-
Sanhedrinin eteen, sitten Pilatuksen luoSuurin ihminen joka koskaan on elänyt
-
-
121. luku
Sanhedrinin eteen, sitten Pilatuksen luo
AAMU on valkenemassa. Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolmannen kerran, ja sanhedrinin jäsenet ovat päättäneet pilaoikeudenkäyntinsä ja hajaantuneet. Heti perjantaiaamun sarastaessa he kokoontuvat kuitenkin uudelleen, tällä kertaa sanhedrininsaliinsa. Heidän tarkoituksenaan on todennäköisesti antaa yölliselle oikeudenkäynnille jonkinlainen laillisuuden leima. Kun Jeesus tuodaan heidän eteensä, he sanovat samoin kuin yölläkin: ”Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille.”
”Jos sanoisinkin teille, niin te ette uskoisi sitä”, Jeesus vastaa. ”Sitä paitsi jos kysyisin teiltä, niin te ette vastaisi.” Jeesus kiinnittää kuitenkin rohkeasti huomiota siihen, kuka hän on, sanoen: ”Tästä lähtien Ihmisen Poika on istuva Jumalan voimallisella oikealla puolella.”
”Oletko sinä siis Jumalan Poika?” he kaikki haluavat tietää.
”Te itse sanotte, että minä olen”, Jeesus vastaa.
Näille murha-aikeissa oleville miehille tämä vastaus riittää. He pitävät sitä jumalanpilkkana. ”Miksi me enää todistusta tarvitsemme?” he kysyvät. ”Sillä itse olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.” Niinpä he sitovat Jeesuksen, vievät hänet pois ja luovuttavat hänet roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle.
Juudas, Jeesuksen kavaltaja, on tarkkaillut oikeudenkäyntiä. Kun hän näkee, että Jeesukselle on langetettu tuomio, hän saa tunnonvaivoja. Niinpä hän menee ylipappien ja vanhinten luo palauttamaan 30 hopearahaa ja selittää: ”Tein syntiä, kun kavalsin vanhurskaan veren.”
”Mitä se meille kuuluu? Vastaa siitä itse!” he sanovat tunteettomasti. Niin Juudas viskaa hopearahat temppeliin, menee pois ja yrittää hirttäytyä. Mutta oksa, johon Juudas sitoo köyden, nähtävästi katkeaa, ja hänen ruumiinsa putoaa alla olevaan kivikkoon, missä se halkeaa kahtia.
Ylipapit eivät oikein tiedä, mitä heidän pitäisi tehdä hopearahoille. ”Ei ole luvallista pudottaa niitä pyhään rahastoon”, he päättelevät, ”koska ne ovat veren hinta.” Niinpä neuvoteltuaan yhdessä he ostavat rahalla savenvalajan pellon muukalaisten hautaamista varten. Peltoa aletaan sen vuoksi kutsua ”Veripelloksi”.
On vielä aamuvarhainen, kun Jeesus viedään maaherran palatsiin. Mutta häntä seuranneet juutalaiset kieltäytyvät menemästä sisään, koska he uskovat sellaisen läheisen yhteydenpidon pakanoiden kanssa saastuttavan heidät. Niinpä mukautuakseen heidän ajattelutapaansa Pilatus tulee ulos. ”Minkä syytöksen te esitätte tätä miestä vastaan?” hän kysyy.
”Jos tämä ei olisi väärintekijä, emme olisi luovuttaneet häntä sinulle”, he vastaavat.
Haluten välttää sekaantumasta asiaan Pilatus vastaa: ”Ottakaa hänet itse ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan.”
Paljastaen murhanhimoisen aikeensa juutalaiset väittävät: ”Meidän ei ole lupa tappaa ketään.” Jos he tosiaan tappaisivat Jeesuksen pääsiäisjuhlan aikana, se todennäköisesti aiheuttaisi yleisen mellakan, koska monet pitävät Jeesusta suuressa arvossa. Mutta jos he voivat saada roomalaiset teloittamaan hänet jonkin poliittisen syytöksen nojalla, se on omiaan vapauttamaan heidät vastuusta ihmisten edessä.
Niinpä jättäen mainitsematta aiemman oikeudenkäynnin, jonka kuluessa Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta, uskonnolliset johtajat sepittävät nyt erilaisia syytöksiä. He esittävät kolmiosaisen syytöksen: ”Tämän miehen olemme todenneet [1] villitsevän kansaamme ja [2] kieltävän maksamasta veroja keisarille ja [3] sanovan itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.”
Se syytös, että Jeesus väittää olevansa kuningas, askarruttaa Pilatusta. Sen tähden hän menee jälleen palatsiin, kutsuu Jeesuksen luokseen ja kysyy: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Toisin sanoen: oletko rikkonut lakia julistautumalla keisaria vastustavaksi kuninkaaksi?
Jeesus haluaa tietää, kuinka paljon Pilatus on jo kuullut hänestä, ja niinpä hän kysyy: ”Sanotko sinä tämän omasta aloitteestasi, vai ovatko toiset puhuneet sinulle minusta?”
Pilatus tunnustaa, ettei hän tiedä Jeesuksesta paljonkaan, ja ilmaisee haluavansa saada tietää tosiasiat. ”En suinkaan minä ole juutalainen?” hän sanoo. ”Oma kansasi ja ylipapit luovuttivat sinut minulle. Mitä olet tehnyt?”
