Jos sukulainen erotetaan . . .

1, 2, a) Mikä oli Jumalan tarkoitus perheuskonnon suhteen? b) Minkä ratkaisun eteen eräät perheet joutuivat Koorahin aikana?

KUN Aadam oli ollut yksin jonkin aikaa, Jumala sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä.” Sitten Hän loi Eevan ja asetti ihmisille avioliiton. (1. Moos. 2:18, 21, 22) Sen jälkeen maapallon väkiluvun piti kasvaa. Siten jokaiselle olisi tullut paljon sukulaisia. Vaikka jotkut perheenjäsenet, esimerkiksi lapset, eivät olisikaan asuneet lähistöllä, heidän luonaan olisi voitu käydä ja heidän seurassaan olisi voitu viettää miellyttäviä hetkiä. – 1. Moos. 1:28; Job 1:1–5.

² Jumalan tarkoitus oli, että perheitä olisi yhdistänyt tosi palvonta, joten uskonnolliset vakaumukset eivät olisi aiheuttaneet mitään jakaumia. Mutta alkoi esiintyä tapauksia, joissa uskonnosta tuli perheessä kiistakysymys. Yksi sellainen esiintyi silloin, kun Koorah, Daatan ja Abiram kapinoivat. Jehova vahvisti todeksi sen, että hän toimi Mooseksen ja Aaronin välityksellä eikä näiden uskonnollisten kapinoitsijoiden välityksellä. Silloin Mooses käski kansan lähteä pois kapinallisten teltoilta. Mitä Koorahin, Daatanin ja Abiramin lapset ja huonekunta tekivät? Ilmaisivatko he uskollisuutta perhettä kohtaan ennemmin kuin Jehovaa ja hänen seurakuntaansa kohtaan? Useimmat noiden kapinallisten lähiomaisista asettivat perheen Jumalan edelle. Jehova tuhosi nämä sukulaiset kapinoitsijoiden mukana. – 4. Moos. 16:16–33.

 3. Minkä viisaan valinnan jotkut Koorahin perheeseen kuuluvat tekivät?

³ Mutta jotkut Koorahin pojista pysyivät uskollisina Jumalalle ja Hänen kansalleen. Heitä ei tuhottu Koorahin muun huonekunnan ja Daatanin ja Abiramin perheitten mukana. (4. Moos. 26:9–11) Itse asiassa näiden eloonjääneiden koorahilaisten jälkeläisiä siunattiin myöhemmin temppelissä suoritetulla erikoispalveluksella ja heistä esitetään kunnioittava maininta Raamatussa. – 2. Aikak. 20:14–19; Ps. 42, 44–49, 84, 85, 87.

 4. Millä muulla tavalla saattoi perheuskollisuus asettaa koetuksen Israelissa?

⁴ Samanlainen ratkaisu sen välillä, ollako uskollinen perheelle vai uskollinen Jumalalle, oli tehtävä silloin, kun jostakusta israelilaisesta tuli luopio. Yrittäisivätkö hänen perheensä jäsenet inhimillisten tunteiden tai verisiteiden vaikutuksesta suojella häntä joutumasta surmatuksi? Vai tajuaisiko jopa hänen veljensä, poikansa tai tyttärensä, että uskollisuus Jumalaa ja seurakuntaa kohtaan oli oikea ja viisas menettely? (Ks. 5. Moos. 13:6–11.) Kristillisen järjestelyn mukaan ei synnintekijää nykyään poisteta teloittamalla, mutta kristityt voivat kohdata koetuksia siksi, että jotakuta sukulaista kuritetaan.

SUKULAISET VOIVAT AIHEUTTAA ONGELMIA

5, 6. a) Miten perhe saattaisi jakaantua uskonnon takia? b) Miksi kristityt eivät saa sovitella tällaisissa tilanteissa? (Ps. 109:2–5)

⁵ Perhesiteet ja perheessä vallitseva kiintymys voivat olla erittäin voimakkaita. Tämä on luonnollista ja Jumalan järjestelyn mukaista. (Joh. 16:21) Mutta tällaiset lujat siteet voivat myös aiheuttaa vaikean koetuksen kristityille. Jeesus selitti, että kristityiksi tulemisen yksi vaikutus voisi olla se, että sukulaiset vastustaisivat. Jeesus sanoi: ”En tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä tulin aiheuttamaan jakautumisen, jossa mies on isäänsä vastaan ja tytär äitiään vastaan ja nuori vaimo anoppiaan vastaan. Tosiaankin, ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa. Joka on kiintynyt isään tai äitiin enemmän kuin minuun, ei ole minun arvoiseni.” – Matt. 10:34–38.

