Kuri joka voi tuottaa rauhaisaa hedelmää

”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – HEPREALAISILLE 12:11.

 1, 2. a) Mitä Jumala rakkaudellisesti antaa Heprealaiskirjeen 12:9–11:n mukaan? b) Mikä on yksi esimerkki kurista, ja millainen lopputulos siitä voi olla?

PALAUTAPA mieleesi lapsuutesi päivät. Voitko muistaa vanhempiesi kurittaneen sinua? Useimmat meistä voivat. Apostoli Paavali käytti tätä kuvauksena puhuessaan Jumalan antamasta kurituksesta, kuten luemme Heprealaiskirjeen 12:9–11:stä.

² Jumala saattaa antaa isällistä kuritusta, joka voi vaikuttaa hengelliseen elämäämme, monella eri tavalla. Yksi tapa on hänen järjestelynsä poistaa kristillisestä seurakunnasta sellainen, joka ei enää halua elää tai suostu elämään Jumalan mittapuiden mukaan. Se, jota rangaistaan tai kuritetaan näin voimakkaasti, saattaa katua ja kääntyä. Tämän tapahtumasarjan aikana myös uskollisista koostuva seurakunta saa kuria siinä, että se oppii Jumalan korkeisiin mittapuihin mukautumisen tärkeyden. – 1. Timoteukselle 1:20.

 3. Miten jotkut reagoivat erottamisajatukseen?

³ ’Mutta eikö ole ankaraa ensin poistaa joku seurakunnasta ja sitten kieltäytyä puhumasta hänen kanssaan?’ joku saattaa kysyä. Tällainen näkemys tuli esiin äskeisessä oikeusjutussa, joka koski muuatta Jehovan todistaja -vanhempien kasvattamaa naista. Hänen vanhempansa oli erotettu seurakunnasta. Häntä itseään ei ollut erotettu, mutta hän erosi omasta tahdostaan kirjoittamalla kirjeen, jossa hän ilmoitti vetäytyvänsä pois seurakunnasta. Niinpä seurakunnalle vain ilmoitettiin, ettei hän ollut enää Jehovan todistaja. Hän muutti pois, mutta palasi vuosia myöhemmin takaisin ja havaitsi, etteivät paikalliset Jehovan todistajat olleet kanssakäymisissä hänen kanssaan. Niinpä hän veti asian oikeuteen. Mikä oli lopputulos, ja miten tämä voisi vaikuttaa sinuun? Ymmärtääksemme asian oikein tarkastelkaamme, mitä Raamattu sanoo siihen liittyvästä aiheesta, nimittäin seurakunnasta erottamisesta.

Miksi näin luja asenne?

 4. Mitä toisinaan tapahtuu joillekuille seurakunnassa oleville? (Galatalaisille 6:1; Juudas 23)

⁴ Useimmat tosi kristityt kannattavat uskollisesti Jumalaa ja hänen vanhurskaita lakejaan. (1. Tessalonikalaisille 1:2–7; Heprealaisille 6:10) Toisinaan joku kuitenkin poikkeaa totuuden tieltä. Hän saattaa esimerkiksi kristittyjen vanhinten antamasta avusta huolimatta rikkoa paatuneesti Jumalan lakeja. Tai hän saattaa hylätä uskon opettamalla väärää oppia tai eroamalla seurakunnasta. Mitä sellaisessa tapauksessa pitäisi tehdä? Tällaista tapahtui jopa silloin, kun apostolit olivat vielä elossa; katsokaamme siis, mitä he kirjoittivat tästä asiasta.

 5, 6. a) Mitä viisaita neuvoja meillä on siitä, miten tulisi toimia niiden suhteen, jotka tekevät vakavia syntejä eivätkä kadu? (Matteus 18:17) b) Mitä kysymyksiä eteemme nousee?

