Rohkaisevilla sanoilla voi olla hyvä vaikutus toisiin. ”Olen taistellut arvottomuuden tunteita vastaan vuosien ajan”, sanoo Rubén. ”Mutta kerran kun olin kenttäpalveluksessa erään vanhimman kanssa, hän huomasi, että minulla oli huono päivä. Kerroin hänelle tunteistani, ja hän kuunteli myötätuntoisesti. Sitten hän muistutti minua siitä, mitä hyvää sain aikaan. Hän myös palautti mieleeni Jeesuksen sanat, joiden mukaan jokainen meistä on arvokkaampi kuin monta varpusta. Mietin usein tätä raamatunkohtaa, ja se koskettaa minua edelleen. Vanhimman sanoilla oli minuun voimakas vaikutus.” (Matt. 10:31.) Raamattu korostaa sitä, että meidän tulee rohkaista toisia säännöllisesti. Apostoli Paavali kirjoitti heprealaiskristityille: ”Kehottakaa [tai ”rohkaiskaa”] jatkuvasti toisianne joka päivä, – – ettei kukaan teistä paatuisi synnin petollisesta voimasta.” (Hepr. 3:13.) Ehkä muistat jonkin tilanteen, jossa jonkun toisen rohkaisevat sanat piristivät mieltäsi. Se voi auttaa sinua ymmärtämään, miten tärkeä tämä Raamatun neuvo on. w16.11 1:2–3

Vuonna 313 Rooman keisari Konstantinus myönsi ”kristillisyydelle” laillisen aseman. Nikean kirkolliskokouksen jälkeen Konstantinus, joka oli tuossa kokouksessa läsnä, tuomitsi pappi Areioksen maanpakoon, koska tämä ei tunnustanut Jeesusta Jumalaksi. Keisari Theodosius I:n hallituskaudella (379–395) kristillisyyden turmeltuneesta muodosta, katolilaisuudesta, tehtiin Rooman valtakunnan virallinen uskonto. Historioitsijoiden mukaan Roomasta tuli 300-luvulla ”kristillinen” valtio. Totuus kuitenkin on, että luopiokristityt olivat omaksuneet pakanallisia opetuksia, joten he olivat jo tuolloin osa Suurta Babylonia. Kaikesta huolimatta pieni joukko voideltuja vehnänkaltaisia kristittyjä teki parhaansa palvellakseen Jumalaa (Matt. 13:24, 25, 37–39). w16.11 4:8–9

Ihmisillä on nykyään paljon stressiä. Saatana on täynnä vihaa ja ”vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä” (1. Piet. 5:8; Ilm. 12:17). Ei siksi ole mikään yllätys, että me Jumalan palvelijatkin tunnemme toisinaan huolta ja ahdistusta. Myös menneisyydessä eläneillä Jehovan palvelijoilla oli tuskallisia aikoja. Esimerkiksi kuningas Daavid joskus ”murehti sydämessään” (Ps. 13:2). Apostoli Paavali tunsi ”huolta kaikista seurakunnista” (2. Kor. 11:28). Mitä sitten voimme tehdä, kun huolet ja murheet painavat mieltä? Rakastava taivaallinen Isämme tuli muinaisten palvelijoidensa avuksi, ja hän auttaa myös meitä saamaan helpotusta ahdistaviin tilanteisiin. Millä tavoin? Voimme taistella huolestuneisuutta vastaan 1) esittämällä Jehovalle sydämestä lähteviä rukouksia, 2) lukemalla ja mietiskelemällä hänen Sanaansa, 3) turvautumalla hänen pyhään henkeensä ja 4) kertomalla tunteistamme jollekin luotettavalle ihmiselle. w16.12 3:1–2