Nuoret kysyvät:
Miksi juuri minun pitää olla kuopus?
Kuopusta pidetään yleensä perheen ”vauvana”.
”Minä inhoan sitä, että minun täytyy maksaa niistä virheistä, joita vanhemmat sisareni tekivät.”
”Kun isoveljelläni on ongelmia, hän hakkaa minua.”
”OLEN nuorin viidestä lapsesta”, kirjoittaa Lilia, ”eikä se ole herkkua. Jään paljosta paitsi, koska kukaan ei halua ’vauvaa’ vaivoikseen. Veljeni ja sisareni inhoavat minun kaitsemistani, ja tunnen aina olevani vain taakaksi. Joskus minusta tuntuu, kuin olisin ainoa lapsi, koska minun täytyy olla niin paljon yksin.”
Faye oli nuorin neljästä lapsesta. Hän muistelee: ”Vanhempani uskoivat aina sisaruksiani ennemmin kuin minua. Sisaruksillani oli myös omat ystävänsä. Aloin karttaa toisia.”
Oletko sinä perheesi kuopus? Silloin sinulla voi olla samanlaisia valituksen aiheita. Toisista saattaa olla huvittavaa kuulla, että olet perheen ”vauva”, mutta sinusta, joka olet tuo kuopus, ei asiassa ehkä ole mitään nauramista.
Kuopuksena olon haitat
Tuntuuko sinusta esimerkiksi siltä, että vanhempia sisaruksiasi onnistaa poikkeuksetta? Sinulla voi olla hyvät syyt ajatella näin. Raamatullisina aikoina esikoinen oli ainutlaatuisen suositussa asemassa; kuopus jäi toiseksi, kun oli kyse joistakin eduista ja tehtävistä (vrt. 1. Mooseksen kirja 25:31; 43:33). Vielä nykyäänkin vanhemmat tuntuvat odottavan paljon vanhimmalta lapseltaan. Se ei johdu siitä, että he rakastaisivat häntä enemmän kuin muita lapsiaan, mutta koska hän on toisia vanhempi, hänelle ehkä annetaan vastuu huolehtia nuoremmista sisaruksistaan. Hän kasvaa ensimmäisenä, ja siitä syystä hän usein saa monenlaisia kadehdittavia etuja ja vapauksia.
Kuopusta sen sijaan pidetään yleensä perheen ”vauvana”, ja vanhemmat voivat suorastaan hukuttaa hänet hellyyteensä. Eräs nainen muistelee lapsuuttaan Seymour V. Reitin kirjassa Sibling Rivalry: ”Olin perheen kuopus. – – Minua hemmoteltiin ja hoivattiin melko lailla, ja vanhemmatkin lapset olivat siinä mukana. Tietysti se oli minusta mukavaa, mutta luulen kyllä, että se hidasti kasvuani jonkin verran. Voi olla, että se esti minua kypsymästä ja oppimasta kohtaamaan haasteita.”
Vanhempasi voivat myös mennä liiallisuuksiin yrittäessään suojella sinua. Ehkäpä he antavat vanhempien sisarustesi lähteä ulos ystäviensä kanssa mutta vaativat sinua pysymään kotona – tai tulemaan takaisin niin aikaisin, että sinusta voi olla yhtä tyhjän kanssa mennä ulos ensinkään.
Kuopuksena joudut ehkä lisäksi monien epäedullisten vertailujen kohteeksi. ”Silloin kun olen suututtanut vanhempani tai vain tehnyt jotain typerää kotona, he sanovat: ’Alan ei tee noin’ tai ’Mikset voi siivota huonettasi niin kuin Alan?’” napisee 16-vuotias Karl. Ja jos jossakussa sisaruksistasi oli annos kapinallista sinun iässäsi, niin pidä varasi! Vanhempasi voivat tosissaan yrittää estää historiaa toistamasta itseään. ”Minä inhoan sitä, että minun täytyy maksaa niistä virheistä, joita vanhemmat sisareni tekivät”, valittaa muuan tyttö. ”Vain siksi, että sisareni lainasi autoa ja meni johonkin, mihin hänen ei olisi pitänyt mennä, minä en saa autoa lainaksi!”
