama pitää aikanaan paikkansa lapsestakin. Jotkut vanhemmat hemmottelevat lapsiaan antamalla heille kaiken mitä voivat. Mutta eräässä Idahon koulussa Yhdysvalloissa suoritettu tutkimus osoitti, ettei yhdelläkään parhaat arvosanat saaneella oppilaalla ollut autoa, kun taas 83 prosentilla reputtaneista oli. Varmaankin auton antaneet vanhemmat luulivat sen olevan ystävällisyyttä lasta kohtaan, mutta koulutukselliselta kannalta niin ei ollut.
13. Miten ihminen voi olla ystävällinen itseään kohtaan ja saada siunauksen?
13 Lopuksi, ole ystävällinen itseäsi kohtaan. Pidä hyvä aikataulu tutkimista ja palvelusta varten. Tämä saattaa merkitä television sulkemista ja vuoteeseen menoa saadaksesi riittävästi lepoa, jotta olisit virkeä iloitsemaan seuraavasta päivästä. Se saattaa merkitä vähäisempää huolehtimista aineellisista asioista ja enemmän ajan käyttämistä hengellisten aarteitten hyväksi. Sillä, joka on ystävällinen itseään kohtaan tällä tavalla, on tyytyväisyys ja mielenrauha, ja hän on onnellinen päivän siunauksista. Nämä seikat edistävät onnellisen yksilön ja onnellisen perheen muodostumista. – Luuk. 12:19–21.
YSTÄVÄLLISYYS SEURAKUNNASSA
14. Millä tavoilla mm. voidaan ystävällisyyttä osoittaa seurakunnassa?
14 Toiset ystävällisyyttämme ansaitsevat ovat hengelliset veljemme ja sisaremme. Vaikka oma perhe saattaa olla vieraantunut pois Jumalan sanan sanoman tähden, niin kristillisessä seurakunnassa on satakertaisesti veljiä ja sisaria. (Mark. 10:29, 30) Me voimme osoittaa heille ystävällisyyttä monin tavoin: ehkä piipahtamalla rohkaisemassa jotakuta sairasta, viemällä maukasta ruokaa jollekulle seurakunnan iäkkäälle tienraivaajalle tai auttamalla sairasta sisarta joidenkin askareiden suorittamisessa. Toiset auttavat ystävällisesti uusia palveluskoulun puheitten valmistamisessa. Muuan veli poikkeaa hakemaan erään vammaisen sisaren rullatuolissa kokouksiin. Monet ajavat pitkät matkat noutaakseen autolla kiinnostuneita ja ystäviä seurakunnan kokouksiin. Tällaista ystävällisyyttä osakseen saavat voivat vuorostaan osoittaa arvostustaan tarjoutumalla auttamaan kulujen suorituksessa. Varhaiskristillisessä seurakunnassa muistettiin Dorkasta, joka sai suuren siunauksen, koska hän otti tavakseen osoittaa ystävällisyyttä siten, että ”teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja”. – Apt. 9:36–42.
15. Minkä neuvon Paavali ja Pietari antoivat kristityille palvelijoille?
15 Jokaisessa seurakunnassa on tärkeätä, että palvelijat kehittävät ystävällisyyttä. Kirjoittaessaan tessalonikalaisille Paavali osoitti, että hän oli palvelijana ’ollut lempeä heidän keskuudessaan, niin kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa, tai niin kuin isä, joka kehottaa lapsiansa, jotta he vaeltaisivat arvollisesti Jumalan edessä’. (1. Tess. 2:7, 11, 12) Tämä ilmaisee hyvin palvelijan asenteen seurakuntaan nähden. Ef. 3:2:ssa apostoli puhuu ”siitä Jumalan armon [ansaitsemattoman hyvyyden, Um] taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu”. Paavali tunnusti, että kun hän oli saanut Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden, niin hänellä oli vastuu eli taloudenhoito käyttää sitä toisten, erityisesti pakanain, hyväksi. Pietarikin selitti: ”Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina [taloudenhoitajina, Um].” (1. Piet. 4:10) Valvojan saattaa pitää kehottaa, nuhdella ja neuvoa, mutta hän tekee sen ystävällisesti tietäen, että ystävällisyys vetää puoleensa mutta epäystävällisyys karkottaa pois.