⁵ Kun eräs korinttolainen mies harjoitti katumatta moraalittomuutta, Paavali kehotti seurakuntaa: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” (1. Korinttolaisille 5:11–13) Samoin piti suhtautua luopioihin, esimerkiksi sellaiseen kuin Hymeneus: ”Hylkää lahkoa edistävä ihminen ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon jälkeen, koska tiedät, että sellainen on kääntynyt pois tieltä ja tekee syntiä.” (Tiitukselle 3:10, 11; 1. Timoteukselle 1:19, 20) Tällainen karttaminen olisi sopivaa myös jokaisen sellaisen suhteen, joka hylkää seurakunnan: ”He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme. Mutta he lähtivät, jotta ilmenisi, että kaikki eivät ole meidän kaltaisiamme.” – 1. Johannes 2:18, 19.

⁶ On toivottavaa, että tällainen henkilö katuu, niin että hänet voidaan hyväksyä takaisin seurakuntaan. (Apostolien teot 3:19) Mutta saavatko kristityt sillä välin olla jossain määrin hänen seurassaan, vai onko tarpeen karttaa häntä täysin? Jos on, niin miksi?

Katkaistako yhteydet täysin?

 7. Miten käytöksemme synnintekijää kohtaan on erilaista sen mukaan, kumpaan kahdesta ryhmästä hän kuuluu?

⁷ Kristityt eivät eristäydy toisista ihmisistä. Me olemme aivan normaalisti tekemisissä naapureiden, työtovereiden, koulutovereiden ja muiden kanssa ja annamme heille todistusta, vaikka jotkut heistä olisivatkin ’haureellisia, ahneita, kiristäjiä tai epäjumalanpalvelijoita’. Paavali kirjoitti, että me emme voi pysyä heistä täysin erossa, sillä ’muutoinhan meidän pitäisi lähteä pois maailmasta’. Hän kuitenkin neuvoi, että sellaiseen ”veljeen”, joka eli tuolla tavalla, piti suhtautua eri tavalla: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka [on palannut sellaisiin elintapoihin] – –, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Korinttolaisille 5:9–11; Markus 2:13–17.

 8. Minkä neuvon apostoli Johannes antoi karttamisesta?

⁸ Apostoli Johanneksen kirjoituksista me löydämme samanlaisen neuvon, joka korostaa sitä, miten täydellisesti kristittyjen täytyy karttaa sellaisia: ”Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle eikä pysy Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa. – – Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä. Sillä joka sanoo hänelle tervehdyksen [kreikaksi khaiʹro], on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa.”a – 2. Johannes 9–11.

 9, 10. a) Mitä Israelissa tapahtui katumattomille lainrikkojille ja miksi? b) Miltä erotettuihin katumattomiin synnintekijöihin suhtautumista koskevan nykyisen järjestelyn pitäisi tuntua meistä? (2. Pietari 2:20–22)

⁹ Miksi näin lujaa asennetta on sopivaa noudattaa myös nykyään? Harkitsehan sitä, miten ankaraa erottautumista Jumalan Israelille antama laki vaati. Usein jos oli kyse vakavasta asiasta, tahallaan lakia rikkoneet teloitettiin. (3. Mooseksen kirja 20:10; 4. Mooseksen kirja 15:30, 31) Kun näin tapahtui, eivät toiset – eivät edes sukulaiset – voineet enää puhua kuolleen lainrikkojan kanssa. (3. Mooseksen kirja 19:1–4; 5. Mooseksen kirja 13:1–5; 17:1–7) Vaikka silloiset uskolliset israelilaiset olivat tavallisia ihmisiä, joilla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin, niin he tiesivät, että Jumala on oikeudenmukainen ja rakkaudellinen ja että hänen lakinsa suojeli heidän moraalista ja hengellistä puhtauttaan. Niinpä he saattoivat hyväksyä hänen väärintekijöiden poistamista koskevan järjestelynsä loppujen lopuksi hyvänä ja oikeana järjestelynä. – Job 34:10–12.

¹⁰ Me voimme olla aivan yhtä varmoja, että Jumalan järjestely, jonka mukaan kristityt kieltäytyvät olemasta tekemisissä kenenkään erotetun katumattoman synnintekijän kanssa, suojelee meitä viisaalla tavalla. ”Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin vailla hapatusta.” (1. Korinttolaisille 5:7) Lisäksi kun kristityt karttavat myös seurakunnasta tarkoituksellisesti eronneita, he ovat suojassa mahdollisilta arvostelevilta ja halveksivilta ajatuksilta tai jopa luopionäkemyksiltä. – Heprealaisille 12:15, 16.

