Malakian 3:1–3:ssa kerrotaan voideltujen ”Leevin poikien” puhdistamisesta, joka tapahtui vuoden 1914 ja alkuvuoden 1919 välisenä aikana. Silloin Jehova Jumala, ”tosi Herra”, ja Jeesus Kristus, ”liiton sanansaattaja”, tulivat hengelliseen temppeliin tarkastamaan niitä, jotka palvelivat siellä. Kun Jehovan kansa oli saanut tarvitsemaansa kuria ja se oli puhdistettu, se oli valmis uuteen tehtävään. Vuonna 1919 asetettiin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” jakamaan hengellistä ravintoa uskon huonekunnalle (Matt. 24:45). Jumalan kansa oli vihdoinkin vapaa Suuren Babylonin vaikutuksesta. Siitä lähtien he ovat oppineet jatkuvasti lisää Jehovan tahdosta ja kasvaneet rakkaudessa häntä kohtaan. Miten kiitollisia he ovatkaan hänen siunauksestaan! w16.11 5:14

Rakastamme Jehovaa, ”koska hän rakasti ensin meitä” (1. Joh. 4:19). Yksi osoitus hänen lämpimästä rakkaudestaan on se, että hän siunaa uskollisia palvelijoitaan. Mitä enemmän rakastamme Jumalaa, sitä vahvemmaksi uskomme tulee. Emme usko ainoastaan hänen olemassaoloonsa vaan myös siihen, että hän todella palkitsee ne, joita hän rakastaa (Hepr. 11:6). Jehova on palkitsija. Se on erottamaton osa hänen persoonallisuuttaan ja tapaansa toimia. Uskomme jäisi vajaaksi, jollemme luottaisi siihen, että hän palkitsee ne, jotka vilpittömästi etsivät häntä. Miksi on näin? ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan.” (Hepr. 11:1.) Uskoon tosiaan sisältyy ehdoton luottamus Jumalan lupaamiin siunauksiin. Kuten tämän päivän tekstissä osoitetaan, Jehova kehottaa meitä tavoittelemaan hänen siunaustaan. Noudattamalla tätä kehotusta osoitamme, miten kiitollisia olemme Jehovalle. w16.12 4:1–3

Jopa kristitty, joka on palvellut Jumalaa vuosikausia, voisi alkaa kohdistaa mielensä lihan asioihin. Ruoka, työ, virkistäytyminen ja romanttinen rakkaus ovat kuitenkin normaaleja elämään kuuluvia asioita, eikä ole väärin toisinaan ajatella niitä. Jeesus nautti ruoasta, ja hän myös järjesti ruokaa toisille. Hän ymmärsi virkistäytymisen tarpeen. Ja Paavali kirjoitti siitä, että intiimit suhteet kuuluvat avioliittoon. Kreikan sana, jota Paavali tekstijakeessa käytti, merkitsee mielen tai sydämen kohdistamista johonkin, henkisten kykyjen käyttämistä jonkin huolelliseen suunnitteluun. Lihan mukaan elävät antavat pääasiassa syntisen luontonsa ohjata elämänkulkuaan. Muuan raamatunoppinut selittää, millaisia ihmisiä Roomalaiskirjeen 8:5:ssä tarkoitetaan, ja sanoo: ”He kohdistavat mielensä lihallisiin asioihin, ovat niistä hyvin kiinnostuneita, puhuvat niistä jatkuvasti, uppoutuvat niihin ja nauttivat niistä.” w16.12 2:5, 9–10