41 Voitko vetää ongenkoukulla ylös Leviatanin,+
tai voitko köydellä pitää alhaalla sen kielen?
2 Voitko panna kaislan sen sieraimiin,+
tai voitko piikillä lävistää sen leuat?
3 Esittääkö se sinulle monia hartaita pyyntöjä,
tai puhuuko se sinulle lempeitä sanoja?
4 Tekeekö se liiton kanssasi,
niin että voit ottaa sen orjaksi ajan hämärään asti?
5 Leikitkö sillä niin kuin linnulla,
tai sidotko sen nuoria tyttöjäsi varten?
6 Käyvätkö kumppanit siitä vaihtokauppaa?
Jakavatko he sen kauppamiesten kesken?
7 Täytätkö sen nahan harppuunoilla+
tai sen pään kala-atraimilla?
8 Pane kätesi sen päälle.
Muista se taistelu. Älä tee sitä toiste.
9 Katso! Sen suhteen toivo varmasti pettää.
Jo pelkkä sen näkeminen paiskaa maahan.
10 Kukaan ei ole niin uskalias, että herättäisi sen.
Ja kuka voi kestää minun edessäni?+
11 Kuka on antanut minulle ensin jotakin, niin että minun pitäisi palkita hänet?+
Koko taivaan alla se kuuluu minulle.+
12 Minä en pysy vaiti sen jäsenistä
tai väkevyydestä ja sen sopusuhtaisuudesta.
13 Kuka on riisunut siltä päällysvaatteet?
Kuka astuu sen kahden leuan väliin?
14 Kuka on avannut sen kasvojen ovet?
Sen hampaat ovat kauttaaltaan pelottavat.
15 Sen ylpeytenä ovat suomujen vaot,
kuin lujalla sinetillä suljetut.
16 Ne sopivat tarkoin toisiinsa,
eikä edes ilma pääse niiden väliin.
17 Ne pysyvät kiinni toisissaan,
ne tarttuvat toisiinsa, eikä niitä voida erottaa.
18 Jo sen aivastukset saavat valon leimahtamaan,
ja sen silmät ovat kuin aamunkoiton säteet.
19 Sen suusta lähtee salamanleimahduksia,
sinkoilee tulikipinöitä.
20 Sen sieraimista lähtee savu
niin kuin kaisloilla sytytetystä sulatusuunista.
21 Sen sielu itse sytyttää hiilet ilmituleen,
ja sen suusta lähtee liekki.
22 Sen kaulassa majailee voima,
ja sen edellä hyppii epätoivo.
23 Sen lihan poimut takertuvat toisiinsa,
ne ovat kuin valetut siihen, liikkumattomat.
24 Sen sydän on valettu kuin kivi,
niin, valettu kuin alempi myllynkivi.
25 Kun se nousee, voimakkaat pelästyvät,+
tyrmistyksestä he häkeltyvät.
26 Jos sen kimppuun käydään, niin miekkakaan ei osoittaudu sen veroiseksi,
ei liioin keihäs, vasama tai nuolenkärki.+
27 Rauta+ on sille vain olkea,
kupari pelkkää lahopuuta.
28 Ei aja sitä pois nuoli,
oljenkorsiksi ovat sille muuttuneet linkokivet,+
29 kuin oljenkorsia on sille nuija,+
ja heittokeihään kalistelulle se nauraa.
30 Sen vatsapuoli on kuin teräviä saviastianpalasia;
se levittää mutaa kuin puimalaite.+
31 Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu,
se tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 Se panee polun loistamaan takanaan;
vesisyvyys näyttää harmaahapsiselta.
33 Tomun päällä ei ole sen kaltaista,
se on tehty pelottomaksi.
34 Se näkee kaiken korkean.
Se on kaikkien majesteettisten petojen kuningas.”