5. Mooseksen kirja
2 Sitten me käännyimme ja lähdimme liikkeelle erämaahan Punaisenmeren tietä, niin kuin Jehova oli minulle puhunut,+ ja me kiertelimme monta päivää Seirinvuorta. 2 Lopulta Jehova sanoi minulle: 3 ’Te olette tarpeeksi kauan kierrelleet tätä vuorta.+ Kääntykää kohti pohjoista. 4 Ja käske kansaa sanoen: ”Te kuljette Seirissä asuvien+ veljienne,+ Esaun poikien,+ rajan kautta; ja he pelkäävät teitä,+ ja teidän on oltava hyvin varovaisia. 5 Älkää ryhtykö riitelemään heidän kanssaan, sillä minä en anna teille heidän maastaan jalanleveyttäkään, koska olen antanut Seirinvuoren Esaun omaksi.+ 6 Teidän on syötävä sitä ruokaa, jota ostatte heiltä rahalla, ja teidän on juotava sitä vettä, jota ostatte heiltä rahalla.+ 7 Sillä Jehova, sinun Jumalasi, on siunannut sinua kaikissa kättesi teoissa.+ Hän tietää hyvin, että olet vaeltanut tämän suuren erämaan halki. Nämä neljäkymmentä+ vuotta Jehova, sinun Jumalasi, on ollut kanssasi. Sinulta ei ole puuttunut mitään.”’+ 8 Niin me lähdimme pois Seirissä asuvien veljiemme, Esaun poikien,+ luota Araban+ tieltä, Elatista ja Esjon-Geberistä.+
Sitten me käännyimme ja kuljimme Moabin erämaan tietä.+ 9 Silloin Jehova sanoi minulle: ’Älä hätyytä Moabia äläkä ryhdy sotaan heitä vastaan, sillä minä en anna omaksenne mitään heidän maastaan, koska olen antanut Arin+ Lootin poikien+ omaksi. 10 (Ennen vanhaan siellä asuivat emiläiset,*+ suuri ja lukuisa kansa, kookas kuin anakilaiset.+ 11 Myös refalaisia+ pidettiin anakilaisten+ kaltaisina, ja moabilaiset kutsuivat heitä emiläisiksi. 12 Ja horilaiset+ asuivat ennen vanhaan Seirissä, mutta sitten Esaun pojat+ häätivät heidät ja tuhosivat heidät edestään ja asettuivat asumaan heidän sijaansa,+ aivan samoin kuin Israelin on tehtävä sille maalle, joka on sen oma, jonka Jehova sille antaa.) 13 Nouskaa nyt ja kulkekaa Seredin purolaakson yli.’ Niin me menimme Seredin purolaakson+ yli. 14 Ja niitä päiviä, joina vaelsimme Kades-Barneasta siihen asti että ylitimme Seredin purolaakson, oli kolmekymmentäkahdeksan vuotta, kunnes koko sotilaiden sukupolvi oli hävinnyt leirin keskuudesta, kuten Jehova oli heille vannonut.+ 15 Ja myös Jehovan käsi+ osoittautui olevan heidän päällään syöksemässä heitä sekasortoon leirin keskuudesta, kunnes heistä tuli loppu.+
16 Ja tapahtui, että niin pian kuin kaikki sotilaat olivat kuolleet pois kansan keskuudesta,+ 17 Jehova puhui minulle sanoen: 18 ’Sinä kuljet tänään Moabin alueen eli Arin+ kautta, 19 ja sinun on mentävä aivan Ammonin poikien eteen. Älä hätyytä heitä äläkä ryhdy riitelemään heidän kanssaan, sillä minä en anna omaksenne mitään Ammonin poikien maasta, koska olen antanut sen Lootin poikien omaksi.+ 20 Sitäkin on pidetty refalaisten+ maana. (Refalaiset asuivat siellä ennen vanhaan, ja ammonilaiset kutsuivat heitä samsummilaisiksi. 21 He olivat suuri ja lukuisa ja kookas kansa, kuten anakilaiset,+ ja Jehova ryhtyi tuhoamaan+ heitä heidän edestään, jotta he voisivat häätää heidät ja asua heidän paikallaan*, 22 samoin kuin hän teki Seirissä asuvien Esaun poikien+ puolesta tuhotessaan horilaiset+ heidän edestään, jotta he voisivat häätää heidät ja asua heidän paikallaan* aina tähän päivään asti. 23 Avvilaiset+ taas, jotka asuivat asutusalueilla aina Gazaan+ asti, heidät tuhosivat Kaftorista+ lähteneet kaftorilaiset+ voidakseen asua heidän paikallaan*.)