Entä sukulaiset?

11, 12. a) Miten Israelissa siteiden katkaiseminen väärintekijään vaikutti hänen sukulaisiinsa? b) Valaise tottelevaisuudesta koituvia hyötyjä.

¹¹ Jumala on varmasti tietoinen siitä, että sen hänen vanhurskaan lakinsa toteuttaminen, joka koskee siteiden katkaisemista väärintekijöihin, käsittää usein sukulaisia ja vaikuttaa heihin. Kuten edellä mainittiin, kun israelilainen väärintekijä teloitettiin, perheenjäsenet eivät voineet enää pitää häneen yhteyttä. Itse asiassa jos poika oli juoppo ja ahmatti, hänen vanhempiensa piti tuoda hänet tuomareiden eteen, ja jos hän ei katunut, vanhempien piti osallistua hänen oikeudenmukaiseen teloittamiseensa ’poistaakseen pahan Israelista’. (5. Mooseksen kirja 21:18–21) Voit hyvin ymmärtää, ettei tämä ollut helppoa heille. Kuvittele myös, miltä väärintekijän veljistä, sisarista tai isovanhemmista on tuntunut. Kuitenkin se, että he asettivat uskollisuuden vanhurskasta Jumalaansa kohtaan perheenjäsenten välisen kiintymyksen edelle, saattoi säästää heidän henkensä.

¹² Palauta mieleesi Koorah, joka johti kapinaa sitä vastaan, että Jumala käytti Moosesta johtoasemassa. Täydellisessä oikeudenmukaisuudessaan Jehova katsoi, että Koorahin oli kuoltava. Mutta kaikkia uskollisia neuvottiin: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta älkääkä koskeko mihinkään, mikä on heidän, ettette tuhoutuisi kaikkien heidän syntiensä tähden.” Ne sukulaiset, jotka eivät ottaneet vastaan Jumalan varoitusta, kuolivat kapinoitsijoiden kanssa. Mutta jotkut Koorahin sukulaisista valitsivat viisaasti uskollisuuden Jehovaa kohtaan, mikä säästi heidän henkensä, ja he saivat siunauksia myöhemmin. – 4. Mooseksen kirja 16:16–33; 26:9–11; 2. Aikakirja 20:19.

13. Miten uskolliset kristityt suhtautuvat, jos läheinen perheenjäsen erotetaan tai jos hän itse eroaa seurakunnasta?

¹³ Kristillisestä seurakunnasta eristäminen ei merkitse välitöntä kuolemaa, joten perhesiteet pysyvät ennallaan. Niinpä mies, joka on erotettu tai itse eronnut seurakunnasta, saattaa yhä asua kotona kristityn vaimonsa ja uskollisten lastensa kanssa. Kunnioitus Jumalan tuomioita ja seurakunnan toimenpiteitä kohtaan saa vaimon ja lapset tunnustamaan sen, että mies on menettelytavallaan muuttanut heidän välillään vallinnutta hengellistä sidettä. Mutta koska hänen erottamisensa ei katkaise verisiteitä eikä aviosuhdetta, niin normaali perheenjäsenten välinen kiintymys ja kanssakäyminen voi jatkua.

14. Minkä jumalallisen neuvon tulisi vaikuttaa siihen, miten paljon olemme tekemisissä välittömän perhepiirin ulkopuolella elävän erotetun tai eronneen sukulaisen kanssa?

¹⁴ Tilanne on erilainen, jos erotettu tai eronnut sukulainen asuu poissa kotoa välittömän perhepiirin ulkopuolella. Saattaa olla mahdollista, että tuon sukulaisen kanssa ei tarvitse olla juuri lainkaan tekemisissä. Ja jos jotkin perheasiat vaatisivatkin yhteydenottoa, niin se rajoitettaisiin epäilemättä mahdollisimman vähiin sopusoinnussa seuraavan jumalallisen periaatteen kanssa: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne [tai on syyllistynyt johonkin muuhun törkeään syntiin] – –, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Korinttolaisille 5:11.

