-
Jerusalem – ”suuren Kuninkaan kaupunki”Vartiotorni 1998 | 15. lokakuuta
-
-
Jerusalem – ”suuren Kuninkaan kaupunki”
”Älkää vannoko – – Jerusalemin kautta, koska se on suuren Kuninkaan kaupunki.” (MATTEUS 5:34, 35)
-
-
Jerusalem – ”suuren Kuninkaan kaupunki”Vartiotorni 1998 | 15. lokakuuta
-
-
”Jehovan valtaistuimen” sijaintipaikka
4, 5. Miten Daavid vaikutti siihen, että Jerusalemilla oli avainasema Jumalan tarkoituksen toteutumisessa?
4 Jerusalem tuli 1000-luvulla eaa. tunnetuksi kautta maailman erään turvallisen ja rauhaisan kansakunnan pääkaupunkina. Jehova Jumala järjesti niin, että nuori mies Daavid voideltiin tuon muinaisen kansakunnan – Israelin – kuninkaaksi. Daavid ja hänen kuninkaalliset jälkeläisensä, jotka hallitsivat Jerusalemissa, saivat haltuunsa ”Jehovan kuninkuuden valtaistuimen” eli ”Jehovan valtaistuimen” (1. Aikakirja 28:5; 29:23).
5 Tuo Jumalaa pelkäävä mies Daavid – Juudan heimoa oleva israelilainen – valloitti Jerusalemin epäjumalia palvovilta jebusilaisilta. Kaupunki käsitti silloin vain Siioniksi sanotun kukkulan, mutta tuosta nimestä tuli myöhemmin itse Jerusalemin synonyymi. Aikanaan Daavid siirrätti Israelin kanssa tehdyn Jumalan liiton arkun Jerusalemiin, jossa sitä säilytettiin teltassa. Vuosia aiemmin Jumala oli puhunut profeetalleen Moosekselle tuon pyhän arkun yläpuolella olevasta pilvestä. (2. Mooseksen kirja 25:1, 21, 22; 3. Mooseksen kirja 16:2; 1. Aikakirja 15:1–3.) Arkku oli vertauskuva Jumalan läsnäolosta, sillä Jehova oli Israelin todellinen Kuningas. Siksi voitiin sanoa kahdessa merkityksessä, että Jehova Jumala hallitsi Jerusalemin kaupungista käsin.
6. Mitä Jehova lupasi Daavidista ja Jerusalemista?
6 Jehova lupasi Daavidille, että tämän kuninkaallisen huoneen valtakunnalle, jota Siion eli Jerusalem edusti, ei tulisi loppua. Tämä merkitsi sitä, että Daavidin jälkeläinen perisi oikeuden hallita ikuisesti Jumalan Voideltuna – Messiaana eli Kristuksena.a (Psalmit 132:11–14; Luukas 1:31–33.) Raamatussa paljastetaan myös, että tämä ”Jehovan valtaistuimen” pysyvä perillinen hallitsisi kaikkia kansakuntia, ei vain Jerusalemia (Psalmit 2:6–8; Daniel 7:13, 14).
7. Miten kuningas Daavid edisti puhdasta palvontaa?
7 Yritykset syöstä Jumalan voideltu, kuningas Daavid, vallasta osoittautuivat turhiksi. Sen sijaan viholliskansakuntia alistettiin ja Luvatun maan rajat laajennettiin niin pitkälle kuin oli Jumalan tarkoitus. Daavid käytti tilannetta hyväkseen puhtaan palvonnan edistämiseksi. Ja monissa Daavidin psalmeissa kiitetään Jehovaa Siionin todellisena Kuninkaana. (2. Samuelin kirja 8:1–15; Psalmit 9:1, 11; 24:1, 3, 7–10; 65:1, 2; 68:1, 24, 29; 110:1, 2; 122:1–4.)
8, 9. Miten tosi palvonta laajeni Jerusalemissa kuningas Salomon hallituskaudella?
8 Daavidin pojan Salomon hallituskaudella Jehovan palvonta saavutti uudet mitat. Salomo laajensi Jerusalemia pohjoiseen päin, niin että se käsitti Morian kukkulan (alueen, jolla sijaitsee nykyään Kalliomoskeija). Tälle korkeammalle paikalle hän sai rakentaa suurenmoisen temppelin Jehovan ylistykseksi. Liiton arkku asetettiin tuon temppelin kaikkeinpyhimpään. (1. Kuninkaiden kirja 6:1–38.)