Jeesus ei yritä millään tavalla kiertää kuninkuutta koskevaa kysymystä. Vastaus, jonka Jeesus nyt antaa, epäilemättä hämmästyttää Pilatusta. Luukas 22:66 – 23:3; Matteus 27:1–11; Markus 15:1; Johannes 18:28–35; Apostolien teot 1:16–20.
▪ Mitä tarkoitusta varten sanhedrin kokoontuu jälleen aamulla?
▪ Miten Juudas kuolee, ja mitä tehdään 30 hopearahalle?
▪ Miksi juutalaiset haluavat roomalaisten tappavan Jeesuksen, sen sijaan että he itse tappaisivat hänet?
▪ Mitä syytöksiä juutalaiset esittävät Jeesusta vastaan?
-
-
Pilatuksen luota Herodeksen luo ja jälleen takaisinSuurin ihminen joka koskaan on elänyt
-
-
122. luku
Pilatuksen luota Herodeksen luo ja jälleen takaisin
VAIKKA Jeesus ei yritäkään salata Pilatukselta sitä, että hän on kuningas, hän selittää, että hänen Valtakuntansa ei ole uhka Roomalle. ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta”, Jeesus sanoo. ”Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” Jeesus myöntää näin kolme kertaa, että hänellä on Valtakunta, vaikka se ei olekaan maallista alkuperää.
Pilatus kuitenkin tiukkaa häneltä vielä: ”Oletko sinä sitten kuningas?” Toisin sanoen: oletko sinä kuningas, vaikkei Valtakuntasi olekaan osa tästä maailmasta?
Jeesus ilmoittaa Pilatukselle, että tämä on tehnyt oikean päätelmän, ja vastaa: ”Sinä itse sanot sen, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minun ääntäni.”
Jeesuksen maanpäällisen olemassaolon todellinen tarkoitus on todistaa ”totuudesta”, erityisesti hänen Valtakuntaansa koskevasta totuudesta. Jeesus on valmistautunut olemaan uskollinen tuolle totuudelle, vaikka se maksaakin hänelle hänen henkensä. Siitä huolimatta että Pilatus kysyy: ”Mikä on totuus?”, hän ei jää odottamaan lisäselvitystä. Hän on kuullut tarpeeksi esittääkseen tuomion.
Pilatus palaa palatsin ulkopuolella odottavan ihmisjoukon luo. Ilmeisesti Jeesuksen seisoessa hänen vierellään hän sanoo ylipapeille ja heidän kanssaan oleville: ”En löydä mitään rikosta tästä miehestä.”
Vihastuneina päätöksestä ihmisjoukot alkavat itsepintaisesti sanoa: ”Hän kiihottaa kansaa opettamalla kautta koko Juudean, jopa Galileasta alkaen tänne asti.”
Juutalaisten järjettömän fanaattisuuden täytyy kummastuttaa Pilatusta. Niinpä ylipappien ja vanhinten jatkaessa huutamista Pilatus kääntyy Jeesuksen puoleen ja kysyy: ”Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?” Mutta Jeesus ei edes yritä vastata. Hänen tyyneytensä näiden järjettömien syytösten edessä saa Pilatuksen ihmettelemään.
Saadessaan kuulla, että Jeesus on galilealainen, Pilatus havaitsee keinon vetäytyä vastuusta. Galilean hallitsija Herodes Antipas (Herodes Suuren poika) on pääsiäisenä Jerusalemissa, ja niin Pilatus lähettää Jeesuksen hänen luokseen. Aiemmin Herodes Antipas oli mestauttanut Johannes Kastajan, ja sen jälkeen Herodes säikähti kuultuaan Jeesuksen tekemistä ihmeistä, koska hän pelkäsi, että Jeesus oli todellisuudessa kuolleista herätetty Johannes.
Nyt Herodes ilahtuu suuresti mahdollisuudesta nähdä Jeesus. Tämä ei merkitse sitä, että hän on kiinnostunut Jeesuksen hyvinvoinnista tai että hän haluaa todella yrittää saada tietää, ovatko häntä vastaan esitetyt syytökset paikkansapitäviä. Hän on sen sijaan pelkästään utelias ja toivoo näkevänsä Jeesuksen tekevän jonkin ihmeen.
Jeesus kuitenkin kieltäytyy tyydyttämästä Herodeksen uteliaisuutta. Hän ei sano sanaakaan, kun Herodes kyselee häneltä. Pettyneinä Herodes ja hänen sotilasvartiostonsa tekevät Jeesuksesta pilaa. He pukevat hänet loistavaan vaatteeseen ja ivaavat häntä. Sitten he lähettävät hänet takaisin Pilatuksen luo. Näin Herodeksesta ja Pilatuksesta, jotka ovat aikaisemmin olleet vihollisia, tulee hyviä ystäviä.
Kun Jeesus palaa, Pilatus kutsuu ylipapit, juutalaiset hallitusmiehet ja kansan koolle ja sanoo: ”Te toitte tämän miehen minun luokseni sellaisena, joka kiihottaa kansaa kapinaan, ja katso, minä kuulustelin tätä miestä teidän edessänne, mutta en löytänyt hänestä mitään perustetta niihin syytöksiin, joita te esitätte häntä vastaan. Eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meidän luoksemme, ja katso, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman. Sen tähden minä kuritan häntä ja päästän hänet vapaaksi.”
