Me kohoamme siivillemme kuin kotkat
MILTÄ tuntuu miehestä, joka on elänyt viisi vuotta natsien keskitysleireissä? Onko hän lannistunut? Katkera? Kostonhaluinen?
Niin oudolta kuin se ehkä vaikuttaakin, eräs tällainen mies kirjoitti: ”Se rikastutti elämääni enemmän kuin olisin koskaan osannut toivoa.” Miksi hänestä tuntui siltä? Hän selitti: ”Löysin turvan Korkeimman siipien suojasta ja koin, miten profeetta Jesajan sanat täyttyivät: ’Jehovaan toivonsa panevat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivilleen kuin kotkat. He – – vaeltavat eivätkä väsy.’” (Jesaja 40:31.)
Tällä kristityllä miehellä, jonka ruumis sai osakseen hirvittävintä kohtelua, mitä kuvitella saattaa, oli henki, joka kuvaannollisesti kohosi ylöspäin, henki jota natsien raakuus ei pystynyt nujertamaan. Daavidin tavoin hän löysi turvan Jumalan ”siipien” suojasta (Psalmit 57:1). Tämä kristitty käytti profeetta Jesajan vertausta ja rinnasti hengellisen voimansa taivaalla yhä korkeammalle kohoavan kotkan voimaan.
Tuntuuko sinusta koskaan siltä, kuin ongelmat painaisivat sinut maahan asti? Epäilemättä sinäkin haluaisit löytää turvan Korkeimman siipien suojasta, ’kohota siivillesi kuin kotka’. Jotta ymmärtäisimme, miten se on mahdollista, on hyvä tietää jotakin kotkasta, jota Raamatussa käytetään paljon vertauskuvana.
Kotkalipun alla
Kaikista niistä linnuista, joita entisaikojen ihmiset tarkkailivat, ehkä juuri kotkaa ihailtiin eniten sen voiman ja majesteettisen lennon vuoksi. Monet muinaiset armeijat, muun muassa Babylonian, Persian ja Rooman armeijat, marssivat kotkaa kuvaavan lipun alla. Näin oli myös Kyyros Suuren armeijan laita. Raamatussa ennustettiin, että tämä Persian kuningas olisi kuin idästä tuleva petolintu, joka söisi Babylonian maailmanvallan (Jesaja 45:1; 46:11). Kaksisataa vuotta profetian kirjoittamisen jälkeen Kyyroksen sotajoukot, joiden taistelulipuissa oli kotkia, syöksyivät Babylonin kaupunkiin kuin saaliinsa kimppuun kiitävä kotka.
Myöhempinä aikoina ovat sotureista esimerkiksi Kaarle Suuri ja Napoleon sekä maista muun muassa Yhdysvallat ja Saksa valinneet niin ikään kotkan vertauskuvakseen. Israelilaisia kiellettiin osoittamasta palvovaa kunnioitusta kotkan tai minkään muun luodun kuvia kohtaan (2. Mooseksen kirja 20:4, 5). Raamatunkirjoittajat viittasivat kuitenkin kotkan ominaispiirteisiin havainnollistaakseen sanomaansa. Niinpä kotka, Raamatussa useimmin mainittu lintu, on vertauskuva esimerkiksi viisaudesta, Jumalan suojeluksesta ja nopeudesta.
Kotkan silmä
Kotkan tarkka näkö on aina ollut tarumainen. Vaikka maakotka painaa harvoin viittä kiloa enempää, sen silmä on suurempi kuin ihmisen silmä ja sen näkö paljon tarkempi. Kuvaillessaan Jobille kotkan kykyä etsiä ruokansa Jehova itse sanoi: ”Kauas etäisyyteen katselevat sen silmät.” (Job 39:27, 29.) Alice Parmelee kertoo Raamatun lintuja käsittelevässä kirjassaan, että ”kerran eräs kotka havaitsi viiden kilometrin päästä kuolleen kalan, joka kellui järven pinnalla, ja syöksyi viistosti täsmälleen oikeaan paikkaan. Kotka ei ainoastaan kyennyt näkemään pientä kohdetta paljon kauempaa kuin ihminen kykenee, vaan se myös piti siinä katseensa herkeämättä koko viisikilometrisen syöksynsä ajan.” (All the Birds of the Bible.)
Tarkan näkönsä vuoksi kotka on sopiva vertauskuva viisaudesta, yhdestä Jehovan pääominaisuudesta (vrt. Hesekiel 1:10; Ilmestys 4:7). Miksi? Viisautta on se, että näkee ennalta kaiken sen seuraukset, mitä saatamme tehdä (Sananlaskut 22:3). Koska kotka pystyy näkemään hyvin pitkän matkan päähän, se voi havaita vaaran kaukaa ja ryhtyä varotoimiin, aivan niin kuin Jeesuksen kuvauksen ymmärtäväinen mies, joka näki ennalta, että myrskyjä voi tulla, ja rakensi talonsa kalliolle (Matteus 7:24, 25). On kiinnostavaa, että espanjan kielessä kotka merkitsee ihmisestä puhuttaessa ymmärtäväistä tai tarkkanäköistä.
