Jesaja
33 Voi sinua ryöstäjää, jota ei ole ryöstetty, ja sinua petollisesti menettelevää, jota* kohtaan ei ole menetelty petollisesti!+ Kun olet saanut ryöstämisesi päätökseen, ryöstetään sinut.+ Kun olet päässyt petollisen menettelysi loppuun, menetellään petollisesti sinua kohtaan.+
2 Oi Jehova, osoita meille suopeutta.+ Sinuun me olemme panneet toivomme.+ Tule käsivarreksemme*+ joka aamu,+ niin, pelastukseksemme ahdingon aikana.+ 3 Kansat ovat paenneet pauhinan ääntä.+ Sinun noustessasi kansakunnat ovat hajaantuneet.+ 4 Ja teidän saaliinne+ kootaan niin kuin torakoiden kootessa, niin kuin kulkusirkkaparvien rynnistyksessä niiden rynnistäessä kohti.+ 5 Jehova on oleva korotettu,+ sillä hän asuu korkeudessa.+ Hän on täyttävä Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.+ 6 Ja pelastusten+ runsaudeksi on osoittautuva aikojesi luotettavuus – viisaus ja tieto,+ Jehovan pelko,+ se on omistajansa aarre.
7 Katso! Kadulla ovat huutaneet heidän sankarinsa*, katkerasti tulevat itkemään rauhan sanansaattajat.*+ 8 Valtatiet on autioitettu,+ polkua kulkeva on kadonnut.+ Hän on rikkonut liiton,+ hän on hyljeksinyt kaupunkeja,+ hän on jättänyt kuolevaisen ihmisen* huomioon ottamatta.+ 9 Maa on käynyt suremaan, on kuihtunut pois.+ Libanon on joutunut hämilleen,+ se on maatunut*. Saaronista+ on tullut aavikkotasangon kaltainen, ja Basan ja Karmel varistavat lehtensä.+
10 ”Nyt minä nousen”,+ sanoo Jehova, ”nyt minä korotan itseni,+ nyt minä kohotan itseni ylös.+ 11 Teissä sikiää kuivaa ruohoa,+ te synnytätte oljenkorsia. Teidän oma henkenne kuluttaa+ teidät kuin tuli.+ 12 Ja kansojen on käyvä kuin kalkinpolttajaisissa. Niin kuin katkotut orjantappurat, tuleen ne sytytetään.+ 13 Kuulkaa, te kaukana olevat, mitä minun on tehtävä!+ Ja tuntekaa, te lähellä olevat, minun väkevyyteni.+ 14 Siionissa syntiset ovat joutuneet kauhun valtaan,+ väristys on vallannut luopiot:+ ’Kuka meistä voi hetkeäkään asua kuluttavan tulen luona?+ Kuka meistä voi hetkeäkään asua pitkällisten tulipalojen ääressä?’+
15 On sellainen, joka vaeltaa pysyvässä vanhurskaudessa+ ja puhuu sitä, mikä on oikein,+ joka hylkää petoksista saadun väärän voiton,+ joka ravistaa kätensä eroon lahjuksen otosta,+ joka tukkii korvansa kuulemasta verenvuodatusta ja joka sulkee silmänsä näkemästä pahaa.+ 16 Korkeuksissa tulee hän asumaan;+ hänen korkeana turvapaikkanaan ovat kallioiset, vaikeapääsyiset paikat.+ Hänelle annetaan hänen leipänsä;+ hänen vesivarastonsa on ehtymätön.”+
17 Silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen kauneudessaan;+ ne näkevät kaukaisen maan.+ 18 Sydämesi lausuu hiljaa+ pelottavasta asiasta: ”Missä on sihteeri? Missä maksaja?+ Missä tornien laskija?”+ 19 Et näe enää röyhkeää* kansaa, kansaa, jonka puhe* on liian vaikeatajuista kuultavaksi, jonka sopertava kieli jää sinulta ymmärtämättä.+ 20 Katso Siionia,+ juhla-aikojemme kaupunkia!+ Omat silmäsi saavat nähdä Jerusalemin häiriytymättömänä olinpaikkana, telttana jota ei kukaan kääri kokoon.+ Sen telttavaarnoja ei vedetä koskaan irti eikä yhtäkään sen köysistä katkaista.+ 21 Mutta Jehova, Majesteettinen,+ on meille siellä jokien,+ leveiden* kanavien, paikkana. Siinä ei kulje soutulaivasto, eikä sitä ylitä mikään majesteettinen alus. 22 Sillä Jehova on Tuomarimme,+ Jehova on Lainantajamme,+ Jehova on Kuninkaamme,+ hän meidät pelastaa.+
23 Sinun* köysiesi täytyy riippua löysinä; ne eivät pidä mastoaan lujasti pystyssä, ne eivät ole levittäneet purjetta.
Silloin saalista on jaettava runsaasti; rammatkin ottavat suuren ryöstösaaliin.+ 24 Ja yksikään siellä asuva ei sano: ”Minä olen sairas.”+ Kansa, joka maassa* asuu, on saanut erheensä anteeksi.+