⁶ Kristityt eivät halua sellaisen vihamielisyyden vallitsevan. Eikä ole mitään syytä, miksi sukulaisten pitäisi vastustaa tai vihata heitä sen vuoksi, että heistä on tullut puhtaita, hyvämoraalisia ja rehellisiä Jumalan palvelijoita. Tosi kristityt kuitenkin ymmärtävät, etteivät he voi asettaa perhettä Jumalan edelle. Ajan mittaan on jokaisen parhaitten etujen mukaista, että kristityt pysyvät uskollisina Jumalalle. Aikanaan he saattavat kyetä vaikuttamaan sukulaisiinsa niin, että nämäkin alkavat vaeltaa pelastukseen johtavaa tietä. – Room. 9:1–3; 1. Kor. 7:12–16.

7, 8. Kuka on syypää perheongelmiin, joita erottaminen saattaa aiheuttaa? (5. Moos. 32:4)

⁷ Sukulaiset voivat aiheuttaa ongelmia tosi kristityille myös toisella tavalla. Sellainen tilanne saattaa tulla, kun joku sukulainen erotetaan. Kuten edellisissä kirjoituksissa on osoitettu, jos joku seurakuntaan kuuluva harjoittaa katumatta vakavaa syntiä, Jumala vaatii hänen erottamistaan. (1. Kor. 5:11–13) Väärintekijän käyttäytyminen on muuttanut hänen suhdettaan Jehovaan ja sen tähden myös niihin perheenjäseniin, jotka ovat Jehovan todistajia. Jumalaa ei voida syyttää näistä seurauksista, sillä hänen mittapuunsa ovat vanhurskaat ja oikeudenmukaiset. (Job 34:10, 12) Syy ei ole myöskään uskollisissa kristityissä sukulaisissa. Erotettu on itse aiheuttanut ongelmia itselleen ja sukulaisilleen, niin kuin aiheuttivat Koorah, Daatan ja Abiram.

⁸ Meidän tarvitsee tarkastella kahta eri tilannetta. Ensiksi sellaista, jossa kristitty asuu samassa huonekunnassa erotetun tai eronneen perheenjäsenen kanssa. Toiseksi silloin vallitsevaa tilannetta, kun sukulainen ei kuulu välittömään perhepiiriin.

VÄLITTÖMÄSSÄ PERHEPIIRISSÄ

 9. Millainen tilanne vallitsee perhevelvollisuuksien suhteen, jos jonkun puoliso ei ole kristitty tai jos hänet on erotettu?

⁹ Joku voi tulla kristityksi, vaikkeivät muut perhepiiriin kuuluvat omaksukaan uskoa. Esimerkiksi vaimo saattaisi palvella Jehovaa, mutta hänen aviomiehensä ei. Siitä huolimatta vaimo on edelleen ”yhtä lihaa” miehensä kanssa ja on velvollinen rakastamaan ja kunnioittamaan häntä. (1. Moos. 2:24; 1. Piet. 3:1–6) Tai hän saattaisi olla naimisissa miehen kanssa, joka oli antautunut kristitty mutta myöhemmin erotettiin seurakunnasta. Se ei kuitenkaan katkaisisi heidän aviosidettään; vain kuolema tai Raamatun mukainen avioero katkaisisi sen. – 1. Kor. 7:39; Matt. 19:9.

10, 11. Miten erottaminen vaikuttaa kodissa vallitseviin hengellisiin siteisiin?

¹⁰ Samoin jos joku omainen, esimerkiksi isä tai äiti, poika tai tytär, erotetaan tai eroaa, niin veri- ja perhesiteet säilyvät. Merkitseekö tämä sitten sitä, että perhepiirissä pysyy kaikki ennallaan, kun joku jäsen erotetaan? Ei missään nimessä.

¹¹ Erotettu on hengellisesti eristetty seurakunnasta; entiset hengelliset siteet on täysin katkaistu. Tämä koskee sukulaisiakin, myös välittömään perhepiiriin kuuluvia. Vaikka perheenjäsenet tunnustavatkin perhesiteet, niin heillä ei enää ole mitään hengellistä yhteyttä hänen kanssaan. – 1. Sam. 28:6; Sananl. 15:8, 9.

