Job
32 Niin nämä kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, sillä hän oli vanhurskas omissa* silmissään.+ 2 Mutta Elihun*, Ramin sukuun kuuluvan busilaisen+ Barakelin pojan, suuttumus syttyi. Jobia kohtaan hänen suuttumuksensa syttyi, koska tämä julisti oman sielunsa vanhurskaaksi pikemminkin kuin Jumalan.*+ 3 Hänen suuttumuksensa syttyi myös hänen kolmea toveriaan kohtaan, koska he eivät olleet löytäneet vastausta, vaan sanoivat Jumalaa* syylliseksi.+ 4 Ja Elihu sanoineen oli odottanut Jobia, koska he olivat päiviltään häntä vanhempia.+ 5 Vähitellen Elihu näki, että noiden kolmen miehen suussa+ ei ollut vastausta, ja hänen suuttumuksensa tuli hehkuvammaksi. 6 Ja Elihu, busilaisen Barakelin poika, vastasi ja sanoi:
”Nuori minä olen päiviltä,
ja te olette iäkkäitä.+
Siksi minä vetäydyin taka-alalle* ja pelkäsin
julistaa tietoani teille.
10 Siksi sanoin: ’Kuuntele toki minua.
Minäkin julistan tietoani.’
11 Katso! Olen odottanut sanojanne,
minä käänsin korvani järkeilyjenne puoleen,+
kunnes saatoitte etsiä sanoja sanottavaksenne.
12 Ja teitä minä tarkkasin –
ja katso, kukaan ei ojenna Jobia,
yksikään teistä ei vastaa hänen sanoihinsa –
13 jotta ette sanoisi: ’Olemme löytäneet viisauden;+
Jumala* hänet ajaa pois, ei ihminen.’
14 Koska hän ei ole sommitellut sanoja minua vastaan,
niin en vastaa hänelle teidän sanoillanne.
15 He ovat kauhistuneet, he eivät ole vastanneet enää;
sanat ovat kaikonneet heiltä.
16 Ja minä olen odottanut, sillä he eivät jatka puhumista,
sillä he seisoivat hiljaa, he eivät vastanneet enää.
17 Minäkin annan osaltani vastauksen,
minäkin julistan tietoani,
18 sillä olen tullut sanoja täyteen,
henki on aiheuttanut minulle painetta+ sisuksissani.