Jos sinulla on joskus tilaisuus nähdä kotka läheltä, pane merkille, miten se käyttää silmiään. Se ei luo sinuun mitään pikaista silmäystä, vaan näyttää tutkivan jokaisen yksityiskohdan ulkomuodossasi. Samoin viisas mies erittelee asian huolellisesti ennen kuin tekee päätöksensä, sen sijaan että hän luottaisi vaistoonsa tai tunteisiinsa (Sananlaskut 28:26). Kotkan tarkka näkö tekee siitä sopivan vertauskuvan viisauden jumalisesta ominaisuudesta, mutta raamatunkirjoittajat käyttävät vertauskuvana myös sen mahtavaa lentoa.
”Kotkan tie taivaalla”
”Kotkan tie taivaalla” herättää huomiota niin sen nopeuden kuin sen lennon ilmeisen vaivattomuudenkin vuoksi – se ei kulje valmista reittiä eikä jätä taakseen jälkiä (Sananlaskut 30:19). Kotkan nopeuteen viitataan Valituslaulujen 4:19:ssä, missä babylonialaisia sotilaita kuvaillaan seuraavasti: ”Takaa-ajajamme ovat osoittautuneet taivaiden kotkia nopeammiksi. Vuorilla he ovat kiivaasti ajaneet meitä takaa.” Kun taivaalla kaarteleva kotka saa näkyviinsä saaliin, se supistaa siipensä ja lähtee jyrkkään syöksyyn, jonka aikana nopeus voi joidenkin raporttien mukaan kasvaa jopa 130 kilometriin tunnissa. Ei ihme, että Raamatussa kotka on nopeuden synonyymi, etenkin kun on kyse sotajoukosta (2. Samuelin kirja 1:23; Jeremia 4:13; 49:22).
Toisaalta Jesaja viittaa kotkan lennon vaivattomuuteen. ”Jehovaan toivonsa panevat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jesaja 40:31.) Mikä on kotkan kevyen lennon salaisuus? Kohoaminen ei juuri vaadi voimaa, sillä kotka käyttää hyväkseen nousevia lämpimiä ilmavirtauksia. Niitä ei voi nähdä, mutta kotka on taitava niiden löytämisessä. Kun sellainen on löytynyt, kotka levittää siipensä ja pyrstönsä ja kaartelee lämminilmapatsaassa, joka nostaa sen yhä korkeammalle. Kun riittävä korkeus on saavutettu, se liitää seuraavaan ilmavirtaukseen, jossa sama toistuu. Tällä tavoin kotka voi pysyä ilmassa tuntikausia niin että energiaa kuluu äärimmäisen vähän.
Israelissa kotkat ovat tavanomainen näky, varsinkin hautavajoamassa, joka ulottuu Esjon-Geberistä Punaisenmeren rannoilta pohjoiseen Daniin. Erityisen paljon niitä näkee keväisin ja syksyisin, kun ne siirtyvät paikasta toiseen. Joinakin vuosina on laskettu lähes 100 000 kotkaa. Kun aamuaurinko on lämmittänyt ilman, hautavajoamaa reunustavien kallioiden yllä voi nähdä lentelemässä satoja petolintuja.
Kotkan vaivaton lento on kaunis kuvaus siitä, miten Jehovan voima voi nostaa meidät ylös hengellisesti ja henkisesti, niin että pystymme jatkamaan työtämme. Samoin kuin ei kotkakaan voi kohota korkeuksiin omalla voimallaan, niin emme mekään selviydy, jos luotamme omiin kykyihimme. ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua”, selitti apostoli Paavali (Filippiläisille 4:13). Aivan kuin kotka, joka lakkaamatta etsii näkymättömiä nousevia ilmavirtauksia, me ’pyydämme jatkuvasti’ Jehovan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa rukoilemalla palavasti (Luukas 11:9, 13).
Liikkuvat kotkat löytävät noita ilmavirtauksia usein tarkkailemalla muita petolintuja. Luonnontieteilijä D. R. Mackintosh kertoi, että erään kerran nähtiin 250 kotkan ja korppikotkan kaartelevan ylöspäin samassa ilmavirtauksessa. Kristityt voivat nykyään samaten oppia turvautumaan Jehovan voimaan jäljittelemällä toisten jumalisten palvelijoiden uskollista esimerkkiä (vrt. 1. Korinttilaisille 11:1).
