-
Jumalattomien ilo on lyhytaikainenVartiotorni 1965 | 1. heinäkuuta
-
-
meedialaisten ja persialaisten maailmanvallan, edessä. – Dan. 8:3, 4, 20.
12. Kuinka lyhytaikaiseksi Babylonian ilo osoittautui ja miksi?
12 Näin oli lavastus suoritettu. Babylonian valtakauden historia Nebukadnessarin jälkeen oli lyhyt ja myrskyisä ja ulottui vain Nebukadnessarin tyttärenpoikaan asti, jolloin Meedo-Persia kukisti sen vuonna 539 eKr. Vaikka Babylonia tunsikin Juudan kukistuttua olevansa korkealle korotettu ja riemuitsi siitä suuresti, niin tämä riemu osoittautui hyvin lyhytaikaiseksi, sillä Hän, joka asettaa ajat ja aikakaudet, ”tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille”, ja hän oli määrännyt Babylonian herruuden päättymään. – Dan. 4:32.
LOHDUTUS IHMISKUNNALLE
13. a) Mitä lohtua tämä Babylonian historian jakso antaa meille? b) Mikä hallitus, joka on paljon parempi kuin Babylonian muinaisen meedopersialaisen valloittajan hallitus, tuo pysyvän vapautuksen?
13 Vaikka jumalattomuus on nyt maassa vallalla, jopa ihmissuvun olemassaolokin uhattuna ja niitä, jotka ovat Jumalan valtakunnan puolella ja julistavat sitä, vainotaan, me voimme silti olla varmat, että näiden jumalattomien sortajien ilo on kestävä vain hyvin lyhyen ajan. Suuremman Babylonin väärät uskonnolliset opit ovat tänä aikana lisänneet jumalattomuutta ja väkivaltaa, ja Jumalan sana sanoo sen olevan varma merkki, että ne ovat joutumaisillaan hävitettäviksi. Jeesus itse sanoi luetellessaan aikamme monia maailmantapahtumia, mitkä näyttävät jumalattomuuden riemuvoitolta: ”Tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat”, so. ennen kuin jumalattomuus on hävitetty ja ”Ihmisen Pojan” valtakunta vallitsee täydellisesti maata koko ihmiskunnan siunaukseksi. (Matt. 24:30, 34; Ps. 92:8) Tämän hallitsijan Daniel näki unessaan ja hänelle annettiin ”valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa.” – Dan. 7:14.
-
-
Vaatiiko Jehova liian paljon?Vartiotorni 1965 | 1. heinäkuuta
-
-
Vaatiiko Jehova liian paljon?
JOIDENKIN mielestä asia on niin. Muutamat ajattelevat, että kaikissa Jumalan käskyissä pysyminen on hiukan liikaa. ’Jos olen isä tai äiti ja minun on ansaittava elatus perheelleni ja huolehdittava talostani ja jos aion vielä lukea ja tutkia Raamattua säännöllisesti sekä käydä seurakunnan kokouksissa ja käyttää aikaa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen levittämiseen toisten kanssa – niin eikö kaikki tuo ole liikaa?’ saattaa joku sanoa.
Vaatiiko Jehova tosiaan liikaa? Kääntykäämme kristillisyyskysymyksen Auktoriteetin, Herran Jeesuksen Kristuksen, puoleen ja katsokaamme, miten hän katseli asioita. Hän sanoo meille: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon [virvoituksen, Um] sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” – Matt. 11:28–30.
Kun Jeesus Kristus lausui nämä sanat, hän ei kerskannut, vaan vakuutti kuulijoilleen, että he saisivat osakseen oikean kohtelun, jos tulisivat hänen opetuslapsikseen. Hän kuvaili, millainen opettaja hän oli, ettei hän ollut tyrannimainen eikä raaka, vaan ystävällinen. Hänen sanansa olivat kehotus tulemaan hänen luokseen, tämän lempeämielisen opettajan luo. Hänen opetuslapsensa voivat tulla, eikä heidän tarvinnut olla levottomia sen vuoksi, että hän opetti heitä, sillä hän osoitti ymmärtämystä ja kärsivällisyyttä eikä koskaan hallinnut seuraajiaan. Häntä voitiin lähestyä ja heittää taakka Jeesuksen itsensä kannettavaksi. Hän ei ollut niiden uskonnollisten johtajien kaltainen, joille hän sanoi: ”Voi teitäkin, te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!” (Luuk. 11:46) Miten erilaista tulisikaan olemaan Jeesuksen
-