Näin Pilatus on kahdesti julistanut Jeesuksen syyttömäksi. Hän on halukas vapauttamaan Jeesuksen, sillä hän tajuaa, että papit ovat silkasta kateudesta luovuttaneet hänet. Pilatuksen yrittäessä edelleen päästää Jeesuksen vapaaksi hän saa vielä painavamman syyn tehdä niin. Hänen istuessaan tuomarinistuimella hänen vaimonsa lähettää sanoman, jossa häntä kehotetaan: ”Älä ole missään tekemisissä sen vanhurskaan miehen kanssa, sillä minä kärsin paljon tänään unessa [joka oli ilmeisesti lähtöisin Jumalasta] hänen takiaan.”
Pilatus tietää, että hänen pitäisi vapauttaa tämä viaton mies, mutta miten hän voi tehdä sen? Johannes 18:36–38; Luukas 23:4–16; Matteus 27:12–14, 18, 19; 14:1, 2; Markus 15:2–5.
▪ Miten Jeesus vastaa kuninkuuttaan koskevaan kysymykseen?
▪ Mikä on se ”totuus”, josta todistamiseen Jeesus on käyttänyt maallisen elämänsä?
▪ Mikä on Pilatuksen tuomio, miten kansa suhtautuu siihen, ja mitä Pilatus tekee Jeesukselle?
▪ Kuka on Herodes Antipas, miksi hän ilahtuu suuresti Jeesuksen näkemisestä, ja mitä hän tekee Jeesukselle?
▪ Miksi Pilatus on halukas vapauttamaan Jeesuksen?
-
-
”Katso! Ihminen!”Suurin ihminen joka koskaan on elänyt
-
-
123. luku
”Katso! Ihminen!”
JEESUKSEN käytös on tehnyt vaikutuksen Pilatukseen, ja hän tajuaa Jeesuksen olevan syytön. Niinpä Pilatus yrittää käyttää jälleen erästä keinoa vapauttaakseen hänet. ”Teillä on tapana”, hän sanoo ihmisjoukoille, ”että minun tulisi pääsiäisenä vapauttaa teille joku.”
Barabbasta, pahamaineista murhaajaa, pidetään myös vankina, ja niinpä Pilatus kysyy: ”Kumman tahdotte minun päästävän teille vapaaksi, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?”
Ylipapit ovat kiihottaneet ihmiset saadakseen heidät taivuteltua pyytämään Barabbaan vapauttamista, mutta Jeesuksen tappamista. Pilatus ei luovuta, vaan kysyy jälleen: ”Kumman näistä kahdesta tahdotte minun päästävän teille vapaaksi?”
”Barabbaan”, he huutavat.
”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Pilatus kysyy tyrmistyneenä.
Huutaen yhteen ääneen korviahuumaavasti he vastaavat: ”Pantakoon paaluun!” ”Pane paaluun! Pane hänet paaluun!”
Tietäen, että he vaativat viattoman miehen kuolemaa, Pilatus vetoaa heihin: ”Mitä pahaa tämä mies sitten on tehnyt? En ole löytänyt hänestä mitään, mikä ansaitsee kuoleman; sen tähden minä kuritan häntä ja päästän hänet vapaaksi.”
Hänen yrityksistään huolimatta vimmastunut ihmisjoukko uskonnollisten johtajiensa yllyttämänä kirkuu jatkuvasti: ”Pantakoon paaluun!” Pappien kiihotettua ihmisjoukon raivoon se janoaa verta. Ajatella, että vain viisi päivää aiemmin jotkut näistä ihmisistä olivat luultavasti niiden joukossa, jotka toivottivat Jeesuksen tervetulleeksi Jerusalemiin Kuninkaana! Kaiken aikaa Jeesuksen opetuslapset, mikäli he ovat paikalla, pysyvät vaiti ja huomaamattomina.
Kun Pilatus näkee, etteivät hänen vetoomuksensa auta, vaan että pikemminkin on nousemassa mellakka, hän ottaa vettä ja pesee kätensä ihmisjoukon edessä sanoen: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen. Vastatkaa siitä itse.” Siihen kansa vastaa: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.”
Niinpä ihmisten vaatimusten mukaisesti – ja koska Pilatus haluaa olla heille mieliksi ennemmin kuin tehdä sitä, minkä hän tietää oikeaksi – hän päästää heille vapaaksi Barabbaan. Hän ottaa Jeesuksen ja antaa riisua ja sitten ruoskia hänet. Kysymys ei ollut mistään tavallisesta ruoskimisesta. Yhdysvaltain lääkäriliiton lehti (The Journal of the American Medical Association) kuvailee roomalaista ruoskimistapaa:
”Tavallinen väline oli lyhyt ruoska ([lat.] flagrum tai flagellum), jossa oli useita eripituisia yksinkertaisia tai punottuja nahkasiimoja. Siimoihin oli kiinnitetty sinne tänne pieniä rautapalloja tai teräviä lampaanluun palasia. – – Kun roomalaiset sotilaat toistuvasti löivät uhrin selkää täydellä voimalla, rautapallot aiheuttivat syviä ruhjeita, ja nahkasiimat ja lampaanluut viilsivät ihoa ja ihonalaisia kudoksia. Sitten pieksemisen jatkuessa ruhjeet ja haavat repeytyivät edelleen alla oleviin luurankolihaksiin saakka, niin että jäljellä oli verta vuotavia lihanriekaleita.”
