DOMINIKAANINEN TASAVALTA
Hellittämättömyys johtaa huojennukseen
Arvostelukykyisiä palveluksessa
Rafael Pared, joka palvelee Betelissä vaimonsa Francian kanssa, aloitti kenttäpalveluksen 18-vuotiaana vuonna 1957. Hänen lähtiessään saarnaamaan salainen poliisi seurasi häntä ja etsi tilaisuutta pidättää hänet ja hänen kanssaan olevat. Rafael muistelee: ”Joskus meidän piti livahtaa sivukaduille ja kujille ja hyppiä aitojen yli, jottemme olisi jääneet kiinni.” Andrea Almánzar selittää, miten hän ja muut pyrkivät välttämään pidätyksen: ”Meidän piti olla arvostelukykyisiä. Kun olimme saarnanneet yhdessä talossa, jätimme väliin kymmenen taloa ennen kuin menimme seuraavalle ovelle.”
Viimeinkin huojennusta!
Vuonna 1959 Trujillo oli ollut vallassa lähes 30 vuotta, mutta poliittinen ilmapiiri oli muuttumassa. Maanpaossa olevat dominikaanilaiset yrittivät jälleen 14. kesäkuuta 1959 tunkeutua maahan syöstäkseen hänet vallasta. Yritys nujerrettiin, ja salaliittolaiset joko tapettiin tai vangittiin. Yhä useammista Trujillon vihollisista alkoi kuitenkin tuntua, ettei hänen hallintonsa ollut voittamaton, joten he voimistivat vastarintaa.
Katolisen kirkon papisto oli tehnyt Trujillon kanssa yhteistyötä vuosikausia, mutta 25. tammikuuta 1960 se lähetti seurakuntiin paimenkirjeen, jossa kritisoitiin maassa tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia. Dominikaanilainen historiantutkija Bernardo Vega selittää: ”Kesäkuun 1959 hyökkäys ja siinä mukana olleiden eliminoiminen sekä myöhemmin maan salaisen vastarintaliikkeen tukahduttaminen lisäsivät kirkon paineita ottaa Trujilloon ensimmäistä kertaa torjuva kanta.”
On kiinnostavaa, että toukokuussa 1960 Jehovan todistajien toimintaa koskeva kielto poistettiin. Vuosia jatkuneen vainon jälkeen huojennus tuli yllättävältä taholta: Trujillo itse kumosi kiellon riitaannuttuaan katolisen kirkon kanssa.