Miten suhtautua erottamiseen

”Herra, . . . kuka [saa] asua sinun pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden.” – Ps. 15:1, 2.

1, 2. Mistä tiedämme, että Jumala odottaa palvojiensa noudattavan hänen mittapuitaan?

JEHOVA on vanhurskas ja pyhä. Vaikka hän suhtautuu armollisesti ja ymmärtäväisesti epätäydellisiin ihmisiin, hän odottaa palvojiensa heijastavan hänen pyhyyttään siten, että he yrittävät noudattaa hänen vanhurskaita mittapuitaan. – Ps. 103:8–14; 4. Moos. 15:40.

² Israelilainen, joka tahallaan rikkoi Jumalan käskyjä vastaan, esimerkiksi niitä jotka kielsivät luopumuksen, aviorikoksen tai murhan, piti hävittää, surmata. (4. Moos. 15:30, 31; 35:31; 5. Moos. 13:1–5; 3. Moos. 20:10) Tällainen horjumattomuus Jumalan järkevien ja oikeudenmukaisten mittapuitten ylläpitämisessä koitui kaikkien israelilaisten hyväksi, sillä se auttoi seurakuntaa pysymään puhtaana. Ja se ehkäisi ketään levittämästä turmelusta sen kansan keskuuteen, jolla oli Jumalan nimi.

 3. Millainen oli synagogasta erotetun juutalaisen asema?

³ Rooman vallan alaisuudessa olevilla juutalaisilla ei ensimmäisellä vuosisadalla ollut valtaa panna toimeen kuolemanrangaistusta. (Joh. 18:28–31) Mutta Lain rikkomiseen syyllistynyt juutalainen voitiin erottaa synagogasta. Yksi seuraus tästä ankarasta rangaistuksesta oli se, että toiset juutalaiset karttoivat erotettua. On sanottu, etteivät toiset edes myyneet hänelle muuta kuin elämän välttämättömyyksiä.a – Joh. 9:22; 12:42; 16:2.

4, 5. Miten kristillisen seurakunnan piti kohdella katumatonta synnintekijää?

⁴ Kun kristillinen seurakunta muodostettiin, se tuli juutalaisen kansan tilalle kansaksi, jolla oli Jumalan nimi. (Matt. 21:43; Apt. 15:14) Kristittyjen voitiin siis aivan oikein odottaa ylläpitävän Jehovan vanhurskautta. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Sen Pyhän mukaan, joka teidät kutsui, tulkaa tekin kaikessa käytöksessänne pyhiksi, koska on kirjoitettu: ’Teidän on oltava pyhiä, koska minä olen pyhä.’” (1. Piet. 1:14–16) Jehova rakastaa kansaansa ja haluaa suojella kristillisen seurakunnan puhtautta. Hän siis järjesti sellaisen ihmisen hylkäämisen eli erottamisen, joka itsepintaisesti jatkaa Jumalaa häpäisevää menettelyä ja aiheuttaa vaaran seurakunnalle.

⁵ Apostoli Paavali neuvoi: ”Hylkää lahkoa edistävä ihminen ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon jälkeen, koska tiedät, että sellainen on kääntynyt pois tieltä ja tekee syntiä, hän kun on itse tuominnut itsensä.” (Tiit. 3:10, 11) Tiituksen kaltaiset hengelliset vanhimmat yrittävät ensin rakkaudellisesti auttaa väärintekijää. Jos hän ei ota vastaan heidän antamaansa apua vaan jatkaa itsepintaisesti ’synnin tekemistä’, heillä on valta kutsua kokoon vanhinten muodostama komitea tuomitsemaan ”seurakunnan jäseniä”. (1. Kor. 5:12, Elävä uutinen) Rakkaus Jumalaa ja hänen kansansa puhtautta kohtaan vaatii ”seurakuntaan” kuuluvia hylkäämään sellaisen ihmisen.