Tämän kiduttavan lyömisen jälkeen Jeesus viedään maaherran palatsiin, ja koko joukko-osasto kutsutaan koolle. Siellä Jeesuksen pahoinpitely jatkuu: sotilaat punovat orjantappurakruunun ja painavat sen hänen päähänsä. He panevat ruokokepin hänen oikeaan käteensä ja pukevat hänen päälleen purppuranpunaisen vaatteen, sellaisen jota kuninkaalliset käyttävät. Sitten he sanovat hänelle ivaten: ”Päivää, juutalaisten kuningas!” Lisäksi he sylkevät hänen päälleen ja läimäyttelevät häntä kasvoihin. He ottavat tukevan ruokokepin hänen kädestään ja hakkaavat sillä häntä päähän painaakseen vielä syvemmälle hänen päänahkaansa hänen nöyryyttävän ”kruununsa” terävät piikit.
Jeesuksen merkille pantava arvokkuus ja voima tämän huonon kohtelun edessä tekevät Pilatukseen niin syvän vaikutuksen, että hän ryhtyy uuteen yritykseen Jeesuksen vapauttamiseksi. ”Katso! Minä tuon hänet ulkopuolelle teidän luoksenne tietääksenne, etten löydä hänestä mitään syytä”, hän sanoo ihmisjoukoille. Hän mahdollisesti kuvittelee, että Jeesuksen kidutetun tilan näkeminen pehmentää ihmisten sydämen. Jeesuksen seistessä sydämettömän väkijoukon edessä orjantappurakruunu päässään, purppuranpunainen päällysvaippa yllään ja verta vuotavat kasvot tuskaisina Pilatus huudahtaa: ”Katso! Ihminen!”
Saamistaan ruhjeista huolimatta tässä seisoo koko historian merkittävin ihminen, tosiaankin suurin ihminen, joka koskaan on elänyt! Jeesuksen ilmaisema hillitty arvokkuus ja tyyneys todistavat suuruudesta, joka jopa Pilatuksen täytyy tunnustaa, sillä hänen sanansa ovat nähtävästi sekoitus sekä kunnioitusta että sääliä. Johannes 18:39 – 19:5; Matteus 27:15–17, 20–30; Markus 15:6–19; Luukas 23:18–25.
▪ Millä tavoin Pilatus yrittää saada Jeesuksen vapautettua?
▪ Miten Pilatus koettaa itse vapautua vastuusta?
▪ Mitä ruoskittavana olemiseen sisältyy?
▪ Miten Jeesusta pilkataan ruoskimisen jälkeen?
▪ Miten Pilatus yrittää vielä päästää Jeesuksen vapaaksi?
-
-
Jeesus luovutetaan ja viedään poisSuurin ihminen joka koskaan on elänyt
-
-
124. luku
Jeesus luovutetaan ja viedään pois
KUN Pilatus kidutetun Jeesuksen hillitystä arvokkuudesta liikuttuneena yrittää jälleen vapauttaa hänet, ylipapit vihastuvat entistä enemmän. He ovat päättäneet, ettei mikään saa estää heitä toteuttamasta pahaa aikomustaan. Niinpä he huutavat uudelleen: ”Pane paaluun! Pane paaluun!”
”Ottakaa hänet itse ja pankaa paaluun”, Pilatus vastaa. (Vastoin aikaisempia väitteitään juutalaisilla saattaa olla valta teloittaa rikollisia riittävän painavien uskonnollisten rikkomusten nojalla.) Sitten ainakin viidennen kerran Pilatus julistaa Jeesuksen syyttömäksi sanoen: ”Minä en löydä hänestä mitään syytä.”
Kun juutalaiset näkevät, etteivät heidän poliittiset syytöksensä ole tuottaneet tulosta, he turvautuvat jumalanpilkkaa koskeneeseen uskonnolliseen syytökseen, jota he käyttivät tunteja aiemmin sanhedrinin edessä pidetyssä Jeesuksen oikeudenkäynnissä. ”Meillä on laki”, he sanovat, ”ja lain mukaan hänen pitää kuolla, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan pojaksi.”
Tämä syytös on uusi Pilatukselle, ja se saa hänet pelkäämään vielä enemmän. Nyt hän käsittää jo, ettei Jeesus ole mikään tavallinen ihminen, minkä myös hänen vaimonsa uni ja Jeesuksen hämmästyttävä luonteenlujuus osoittavat. Mutta onko hän ”Jumalan poika”? Pilatus tietää, että Jeesus on kotoisin Galileasta. Voisiko kuitenkaan olla mahdollista, että hän olisi elänyt aiemmin? Pilatus vie hänet takaisin palatsiin ja kysyy: ”Mistä sinä olet?”
Jeesus pysyy vaiti. Hän oli aiemmin kertonut Pilatukselle, että hän on kuningas, mutta että hänen Valtakuntansa ei ole osa tästä maailmasta. Lisäselityksistä ei olisi nyt mitään hyötyä. Se että Jeesus kieltäytyy vastaamasta, loukkaa kuitenkin Pilatuksen ylpeyttä, ja hän tiuskaisee Jeesukselle seuraavin sanoin: ”Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja minulla on valta panna sinut paaluun?”
