Roomalaisille
4 Koska näin on, niin mitä sanomme Abrahamista, esi-isästämme+ lihan mukaan?* 2 Jos esimerkiksi Abraham olisi julistettu vanhurskaaksi teoista,+ niin hänellä olisi ollut syytä ylpeillä, mutta ei Jumalan edessä. 3 Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Abraham uskoi Jehovaan*, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”+ 4 Mutta työtä+ tekevälle ei palkkaa lueta* ansaitsemattomaksi hyvyydeksi,+ vaan velaksi.+ 5 Toisaalta sille, joka ei tee työtä, vaan uskoo+ häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, hänen uskonsa luetaan vanhurskaudeksi.+ 6 Niinhän Daavidkin puhuu sen ihmisen onnellisuudesta*, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: 7 ”Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on annettu anteeksi+ ja joiden synnit on peitetty;+ 8 onnellinen on se mies, jonka syntiä Jehova* ei missään tapauksessa ota lukuun.”+
9 Tuleeko tämä onnellisuus sitten ympärileikatuille vai myös ympärileikkaamattomille?+ Sillä me sanomme: ”Abrahamille luettiin hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”+ 10 Millaisissa olosuhteissa se sitten luettiin? Hänen ollessaan ympärileikattuna vai ympärileikkaamattomana?+ Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana. 11 Ja hän sai tunnusmerkin,+ nimittäin ympärileikkauksen, siitä uskosta tulleen vanhurskauden sinetiksi*, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana, ollakseen kaikkien niiden isä,+ jotka ympärileikkaamattomina uskovat,+ jotta vanhurskaus luettaisiin heille, 12 ja ympärileikattujen isä, ei ainoastaan niiden, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta, vaan myös niiden, jotka vaeltavat järjestystä noudattaen sen uskon askeleissa, joka isällämme+ Abrahamilla oli ympärileikkaamattomana.
13 Sillä Abraham tai hänen siemenensä ei saanut sitä lupausta,+ että hän tulisi olemaan maailman perillinen, lain välityksellä, vaan uskosta+ tulleen vanhurskauden välityksellä. 14 Sillä jos laista kiinni pitävät ovat perillisiä, niin usko on tehty hyödyttömäksi ja lupaus on lakkautettu.+ 15 Todellisuudessa Laki saa aikaan vihastusta,+ mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.+
16 Tämän vuoksi se oli uskosta, jotta se olisi ansaitsemattoman hyvyyden mukainen,+ niin että lupaus+ olisi varma koko hänen siemenelleen,+ ei vain sille, joka pitää kiinni Laista, vaan myös sille, joka pitää kiinni Abrahamin uskosta. (Hän on meidän kaikkien isä,+ 17 niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen asettanut sinut monien kansakuntien isäksi.”)+ Tämä tapahtui Hänen nähtensä, johon hän uskoi, niin, Jumalan joka tekee kuolleet eläviksi+ ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat.+ 18 Vaikka toivo oli mennyt, hän uskoi silti toivoon nojautuen,+ että hänestä tulisi monien kansakuntien isä,+ sen mukaan mitä oli sanottu: ”Niin tulee siemenesi olemaan.”+ 19 Ja vaikka hän ei heikentynyt uskossa, niin hän harkitsi omaa ruumistaan, nyt jo kuoleutunutta,+ koska hän oli noin satavuotias,+ ja myös Saaran kohdun kuoleutuneisuutta.+ 20 Mutta Jumalan lupauksen+ tähden hän ei horjunut epäuskossa,+ vaan tuli voimalliseksi uskonsa vaikutuksesta,+ antoi Jumalalle kunnian 21 ja oli täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään.+ 22 Siksi ”se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.+
23 Sitä, että ”se luettiin+ hänelle”, ei kuitenkaan kirjoitettu ainoastaan hänen takiaan,+ 24 vaan myös meidän takiamme, joille se on määrä lukea, koska uskomme häneen, joka herätti Jeesuksen, meidän Herramme, kuolleista.+ 25 Hänet luovutettiin meidän hairahdustemme takia+ ja herätettiin sen takia, että meidät julistettaisiin vanhurskaiksi.+