 6. Miksi oli aivan oikein erottaa katumattomat synnintekijät?

⁶ Ensimmäisellä vuosisadalla esiintyi joitakin sellaisia väärintekijöitä. Hymeneus ja Aleksander olivat sellaisia, miehiä jotka olivat ”uskonsa suhteen haaksirikkoutuneet”. Paavali sanoi: ”Olen luovuttanut heidät Saatanalle, jotta heidät opetettaisiin kurin avulla olemaan pilkkaamatta Jumalaa.” (1. Tim. 1:19, 20) Näiden kahden miehen erottaminen oli ankara kuritus, rangaistus, joka voi opettaa heidät olemaan pilkkaamatta pyhää ja elävää Jumalaa. (Vrt. Luuk. 23:16, missä käytetään ’kurittamiseksi’ usein käännettyä kreikan kielen sanaa.) Oli oikein, että tällaiset Jumalan pilkkaajat luovutettiin Saatanan valtaan, heitettiin Saatanan vaikutuksessa olevan maailman pimeyteen. – 2. Kor. 4:4; Ef. 4:17–19; 1. Joh. 5:19; vrt. Apt. 26:18.

MITEN KOHDELLA EROTETTUJA

7, 8. Miten voimme saada selville, kuinka meidän tulisi suhtautua erotettuun?

⁷ Saattaa kuitenkin herätä joitakin kysymyksiä sen suhteen, miten meidän pitäisi suhtautua erotettuun entiseen seurakunnanjäseneen. Olemme kiitollisia siitä, että Jumala on antanut Sanassaan vastauksia ja ohjeita, joiden voimme luottaa olevan täydellisiä, vanhurskaita ja oikeudenmukaisia. – Jer. 17:10; 5. Moos. 32:4.

⁸ Kerran eräs Korinton seurakuntaan kuulunut mies harjoitti moraalittomuutta ja oli ilmeisesti katumaton. Paavali kirjoitti, että sellainen mies piti ’poistaa heidän keskuudestaan’, sillä hän oli kuin vähäinen hapatus, joka voi hapattaa eli turmella koko taikinan. (1. Kor. 5:1, 2, 6) Mutta kun hänet oli erotettu, niin pitikö häntä kohdella ikään kuin hän olisi vain tavallinen maailman ihminen, jonka kristityt saattaisivat tavata lähiympäristössään tai päivittäisissä yhteyksissään? Huomaa, mitä Paavali sanoi:

 9. Millaisia neuvoja Paavali antoi epävanhurskaitten ihmisten kohtelemisesta yleensä?

⁹ ”Kirjoitin teille . . . , että lakkaisitte seurustelemasta haureellisten kanssa. En tarkoittanut kokonaan tämän maailman haureellisten tai ahneiden tai kiristäjien tai epäjumalanpalvelijoiden kanssa. Muutoinhan teidän pitäisi lähteä pois maailmasta.” (1. Kor. 5:9, 10) Näillä sanoillaan Paavali realistisesti myönsi, että useimmat ihmiset, joiden kanssa me olemme kosketuksissa päivittäisissä toimissamme, eivät ole koskaan tunteneet Jumalan tietä eivätkä kulkeneet sitä. He saattavat olla haureellisia, kiristäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, joten he eivät ole sellaisia ihmisiä, joita kristityt valitsisivat vakituisiksi, läheisiksi tovereikseen. Silti me asumme tällä planeetalla ihmisten keskuudessa ja meidän on ehkä oltava sellaisten ihmisten parissa ja puhuttava heille työpaikalla, koulussa ja naapuristossa.

10, 11. Miksi kristityt kohtelevat eri tavalla erotettua synnintekijää?

¹⁰ Seuraavassa jakeessa Paavali asettaa tämän tilanteen sen vastakohdaksi, kuinka kristittyjen pitäisi käyttäytyä sellaista kohtaan, joka on ollut kristitty ”veli” mutta joka on erotettu seurakunnasta väärinteon takia: ”Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Kor. 5:11.

¹¹ Erotettu ei ole pelkästään maailman ihminen, joka ei ole tuntenut Jumalaa eikä ole vaeltanut jumalista elämäntietä. Sen sijaan hän on tuntenut totuuden ja vanhurskauden tien, mutta hän on hylännyt tämän tien ja katumattomasti harjoittanut syntiä siinä määrin, että hänet on täytynyt erottaa. Siksi häneen tulee suhtautua eri tavalla.b Pietari selosti, miten sellaiset entiset kristityt eroavat tavallisesta ”kadun miehestä”. Apostoli sanoi: ”Jos . . . he päästyään Herran ja Pelastajan Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen avulla maailman saastutuksia pakoon kietoutuvat jälleen juuri näihin ja tulevat voitetuiksi, niin viimeiset olosuhteet ovat tulleet heille pahemmiksi kuin ensimmäiset. . . . Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira on palannut omalle oksennukselleen ja pesty sika rapakkoon rypemään.’” – 2. Piet. 2:20–22; 1. Kor. 6:11.

