Nehemia
2 Ja tapahtui nisankuussa,*+ kuningas Artakserkseen+ kahdentenakymmenentenä+ vuonna, että viini oli hänen edessään, ja tavalliseen tapaani otin viinin ja annoin sen kuninkaalle.+ Mutta koskaan en ollut sattunut olemaan synkkänä hänen edessään.+ 2 Niin kuningas sanoi minulle: ”Miksi kasvosi ovat synkät,+ kun sinä et ole sairas? Tuo ei ole muuta kuin sydämen synkkyyttä.”+ Tällöin minä pelästyin kovasti.
3 Sitten sanoin kuninkaalle: ”Eläköön kuningas ajan hämärään asti!+ Miksi kasvoni eivät synkistyisi, kun kaupunki,+ esi-isieni hautapaikkojen huone,+ on hävitettynä ja sen portitkin ovat tulen kuluttamat?”+ 4 Kuningas sanoi vuorostaan minulle: ”Mihin sinä siis pyrit?”+ Rukoilin+ heti taivaiden Jumalaa.+ 5 Sen jälkeen sanoin kuninkaalle: ”Jos kuninkaasta näyttää hyvältä+ ja jos palvelijasi näyttää hyväksyttävältä edessäsi,+ niin pyydän, että lähettäisit minut Juudaan, esi-isieni hautapaikkojen kaupunkiin, rakentaakseni sen uudelleen.”+ 6 Tähän kuningas sanoi minulle hänen kuningatarpuolisonsa istuessa hänen vieressään: ”Kuinka kauan matkasi kestää ja milloin palaat?” Niin kuninkaasta näytti hyvältä+ lähettää minut, kun ilmoitin hänelle määräajan.+
7 Ja sanoin vielä kuninkaalle: ”Jos kuninkaasta näyttää hyvältä, annettakoon minulle kirjeet+ Virran*+ tuon puolen käskynhaltijoille,+ jotta he sallisivat minun kulkea, kunnes tulen Juudaan; 8 myös kirje Asafille, kuninkaalle kuuluvan puiston* vartijalle, jotta hän antaisi minulle puita huoneeseen+ kuuluvan Linnan*+ hirsiporttien rakentamiseksi sekä kaupungin muuria+ ja sitä taloa varten, johon minun on määrä mennä.” Niin kuningas antoi ne minulle, koska Jumalani hyvä käsi oli ylläni.+
9 Lopulta tulin Virran tuon puolen käskynhaltijoiden+ luo ja annoin heille kuninkaan kirjeet. Lisäksi kuningas lähetti kanssani sotajoukon päälliköitä ja ratsumiehiä. 10 Kun horonilainen+ Sanballat+ ja ammonilainen+ palvelija Tobia+ saivat kuulla siitä, niin heistä näytti hyvin pahalta,+ että joku* oli tullut toimimaan Israelin poikien hyväksi.
11 Vihdoin tulin Jerusalemiin, ja olin siellä kolme päivää. 12 Sitten nousin yöllä, minä ja muutamat miehet kanssani, enkä kertonut kenellekään,+ mitä Jumalani pani sydämeeni tehdäkseni sen Jerusalemille,+ eikä mukanani ollut muuta kotieläintä kuin se kotieläin, jolla ratsastin. 13 Ja lähdin sitten yöllä ulos Laaksoportista+ ja menin Suurenkäärmeenlähteen* editse ja Tuhkakasojenportille*+ ja tarkastelin Jerusalemin muureja,+ miten ne olivat murtuneet ja miten sen portit olivat tulen kuluttamat.+ 14 Ja kuljin edelleen Lähdeportille+ ja Kuninkaanlammikolle, eikä ratsunani ollut kotieläin mahtunut kulkemaan eteenpäin. 15 Mutta minä nousin vielä ylöspäin purolaaksossa+ yöllä ja tarkastelin muuria, minkä jälkeen palasin ja menin sisään Laaksoportista+ ja tulin siten takaisin.
16 Ja valtuusmiehetkään+ eivät tienneet, minne olin mennyt ja mitä olin tekemässä, enkä ollut vielä ilmoittanut mitään juutalaisille enkä papeille enkä jalosukuisille enkä valtuusmiehille enkä muille työn tekijöille. 17 Lopulta sanoin heille: ”Te näette sen surkean tilan, jossa me olemme, miten Jerusalem on hävitettynä ja sen portit on poltettu tulella. Tulkaa ja rakentakaamme Jerusalemin muuri uudelleen, ettemme olisi enää häväistyksen alaisina.”+ 18 Ja kerroin heille vielä Jumalani kädestä,+ miten hyvä se oli ollut ylläni,+ ja myös kuninkaan sanoista,+ jotka hän oli sanonut minulle. Tällöin he sanoivat: ”Nouskaamme, ja meidän on rakennettava.” Niin he vahvistivat kätensä tähän hyvään työhön.+
19 Kun nyt horonilainen Sanballat+ ja ammonilainen+ palvelija+ Tobia+ ja arabialainen+ Gesem+ kuulivat siitä, he alkoivat pilkata meitä+ ja katsoa meihin halveksivasti ja sanoivat: ”Mitä te oikein teette? Kapinoitteko te kuningasta vastaan?”+ 20 Mutta minä vastasin heille ja sanoin heille: ”Taivaiden Jumala+ on se, joka suo meille menestystä,+ ja me, hänen palvelijansa, nousemme, ja meidän on rakennettava, mutta teillä ei ole osuutta,+ ei oikeudenmukaista vaatimusta Jerusalemiin eikä muistoa+ siinä.”