9 Israelin kansakunta iloitsi rauhasta, kun se tuki kokosydämisesti Jehovan palvontaa, jonka keskuspaikkana oli Jerusalem. Tilannetta kuvaillaan Raamatussa kauniisti seuraavin sanoin: ”Juudaa ja Israelia oli paljon, niin paljon kuin on hiekkajyväsiä meren rannalla; he söivät ja joivat ja iloitsivat. – – ja niin hänellä [Salomolla] oli rauha koko alueellaan, yltympäri. Ja Juuda ja Israel asuivat turvassa kukin oman viiniköynnöksensä ja oman viikunapuunsa alla.” (1. Kuninkaiden kirja 4:20, 24, 25.)
10, 11. Miten arkeologia vahvistaa sen, mitä Raamatussa sanotaan Salomon hallituskauden aikaisesta Jerusalemista?
10 Arkeologiset löydöt tukevat tätä kertomusta Salomon menestyksekkäästä hallituskaudesta. Israelin arkeologiaa käsittelevässä kirjassaan professori Yohanan Aharoni sanoo: ”Kuninkaan hoviin kaikilta suunnilta virranneet rikkaudet ja kukoistava kaupankäynti – – saivat aikaan nopean ja huomattavan vallankumouksen jokaisella aineellisen kulttuurin alalla. – – Esinekulttuurissa tapahtunut muutos – – havaitaan paitsi ylellisyysesineissä, myös erityisesti keramiikassa. – – Saviastioiden laatu ja niiden poltossa käytetyt menetelmät paranivat todella merkittävästi.” (The Archaeology of the Land of Israel.)
11 Samaten Jerry M. Landay kirjoitti: ”Salomon alaisuudessa israelilaisten aineellinen kulttuuri kehittyi enemmän 30 vuodessa kuin edeltäneinä 200 vuotena. Löydämme Salomon aikaisista maakerrostumista valtavien rakennelmien raunioita, suuria kaupunkeja massiivisine muureineen, nopeasti nousseita asuinalueita, joilla varakkaiden asumukset ovat hyvin rakennetuissa ryhmissä, sekä todisteita siitä, että savenvalajien teknisessä taidossa ja tuotantomenetelmissä oli tapahtunut huomattavaa edistystä. Löydämme myös kaukaisissa paikoissa valmistettujen, jumalia esittävien ihmiskäden tuotteiden jäännöksiä, merkkejä vilkkaasta kansainvälisestä kaupankäynnistä ja tavaranvaihdosta.” (The House of David.)
Rauhasta autioitukseen
12, 13. Mistä johtui, että tosi palvonnan edistäminen ei jatkunut Jerusalemissa?
12 Jerusalemin kaupungin, Jehovan pyhäkön sijaintipaikan, rauha ja menestys olivat sopivia rukousaiheita. Daavid kirjoitti: ”Pyytäkää rauhaa Jerusalemille. Huolettomia tulevat olemaan sinua rakastavat, oi kaupunki. Jatkukoon rauha vallisi sisäpuolella, huolettomuus asuintorneissasi. Veljieni ja tovereitteni tähden tahdon nyt puhua: ’Olkoon sinussa rauha.’” (Psalmit 122:6–8.) Vaikka Salomolla oli etu rakentaa suurenmoinen temppeli tuohon rauhalliseen kaupunkiin, hän otti lopulta itselleen useita pakanavaimoja. Hänen vanhalla iällään he viettelivät hänet edistämään tuon ajan väärien jumalien palvontaa. Tämä luopumus vaikutti turmelevasti koko kansakuntaan, sillä se riisti siltä ja sen asukkailta aidon rauhan. (1. Kuninkaiden kirja 11:1–8; 14:21–24.)
13 Varhain Salomon pojan Rehabeamin hallituskaudella kymmenen heimoa kapinoi ja muodosti Israelin pohjoisen valtakunnan. Heidän epäjumalanpalvontansa vuoksi Jumala salli Assyrian kukistaa tuon valtakunnan. (1. Kuninkaiden kirja 12:16–30.) Juudan eteläinen kahden heimon valtakunta piti edelleen keskuspaikkanaan Jerusalemia. Mutta aikanaan hekin kääntyivät pois puhtaasta palvonnasta, ja siksi Jumala antoi babylonialaisten tuhota tuon uppiniskaisen kaupungin vuonna 607 eaa. Juutalaiset pakkosiirtolaiset riutuivat 70 vuotta vankeina Babylonissa. Sitten heidän sallittiin Jumalan armosta palata Jerusalemiin ja ennallistaa tosi palvonta. (2. Aikakirja 36:15–21.)
14, 15. Miten Jerusalem sai jälleen avainaseman Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen, mutta mikä oli muuttunut?