12. a) Miksi ”erottaminen” on sopiva sana? b) Mitä historia osoittaa siitä, kuinka kristillisyyttä tunnustavat kohtelivat synnintekijöitä varhaisina aikoina?

¹² Raamattu siis kieltää kristittyjä seurustelemasta seurakunnasta erotetun kanssa. Niinpä Jehovan todistajat käyttävät sopivasti sanaa ”erottaminen” katumattoman väärintekijän karkottamisesta ja hänen karttamisestaan sen jälkeen. Heidän kieltäytymisensä seurustelemasta erotetun kanssa millään hengellisellä tai seuraelämän tasolla heijastaa uskollisuutta Jumalan mittapuita kohtaan ja tottelevaisuutta hänen käskyään kohtaan, joka esitetään 1. Korinttolaiskirjeen 5:11, 13:ssa. Tämä on sopusoinnussa sen Jeesuksen neuvon kanssa, että sellaista ihmistä tulisi kohdella samalla tavalla kuin sen ajan juutalaiset kohtelivat ”kansojen ihmistä”. Jonkin aikaa apostolien kuoleman jälkeen kristillisyyttä tunnustavat ilmeisesti noudattivat tätä raamatullista menettelyä.c Mutta kuinka monet kirkot nykyään mukautuvat tätä koskeviin Jumalan selviin ohjeisiin?

SEURAKUNNASTA EROAVAT

13. Mitä pitäisi tehdä, kun joku tulee heikoksi ja toimettomaksi?

¹³ Kristitty saattaisi tulla hengellisesti heikoksi, ehkäpä siksi, ettei hän tutki Jumalan sanaa säännöllisesti, tai siksi, että hänellä on henkilökohtaisia ongelmia tai hän joutuu kokemaan vainoa. (1. Kor. 11:30; Room. 14:1) Hän voisi lakata käymästä kristillisissä kokouksissa. Mitä on tehtävissä? Muista, että apostolit hylkäsivät Jeesuksen sinä yönä, kun hänet pidätettiin. Kuitenkin Kristus oli kehottanut Pietaria: ”Kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi [jotka myös hylkäsivät Jeesuksen].” (Luuk. 22:32) Rakkaus siis saisi kristityt vanhimmat ja muut käymään sellaisen luona, joka on tullut heikoksi ja toimettomaksi, ja auttamaan häntä. (1. Tess. 5:14; Room. 15:1; Hepr. 12:12, 13) Eri asia on, kun joku kieltää olevansa kristitty ja eroaa seurakunnasta.

14. Miten joku saattaisi erota seurakunnasta?

¹⁴ Joku, joka on ollut tosi kristitty, saattaisi hylätä totuuden tien ja sanoa, ettei hän enää pidä itseään Jehovan todistajana tai ettei hän halua, että hänet tunnetaan todistajana. Tällaisessa harvinaisessa tapauksessa henkilö luopuu asemastaan kristittynä ja tietoisesti eroaa seurakunnasta. Apostoli Johannes kirjoitti: ”He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme.” – 1. Joh. 2:19.

15, 16. a) Millä muulla tavalla joku saattaisi erota? b) Miten kristittyjen pitäisi suhtautua eronneisiin, ja miten heitä tulisi kohdella?

¹⁵ Joku saattaisi myös luopua asemastaan kristillisessä seurakunnassa toiminnallaan, esimerkiksi tulemalla osaksi järjestöä, jonka tarkoitusperä on Raamatun vastainen ja joka on siten Jehova Jumalan tuomion alainen. (Vrt. Ilm. 19:17–21; Jes. 2:4.) Jos siis joku, joka on ollut kristitty, on halunnut liittyä sellaisten yhteyteen, joita Jumala ei hyväksy, seurakunnan olisi sopivaa esittää lyhyt ilmoitus, että hän on eronnut seurakunnasta eikä ole enää Jehovan todistaja.

