Psalmit
2 Tahdon avata suuni sananparteen,+
tahdon antaa muinaisten arvoitusten kummuta esiin,+
3 niiden, joita olemme kuulleet ja jotka tunnemme+
ja joita omat isämme ovat meille kertoneet,+
4 joita emme salaa heidän pojiltaan,+
vaan joista kerromme tulevallekin sukupolvelle:+
Jehovan ylistyksistä ja hänen voimastaan+
sekä ihmeistään, joita hän on tehnyt.+
5 Niin hän herätti Jaakobiin muistutuksen,+
ja Israeliin hän asetti lain,+
jonka hän käski esi-isiemme+
tehdä tunnetuksi pojilleen,+
6 jotta tuleva sukupolvi, pojat, joiden oli määrä syntyä, tuntisivat sen,+
jotta he nousisivat ja kertoisivat siitä pojilleen+
7 ja jotta he panisivat luottamuksensa Jumalaan*+
eivätkä unohtaisi Jumalan* menettelytapoja,+ vaan noudattaisivat hänen käskyjään.+
8 Eikä heistä saisi tulla esi-isiensä kaltaisia,+
itsepäistä ja kapinallista sukupolvea,+
sukupolvea, joka ei ollut valmistanut sydäntään+
9 Vaikka Efraimin pojat olivat aseistautuneita jousella-ampujia,+
he perääntyivät taistelun päivänä.+
11 Vähitellen he unohtivat hänen menettelynsä+
ja hänen ihmeelliset tekonsa, jotka hän oli antanut heidän nähdä.+
17 Ja he tekivät yhä enemmän syntiä häntä vastaan+
kapinoimalla Korkeinta vastaan vedettömällä seudulla,+
18 ja he koettelivat Jumalaa* sydämessään+
pyytämällä sielulleen syötävää.+
jotta vedet virtaisivat ja purotkin kohisisivat esiin.+
”Kykeneekö hän myös antamaan leipää+
tai voiko hän valmistaa ravintoa kansalleen?”+
21 Sen tähden Jehova kuuli ja vimmastui,+
ja tuli syttyi Jaakobia vastaan,+
ja myös suuttumus nousi Israelia vastaan.+
27 Ja hän antoi sataa heille ravintoa kuin tomua,+
niin, siivekkäitä lentäviä luomuksia kuin merten hiekkajyväsiä.+
30 He eivät olleet kääntyneet pois himostaan,
heidän ruokansa oli vielä heidän suussaan,+
31 kun jo Jumalan vihastus nousi heitä vastaan.+
Ja hän ryhtyi surmaamaan heidän hyvin ravittujaan,+
ja Israelin nuoret miehet hän lysähdytti maahan.
32 Tästä kaikesta huolimatta he tekivät vielä lisää syntiä+
eivätkä uskoneet hänen ihmeellisiin tekoihinsa.+
33 Niinpä hän saattoi heidän päivänsä loppuun kuin pelkän henkäyksen+
ja heidän vuotensa aiheuttamalla järkytyksen.
35 Ja he alkoivat muistaa, että Jumala* oli heidän Kallionsa+
ja että Jumala, Korkein, oli heidän Kostajansa.+
37 Eikä heidän sydämensä ollut vakaa häntä kohtaan,+
eivätkä he osoittautuneet uskollisiksi hänen liitossaan.+
38 Mutta hän oli armollinen;+ hän peitti aina erheen+ aiheuttamatta tuhoa.+
Ja monta kertaa hän pani suuttumuksensa väistymään+
herättämättä koko vihastustaan.
42 He eivät muistaneet hänen kättään,+
sitä päivää, jona hän lunasti heidät vastustajan vallasta,+
43 miten hän pani tunnusmerkkinsä Egyptiin+
ja ihmeensä Soanin kedolle+
44 ja miten hän alkoi muuttaa vereksi heidän Niilin-kanaviaan,+
niin etteivät he voineet juoda omista virroistaan.+
48 Hän ryhtyi antamaan heidän juhtiaan alttiiksi raesateelle+
ja heidän karjaansa polttavalle kuumeelle.
49 Hän lähetti heitä vastaan suuttumuksensa hehkua,+
vimmaa, tuomiojulistusta ja ahdinkoa,+
onnettomuutta tuottavien enkelien lähetystöjä.+
53 Ja hän johdatteli heitä turvallisesti, eivätkä he tunteneet kauhua,+
ja meri peitti heidän vihollisensa.+
54 Ja hän lähti tuomaan heitä pyhälle alueelleen,+
tähän vuoristoon, jonka hänen oikea kätensä hankki.+
55 Ja heidän takiaan hän vähitellen ajoi pois kansakunnat,+
ja mittanuoralla hän ryhtyi jakamaan heille perintöä arvan perusteella,*+
niin että hän pani Israelin heimot asumaan omissa kodeissaan.*+
56 Ja he alkoivat koetella Jumalaa, Korkeinta, ja kapinoida häntä vastaan+
eivätkä pitäneet hänen muistutuksiaan.+
58 Ja he loukkasivat häntä jatkuvasti uhrikukkuloillaan+
ja yllyttivät häntä mustasukkaisuuteen veistetyillä kuvillaan.+
66 Ja hän löi vastustajiaan maahan takaapäin,+
hän tuotti heille ajan hämärään asti kestävän häväistyksen.+
69 Ja hän alkoi rakentaa pyhäkköään niin kuin kukkuloita,+
niin kuin maata*, jonka hän on perustanut pysymään ajan hämärään asti.+