12. Mitä muutoksia saattaisi tapahtua hengellisen kanssakäymisen suhteen, kun joku perheenjäsen erotetaan?

¹² Se merkitsee muutoksia siihen hengelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on saattanut vallita kodissa. Esimerkiksi kun aviomies on erotettu, hänen vaimonsa ja lapsensa eivät tunne miellyttäväksi tilannetta, jos hän johtaa perhetutkistelua Raamatusta tai Raamatun lukemista ja pitää rukousta. Jos hän haluaa esittää rukouksen esimerkiksi aterialla, niin hänellä on oikeus tehdä siten omassa kodissaan. Mutta he voivat esittää ääneti oman rukouksensa Jumalalle. (Sananl. 28:9; Ps. 119:145, 146) Entä jos kodissa oleva erotettu haluaa olla läsnä, kun perhe lukee yhdessä Raamattua tai pitää raamatuntutkistelua? Toiset voivat antaa hänen olla läsnä kuuntelemassa, jos hän ei yritä opettaa heitä tai esittää uskonnollisia ajatuksiaan.

13. Miten vanhemmat kohtelisivat kodissa olevaa erotettua lasta?

¹³ Jos alaikäinen lapsi on erotettu, niin vanhemmat silti pitävät huolen hänen aineellisten tarpeittensa täyttämisestä ja antavat hänelle moraalista valmennusta ja kuria. He eivät johtaisi raamatuntutkistelua suoraan lapselle, niin että hän ottaisi siihen osaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei häntä vaadittaisi olemaan läsnä perhetutkistelussa. Ja he voisivat kiinnittää huomiota sellaisiin Raamatun osiin tai sellaisiin kristillisiin julkaisuihin, jotka sisältävät hänen tarvitsemiaan neuvoja. (Sananl. 1:8–19; 6:20–22; 29:17; Ef. 6:4) He voivat vaatia häntä lähtemään mukaansa ja istumaan heidän kanssaan kristillisissä kokouksissa siinä toivossa, että hän suhtautuisi vakavasti raamatullisiin neuvoihin.

14, 15. Miten pitäisi suhtautua erotetun isän tai äidin muuttamiseen takaisin kotiin?

¹⁴ Mutta entä jos lähiomainen, esimerkiksi poika tai isä tai äiti, joka ei asu samassa kodissa, erotetaan ja hän sitten haluaa muuttaa takaisin sinne? Perhe voisi ratkaista, mitä se tekee, olosuhteiden mukaan.a

¹⁵ Esimerkiksi erotettu isä tai äiti saattaa olla sairas eikä enää kykene huolehtimaan itsestään taloudellisesti tai ruumiillisesti. Kristityillä lapsilla on raamatullinen ja moraalinen velvoitus auttaa. (1. Tim. 5:8) Mahdollisesti näyttää tarpeelliselta tuoda isä tai äiti kotiin, joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Tai saattaa näyttää viisaalta järjestää hänet hoidettavaksi paikkaan, missä on sairaanhoitohenkilökuntaa mutta missä häntä täytyisi käydä katsomassa. Se mitä tällaisessa tilanteessa tehdään, saattaa riippua eri seikoista, esimerkiksi isän tai äidin todellisista tarpeista, hänen asenteestaan ja siitä, miten huolestunut perheenpää on huonekuntansa hengellisestä hyvinvoinnista.

16, 17. a) Miten vanhemmat saattaisivat suhtautua siihen mahdollisuuteen, että erotettu lapsi muuttaisi takaisin kotiin? b) Mitä voimme oppia tämän suhteen tuhlaajapoikavertauksesta?

¹⁶ Sama voisi pitää paikkansa myös lapsesta, joka oli lähtenyt kotoa mutta joka on nyt erotettu tai eronnut. Joskus kristityt vanhemmat ovat ottaneet joksikin aikaa takaisin kotiin erotetun lapsen, joka on tullut fyysisesti tai tunne-elämältään sairaaksi. Mutta vanhemmat voivat kussakin tapauksessa punnita vallitsevia olosuhteita. Onko erotettu poika tullut omillaan toimeen eikä kykene nyt tulemaan? Vai haluaako hän muuttaa takaisin pääasiassa siksi, että elämä olisi helpompaa? Miten on hänen moraalinsa ja asenteensa laita? Tuoko hän ”hapatusta” kotiin? – Gal. 5:9.