24 Nouskaa, lähtekää liikkeelle ja ylittäkää Arnonin+ purolaakso. Katso, minä olen antanut käsiisi amorilaisen Sihonin,+ Hesbonin kuninkaan. Rupea siis ottamaan haltuusi hänen maataan ja ryhdy sotaan häntä vastaan. 25 Tänä päivänä minä rupean saattamaan edessäsi kauhun ja pelon valtaan kaiken taivaan alla niitä kansoja, jotka saavat kuulla sanoman sinusta, ja ne totisesti vapisevat ja kokevat ikään kuin synnytystuskia sinun takiasi.’+
26 Sitten minä lähetin sanansaattajia Kedemotin+ erämaasta Hesbonin kuninkaan Sihonin+ luo viemään rauhan sanoja+ ja sanomaan: 27 ’Anna minun kulkea maasi läpi. Minä vaellan vain tietä* pitkin. En poikkea oikealle enkä vasemmalle.+ 28 Ruokaa, jota myyt minulle rahasta, olen syövä, ja vettä, jota annat minulle rahasta, olen juova. Anna minun vain kulkea jalkaisin läpi,+ 29 niin kuin antoivat minun kulkea Seirissä asuvat Esaun pojat+ ja Arissa asuvat moabilaiset,+ kunnes menen Jordanin yli siihen maahan, jonka Jehova, meidän Jumalamme, antaa meille.’+ 30 Mutta Hesbonin kuningas Sihon ei sallinut meidän kulkea siitä läpi, sillä Jehova, sinun Jumalasi, oli antanut hänen henkensä paatua+ ja hänen sydämensä kovettua antaakseen hänet sinun käsiisi niin kuin tänä päivänä on tapahtunut.+
31 Silloin Jehova sanoi minulle: ’Katso, minä olen ruvennut luovuttamaan Sihonia ja hänen maataan sinulle. Rupea ottamaan haltuusi hänen maataan.’+ 32 Kun Sihon, hän ja koko hänen väkensä, lähti Jahasiin taistelemaan meitä vastaan,+ 33 niin Jehova, meidän Jumalamme, luovutti hänet meille,+ niin että me löimme hänet+ ja hänen poikansa* sekä koko hänen väkensä. 34 Ja juuri siihen aikaan me valloitimme kaikki hänen kaupunkinsa ja vihimme tuhon omiksi kaikki kaupungit,+ miehet ja naiset sekä pikkulapset. Me emme jättäneet ketään eloon. 35 Vain kotieläimet me ryöstimme itsellemme ja saaliin valloittamistamme kaupungeista.+ 36 Osoittautui, että Aroerista,+ joka on Arnonin purolaakson reunalla, sekä purolaaksossa olevasta kaupungista Gileadiin saakka ei ollut yhtään kaupunkia, joka* olisi ollut meille liian korkea.+ Jehova, meidän Jumalamme, luovutti ne kaikki meille. 37 Et kuitenkaan mennyt lähelle Ammonin poikien maata,+ et koko Jabbokin purolaakson+ reunalle etkä vuoriston kaupunkeihin etkä mihinkään, mistä Jehova, meidän Jumalamme, oli antanut käskyn.