Taistelu sisarusten kanssa
Suurin valituksen aiheesi voi kuitenkin olla se, miten sisaruksesi kohtelevat sinua. He eivät kenties kunnioita lainkaan yksityisyyttäsi tai henkilökohtaisia tavaroitasi. He voivat härnätä sinua jatkuvasti tai tehdä sinusta omien virheittensä syntipukin. ”Kun isoveljelläni on ongelmia, hän hakkaa minua”, valittaa eräs nuori poika.
Nuori Susannah on ymmärtänyt, mitä tällaisten sisarusten välisten yhteenottojen takana useimmiten on. Hän sanoo: ”Luulen, että monissa taisteluissa on kyse vain vallasta ja siitä, kenellä on oikeus mihinkin.” On aivan luonnollista kaivata vanhempien kiintymystä, tunnustusta ja hyväksyntää. Koska heidän on kuitenkin lähes mahdotonta kohdella yhtäläisesti kaikkia lapsiaan, nämä saattavat ottaa yhteen ja kantaa kaunaa toisilleen. Patriarkka Jaakob ”rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiansa”. Miten hänen veljensä suhtautuivat siihen? He ”vihasivat – – häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti”. (1. Mooseksen kirja 37:3, 4.) Kuopuksena sinäkin voit saada vanhemmiltasi enemmän huomiota ja hellyyttä osaksesi, ja siinä tapauksessa sisaruksesi voivat suhtautua sinuun vihamielisesti. ”Minusta tuntui, että nuorempi sisareni sai kaiken haluamansa”, sanoo Roseanna-niminen teini-ikäinen esikoinen. ”Tajusin olevani hänelle mustasukkainen.”
Edut
Kuopuksena olemisessa on kuitenkin monia etuja. Vanhempasi tulevat ehkä taloudellisesti paremmin toimeen nyt kuin saadessaan ensimmäiset lapsensa. Siksi saat kenties nauttia sellaisista eduista, esimerkiksi omasta huoneesta, joita sisaruksillasi ei ollut sinun iässäsi. Ja vaikka jotkut nuoret eivät haluakaan pitää käytettyjä vaatteita, ovat vanhemmilta sisaruksilta perityt vaatteet ehkä rikastuttaneet vaatekomeroasi niin että se on suurempi kuin joillakin ystävilläsi!
Toinen hyöty on se kokemus, jota vanhempasi ovat saaneet lastenkasvatuksessa (vrt. Heprealaisille 5:14). Vanhempia veljiäsi ja sisariasi kasvattaessaan vanhempasi ovat joutuneet opettelemaan vanhempina olemista. Tekemistään virheistä viisastuneina he saattavat olla nyt rentoutuneempia ja rauhallisemmalla mielellä omassa osassaan eivätkä ole niin taipuvaisia vaatimaan kohtuuttomia. Sinulla voi olla sellaista vapautta, jota sisaruksillasi ei sinun iässäsi ollut.
Jo sekin, että sinulla on vanhempia veljiä ja sisaria, on etu. Kun muistamme, miten vihamielisesti sisarukset usein suhtautuvat toisiinsa, sinun on ehkä vaikea uskoa sitä. Harvoin sisarukset kuitenkaan todella vihaavat toinen toistaan. Eräs 13-vuotias tyttö myöntääkin: ”Isoveljeni on koko ajan kiusaamassa minua. Mutta syvällä sisimmässäni rakastan häntä hyvin paljon.” Vanhemmat sisaruksesi voivat tarjota sinulle ystävyyttä, toveruutta ja neuvoja. He voivat jopa antaa sinulle hyvän toimintamallin, varsinkin jos he ovat Jumalaa pelkääviä. Oletko aloittamassa lukion? Isoveljesi voi auttaa sinua sopeutumaan. Oletko vihdoin saanut vanhemmiltasi luvan ehostaa itseäsi? Ehkäpä isosiskosi voi näyttää sinulle, miten se tapahtuu.