14 Raunioituneet rakennukset olivat 70 vuotta kestäneen autiuden jälkeen varmaankin rikkaruohojen vallassa. Jerusalemin muuri oli sortunut, ja kohdissa, joissa ennen oli portteja ja tukitorneja, ammotti nyt suuria aukkoja. Palaavat juutalaiset olivat kuitenkin rohkealla mielellä. He rakensivat alttarin entisen temppelin paikalle ja alkoivat uhrata Jehovalle päivittäisiä teurasuhreja.
15 Tämä oli lupaava alku, mutta tuo ennallistettu Jerusalem ei olisi enää koskaan valtakunnan pääkaupunki, jossa kuningas Daavidin jälkeläinen istuisi valtaistuimella. Sen sijaan juutalaisia hallitsi Babylonin valloittajien nimittämä käskynhaltija, ja heidän piti maksaa veroa persialaisille vallanpitäjilleen (Nehemia 9:34–37). Vaikka Jerusalem oli ”tallattavana”, se oli yhä koko maailmassa ainoa kaupunki, joka oli Jehova Jumalan erikoissuosiossa (Luukas 21:24). Puhtaan palvonnan keskuksena se myös edusti Jumalan oikeutta käyttää suvereeniuttaan maan suhteen kuningas Daavidin jälkeläisen välityksellä.
Väärää uskontoa harjoittavat naapurit vastustavat
16. Miksi Babylonista palanneet juutalaiset lakkasivat jälleenrakentamasta Jerusalemia?
16 Pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin palanneet juutalaiset laskivat pian uuden temppelin perustuksen. Väärää uskontoa harjoittavat naapurit lähettivät kuitenkin Persian kuninkaalle Artakserkseelle panettelukirjeen, jossa he väittivät juutalaisia kapinallisiksi. Artakserkses vuorostaan kielsi enää rakentamasta Jerusalemia. Voit varmaan kuvitella, että jos olisit asunut silloin tuossa kaupungissa, olisit ihmetellyt, mitä tulevaisuus mahtaisi tuoda sille tullessaan. Juutalaiset lakkasivatkin rakentamasta temppeliä ja uppoutuivat omiin materialistisiin pyrkimyksiinsä. (Esra 4:11–24; Haggai 1:2–6.)
17, 18. Millä tavoin Jehova huolehti siitä, että Jerusalem rakennettiin uudelleen?
17 Noin 17 vuotta kansansa paluun jälkeen Jumala herätti profeetat Haggain ja Sakarjan oikaisemaan heidän ajatteluaan. Tämä sai juutalaiset katumaan, ja he ryhtyivät rakentamaan temppeliä uudelleen. Sillä välin Dareios oli noussut Persian kuninkaaksi. Hän vahvisti kuningas Kyyroksen käskyn rakentaa Jerusalemin temppeli uudelleen. Dareios lähetti juutalaisten naapureille kirjeen, jossa hän käski heitä ’pysymään erillään Jerusalemista’ ja tukemaan työtä kuninkaan verovaroista, jotta rakennustyö saataisiin päätökseen. (Esra 6:1–13.)
18 Juutalaiset saivat temppelin valmiiksi 22. vuonna paluunsa jälkeen. Ymmärrettävästi tämä virstanpylväs antoi aiheen suureen ilojuhlaan. Silti Jerusalem ja sen muurit olivat vielä paljolti raunioina. Kaupunki sai tarvitsemaansa huomiota ”käskynhaltija Nehemian ja pappi Esran, jäljentäjän, päivinä” (Nehemia 12:26, 27). Kaikesta päätellen 400-luvun loppuun mennessä eaa. Jerusalem oli rakennettu kokonaan uudelleen yhtenä muinaisen maailman suurista kaupungeista.
Messias ilmaantuu!
19. Miten Messias tunnusti Jerusalemin ainutlaatuisen aseman?
19 Siirrytäänpä kuitenkin joitakin vuosisatoja eteenpäin tapahtumaan, joka on yleismaailmallisesti tärkeä, nimittäin Jeesuksen Kristuksen syntymään. Jehova Jumalan enkeli oli sanonut Jeesuksen neitsytäidille: ”Jehova Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, – – eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luukas 1:32, 33.) Vuosia myöhemmin Jeesus piti kuuluisan vuorisaarnansa. Hän antoi siinä rohkaisua ja neuvoja monista aiheista. Hän muun muassa kehotti kuulijoitaan täyttämään juhlalliset lupauksensa Jumalalle, mutta varomaan antautumasta kevytmieliseen valan vannomiseen. Jeesus sanoi: ”Olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Et saa vannoa panematta täytäntöön, vaan sinun on täytettävä juhlalliset lupauksesi Jehovalle.’ Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko ensinkään, älkää taivaan kautta, koska se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, koska se on hänen jalkojensa alusta, älkääkä Jerusalemin kautta, koska se on suuren Kuninkaan kaupunki.” (Matteus 5:33–35.) On huomionarvoista, että Jeesus tunnusti Jerusalemin ainutlaatuisen aseman, joka sillä oli ollut vuosisatojen ajan. Se oli tosiaan ”suuren Kuninkaan kaupunki”, Jehova Jumalan kaupunki.
