Tämä apostoli Johanneksen kehotus on todella syvällisen mietiskelyn arvoinen. Sanoilla ”katsokaa, millaisen rakkauden Isä on antanut meille”, Johannes kannusti kristittyjä pohtimaan Jumalan rakkauden suuruutta sekä tapoja, joilla Jumala osoittaa sitä. Jehovan rakkauden ymmärtäminen syventää omaa rakkauttamme ja vahvistaa suhdettamme häneen. Joistakuista ajatus siitä, että Jumala rakastaisi ihmisiä, tuntuu kuitenkin vieraalta. Heidän mielestään Jumala on sellainen, jota pitää pelätä ja totella. Tai jotkut – kenties syvään juurtuneiden virheellisten opetusten takia – otaksuvat Jumalan olevan julma tai persoona, jota ei edes voi rakastaa. Toiset taas uskovat, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä riippumatta siitä, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä. Raamattua tutkiessasi opit, että rakkaus on Jehovan tärkein ominaisuus ja että juuri rakkaus sai hänet antamaan Poikansa lunnaiksi meidän puolestamme (Joh. 3:16; 1. Joh. 4:8). w15 15/9 4:1–2

Paavalin tarkoituksena ei ollut väheksyä kurin tärkeyttä tai arvoa, sillä hän jatkoi: ”Mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” Jos rakastamme Jehovaa, meidän täytyy varoa suhtautumasta torjuvasti hänen neuvoihinsa tai närkästymästä niiden johdosta. Nykyajan minäkeskeisen sukupolven keskuudessa ei ole helppoa puhua neuvoista ja kurittamisesta, saati sitten ottaa tällaista ohjausta vastaan. Jopa sellaiset, jotka näyttävät alistuvan kuriin, tekevät sen usein vain vastahakoisesti. Kristittyjä sitä vastoin varoitetaan ”muovautumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan”. Meidän tulee tajuta, mikä on ”Jumalan – – täydellinen tahto”, ja noudattaa sitä. (Room. 12:2.) Järjestönsä välityksellä Jehova antaa meille ajankohtaisia neuvoja monille elämänalueille. Saamme ohjeita esimerkiksi siitä, miten kohdella toista sukupuolta olevia, miten valita ystäviä ja miten suhtautua virkistäytymiseen. Hyväksymällä tällaisen ohjauksen ja soveltamalla sitä käytäntöön osoitamme, että olemme kiitollisia ja että rakastamme Jehovaa koko sydämestämme. (Joh. 14:31; Room. 6:17.) w15 15/9 5:13, 15

Emme voi kehittää uskoa ainoastaan tahdonvoimallamme. Usko on yksi piirre, joka kuuluu Jumalan pyhän hengen hedelmään (Gal. 5:22). Siksi on viisasta noudattaa Jeesuksen neuvoa ja pyytää lisää tuota henkeä. Jeesus vakuuttaa meille, että Isä ”antaa pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä”. (Luuk. 11:13.) Kun olemme saaneet vahvan uskon, meidän täytyy pitää sitä yllä. Uskoamme voitaisiin verrata nuotioon. Kun tuli sytytetään, liekit saattavat roihahtaa korkealle. Mikäli nuotiolle ei kuitenkaan tehdä mitään, tuli hiipuu vähitellen. Jäljelle jää kuuma hiillos, joka lopulta sammuu. Mutta jos nuotioon lisätään säännöllisesti puita, tuli voi pysyä yllä loputtomiin. Uskommekin voi pysyä elossa, jos ruokimme sitä säännöllisesti Jumalan sanalla. Tutkimalla Raamattua edistyvästi voimme kehittää syvää rakkautta sitä ja sen Tekijää kohtaan. Näin uskomme rakentuu entisestään. w15 15/10 2:6–7