¹⁷ Jeesuksen esittämässä tuhlaajapoikavertauksessa isä juoksi kotiin palaavaa poikaansa vastaan ja sitten hyväksyi hänet. Kun isä näki pojan säälittävän tilan, hän reagoi siihen luonnollisella isällisellä kiinnostuksella. Me voimme kuitenkin huomata, ettei poika tuonut kotiinsa porttoja eikä aikonut jatkaa syntistä elämäänsä isänsä kodissa. Ei, vaan hän ilmaisi sydämestä lähtevää katumusta ja oli todennäköisesti päättänyt palata viettääkseen puhdasta elämää. – Luuk. 15:11–32.

EROTETUT SUKULAISET JOTKA EIVÄT ASU KOTONA

18, 19. a) Miten kristittyjen pitäisi suhtautua seurustelemiseen erotettujen sukulaisten kanssa, jotka eivät kuulu välittömään perhepiiriin? b) Miksi tällainen asenne on sopiva? (2. Tim. 2:19)

¹⁸ Toinen tilanne, jota meidän tarvitsee tarkastella, koskee erotettua tai eronnutta sukulaista, joka ei kuulu välittömään perhepiiriin tai asu kristityn kodissa. Veri- tai avioliittositeet muodostavat edelleen sellaiseen henkilöön yhteyden, ja siksi saattaa olla jossain määrin tarpeellista huolehtia välttämättömistä perheasioista. Tilanne ei ole kuitenkaan sama, kuin jos hän asuisi samassa kodissa, missä yhteydenpitoa ja keskustelua ei voitaisi välttää. Meidän tulisi pitää selvästi mielessämme Raamatun henkeytetty neuvo: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne . . . , älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Kor. 5:11.

¹⁹ Niin ollen kristittyjen, jotka ovat kodin ulkopuolella asuvan erotetun sukulaisia, pitäisi pyrkiä välttämään tarpeetonta seurustelua ja pitämään liiketoimetkin mahdollisimman vähäisinä. Tämän menettelyn järkevyys käy ilmeiseksi sen tietämisestä, mitä on tapahtunut, kun sukulaiset ovat omaksuneet erheellisen näkökannan: ’Vaikka hänet on erotettu, me olemme sukulaisia ja voimme kohdella häntä samalla tavoin kuin aikaisemminkin.’ Eräältä alueelta on tullut tällainen tieto:

”Eräs henkilö, joka erotettiin, oli sukua suunnilleen kolmasosalle seurakuntaa. Kaikki hänen sukulaisensa jatkoivat seurustelemista hänen kanssaan.”

Ja muuan erittäin arvostettu kristitty vanhin kirjoittaa:

”Meidän alueellamme jotkut erotetut, joilla on paljon omaisia, on otettu vastaan suuriäänisesti ja kädenpuristuksin, kun he ovat saapuneet valtakunnansalin, eteisaulaan (vaikka he tiesivät erotetun edelleen elävän moraalittomasti). Olen syvästi sitä mieltä, että niiden, jotka on erotettu, tulee nähdä, että Jehova ja hänen kansansa vihaavat heidän menettelyään ja että heidän pitäisi tuntea todella tarvitsevansa aitoa katumusta. Mikä auttaa näitä erotettuja muuttumaan, kun koko heidän suuri sukunsa, joka tietää heidän menettelyistään, lausuu heidät jatkuvasti tervetulleiksi?”

20, 21. Miksi meidän tulee olla varovaisia, kun on kysymys erotetuista sukulaisista? (2. Tim. 2:22)

²⁰ Ensimmäiselläkin vuosisadalla on täytynyt olla seurakuntia, joissa oli paljon sukulaisia. Mutta kun joku erotettiin, pitikö kaikkien sukulaisten käyttäytyä tavanomaisesti, kunhan he eivät vain keskustelleet raamatullisista asioista erotetun kanssa? Ei. Muutoin seurakunta ei olisi todella noudattanut käskyä: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” – 1. Kor. 5:13.