¹⁶ Ihmisiin, jotka tahallisesti hylkäävät Jehovan todistajien uskon ja vakaumukset eivätkä siten ole enää ”meidän kaltaisiamme”, tulisi suhtautua asianmukaisesti ja heitä tulisi kohdella samoin kuin niitä, jotka on erotettu väärintekemisen vuoksi.

YHTEISTOIMINTA SEURAKUNNAN KANSSA

17, 18. Miten voimme olla yhteistoiminnassa seurakunnan kanssa, kun on kysymys erottamisesta?

¹⁷ Vaikka kristityt nauttivat hengellisestä toveruudesta, kun he keskustelevat Raamatusta tai tutkivat sitä veljiensä tai kiinnostuneiden kanssa, he eivät haluaisi sellaista toveruutta erotetun synnintekijän kanssa (tai sellaisen kanssa, joka on luopunut Jehovan todistajien uskosta ja vakaumuksesta ja eronnut). Erotettu on ’hylätty’, hän on ”itse tuominnut itsensä” ’synnintekemisen’ vuoksi, ja seurakuntaan kuuluvat sekä hyväksyvät Jumalan tuomion että pitävät sitä voimassa. Erottamiseen sisältyy kuitenkin enemmän kuin vain hengellisen toveruuden lakkaaminen. – Tiit. 3:10, 11.

¹⁸ Paavali kirjoitti: ”Lakatkaa seurustelemasta . . . , älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Kor. 5:11) Ateria on rentoutumisen ja seurustelun aikaa. Siten Raamattu tässä sulkee pois myös seuranpidon, esimerkiksi lähtemisen erotetun kanssa retkelle tai kutsuihin, pallopeliin, uimarannalle tai teatteriin tai aterian nauttimisen hänen kanssaan.d (Niitä erityisongelmia, joita syntyy, kun joku sukulainen on erotettu, käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.)

19. Miksi joskus saattaa tuntua vaikealta antaa tukea erottamiselle, mutta miksi meidän on tärkeätä tehdä siten?

¹⁹ Joskus joku kristitty voi tuntea melkoista painostusta tämän Raamatun neuvon hylkäämiseen. Sen saattavat aiheuttaa hänen omat tunteensa, tai sitä saattavat kohdistaa häneen tuttavat. Esimerkiksi erästä veljeä painostettiin toimittamaan kahden erotetun vihkiminen. Voitaisiinko sellaista palvelusta pitää pelkkänä huomaavaisuutena? Joku voisi ajatella sillä tavoin. Mutta miksi hänen toimitustaan haluttiin ennemmin kuin jonkun siviiliviranomaisen suorittamaa vihkimistä? Eikö se tapahtunut siksi, että hän oli Jumalan palvelija ja kykeni antamaan Jumalan sanasta avioliittoneuvoja? Sellaiselle painostukselle periksi antaminen saattaisi hänet sellaisten ihmisten toveruuteen, jotka on erotettu seurakunnasta jumalattoman menettelynsä takia. – 1. Kor. 5:13.

20. Miten meidän pitäisi menetellä, jos joku yhtiökumppani on erotettu?

²⁰ Muita ongelmia syntyy liiketoiminnassa tai työpaikalla. Miten tulisi menetellä, jos olet jonkun sellaisen palveluksessa, joka on nyt erotettu seurakunnasta, tai jos sinulla on palveluksessasi joku, joka erotettaisiin? Jos olisit sopimuksen perusteella tai raha-asioiden vuoksi velvollinen jatkamaan liikesuhdetta entisellään, niin sinulla olisi varmaankin nyt eri asenne erotettua kohtaan. Keskustelu liikeasioista hänen kanssaan tai yhteydenotto työpaikalla saattaisi olla tarpeellista, mutta hengelliset keskustelut ja seuranpito kuuluisivat menneisyyteen. Sillä tavoin voisit osoittaa tottelevaisuutesi Jumalaa kohtaan ja saisit suojan itsellesi. Häneen saattaisi myös tehdä syvän vaikutuksen sen huomaaminen, kuinka paljon hänen syntinsä on hänelle eri tavoin maksanut. – 2. Kor. 6:14, 17.

TULISIKO EROTETUN TAI ERONNEEN KANSSA PUHUA?

21, 22. Minkä neuvon Raamattu esittää puhumisesta erotetun kanssa?