16. Millä tavoilla voidaan ystävällisyyttä osoittaa kokouksissa?
16 Jokaisella on kristillisessä seurakunnassa tilaisuus osoittaa ystävällisyyttä toisia kohtaan. Sen sijaan että häiriintyisit, koska joku sisar, jolla on useita lapsia, ei voi valvoa heitä niin kuin haluaisi, voisit ehkä tarjoutua istumaan lasten kanssa ja auttamaan. On ystävällistä itseämme sekä toisia kohtaan, ettemme pidä tapanamme tulla myöhään kokouksiin siten häiriten toisia ja menettäen tärkeää aineistoa; tai jos myöhästyminen ei ole vältettävissä, istuudu lähelle ovea, missä mahdollisimman harvat häiriintyvät. Ystävällisyyttä osoittava veli ei arvostele ankarasti vanhahkoa miestä, vaan kohtelee häntä kuin isää. Nuoremmatkin voivat osoittaa ystävällisyyttä lausumalla ystävällisen sanan vanhemmille tai tarjoutumalla avuksi. – 1. Tim. 5:1–3.
ANSAITSEMATTOMAN HYVYYDEN TARKOITUS
17, 18. Miksi ystävällisyyttä tulee osoittaa muukalaisille?
17 Silloin tällöin on joillakuilla tilaisuus pitää luonaan vierailevia puhujia tai kierrospalvelija vaimoineen. Iäkäs apostoli osoitti 3. Joh. 5–8:ssa, että meidän velvollisuutemme on vieraanvaraisesti ottaa vastaan sellaisia henkilöitä, koska hyvän tekeminen on lähtöisin Jumalasta. Jos kylvämme ystävällisyyttä, myös niitämme ystävällisyyttä. Jehova muistaa suotuisesti sellaisenkin teon, kun joku antaa Jeesuksen opetuslapselle maljallisen kylmää vettä. (Matt. 10:41, 42) Raamattu esittää monia erinomaisia esimerkkejä ystävällisyyden osoittamisesta muukalaisille, kuten sen, missä Sarpatin leski otti ystävällisesti vastaan Elian. (1. Kun. 17:8–24) Tämä köyhä leski tarjosi viimeisen ruokapalansa profeetalle nälänhädän aikana ja sai runsaan siunauksen. Jehova varasi hänelle sen jälkeen jauhoja ja öljyä ja palautti myöhemmin hänen poikansa elämään.
18 Paavali kertoo Apt. 28:2:ssa, miten hän ja toiset joutuivat haaksirikosta pelastuttuaan Maltan saarelle, missä ”asukkaat osoittivat meille suurta ystävällisyyttä”. He tulivat kylmästä ja sateesta huolimatta ulos ja rakensivat nuotion ottaen haaksirikkoutuneet vastaan kovin avuliaina, niin että heidät mainitaan suosiollisesti Jumalan sanassa. Paavali maksoi epäilemättä tämän ystävällisyyden jättäen heille hengellisen siunauksen kertomiensa asioiden avulla. (Apt. 28:30, 31) Me vuorostamme teemme hyvin osoittaessamme ystävällisyyttä muukalaisille. Hepr. 13:2 sanoo: ”Älkää unhottako vieraanvaraisuutta [ystävällisyyttä, Um, v:n 1950 painos]; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.”
19. Miten voimme osoittaa, ettemme ota Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä turhaan vastaan?
19 Jehovan kansa osoittaa nyt huomattavasti ystävällisyyttä kertomalla totuutta toisille. Apostoli muistuttaa meitä: ”Me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon [ansaitsemattoman hyvyyden, Um] niin, ettei se jää turhaksi.” Nyt on aika, jolloin Valtakunnan sanomaa saarnataan, nyt, tänä ”pelastuksen päivänä”. Me emme sen tähden ”missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: . . . ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa”. (2. Kor. 6:1–7) Siitä tilanteesta huolimatta, missä saatamme olla, voimme kuitenkin suositella itseämme, ei ainoastaan hänen Sanansa tuntemuksella ja sillä, miten suhtaudumme vaikeuksiin, vaan myös ilmentämällä hengen hedelmiä, mm. ystävällisyyttä.
20. Miten Jeesus osoitti ystävällisyyttä evankeliuminpalveluksessaan?
20 Kun osoitamme ystävällisyyttä, me jäljittelemme Jumalaa. Jeesus näytti huomattavalla tavalla meille tietä tässä saarnatessaan totuutta. Kun Johannes Kastaja oli osoittanut hänet Jumalan Karitsaksi, niin kaksi Johanneksen opetuslasta seurasi Jeesusta ja kysyi, missä hän majailee. Jeesus kehotti heitä tulemaan katsomaan. Vietettyään lopun päivästä Jeesuksen kanssa Andreas sanoi veljelleen Simonille: ”Me olemme löytäneet Messiaan.” Tosiaan, Jeesus osoitti vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä puhumalla Jumalan sanasta. – Joh. 1:41; 2. Kor. 8:9.