”Sinulla ei olisi yhtään mitään valtaa minua vastaan, ellei sitä olisi suotu sinulle ylhäältä”, Jeesus vastaa kunnioittavasti. Hän viittaa Jumalan ihmishallitsijoille antamaan valtaan huolehtia maallisista asioista. Jeesus lisää: ”Tämän vuoksi sen miehen synti, joka luovutti minut sinulle, on suurempi.” Ylimmäinen pappi Kaifas ja hänen avustajansa sekä Juudas Iskariot kantavat tosiaankin kaikki raskaamman vastuun kuin Pilatus Jeesuksen epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.
Koska Jeesus on nyt tehnyt Pilatukseen vielä syvemmän vaikutuksen ja koska Pilatus pelkää, että Jeesus saattaa olla jumalallista alkuperää, hän yrittää jälleen päästää Jeesuksen vapaaksi. Juutalaiset torjuvat kuitenkin Pilatuksen. He toistavat poliittisen syytöksensä uhkaillen viekkaasti: ”Jos päästät tämän vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.”
Näistä kauheista viittauksista huolimatta Pilatus tuo Jeesuksen ulos vielä kerran. ”Katso! Teidän kuninkaanne!” hän vetoaa jälleen.
”Vie pois! Vie pois! Pane hänet paaluun!”
”Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?” Pilatus kysyy epätoivoisena.
Roomalaisten hallinto on ärsyttänyt juutalaisia. He todellakin halveksivat Rooman ylivaltaa! Ylipapit sanovat kuitenkin ulkokultaisesti: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.”
Pelätessään poliittisen asemansa ja maineensa puolesta Pilatus antaa lopulta periksi juutalaisten heltymättömien vaatimusten edessä. Hän luovuttaa Jeesuksen. Sotilaat riisuvat Jeesukselta purppuranpunaisen viitan ja pukevat hänelle hänen päällysvaippansa. Kun Jeesus viedään pois paaluun pantavaksi, hänet pakotetaan kantamaan omaa kidutuspaaluaan.
Nyt on jo perjantaiaamupäivä 14. nisankuuta; ollaan kenties lähestymässä keskipäivää. Jeesus on valvonut aikaisesta torstaiaamusta lähtien ja kärsinyt tuskallisen kokemuksen toisensa jälkeen. On ymmärrettävää, että hän uupuu pian paalun painon alla. Niinpä eräs ohikulkija, Kyrenestä Afrikasta kotoisin oleva Simon, pakotetaan palvelukseen kantamaan sitä hänen puolestaan. Heidän kulkiessaan eteenpäin monia ihmisiä seuraa mukana – myös naisia – ja he lyövät itseään murheesta ja vaikeroivat Jeesuksen tähden.
Kääntyen naisten puoleen Jeesus sanoo: ”Jerusalemin tyttäret, lakatkaa itkemästä minua. Itkekää päinvastoin itseänne ja lapsianne, sillä katso, päivät tulevat, joina ihmiset sanovat: ’Onnellisia ovat hedelmättömät naiset ja ne kohdut, jotka eivät ole tuottaneet jälkeläistä, ja ne rinnat, jotka eivät ole imettäneet!’ – – Sillä jos he tekevät tätä, kun puu on tuore, niin mitä tapahtuukaan, kun se on kuihtunut?”
Jeesus viittaa juutalaisen kansan edustamaan puuhun, jossa on vielä jonkin verran elämän tuoreutta, koska Jeesus on läsnä ja koska on olemassa häneen uskova jäännös. Mutta kun nämä otetaan pois tuolta kansalta, jäljelle jää pelkkä hengellisesti kuollut puu, tosiaankin kuihtunut kansallinen järjestö. Silloin onkin todella syytä itkeä, kun Rooman armeijat Jumalan tuomion toimeenpanijoina tuhoavat juutalaisen kansan! Johannes 19:6–17; 18:31; Luukas 23:24–31; Matteus 27:31, 32; Markus 15:20, 21.
▪ Millaisen syytöksen uskonnolliset johtajat esittävät Jeesusta vastaan, kun heidän poliittiset syytöksensä eivät tuota tulosta?
▪ Miksi Pilatus alkaa pelätä entistä enemmän?
▪ Keiden on kannettava suurempi synnin taakka sen vuoksi, mitä Jeesukselle tapahtuu?
▪ Miten papit lopulta saavat Pilatuksen luovuttamaan Jeesuksen teloitettavaksi?
▪ Mitä Jeesus sanoo naisille, jotka itkevät häntä, ja mitä hän tarkoittaa mainitessaan puun olevan ”tuore” ja sitten ”kuihtunut”?
-
-
Tuska kidutuspaalussaSuurin ihminen joka koskaan on elänyt
-
-
125. luku
Tuska kidutuspaalussa
YHDESSÄ Jeesuksen kanssa viedään teloitettavaksi kaksi ryöstäjää. Heti kaupungin ulkopuolella kulkue pysähtyy Golgataksi eli Pääkalloksi kutsutulla paikalla.
Vangeilta riisutaan heidän päällysvaatteensa. Sitten heille tarjotaan viiniä, johon on sekoitettu mirhaa. Jerusalemissa asuvat naiset ovat nähtävästi valmistaneet tätä kipualievittävää juomaa, eivätkä roomalaiset kiellä sitä niiltä, jotka pannaan paaluun. Mutta kun Jeesus maistaa sitä, hän kieltäytyy juomasta. Miksi? Hän haluaa ilmeisesti olla täysissä voimissa tämän uskonsa suurimman koetuksen aikana.