Kotkan siipien suojassa
Kotkan elämän vaarallisimpia kausia on aika, jolloin se opettelee lentämään. Siinä yrityksessä on moni menehtynyt. Nuori Israelin kansakuntakin oli vaarassa lähdettyään Egyptistä. Siksi Jehovan sanat israelilaisille osuivat juuri kohdalleen: ”Te itse olette nähneet, mitä tein egyptiläisille kantaakseni teitä kotkansiivillä ja tuodakseni teidät luokseni.” (2. Mooseksen kirja 19:4.) Kotkien kerrotaan kantaneen nuorta lintua hetken selässään, jottei poikanen murskaantuisi ensimmäisillä lentoyrityksillään. G. R. Driver on kommentoinut näitä raportteja: ”[Raamatun] kuvaus ei ole siis pelkkää mielikuvituksen lentoa vaan perustuu tosiasioihin.” (Palestine Exploration Quarterly.)
Kotkat ovat esimerkillisiä vanhempia toisellakin tapaa. Paitsi että ne huolehtivat poikasen aterioista säännöllisesti, äitilintu myös paloittelee huolellisesti lihan, jonka koiraslintu tuo pesään, jotta kotkanpoikanen saa sen nielaistua. Koska niiden pesät on tavallisesti rakennettu kallioille tai korkeisiin puihin, nuoret linnut ovat luonnonvoimien armoilla (Job 39:27, 28). Raamatun maille tyypillinen auringonpaahde voisi tappaa poikasen, elleivät vanhemmat pitäisi siitä huolta. Täysikasvuinen kotka levittää siipensä, toisinaan tuntikausiksi kerrallaan, varjostaakseen pientä poikastaan.
On siksi hyvin sopivaa, että kotkan siivet ovat Raamatussa vertauskuva Jumalan suojeluksesta. 5. Mooseksen kirjan 32:9–12:ssa kuvaillaan, miten Jehova suojeli israelilaisia erämaavaelluksen aikana: ”Sillä Jehovan osuutena on hänen kansansa, Jaakob on hänen perimänsä jako-osa. Hän löysi hänet erämaasta ja tyhjältä, ulvovalta aavikolta. Niin hän asettui hänen ympärilleen, huolehti hänestä, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Niin kuin kotka kiihottaa pesuettaan lentoon, liitelee lentokykyisten poikastensa yllä, levittää siipensä, ottaa ne, kantaa niitä siipisulillaan, Jehova yksin johdatteli häntä.” Jehova antaa meille saman rakkaudellisen suojan, jos luotamme häneen.
Pakotie
Joskus ongelmien edessä voimme huomata toivovamme, että voisimme lentää pois kaikkien vaikeuksiemme luota. Juuri tältä tuntui Daavidista. (Vrt. Psalmit 55:6, 7.) Mutta vaikka Jehova on luvannut auttaa meitä, kun kohtaamme koettelemuksia ja kärsimyksiä tässä järjestelmässä, hän ei lupaa, että välttyisimme niiltä kokonaan. Raamattu vakuuttaa meille: ”Teitä ei ole kohdannut muu kiusaus kuin se, mikä on yleistä ihmisille. Mutta Jumala on uskollinen, eikä hän anna kiusata teitä yli kestokykynne, vaan kiusauksen ohella hän valmistaa myös poispääsytien voidaksenne kestää sen.” (1. Korinttilaisille 10:13.)
”Poispääsytiehen” eli ”pakotiehen” (Kuningas Jaakon käännös) sisältyy se, että opimme luottamaan Jehovaan. Tämän huomasi Max Liebster, jonka ajatuksia lainattiin kirjoituksen alussa. Keskitysleirivuosinaan hän oppi tuntemaan Jehovan ja luottamaan häneen. Kuten Max huomasi, Jehova vahvistaa meitä Sanansa, henkensä ja järjestönsä välityksellä. Leireissäkin Jehovan todistajat hakeutuivat uskonveljien seuraan ja tarjosivat heille hengellistä apua esittämällä ajatuksia Raamatusta ja jakamalla keskenään kaiken saatavilla olevan raamatullisen kirjallisuuden. Ja kuten uskolliset elossa säilyneet ovat todistaneet kerran toisensa jälkeen, Jehova todella vahvisti heitä. ”Pyysin Jehovalta jatkuvasti apua”, Max selittää, ”ja hänen henkensä tuki minua.”
Onpa meillä millainen koettelemus tahansa, mekin voimme luottaa Jumalan pyhään henkeen, kunhan vain pyydämme sitä jatkuvasti (Matteus 7:7–11). Kun tämä ”voima, joka ylittää tavanomaisen”, vahvistaa meitä, me kohoamme, sen sijaan että lyyhistyisimme ongelmiemme alle. Vaellamme jatkuvasti Jehovan teitä emmekä väsy. Me kohoamme siivillemme kuin kotkat. (2. Korinttilaisille 4:7; Jesaja 40:31.)
[Huomioteksti s. 10]
Se ei luo sinuun mitään pikaista silmäystä
[Kuvan lähdemerkintä s. 9]
Cortesía de GREFA
[Kuvan lähdemerkintä s. 10]
Cortesía de Zoo de Madrid