20, 21. Mikä dramaattinen muutos tapahtui monien Jerusalemin asukkaiden asenteessa?
20 Lähellä maallisen elämänsä loppua Jeesus esittäytyi Jerusalemin asukkaille heidän asianmukaisesti voideltuna Kuninkaanaan. Tuo sykähdyttävä tapahtuma sai monet huutamaan iloisina: ”Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä! Siunattu on isämme Daavidin tuleva valtakunta!” (Markus 11:1–10; Johannes 12:12–15.)
21 Mutta vajaassa viikossa ihmisjoukot antoivat Jerusalemin uskonnollisten johtajien kääntää heidät Jeesusta vastaan. Jeesus varoitti, että Jerusalemin kaupunki ja koko kansakunta menettäisivät suositun asemansa Jumalan edessä. (Matteus 21:23, 33–45; 22:1–7.) Hän julisti muun muassa seuraavasti: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:37, 38.) Vuoden 33 pesahin aikoihin Jeesuksen vastustajat teloituttivat hänet epäoikeudenmukaisesti Jerusalemin ulkopuolella. Jehova kuitenkin herätti kuolleista Voideltunsa ja kirkasti hänet antamalla hänelle elämän kuolemattomana henkenä taivaallisessa Siionissa, mistä me kaikki voimme hyötyä (Apostolien teot 2:32–36).
22. Mihin monet viittaukset Jerusalemiin ovat soveltuneet Jeesuksen kuoleman jälkeen?
22 Tuosta ajasta eteenpäin useimpien Siionia eli Jerusalemia koskevien täyttymättömien profetioiden voidaan ymmärtää soveltuvan joko taivaallisiin järjestelyihin tai Jeesuksen voideltuihin seuraajiin (Psalmit 2:6–8; 110:1–4, Jesaja 2:2–4; 65:17, 18; Sakarja 12:3; 14:12, 16, 17). Monilla Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitetuilla viittauksilla ”Jerusalemiin” tai ”Siioniin” on selvästikin kuvaannollinen merkitys, eivätkä ne sovellu kirjaimelliseen kaupunkiin tai paikkaan (Galatalaisille 4:26; Heprealaisille 12:22; 1. Pietarin kirje 2:6; Ilmestys 3:12; 14:1; 21:2, 10). Lopullinen todiste siitä, että Jerusalem ei enää ollut ”suuren Kuninkaan kaupunki”, tuli vuonna 70, kun Rooman armeijat autioittivat sen, kuten Daniel ja Jeesus Kristus olivat ennustaneet (Daniel 9:26; Luukas 19:41–44). Eivät raamatunkirjoittajat – sen enempää kuin Jeesus itsekään – ennustaneet, että maallinen Jerusalem ennallistettaisiin jolloinkin myöhemmin siihen Jehova Jumalan erikoissuosioon, jossa se oli kerran ollut (Galatalaisille 4:25; Heprealaisille 13:14).
-
-
Jerusalem – ”suuren Kuninkaan kaupunki”Vartiotorni 1998 | 15. lokakuuta
-
-
älkääkä maan kautta, koska se on hänen jalkojensa alusta, älkääkä Jerusalemin kautta, koska se on suuren Kuninkaan kaupunki.” (Matteus 5:33–35.) On huomionarvoista, että Jeesus tunnusti Jerusalemin ainutlaatuisen aseman, joka sillä oli ollut vuosisatojen ajan. Se oli tosiaan ”suuren Kuninkaan kaupunki”, Jehova Jumalan kaupunki.
-
-
Jerusalem – ”suuren Kuninkaan kaupunki”Vartiotorni 1998 | 15. lokakuuta
-
-
Lopullinen todiste siitä, että Jerusalem ei enää ollut ”suuren Kuninkaan kaupunki”, tuli vuonna 70, kun Rooman armeijat autioittivat sen, kuten Daniel ja Jeesus Kristus olivat ennustaneet (Daniel 9:26; Luukas 19:41–44). Eivät raamatunkirjoittajat – sen enempää kuin Jeesus itsekään – ennustaneet, että maallinen Jerusalem ennallistettaisiin jolloinkin myöhemmin siihen Jehova Jumalan erikoissuosioon, jossa se oli kerran ollut (Galatalaisille 4:25; Heprealaisille 13:14).
-