15. Miten sukulaiset voivat hallita tunteittensa vaikutuksen sellaisessa tapauksessa? (Psalmi 15:1–5; Markus 10:29, 30)

¹⁵ On ymmärrettävää, että tämä voi olla vaikeaa tunne- ja perhesiteiden vuoksi, esimerkiksi sen rakkauden vuoksi, jota isovanhemmat tuntevat lapsenlapsiinsa. Tämä on kuitenkin Jumalalle osoitettavan uskollisuuden koetus, kuten sivulla 26 mainittu sisar kertoi. Jokainen, joka tuntee erotetun sukulaisen tällä tavalla tuottamaa surua ja tuskaa, voi saada lohtua ja kannustusta joidenkuiden Koorahin sukulaisten esimerkistä. – Psalmi 84:11–13.b

Oikeuden päätös

16–18. Mikä päätös tehtiin aiemmin mainitussa oikeusjutussa, ja minkä lausunnon tuomioistuin lisäksi esitti?

¹⁶ Sinua ehkä kiinnostaa tietää, mikä oli sen oikeusjutun lopputulos, jonka aikaisemmin mainittu nainen pani vireille loukkaannuttuaan siitä, etteivät hänen entiset tuttavansa enää olleet kanssakäymisissä hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän päätti hylätä uskon ja erota seurakunnasta.

¹⁷ Ennen tapauksen varsinaista käsittelyä eräs Yhdysvaltain aluetuomioistuin teki ennakkoon päätöksen häntä vastaan. Tuo päätös perustui siihen ajatukseen, etteivät tuomioistuimet sekaannu kirkkojen kurinpidollisiin toimiin. Nainen valitti ylempään oikeusasteeseen. Liittovaltion muutoksenhakutuomioistuimen yksimielinen päätösc pohjautui (Yhdysvaltain perustuslain) ensimmäisen lisäyksen suomien vapauksien laajemmille perusteluille: ”Koska [seurakunnasta poistetun] karttaminen kuuluu osana Jehovan todistajien uskoon, niin meidän mielestämme Yhdysvaltain perustuslain suoma mahdollisuus ’harjoittaa vapaasti’ uskontoa – – estää sen, että [hänen] kanta[nsa] voisi voittaa. Vastaajilla on perustuslain suojaama etuoikeus harjoittaa tällaista karttamista. Tämän mukaisesti me vahvistamme” aluetuomioistuimen aiemman päätöksen.

¹⁸ Tuomioistuimen lausunto jatkui: ”Jehovan todistajat harjoittavat karttamista Raamatun kanonisen tekstin tulkintansa mukaisesti, eikä meillä ole vapautta tulkita sitä uudelleen – –. Vastaajilla on oikeus toimia vapaasti uskonnollisten käsitystensä mukaisesti – –. Tuomioistuimet eivät yleensä tarkastele lähemmin jonkin kirkon jäsenten (tai entisten jäsenten) välisiä suhteita. Kirkoille suodaan laaja toimintavapaus kurin antamisessa jäsenilleen tai entisille jäsenilleen. Olemme yhtä mieltä [Yhdysvaltain korkeimman oikeuden entisen] tuomari[n] Jacksonin kanssa siitä, että ’uskonnolliset toiminnot, jotka koskevat vain uskon jäseniä, ovat ja niiden tulisi olla vapaita – niin lähes täydellisen vapaita kuin jokin vain voi olla’. – – Sen kirkon jäsenet, jonka [hän] päätti hylätä, ovat tulleet siihen tulokseen, etteivät he enää halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Meidän mielestämme heillä on vapaus päättää toimia siten.”

19, 20. Miksi seurakunnan yhteydestä eristetty henkilö ei voi saada siitä tuomioistuimessa vahingonkorvausta?