²¹ Suuri varovaisuus on tarpeen, jottei henkilön asemaa erotettuna synnintekijänä jätettäisi huomioon ottamatta eikä vähäteltäisi. Kuten Koorahin pojat hyvin osoittivat, meidän täytyy ennen kaikkea olla uskollisia Jehovalle ja hänen teokraattiselle järjestelylleen. Me voimme olla varmoja siitä, että kun me pidämme voimassa hänen mittapuitaan ja seurustelemme mieluummin hänen järjestäytyneen kansansa kanssa kuin väärintekijöiden kanssa, niin me saamme hänen suojeluksensa ja siunauksensa. – Ps. 84:11–13.

SEURANPITOTILAISUUDET JA EROTETUT SUKULAISET

22. Miksi perhetilaisuudet saattavat aiheuttaa erikoisongelmia erotettujen sukulaisten suhteen?

²² Tavallisesti sukulaiset nauttivat usein yhdessä aterioita, lähtevät retkille, tapaavat perheittäin toisiaan tai järjestävät muita seuranpitotilaisuuksia. Mutta kun joku on katumatta harjoittanut syntiä ja kun hänet on täytynyt erottaa, hän saattaa aiheuttaa vaikeuksia kristityille sukulaisilleen tällaisten tilaisuuksien ollessa kysymyksessä. Vaikka he ymmärtävät, että he ovat edelleen hänen sukulaisiaan, he eivät halua jättää huomioon ottamatta Paavalin ohjetta, että uskollisten kristittyjen pitäisi ’lakata seurustelemasta’ erotetun synnintekijän kanssa.

23. Millainen olisi tilanne, kun on kysymys erotetusta sukulaisesta ja kristillisistä vihkiäisistä?

²³ Ei ole aihetta odottaa mitään sääntöä sen suhteen, voivatko perheenjäsenet olla tilaisuuksissa, joissa erotettu sukulainen saattaisi olla läsnä. Se asianomaisten tulee ratkaista Paavalin neuvon mukaisesti. (1. Kor. 5:11) Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että jos erotettu aikoo olla jossakin tilaisuudessa, johon kutsutaan sellaisia todistajia, jotka eivät ole sukulaisia, niin se saattaa hyvin vaikuttaa siihen mitä toiset tekevät. Esimerkiksi kristitty pari saatettaisiin vihkiä avioliittoon valtakunnansalissa. Jos erotettu sukulainen tulee valtakunnansaliin vihkimistilaisuuteen, hän ei ilmeisestikään voisi olla mukana morsiusseurueessa siellä eikä ”luovuttaa” morsianta. Entä sitten, jos järjestetään hääateria tai muuta tarjoamista? Se voi olla miellyttävä seurustelutilaisuus niin kuin se, jossa Jeesus oli läsnä Kaanassa. (Joh. 2:1, 2) Mutta sallitaanko erotetun sukulaisen tulla sellaiseen tai kutsutaanko hänet jopa sinne? Jos hän aikoisi olla siellä läsnä, monet kristityt, ovatpa he sukulaisia tai eivät, saattaisivat päätellä, ettei heidän pitäisi olla siellä syömässä ja seurustelemassa hänen kanssaan niiden ohjeiden perusteella, jotka Paavali esitti 1. Korinttolaiskirjeen 5:11:ssä.

24. Millaisesta seurasta uskolliset kristityt voivat eniten iloita? (Sananl. 18:24)

²⁴ Kristityt siis eivät ehkä joskus tunne voivansa suvaita erotetun tai eronneen sukulaisen läsnäoloa jossakin tilaisuudessa, jossa perheenjäsenet normaalisti olisivat. Silti kristityt voivat iloita seurakunnan uskollisten jäsenten seurasta ja muistaa Jeesuksen sanat: ”Joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” – Mark. 3:35.

25, 26. Millainen tilanne vallitsisi hautajaisten suhteen, jos erotettu sukulainen kuolee?

²⁵ Tosiasia on, että kun kristitty lankeaa syntiin ja kun hänet täytyy erottaa, hän menettää paljon: hyväksytyn asemansa Jumalan edessä, jäsenyyden kristittyjen muodostamassa onnellisessa seurakunnassa ja miellyttävän toveruuden veljien kanssa, mukaan luettuna suuri osa siitä seurasta, josta hän oli nauttinut kristittyjen sukulaistensa parissa. (1. Piet. 2:17) Hänen aiheuttamansa murhe saattaa jäädä hänen jälkeensäkin.

