Kun Jehova loi ihmiset, hän istutti heihin ainutlaatuisia kykyjä. Hän on antanut meille ajattelukyvyn, minkä ansiosta voimme ratkaista ongelmia ja suunnitella tulevaisuutta (Sananl. 2:11). Hän on antanut meille myös voimaa, niin että pystymme toteuttamaan suunnitelmiamme ja työskentelemään tavoitteidemme hyväksi (Fil. 2:13). Lisäksi hän on luonut meihin omantunnon, synnynnäisen oikean ja väärän tajun, joka auttaa meitä karttamaan väärintekemistä ja korjaamaan virheemme (Room. 2:15). Sanansa välityksellä Jehova kehottaa toistuvasti meitä käyttämään kykyjämme hyvään tarkoitukseen. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanotaan esimerkiksi: ”Ahkeran suunnitelmat ovat varmasti hyödyksi” ja ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi” (Sananl. 21:5; Saarn. 9:10). Kreikkalaisissa kirjoituksissa kehotetaan: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille” ja ”Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen” (Gal. 6:10; 1. Piet. 4:10). Jehova selvästikin haluaa, että teemme itsemme ja toisten hyväksi sen, minkä voimme. w17.01 1:1–2

Kaikki Aadamin ja Eevan jälkeläiset perivät tottelemattomilta vanhemmiltaan epätäydellisyyden ja kuoleman. Heillä oli kuitenkin edelleen oikeus käyttää tahdonvapauttaan. Tämä näkyy tavasta, jolla Jumala kohteli Israelin kansaa. Jehova antoi Mooseksen välityksellä israelilaisille mahdollisuuden valita, tulisiko heistä hänen erikoisomaisuuttaan vai ei (2. Moos. 19:3–6). Israelilaiset päättivät vapaaehtoisesti tulla Jumalan kansaksi ja hyväksyä hänen asettamansa ehdot. He julistivat yksimielisesti: ”Kaiken, mitä Jehova on puhunut, me haluamme tehdä.” (2. Moos. 19:8.) Ikävä kyllä Israelin kansa käytti myöhemmin valinnanvapauttaan väärin ja rikkoi lupauksensa. Tämä on meille varoittava esimerkki. Haluamme aina osoittaa arvostusta tahdonvapauden lahjaa kohtaan pysymällä lähellä Jehovaa ja noudattamalla hänen oikeudenmukaisia vaatimuksiaan. w17.01 2:9

Jehova lähetti erään Juudasta kotoisin olevan profeetan viemään murskaavaa tuomiosanomaa Israelin luopiokuninkaalle Jerobeamille. Tämä nöyrä profeetta kertoi uskollisesti Jumalan sanoman, ja Jumala suojeli häntä Jerobeamin vihalta. (1. Kun. 13:1–10.) Kotimatkallaan profeetta tapasi yllättäen vanhan miehen, joka asui lähellä Beteliä. Mies sanoi, että hänkin oli Jehovan profeetta. Hän sai petoksen avulla nuoremman profeetan rikkomaan Jehovan suoria ohjeita ”et saa syödä leipää etkä juoda vettä [Israelissa]” ja ”et saa enää lähteä takaisin sitä tietä, jota menit”. Jehovan suuttumus syttyi. Kun Jehovan profeetta jatkoi matkaa kohti kotia, häntä vastaan tuli leijona, joka tappoi hänet. (1. Kun. 13:11–24.) Miksi tämä profeetta lähti petollisen vanhemman miehen mukaan? Raamattu ei kerro sitä. Ehkä hän oli täysin unohtanut, että hänen olisi pitänyt ”olla vaatimaton vaeltaessaan Jumalansa kanssa”. w17.01 4:1–3