¹⁹ Muutoksenhakutuomioistuin tunnusti, että vaikka nainen oli mielestään joutunut kärsimään sen vuoksi, etteivät hänen entiset tuttavansa halunneet olla kanssakäymisissä hänen kanssaan, ”niin jos hänen sallittaisiin saada vahingonkorvausta henkisistä tai tunneperäisistä kärsimyksistä, se rajoittaisi perustuslain vastaisesti Jehovan todistajien oikeutta harjoittaa vapaasti uskontoa – –. Perustuslain takaama uskonnon vapaa harjoittaminen edellyttää yhteiskunnan suvaitsevan sentapaisia vahinkoja, joita [hän] on joutunut kärsimään, maksamisen arvoisena hintana siitä, että kaikille kansalaisille voidaan turvata oikeus harjoittaa erilaista uskontoa.” Tämä päätös on jossain mielessä saanut vielä enemmän painoa kuin mikä sillä oli sitä esitettäessä. Miten niin? Nainen pyysi myöhemmin maan korkeinta oikeutta käsittelemään asiaa ja mahdollisesti kumoamaan häntä vastaan tehdyn päätöksen. Mutta marraskuussa 1987 Yhdysvaltain korkein oikeus kieltäytyi tekemästä sitä.

²⁰ Tässä tärkeässä jutussa tehtiin siis päätös siitä, että erotettu tai eronnut henkilö ei voi saada oikeusistuimessa vahingonkorvausta Jehovan todistajilta sen vuoksi, että hänen seuraansa kartetaan.d Koska seurakunta noudatti niitä täydellisiä käskyjä, jotka me kaikki voimme lukea Jumalan sanasta, ja sovelsi tuota Sanaa, tällainen ihminen on omalla toiminnallaan aiheuttanut itselleen menetyksen.

Kuria josta monet hyötyvät

21. Miksi erottamiseen suhtautumisessa tarvitaan tasapainoa?

²¹ Kuullessaan erottamisesta joillakuilla ulkopuolisilla on taipumus tuntea myötätuntoa väärintekijää kohtaan, joka ei voi enää olla kanssakäymisissä kristillisen seurakunnan jäsenten kanssa. Mutta kohdistetaanko sellainen sympatia väärään henkilöön? Harkitsehan, millaista hyötyä väärintekijä ja muut voivat saada.

22, 23. Valaise esimerkein sitä, miten tärkeää ja arvokasta on totella Jumalaa erotettuihin suhtautumisessamme.

²² Esimerkiksi sivulla 26 esitettiin Lynetten ajatuksia hänen päätöksestään ’lopettaa täysin kaikki yhteydenpito’ erotetun sisarensa Margaretin kanssa. Hän ja hänen kristityt sukulaisensa ’uskoivat Jehovan tien olevan paras’. Ja niin se onkin!

²³ Lynetten sisar kertoi hänelle myöhemmin: ’Jos olisit suhtautunut erottamiseen kevyesti, niin en varmasti olisi ryhtynyt toimiin takaisin ottamista silmällä pitäen yhtä nopeasti kuin nyt ryhdyin. Se, että siteet omaisiin ja läheinen yhteys seurakuntaan katkesivat täysin, aikaansai voimakkaan halun katua. Tajusin todella, miten väärä menettelytapani oli ollut ja miten vakavaa oli kääntää selkänsä Jehovalle.’

24. Miten erään sisaren reaktio erottamiseen vaikutti häneen ja toisiin?

²⁴ Eräässä toisessa tapauksessa Laurie-nimisen naisen vanhemmat erotettiin. Hän kuitenkin kertoo: ’Yhteydenpito heihin ei koskaan lakannut vaan ennemminkin lisääntyi. Kun aikaa kului, tulin yhä laimeammaksi. Lopulta en enää käynyt edes kokouksissa.’ Sitten hän luki Vartiotorneissa 1.11. ja 15.11.1981 julkaistun aineiston, jossa korostettiin 1. Korinttolaiskirjeen 5:11–13:n ja Johanneksen 2. kirjeen 9–11:n neuvoja. ”Aivan kuin sisälläni olisi syttynyt valo”, hän kirjoittaa. ’Tiesin, että minun täytyisi tehdä joitakin muutoksia. Ymmärrän nyt paremmin Matteuksen 10:34–36:n merkityksen. Perheeni jäsenten ei ollut helppo sulattaa päätöstäni, sillä viisivuotias lapseni on ainoa poika perheessä, ja he rakastavat häntä suuresti.’ Toivottavasti sellaisen yhteydenpidon menettäminen koskettaa näiden vanhempien sydäntä samalla tavalla, kuin se kosketti Margaretin sydäntä. Tähän liittynyt kuritus auttoi kuitenkin Laurieta: ’Teen jälleen kenttäpalvelusta. Muutokseni on lujittanut avioliittoani ja perhettäni ja myös minua itseäni.’