²¹ Merkitsisikö Jumalan vanhurskauden ylläpitäminen ja hänen erottamista koskeva järjestelynsä sitä, ettei kristityn pitäisi lainkaan puhua erotetulle, ei edes tervehtiä häntä? Jotkut ovat kyselleet tätä sen Jeesuksen neuvon valossa, että meidän tulee rakastaa vihollisiamme eikä ’tervehtiä ainoastaan veljiämme’. – Matt. 5:43–47.

²² Jumala ei viisaudessaan yrittänyt käsitellä jokaista mahdollista tilannetta. Meidän tarvitsee vain ymmärtää, mitä Jehova sanoo erotetun kohtelusta, niin silloin me voimme pyrkiä kannattamaan Hänen näkemystään. Apostoli Johanneksen välityksellä Jumala selittää:

”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. . . . Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Joh. 9–11.

23, 24. Miksi on viisasta välttää puhumista erotettujen kanssa?

²³ Apostoli, joka esitti tämän viisaan varoituksen, oli lähellä Jeesusta ja tiesi hyvin, mitä Kristus oli sanonut toisten tervehtimisestä. Hän tiesi myös, että siihen aikaan yleinen tervehtimistapa oli ”rauhan” toivottaminen. Joku henkilökohtainen ”vihollinen” tai kristittyjä vastustava maailmallinen viranomainen on eri asia kuin erotettu tai eronnut henkilö, joka yrittää saada kannatusta luopumusta ilmaisevalle ajattelutavalleen tai puolustaa sitä tai joka jatkaa jumalatonta käyttäytymistään; tällaiselle ei totisesti tulisi toivottaa ”rauhaa”. (1. Tim. 2:1, 2) Ja me kaikki tiedämme vuosien kokemuksesta, että pelkästään jonkun tervehtiminen voi olla ensi askel keskustelun tai ehkä jopa ystävyyden alkuunpääsyyn. Haluaisimmeko me ottaa tätä ensimmäistä askelta erotetun henkilön suhteen?

²⁴ ’Mutta entä jos hän näyttää katuvan ja tarvitsee kannustusta?’ joku saattaisi kysyä. Sellaisten tilanteiden käsittelyä varten on järjestelynsä. Seurakunnan valvojat palvelevat lauman hengellisinä paimenina ja suojelijoina. (Hepr. 13:17; 1. Piet. 5:2) Jos erotettu tai eronnut tiedustelee jotakin tai antaa todisteen halustaan päästä takaisin Jumalan suosioon, vanhimmat voivat puhua hänelle. He voivat huomaavaisesti selittää, mitä hänen täytyy tehdä, ja voivat esittää hänelle joitakin sopivia neuvoja. He voivat kohdella häntä niiden tosiasioiden perusteella, jotka koskevat hänen aikaisempaa synnintekoaan ja hänen asennettaan. Toisilla seurakuntaan kuuluvilla ei ole sellaista tietoa. Jos jostakusta tuntuisi siltä, että erotettu tai eronnut ’on katuva’, niin saattaisiko arvio perustua vaikutelmaan eikä täsmälliseen tietoon? Jos valvojat olisivat varmoja siitä, että kyseinen henkilö olisi katuva ja tuottaisi katumuksen ilmaisevaa hedelmää,e niin hänet otettaisiin takaisin seurakuntaan. Sen jälkeen kun tämä tapahtuu, muut seurakuntaan kuuluvat voivat lausua hänet lämpimästi tervetulleeksi kokouksiin, ilmaista anteeksiantoa häntä kohtaan, lohduttaa häntä ja vakuuttaa rakastavansa häntä, jolla tavalla Paavali kehotti korinttolaisia kohtelemaan miestä, joka otettiin takaisin Korintossa. – 2. Kor. 2:5–8.

OSATON PAHOIHIN TEKOIHIN

25, 26. Mitä Jumala sanoo ”osalliseksi” tulemisesta erotetun kanssa?

²⁵ Kaikkien uskollisten kristittyjen tulee suhtautua vakavasti siihen totuuteen, jonka Jumala henkeytti Johanneksen kirjoittamaan: ”Joka sanoo hänelle [erotetulle synnintekijälle, joka kannattaa erheellistä opetusta tai jatkaa jumalatonta käyttäytymistä] tervehdyksen, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.” – 2. Joh. 11.