Jeesus on nyt pitkällään paalun päällä niin, että hänen kätensä on asetettu hänen päänsä yläpuolelle. Sitten sotilaat hakkaavat suuria nauloja hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Hän vääntyy tuskasta, kun naulat lävistävät lihakset ja nivelsiteet. Kun paalu käännetään pystyyn, kipu on sietämätön, sillä ruumiinpaino repii naulojen tekemiä haavoja. Uhkailemisen sijasta Jeesus kuitenkin rukoilee roomalaisten sotilaiden puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”
Pilatus on kiinnittänyt paaluun kilven, jossa lukee: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Hän kirjoittaa tämän nähtävästi siksi, että hän kunnioittaa Jeesusta, ja myös siksi, että hän tuntee vastenmielisyyttä juutalaisia pappeja kohtaan, koska he ovat kiristäneet häneltä Jeesuksen kuolemantuomion. Pilatus kirjoituttaa kilvessä olevan tekstin kolmella kielellä – hepreaksi, viralliseksi latinaksi ja yleiskreikaksi – jotta kaikki voivat lukea sen.
Ylipapit, Kaifas ja Hannas mukaan lukien, ovat kauhistuneita. Tämä myönteinen julistus pilaa heidän voitonhetkensä. Sen vuoksi he vastustavat: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’, vaan että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Ärtyneenä pappien pelinappulaksi joutumisestaan Pilatus vastaa päättäväisen halveksuvasti: ”Minkä olen kirjoittanut, sen olen kirjoittanut.”
Papit sekä suuri ihmisjoukko kokoontuvat nyt teloituspaikalle, ja papit kumoavat kilvessä olevan lausunnon. He toistavat sen väärän todistuksen, joka annettiin aiemmin sanhedrinin oikeudenkäyntien aikana. Ei ole sen vuoksi yllättävää, että ohikulkijat rupeavat pilkkaamaan, nyökyttelevät ivaten päätään ja sanovat: ”Sinä, joka muka hajotat maahan temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä, pelasta itsesi! Jos olet Jumalan poika, niin tule alas kidutuspaalusta!”
”Muita hän pelasti; itseään hän ei voi pelastaa!” yhtyvät puheeseen ylipapit ja heidän uskonnolliset ystävänsä. ”Hän on Israelin kuningas; tulkoon nyt alas kidutuspaalusta, niin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan; pelastakoon Hän nyt hänet, jos Hän hänet haluaa, sillä hän sanoi: ’Minä olen Jumalan Poika.’”
Sama henki tarttuu sotilaisiin, ja hekin tekevät pilaa Jeesuksesta. Ivaten he tarjoavat hänelle hapanviiniä pitäen sitä ilmeisesti aivan hänen kuivuneiden huuliensa ulottuvilla. ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas”, he irvailevat, ”niin pelasta itsesi.” Jopa ryöstäjät – joista toinen on naulattu paaluun Jeesuksen oikealle ja toinen hänen vasemmalle puolelleen – pilkkaavat häntä. Ajattelehan: suurin ihminen, joka koskaan on elänyt, tosiaankin hän, joka oli Jehova Jumalan kanssa luomassa kaikkea, päättäväisesti kärsii kaiken tämän herjauksen!
Sotilaat ottavat Jeesuksen päällysvaipat ja jakavat ne neljään osaan. He heittävät arpaa nähdäkseen, kuka ne saa. Aluspukine on kuitenkin saumaton, koska se on parempilaatuinen. Niinpä sotilaat sanovat toisilleen: ”Ei revitä sitä, vaan ratkaistaan siitä arvalla, kenelle se tulee.” Tällä tavoin he tietämättään täyttävät raamatunkohdan, joka sanoo: ”He jakoivat päällysvaippani keskenään, ja vaatetuksestani he heittivät arpaa.”
Aikanaan toinen ryöstäjistä oppii ymmärtämään, että Jeesuksen täytyy tosiaan olla kuningas. Sen vuoksi hän toveriaan nuhdellen sanoo: ”Etkö sinä lainkaan pelkää Jumalaa, nyt kun olet saman tuomion alaisena? Ja me tosiaankin oikeudenmukaisesti, sillä me saamme täysin, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä ei ole tehnyt mitään sopimatonta.” Sitten hän puhuttelee Jeesusta ja esittää anomuksen: ”Muista minua, kun pääset valtakuntaasi.”
”Totisesti minä sanon sinulle tänään”, Jeesus vastaa, ”sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Tämä lupaus täyttyy, kun Jeesus hallitsee Kuninkaana taivaassa ja herättää tämän katuvan pahantekijän elämään paratiisimaassa, jota Harmagedonissa elossa säilyneillä ja heidän tovereillaan on etu viljellä. Matteus 27:33–44; Markus 15:22–32; Luukas 23:27, 32–43; Johannes 19:17–24.
▪ Miksi Jeesus kieltäytyy juomasta viiniä, johon on sekoitettu mirhaa?
▪ Nähtävästi miksi Jeesuksen paaluun kiinnitetään kilpi, ja millainen sananvaihto siitä seuraa Pilatuksen ja ylipappien välillä?
▪ Millaista pilkkaa Jeesus vielä saa osakseen paalussa, ja mikä ilmeisesti aiheuttaa sen?
▪ Miten se, mitä Jeesuksen vaatteille tehdään, täyttää erään ennustuksen?
