Meidän tulisi olla valmiita tekemään rakkaudentekoja veljiemme hyväksi ”salassa”, huomiota herättämättä (Matt. 6:1–4). Meidän tulisi myös olla valmiita ottamaan johto kunnian osoittamisessa toisia kohtaan (Room. 12:10). Jeesus näytti mallia kunnioituksen osoittamisesta tekemällä toisten hyväksi vaatimattomia palveluksia (Joh. 13:3–5, 12–15). Meidän täytyy ehkä nähdä paljon vaivaa kehittääksemme nöyryyttä, jota tällainen toisten kunnioittaminen vaatii. Niin täytyi apostolienkin. He ymmärsivät Jeesuksen tekojen merkityksen vasta myöhemmin, sen jälkeen kun pyhä henki oli vuodatettu heidän päälleen (Joh. 13:7). Jotta voisimme osoittaa kunnioitusta toisia kohtaan, emme saa ajatella, että koulutuksemme, aineellinen omaisuutemme tai Jehovan palveluksessa saamamme tehtävät tekisivät meistä parempia kuin muut (Room. 12:3). Emme myöskään ole kateellisia, jos joku toinen saa kiitosta. Olemme iloisia hänen puolestaan siinäkin tapauksessa, että aikaansaannokset olisivat osaksi meidän ansiotamme. w17.10 9 kpl:t 9–10

Monet ovat huomanneet, että Jumalan sanan lukemisella on voimakas vaikutus niihin, joille kerromme hyvää uutista. Seuraavassa on yksi esimerkki. Eräs veli teki uusintakäynnin iäkkään miehen luokse, joka oli lukenut lehtiämme monia vuosia. Tällä kertaa veli ei vain tarjonnut uusinta Vartiotornia, vaan hän päätti lukea yhden lehdessä olevan raamatunkohdan. Hän luki 2. Korinttilaiskirjeen 1:3, 4:n, jossa sanotaan: ”Hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala – – lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme.” Nämä sanat koskettivat miestä niin paljon, että hän pyysi veljeä lukemaan raamatunkohdan vielä toisen kerran. Hän sanoi, että hän ja hänen vaimonsa tarvitsivat kovasti lohdutusta, ja nyt hän halusi saada lisää tietoa Raamatusta. Jumalan sana tosiaan uhkuu voimaa kenttäpalveluksessa! (Apt. 19:20.) w17.09 26 kpl:t 9–10

Saatanan esittämä haaste epäilemättä synnytti närkästystä, vihaa ja halveksuntaa niissä henkiluomuksissa, jotka olivat uskollisia Jumalalle. Jehova ei kuitenkaan ylireagoinut, vaan hän menetteli harkitusti ja juuri sopivalla tavalla. Hän on ollut hidas vihastumaan ja toiminut oikeudenmukaisesti käsitellessään Saatanan kapinaa (2. Moos. 34:6; Job 2:2–6). Miksi Jehova on antanut ajan kulua? Hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan ”haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Piet. 3:9). Jehovan esimerkistä opimme, että meidänkin tulisi harkita sanojamme ja tekojamme huolellisesti eikä reagoida hätäisesti. Kun edessä on jokin tärkeä ratkaisu, varaa tarpeeksi aikaa asioiden miettimiseen. Rukoile viisautta, jotta osaisit puhua tai toimia oikein (Ps. 141:3). Tunnekuohun vallassa ihminen helposti ylireagoi. Monet ovat sanoneet tai tehneet jotain ajattelematonta, mitä he ovat myöhemmin joutuneet katumaan. (Sananl. 14:29; 15:28; 19:2.) w17.09 4 kpl:t 6–7