²⁶ Monet kristikunnan raamatunselittäjät väittävät Johanneksen 2. kirjeen 11. jaetta vastaan. He väittävät, että se on ’epäkristillinen, Herramme hengen vastainen neuvo’ tai että se johtaa suvaitsemattomuuteen. Mutta sellaiset mielipiteet ovat alkuisin uskonnollisista järjestöistä, jotka eivät noudata Jumalan käskyä: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Harvoin ne erottavat edes pahamaineisia väärintekijöitä kirkoistaan. (1. Kor. 5:13) Heidän ”suvaitsevaisuutensa” on epäraamatullista, epäkristillistä. – Matt. 7:21–23; 25:24–30; Joh. 8:44.

27. Miten kristitty saattaisi joutua sillä tavoin ”osalliseksi” ja millaisin seurauksin?

²⁷ Mutta ei ole väärin olla uskollinen Raamatun vanhurskaalle ja oikeudenmukaiselle Jumalalle. Hän sanoo, että hän hyväksyy ’pyhälle vuorelleen’ vain ne, jotka vaeltavat nuhteettomasti, harjoittavat vanhurskautta ja puhuvat totuutta. (Ps. 15:1–5) Jos kristitty kuitenkin liittyisi väärintekijän seuraan, jonka Jumala on hylännyt ja joka on erotettu tai joka on itse eronnut, niin se olisi samaa kuin sanoisi: ’En minäkään halua sijaa Jumalan pyhällä vuorella.’ Jos vanhimmat näkisivät hänen kulkevan siihen suuntaan pitämällä jatkuvasti seuraa jonkun erotetun kanssa, niin he yrittäisivät rakkaudellisesti ja kärsivällisesti auttaa häntä saamaan takaisin Jumalan näkemyksen. (Matt. 18:18; Gal. 6:1) He neuvoisivat häntä vakavasti ja tarvittaessa ’ojentaisivat häntä ankarasti’. He haluavat auttaa häntä pysymään ’Jumalan pyhällä vuorella’. Mutta jos hän ei lakkaa seurustelemasta erotetun kanssa, hän tekee siten itsestään ”osallisen hänen pahoihin tekoihinsa” (kannattamalla niitä tai osallistumalla niihin), ja hänet täytyy poistaa seurakunnasta eli erottaa. – Tiit. 1:13; Juud. 22, 23; vrt. 4. Moos. 16:26.

USKOLLINEN JUMALAN NÄKÖKANNALLE

28. Miten voimme ilmaista uskollisuutemme Jehovan näkökannalle?

²⁸ Uskollisuus Jehova Jumalaa ja hänen järjestelyjään kohtaan on onnellisuuden lähde, sillä kaikki hänen tiensä ovat vanhurskaita, oikeudenmukaisia ja hyviä. Tämä koskee myös hänen järjestelyään erottaa katumattomat väärintekijät. Kun olemme yhteistoiminnassa tämän järjestelyn kanssa, voimme luottaa Daavidin sanoihin: ”Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa [uskollistansa, UM] kohtaan.” (Ps. 4:4) Niin, Jumala asettaa erilleen ne, jotka ovat hänelle ja hänen menettelytavoilleen uskollisia, kunnioittaa ja opastaa heitä. Sellaisesta uskollisuudesta saatavien monien siunausten joukkoon kuuluu ilo olla niiden keskuudessa, jotka Jumala hyväksyy ’pyhälle vuorelleen’. – Ps. 84:11, 12.

MUISTATKO NÄMÄ KOHDAT?

Miten synagogasta erotettuja juutalaisia kohdeltiin?

Minkä eron Paavali osoitti vallitsevan suhtautumisessa

1) maailman moraalittomiin ihmisiin?

2) seurakunnasta erotettuihin moraalittomiin ihmisiin?

Miten kristittyjen pitäisi suhtautua henkilöön, joka eroaa seurakunnasta?

Millaisen toveruuden loppua ”erottaminen” merkitsee?

Miksi kristityt eivät tervehdi erotettuja eivätkä puhu heille?

Mitä meidän täytyy tehdä, kun on kysymys erottamisesta, pysyäksemme ’Jumalan pyhällä vuorella’?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 22]

”Älkääkä edes syökö” erotetun kanssa