▪ Miten toisen ryöstäjän suhtautumistapa muuttuu, ja miten Jeesus tulee täyttämään hänen pyyntönsä?
-
-
”Varmasti tämä oli Jumalan Poika”Suurin ihminen joka koskaan on elänyt
-
-
126. luku
”Varmasti tämä oli Jumalan Poika”
JEESUS ei ole ollut kidutuspaalussa vielä pitkään, kun keskipäivällä tulee selittämätön, kolme tuntia kestävä pimeys. Sitä ei saa aikaan auringonpimennys, koska auringonpimennyksiä sattuu ainoastaan uudenkuun aikaan ja pääsiäisen aikoihin on täysikuu. Lisäksi auringonpimennykset kestävät vain muutamia minuutteja. Niinpä tuo pimeys on lähtöisin Jumalasta! Se luultavasti pysähdyttää ne, jotka ivaavat Jeesusta, ja saa heidät jopa lopettamaan ilkkumisensa.
Jos tämä kaamea ilmiö sattuu, ennen kuin toinen pahantekijä kurittaa toveriaan ja pyytää Jeesusta muistamaan häntä, se saattaa osaltaan vaikuttaa hänen katumukseensa. Kenties juuri pimeyden vallitessa neljä naista, nimittäin Jeesuksen äiti ja tämän sisar Salome, Maria Magdaleena ja Maria, apostoli Jaakob Vähäisemmän äiti, suuntaavat kulkunsa kidutuspaalun lähistölle. Johannes, Jeesuksen rakas apostoli, on siellä heidän kanssaan.
Kuinka Jeesuksen äidin sydän ’lävistyykään’, kun hän katselee poikaa, jota hän hoivasi ja vaali ja joka nyt roikkuu siinä tuskissaan! Mutta Jeesus ei ajattele omaa kärsimystään, vaan äitinsä hyvinvointia. Suurin ponnistuksin hän nyökkää Johannekseen päin ja sanoo äidilleen: ”Nainen, katso, poikasi!” Sitten Mariaan päin nyökäten hän sanoo Johannekselle: ”Katso! Äitisi!”
Jeesus uskoo siten huolenpidon äidistään, joka on nyt ilmeisesti leski, sille apostolille, jota hän erityisesti rakastaa. Jeesus tekee näin, koska Marian muut pojat eivät ole vielä ilmaisseet uskoa Jeesukseen. Näin hän antaa erinomaisen esimerkin paitsi äitinsä fyysisistä tarpeista, myös hänen hengellisistä tarpeistaan huolehtimisesta.
Noin kolmelta iltapäivällä Jeesus sanoo: ”Minun on jano.” Jeesus tuntee, että hänen Isänsä on ikään kuin poistanut suojeluksensa häneltä, jotta hänen nuhteettomuutensa saatettaisiin koetella äärimmilleen. Niinpä hän huutaa suurella äänellä: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” Tämän kuullessaan jotkut lähellä seisovista huudahtavat: ”Katso! Hän huutaa Eliaa.” Heti yksi heistä juoksee ja pannen hapanviinillä kastellun sienen iisopinvarren päähän antaa hänelle juotavaa. Mutta muut sanovat: ”Antakaa hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.”
Kun Jeesus saa hapanviinin, hän huutaa: ”Se on suoritettu!” Hän on tosiaan saattanut päätökseen kaiken, mitä hänen Isänsä lähetti hänet maan päälle tekemään. Lopuksi hän sanoo: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Sillä tavoin Jeesus jättää elämänvoimansa Jumalan haltuun luottaen siihen, että Jumala antaa sen hänelle jälleen takaisin. Sitten hän kallistaa päänsä ja kuolee.
Sillä hetkellä, jolloin Jeesus vetää viimeisen henkäyksensä, sattuu ankara maanjäristys, joka halkaisee kalliot. Järistys on niin voimakas, että Jerusalemin ulkopuolella olevat muistohaudat avautuvat ja ruumiita työntyy niistä ulos. Ohikulkijat, jotka näkevät esiin tulleita kuolleita ruumiita, menevät kaupunkiin ja kertovat siitä.
Lisäksi samalla hetkellä, jolloin Jeesus kuolee, valtavan suuri esirippu, joka erottaa pyhän kaikkeinpyhimmästä Jumalan temppelissä, repeää kahtia, ylhäältä alas asti. Tämä kauniisti koristeltu esirippu on ilmeisesti 18 metriä korkea ja erittäin painava. Tuo hämmästyttävä ihme ilmaisee Jumalan vihan Hänen Poikansa tappajia kohtaan ja on myös merkkinä siitä, että Jeesuksen kuolema tekee nyt mahdolliseksi pääsyn kaikkeinpyhimpään, itse taivaaseen.
Kun ihmiset tuntevat maan järisevän ja näkevät, mitä tapahtuu, he pelästyvät kovasti. Teloitusta vartioiva upseeri kirkastaa Jumalaa. ”Varmasti tämä oli Jumalan Poika”, hän julistaa. Hän oli todennäköisesti ollut läsnä, kun väitettä, että Jeesus on Jumalan Poika, käsiteltiin Jeesuksen oikeudenkäynnissä Pilatuksen edessä. Nyt hän on vakuuttunut siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, että hän tosiaankin on suurin ihminen, joka koskaan on elänyt.