21. Miten ystävällisyyttä voidaan osoittaa nykyään evankeliuminpalveluksessa?
21 Jehovan todistajat osoittavat nyt säännöllisesti ystävällisyyttä vieden elämän sanomaa toisille, tehden uusintakäyntejä ja johtaen tutkisteluja pyytämättä mitään vastalahjaksi. Kun teemme näin, osoitamme ystävällisyyttä puheessamme olemalla tahdikkaita ja kohteliaita sekä kuuntelemalla, mitä puhuteltava haluaa sanoa. Olisi helppo olla pistävä tai ivallinen vastattaessa töykeälle ovenavaajalle, mutta muista, että Jehova vaatii ystävällisyyttä. Useammassa kuin yhdessä tilaisuudessa lempeä vastaus on avannut puhuteltavan mielen harkitsemaan totuutta. Kun epäkypsä henkilö voisi antaa happamen vastauksen, niin kypsä tietää, ettei se edustaisi oikealla tavalla ystävällisyyden Jumalaa.
22. Miksei totuuden pidättäminen ole ystävällisyyttä?
22 Ystävällinen puhe ei merkitse luonnollisestikaan löperyyttä eikä totuuden miedontamista, koska puhe voi olla ystävällistä ja kuitenkin asiallista. Jeesus puhui voimakkaasti pappisluokalle mutta ystävällisesti ja kärsivällisesti lampaankaltaisille. Totuuden salaaminen ei ole ystävällisyyttä, vaikka se alussa loukkaisikin. Samoin kuin leikkaus voi aiheuttaa tuskaa sokealle, kun hänen näkönsä palautetaan, niin ilo siitä, että hän saa näkönsä takaisin, korvaa sen kaiken. Samoin kun joku on sairas ruumiillisesti tai hengellisesti, ystävällisyyttä arvostetaan, ja se voi avata lukitut korvat totuudelle. Tästä sai kokemuksen eräs todistaja, joka alkoi tutkia naishenkilön kanssa, joka asui iäkkään irlantilaisen äitinsä kanssa. Äiti oli kovin vihamielinen ja kielsi todistajaa tulemasta, mutta hänen tyttärensä meni julistajan kotiin jatkamaan tutkistelua. Äiti piti tästä vielä vähemmän, joten hän lopulta suostui siihen, että todistaja voisi tulla jälleen heidän kotiinsa tutkimaan. Palatessaan sisar vei mukanaan muutamia kukkia, koska hän ajatteli, että vanhat usein laiminlyödään ja tuntevat olevansa ei-haluttuja. Sen jälkeen tuo nainen vähitellen alkoi kiinnostua totuudesta ja lopulta myönsi: ”Olin vanha pahansuopa nainen teille, mutta te osoititte vain ystävällisyyttä minulle. Ajattelin, että minulla ei ollut mitään muuta jäljellä kuin vanhentua ja kuolla, mutta nyt eteeni avautuu uusi elämä.” Ystävällisyys auttoi siis muuttamaan tämän henkilön näkemyksen totuudesta.
23. Miten voimme osoittautua Jehovan lapsiksi?
23 Samoin kuin Jehova osoittaa ystävällisyyttä antaen sadetta ja aurinkoa, ruokaa ja suojaa myös kiittämättömille ja pahoille, mekin voimme osoittaa ystävällisyyttä myös niille, jotka nyt hylkäävät totuuden. Siten tekemällä me osoitamme, ettemme ole tämän järjestelmän lapsia, vaan että meillä sen sijaan on Jehovan hengen hedelmiä hänen lapsinaan. (Matt. 5:43–46) Jehovan todistajien ystävällinen käytös konventeissa on ollut ihmeellinen todistus Jehovan kunniaksi. Eräs uusiseelantilainen ruokalanpitäjä sanoi: ”En ole koskaan aikaisemmin tavannut näin kohteliasta, ystävällistä ja huomaavaista väkeä.”