25. Millainen näkemys eräällä takaisin otetulla oli Jumalan antamasta kurituksesta?

²⁵ Harkitsehan myös sellaisen henkilön tunteita, joka on ollut erotettu mutta otettu myöhemmin takaisin. Sandi kirjoitti: ’Haluaisin kiittää teitä [edellä mainituista] erittäin hyödyllisistä ja opettavaisista kirjoituksista, jotka käsittelivät ojennusta ja erottamista. Olen onnellinen havaitessani Jehovan rakastavan kansaansa niin paljon, että hän huolehtii järjestönsä puhtaana pysymisestä. Sen tekeminen, mikä ulkopuolisista voi tuntua ankaralta, on sekä välttämätöntä että todella rakkaudellista. Olen kiitollinen siitä, että taivaallinen Isämme on rakastava ja anteeksiantavainen Jumala.’

26. Millaista vanhurskasta hedelmää voi olla tuloksena kurituksen vastaanottamisesta? (Psalmi 94:10, 12)

²⁶ Jumalamme, joka vaatii, että katumaton väärintekijä tulee erottaa seurakunnasta, osoittaa siis myös rakkaudellisesti, että synnintekijä voidaan ottaa takaisin seurakuntaan, jos hän katuu ja kääntyy. (Eronnut henkilö voi samalla tavoin pyytää päästä jälleen takaisin seurakuntaan.) Sen jälkeen häneen rakkautensa vahvistavat kristityt voivat lohduttaa häntä. (2. Korinttolaisille 2:5–11; 7:8–13) Paavalin sanat ovat selvästikin todet: ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Heprealaisille 12:11.

[Alaviitteet]

Muistettavia kohtia

◻ Millä tavoin erottaminen voi olla tapa kurittaa?

◻ Miksi kristityn käytös erotettuja kohtaan eroaa hänen käytöksestään maailmassa olevia synnintekijöitä kohtaan?

◻ Mikä Raamatun ohje tulisi pitää mielessä, jos sukulainen erotetaan?

◻ Mihin johtopäätökseen muutoksenhakutuomioistuin tuli erään eronneen henkilön oikeuteen viemässä asiassa?

◻ Mitä voimme oppia niistä muutamista erottamista koskevista mielipiteistä, joita kirjoituksessa kerrottiin?

[Huomioteksti s. 26]

”Kaiken yhteydenpidon täydellinen lopettaminen [erotetun sisareni] Margaretin kanssa koetteli uskollisuuttamme Jehovan järjestelyä kohtaan. Se antoi perheellemme tilaisuuden osoittaa, että me todella uskomme Jehovan tien olevan paras.” – Lynette.

[Tekstiruutu s. 30]

Mikä vaikutus on seurakunnan yhteydestä erottamisella?

Englantilainen historioitsija Edward Gibbon kirjoitti erottamisen oikeutuksesta ja siitä, mikä vaikutus sillä oli lähempänä apostolista aikaa:

”Jokaisella yhteisöllä on epäilemättä oikeus sulkea pois yhteydestään ja antamistaan eduista kaikki ne jäsenet, jotka hylkäävät yleisellä hyväksymyksellä vahvistetut säännökset tai rikkovat niitä vastaan. – – Seurakunnasta erottamisen seuraukset olivat luonteeltaan sekä ajallisia [maallisia] että hengellisiä. Kristitty, jota vastaan tuomio langetettiin, ei saanut lainkaan osallistua uskollisten kanssa palvontaan. Sekä uskonnolliset että yksityiset ystävyyssiteet purettiin.”