Nämä yliluonnolliset tapahtumat tekevät vaikutuksen myös muihin, ja he rupeavat palaamaan kotiin lyöden rintoihinsa eleenä tuntemastaan syvästä murheesta ja häpeästä. Tätä näytelmää on tarkkailemassa matkan päästä monia naisia, jotka ovat Jeesuksen opetuslapsia ja syvästi liikuttuneita näistä merkityksellisistä tapahtumista. Paikalla on myös apostoli Johannes. Matteus 27:45–56; Markus 15:33–41; Luukas 23:44–49; 2:34, 35; Johannes 19:25–30.
▪ Miksi auringonpimennys ei voi saada aikaan kolme tuntia kestävää pimeyttä?
▪ Minkä erinomaisen esimerkin Jeesus antaa vain hetkeä ennen kuolemaansa niille, joilla on iäkkäät vanhemmat?
▪ Mitkä ovat neljä viimeistä lausuntoa, jotka Jeesus esittää ennen kuolemaansa?
▪ Mitä maanjäristys saa aikaan, ja mitä temppelin esiripun repeäminen kahtia merkitsee?
▪ Minkä vaikutuksen ihmeet tekevät teloitusta vartioivaan upseeriin?
-
-
Haudataan perjantaina – tyhjä hauta sunnuntainaSuurin ihminen joka koskaan on elänyt
-
-
127. luku
Haudataan perjantaina – tyhjä hauta sunnuntaina
NYT on myöhäinen perjantai-iltapäivä, ja nisankuun 15. päivän sapatti alkaa auringonlaskusta. Jeesuksen kuollut ruumis roikkuu velttona paalussa, mutta hänen vierellään olevat kaksi ryöstäjää ovat yhä elossa. Perjantai-iltapäivää sanotaan valmistuspäiväksi, koska silloin ihmiset valmistavat aterioita ja suorittavat loppuun kaikki muut kiireelliset työt, joita ei voi jättää sapatin jälkeen tehtäviksi.
Pian alkava sapatti ei ole vain tavallinen sapatti (viikon seitsemäs päivä) vaan myös kaksinkertainen eli ”suuri” sapatti. Sitä sanotaan ”suureksi”, koska nisankuun 15. päivä, joka on seitsenpäiväisen happamattomien leipien juhlan ensimmäinen päivä (ja on aina sapatti, osuupa se mille viikonpäivälle tahansa), sattuu samaksi päiväksi kuin tavallinen sapatti.
Jumalan lain mukaan ruumiita ei tule jättää yöksi roikkumaan paaluun. Niinpä juutalaiset pyytävät Pilatukselta, että teloitettavina olevien kuolemaa kiirehdittäisiin murtamalla heidän säärensä. Sen tähden sotilaat murtavat kahden ryöstäjän sääret. Mutta koska Jeesus näyttää olevan kuollut, hänen sääriään ei murreta. Tämä täyttää seuraavan raamatunkohdan: ”Luutakaan häneltä ei murskata.”
Mutta jottei jäisi mitään epäilystä siitä, että Jeesus on todella kuollut, yksi sotilaista puhkaisee keihäällä hänen kylkensä. Keihäs lävistää hänen sydänmensä seudun, ja heti tulee ulos verta ja vettä. Silminnäkijänä oleva apostoli Johannes kertoo, että tämä täyttää erään toisen raamatunkohdan: ”He katsovat Häneen, jonka he lävistivät.”
Teloituspaikalla on myös Joosef Arimatian kaupungista, arvossa pidetty sanhedrinin jäsen. Hän kieltäytyi puoltamasta korkeimman oikeuden päätöstä ryhtyä epäoikeudenmukaisiin toimiin Jeesusta vastaan. Joosef on todellisuudessa Jeesuksen opetuslapsi, vaikka hän onkin pelännyt tunnustautua opetuslapseksi. Nyt hän kuitenkin ilmaisee rohkeutta ja menee Pilatuksen luo pyytämään Jeesuksen ruumista. Pilatus kutsuu luokseen palveluksessa olevan upseerin, ja upseerin vahvistettua todeksi sen, että Jeesus on kuollut, Pilatus antaa luovuttaa ruumiin.
Joosef ottaa ruumiin ja käärii sen puhtaaseen hienoon pellavakankaaseen hautaamisen valmistelemiseksi. Nikodeemus, toinen sanhedrinin jäsen, auttaa häntä. Nikodeemuskaan ei ole tunnustanut uskoaan Jeesukseen asemansa menettämisen pelosta. Mutta nyt hän tuo käärön, joka sisältää noin 100 roomalaista paunaa (33 kiloa) mirhaa ja kallista aloeta. Jeesuksen ruumis kiedotaan näitä tuoksuyrttejä sisältäviin käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana valmistella ruumiiden hautaaminen.
Ruumis pannaan sitten Joosefin uuteen muistohautaan, joka on hakattu läheisessä puutarhassa sijaitsevaan kallioon. Lopuksi haudan eteen vieritetään suuri kivi. Ruumis valmistellaan kiireesti, jotta hautaaminen saadaan tehdyksi ennen sapattia. Sen vuoksi Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob Vähäisemmän äiti, jotka ovat ehkä auttaneet valmisteluissa, kiiruhtavat kotiin valmistamaan lisää tuoksuyrttejä ja hyvänhajuisia öljyjä. Sapatin jälkeen heidän tarkoituksenaan on jatkaa Jeesuksen ruumiin käsittelyä, jotta ruumis säilyisi pitemmän aikaa.
-