-
Elämäntapa joka johtaa onneenVartiotorni 1976 | 15. helmikuuta
-
-
virvoittimia, ja sitten hän esittää ystävällisen kutsun: ”Tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. . . . Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä . . . niin teidän sielunne saa elää.” – Jes. 55:1–3.
Tällainen elämäntapa johtaa onneen!
-
-
’Syöminen ja juominen Jumalan kunniaksi’Vartiotorni 1976 | 15. helmikuuta
-
-
’Syöminen ja juominen Jumalan kunniaksi’
LUOJAMME, Jehova Jumala, voidaan ja tulisi ottaa huomioon elämän jokapäiväisissäkin toimissa. Kristityille annettu henkeytetty kehotus kuuluu: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Mutta miten Jumalaa voidaan kunnioittaa eli kirkastaa tällaisissa tavallisissa elämän asioissa kuin syömisessä ja juomisessa?
Kristityn syömisen ja juomisen ei ensinnäkään pitäisi loukata toisten omaatuntoa eikä antaa aihetta kompastumiseen. Joillakin seuduilla ihmiset halveksivat esimerkiksi niitä, jotka syövät tiettyjä lihalajeja tai nauttivat alkoholipitoisia juoma. Kristityn ei tule jättää täysin huomioon ottamatta sen yhdyskunnan omantunnontarkkuutta, jossa hän asuu. Hänen tulee olla myös hyvin huomaavainen toisten uskovien omantunnontarkkuutta kohtaan. Hän ei halua tehdä vaikeammaksi toisille tosi palvonnan hyväksymistä tai uskollisuuden säilyttämistä Jumalaa kohtaan. Siitä syystä apostoli Paavali suositteli: ”On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.” – Room. 14:21.
Kun kristitty pidättyy tekemästä, mitä hänellä on oikeus tehdä tässä asiassa, niin hän kirkastaa Jumalaa. Miten? Hän ilmaisee rakkautta ja syvää huomaavaisuutta lähimmäisiään kohtaan eikä etsi omaa etuaan vaan heidän. (1. Kor. 10:24) Hän osoittaa, että Hänen koko elämänsä keskittyy Jumalan tarkoituksen mukaisesti toisten auttamiseen saamaan Jumalan hyväksyntä. Halu kirkastaa Jehova Jumalaa estää kristittyä myös tulemasta kohtuuttomaksi syömisessään ja juomisessaan. Jos hän olisi kohtuuton, niin hän tylsyttäisi aistejaan ja menettäisi henkisen valppautensa sekä aikaan saamisen halun. Hän voisi liiallisella juomisella saatta itsensä helposti naurunalaiseksi. Raamatun sananlasku esittää sen näin: ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.” (Sananl. 20:1) Sen sijaan, että alkoholin vaikutuksen alainen ihminen kirkastaisi Jumalaa, hän on taipuvainen hillittömään melunpitoon ja mielettömiin sanoihin ja tekoihin, jotka aiheuttavat sen, että häntä halveksitaan. Hän häpäisee Jumalaa, juuri Häntä, jota hän väittää edustavansa Hänen palvelijanaan.
Mutta kohtuullisuus ruoassa ja juomassa on kuitenkin vain yksi piirre syömistä ja juomista koskevassa Jumalan laissa. Ehkä joku ei syyllisty ylensyömiseen tai kohtuuttomaan juomiseen, mutta hän ei ehkä silti kirkasta Jumalaa. Tämä ilmenee apostoli Paavalin Timoteukselle kirjoittamista sanoista: ”Henkeytetty ilmaisu sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta, kun he kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmaisuihin ja demonien opetuksiin, valheenpuhujien ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on kuin poltinraudalla merkitty, jotka . . . käskevät karttamaan ruokia, jotka Jumala loi niiden kiittäen nautittavaksi, joilla on uskoa ja jotka tuntevat täsmällisesti totuuden. Tämä johtuu siitä, että kaikki Jumalan luoma on hyvää, eikä mikään ole hylättävää, jos se otetaan vastaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja sitä koskeva rukous pyhittävät sen.” – 1. Tim. 4:1–5.
Pane merkille, että uskonnolliset säädökset, jotka kieltävät eräät ruoat, ovat itse asiassa todistus
-