Kirjassa Sibling Rivalry huomautetaan lisäksi kiinnostavasti: ”Nuorimmat lapset – – ovat yleensä ystävällisempiä ja seurallisempia kuin esikoiset tai keskimmäiset lapset ja ovat suositumpia muiden lasten keskuudessa. Koska he ovat tottuneet työskentelemään ja olemaan tekemisissä monenikäisten kanssa, he ovat mukavia ystäviä kodin ulkopuolella.”
Käännä tilanne parhaaksesi
Vieläkö sinusta tuntuu siltä, että kuopukset jäävät jostain paitsi? Sinusta voi olla mielenkiintoista kuulla, että esikoiset ja keskimmäiset lapset valittavat usein suureen ääneen sitä, että heidän osansa se vasta traaginen onkin! Sen vuoksi tärkeää ei olekaan se, missä kohti sukupuuta satut olemaan, vaan se, kuinka paljon ponnistelet soveltaaksesi Raamatun periaatteita.
Jos sinusta esimerkiksi tuntuu siltä, että vanhempasi huolehtivat sinusta liikaa, keskustele asiasta heidän kanssaan kypsällä tavalla. ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu.” (Sananlaskut 15:22.) Olemalla ”rauhaisa” ja ”järkevä” voit neuvotella ja tehdä ehdotuksia sopivista kompromisseista – sen sijaan että purnaisit heti kun asiat eivät mene sinun haluamallasi tavalla (Jaakob 3:17, 18). Jos sinulta evätään etu, joka on annettu sisaruksillesi, älä ala kiukutella. Osoita olevasi vastuuntuntoinen ja kyvykäs tekemällä parhaasi mitä tahansa tehtäviä vanhempasi sinulle antavatkin (vrt. Luukas 16:10).
Raamatun periaatteet auttavat sinua myös säilyttämään rauhan sisarustesi kanssa. Kaipaatko yksityisyyttä? Sovella silloin kultaista sääntöä ja kunnioita heidän yksityisyyttään ja tavaroitaan (Matteus 7:12). Inhoatko sitä, että sinua härnätään? Osoita siis sisaruksiasi kohtaan ”kunniaa” äläkä sinkoa ensimmäistä loukkausta (Roomalaisille 12:10). Harmittaako sinua, koska sinusta tuntuu, että he laiminlyövät sinua tai jättävät sinut huomiotta? Älä luovuta eristäytymällä. ”Aja oma asiasi” heidän kanssaan keskustelemalla tyynesti ja kypsästi (Sananlaskut 25:9, UM). Monesti on vain opittava antamaan anteeksi (Efesolaisille 4:32; Kolossalaisille 3:13; 1. Pietari 4:8). Jos sinusta kuitenkin tuntuu siltä, että veljesi tai sisaresi todella loukkaa sinua fyysisesti tai sanallisesti, kerro tilanteesta vanhemmillesi. Ainoastaan silloin he voivat täyttää vastuunsa huolehtia lastensa ”mielenohjauksesta” (Efesolaisille 6:4).
Kuopuksena oleminen ei tosiaankaan tee sinusta välttämättä ”vauvaa”, eikä sen tarvitse ehkäistä tunneperäistä tai hengellistä kasvuasi. Nuorimmaisena voit kehittää myötäelämisen kykyä, epäitsekkyyttä, halukkuutta jakaa omastasi, taitoa tulla toimeen toisten kanssa – läksyjä joista sinulle on hyötyä tulevina vuosina.
[Kuva s. 23]
”Miksi minut jätetään kaikesta hauskasta paitsi?”