24. Mitä ystävällisyyteen ei kuulu? Miksei?
24 Lopuksi voidaan ystävällisyyttä perheessä ja seurakunnassa osoittaa lujuudella sen puolesta, mikä on oikein. Ystävällisyys ei ole heikkoutta. Se ei merkitse väärän anteeksi antamista. Sellainen erheellinen ystävällisyys voi johtaa nuorison tai aikuisten rikollisuuteen, ja hengellinen rikollisuus voi olla seurauksena seurakunnassa, jos valvoja ajattelee, että ystävällisyys on lujuuden puutetta oikean periaatteen puolesta. Ei ole koskaan ystävällistä kannustaa toisia tekemään sellaista, mikä on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, joten jos kristitty alkaa ajelehtia pois Jehovan tieltä, ystävällisyyttä ei osoiteta epäämällä neuvonta tai ansaittu kurikin. Pietari antoi kerran huonon neuvon Jeesukselle, kun Jeesus sanoi hänelle joutuvansa kärsimään ja kuolemaan. Pietari sanoi: ”Ole ystävällinen itseäsi kohtaan, Herra.” Mutta Jeesus käänsi selkänsä ja sanoi: ”Väisty taakseni, Saatana!” (Matt. 16:22, 23, Um) Pietaria nuhdeltiin täysin aiheellisesti. Sanat, jotka hän luuli lausuneensa ystävällisyydessä, eivät olleet Jehovan päätöksen kanssa sopusoinnussa. Ystävällisyyden täytyy siis liittyä totuuteen ja Jehovaan kohdistuvaan rakkauteen.
25. Mitä yrityksiä Saatana tekee ehkäistäkseen ystävällisyyden?
25 Saatana haluaa aiheuttaa hajaannusta ja pysähdyttää Jumalan hengen toiminnan kristillisissä kodeissa ja seurakunnissa. Henkilökohtaisten erimielisyyksien tai vähäpätöisten väittelyjen Jehovan seurakunnassa aiheuttamat hajaannukset ehkäisisivät Jehovan hengen virtaamista ja palveluksen hedelmää, mutta Jeesuksen opetuslapset ovat tunnettuja osoittamastaan rakkaudesta, ja rakkaus peittää heikkoudet ja epätäydellisyyden sekä syntien paljouden. Kuitenkin kaikkien, joilla on toive saada elää Jehovan uudessa asiainjärjestelmässä, täytyy olla myös varuillaan suojellakseen seurakuntaa niiltä, jotka muuttaisivat Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden puolustukseksi irstaalle käytökselle. – Juud. 4.
26. Millä tavalla ystävällisyys voi auttaa meitä tulemaan toimeen toisten kanssa?
26 Ystävällisyys auttaa meitä parantamaan suhteitamme toisiin. Sen sijaan että tulisimme kiihtyneiksi ja kireiksi, meidän tulee antaa Jehovan hengen toimia. Lempeä, ystävällinen ja armelias suhtautuminen liittyy hyvyyteen, ja on varmasti paljon parempi osoittaa aina ystävällisyyttä kuin yrittää paikata onnettomuutta. Jos siis huomaat perheessäsi taipumusta hankaukseen eli rakkauden puutteeseen, jopa töykeään, epäystävälliseen puheeseen, niin yritä kehittää tätä hengen hedelmää. Vaikka muut perheenjäsenet saattaisivat vastustaa totuutta, kristityn ystävällinen asenne vaikuttaa tyynnyttävästi niin kuin öljy myrskyäviin vesiin.
27. Miksi ystävällisyys on niin tärkeä kristitylle?
27 Meillä on Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä elämän odote, joten meidän pitäisi ilmaista samanlaista hyvyyttä toisille. (Ef. 2:5–8) Niin kuin me yritämme kehittää Valtakunnan hedelmää kenttäpalveluksessamme, samoin me haluamme kehittää Jumalan hengen hedelmää. Jos teemme näin, niin osoitamme tottelevamme Jumalan ystävällisyydenlakia. Se ei ole ainoastaan kielellämme vaan myös mielessämme ja sydämessämme, ja me teemme sen osaksi uudesta persoonallisuudestamme. Me huomaamme sen auttavan ratkaisemaan pulmamme, ja se tekee anteeksi antamisen helpoksi. Ystävällisyydellä on rakentava ominaisuus, joka panee toiset vastaamaan samalla mitalla. Se auttaa meitä vetämään toisia Jehovan luo sanoillamme ja teoillamme. Kun ilmaisemme tätä hengen hedelmää, niin Jehovaan panemamme toivo ja luottamus ei saata pettymykseen. Vaeltaaksemme siis Jehovan kanssa meidän täytyy rakastaa ystävällisyyttä, sillä Jehova vaatii ystävällisyyttä keskellä epäystävällistä maailmaakin. Ystävällisyys johtaa elämään. – Room. 2:4; 5:2.
[Kuva s. 263]
Ystävällinen huomaavaisuus toisia kohtaan