²⁶ Jos hän kuolisi erotettuna ollessaan, hänen hautajaisjärjestelynsä saattaisivat aiheuttaa ongelman. Hänen kristityt sukulaisensa ehkä haluaisivat, että valtakunnansalissa pidettäisiin puhe, jos se on paikallinen tapa. Mutta se ei olisi sopivaa seurakunnasta erotetulle. Jos hän olisi antanut todisteen katumuksesta ja halusta saada Jumalan anteeksianto, esimerkiksi lopettamalla synnin harjoittamisen ja käymällä kristillisissä kokouksissa, niin jonkun veljen omatunto voisi sallia hänen pitää raamatullisen puheen surutalossa tai haudalla. Sellaiset raamatulliset esitykset kuolleitten tilasta ovat todistuksena epäuskoisille tai lohdutuksena sukulaisille. Mutta jos erotettu olisi edelleen kannattanut vääriä opetuksia tai käyttäytynyt jumalattomalla tavalla, niin ei sellainenkaan puhe olisi sopiva. – 2. Joh. 9–11.

OPPIMISTA MEILLE KAIKILLE

27. Miten meidän pitäisi suhtautua Jumalan tuomioihin?

²⁷ Meidän kaikkien täytyy ymmärtää, että vain Jehovan tuomiolla on merkitystä. (Sananl. 29:26) Se pitää paikkansa vihattavista tavoista, sillä Raamattu osoittaa, että Jumala kauhistuu niitä. (Sananl. 6:16–19) Mutta se pitää paikkansa myös hänen yksilöihin kohdistamastaan tuomiosta. Jehovan sana sanoo selvästi, etteivät ”epävanhurskaat”, ”lihan tekoja” harjoittavat, peri hänen valtakuntaansa. (1. Kor. 6:9, 10; Gal. 5:19–21) Sellaisilla ei ole sijaa taivaassa eivätkä he sovellu Valtakunnan maallisillekaan alueille. Niinpä jokaisen, joka haluaa pysyä Jumalan puhtaassa järjestössä nykyään, täytyy täyttää Hänen mittapuunsa. Jumala ei yksinkertaisesti salli ”hapatuksen” jäädä turmelevaksi vaikutukseksi hänen pyhän kansansa keskuuteen. – 1. Kor. 5:6–13.

28. Miten erottamista koskeva asia saattaa panna uskollisuutemme koetukselle?

²⁸ On luonnollista, että jos lähiomainen erotetaan, niin inhimilliset tunteet voivat asettaa meille suuren koetuksen. Tunteet ja perhesiteet ovat erittäin voimakkaita vanhempien ja heidän lastensa välillä, ja ne ovat myös voimakkaita silloin, kun aviopuoliso erotetaan. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että loppujen lopuksi me emme tuota hyötyä kenellekään emmekä miellytä Jumalaa, jos tunteiden vuoksi jätämme huomioon ottamatta Hänen viisaan neuvonsa ja opastuksensa. Meidän täytyy ilmaista täysi luottamuksemme Jumalan teiden täydelliseen vanhurskauteen, myös siihen hänen järjestelyynsä, että katumattomat väärintekijät erotetaan. Jos me pysymme uskollisina Jumalalle ja seurakunnalle, väärintekijä saattaa ajan mittaan ottaa sen opikseen, katua ja päästä takaisin seurakuntaan. Tapahtuupa niin tai ei, me voimme saada lohdutusta ja voimaa siitä, mitä Daavid sanoi elämänsä lopulla:

”Kaikki hänen (Jumalan) tuomiopäätöksensä ovat edessäni; . . . Ja maksakoon Jehova minulle takaisin vanhurskauteni mukaan, minun puhtauteni mukaan hänen silmiensä edessä. Uskollisen kanssa sinä toimit uskollisesti; moitteetonta, väkevää sinä kohtelet moitteettomasti; sille, joka pysyttelee puhtaana, sinä osoittaudut puhtaaksi, . . . Ja nöyrät sinä pelastat.” – 2. Sam. 22:23–28, UM.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 28]

Erotettu isä saattaa tarvita huolenpitoa kristittyjen lasten kodissa

[Kuva s. 29]

Tuhlaajapoika ei palannut kotiin jatkamaan syntistä elämäntapaansa, vaan hän oli katuva. Hänen isänsä hyväksyi hänet takaisin