23 Kuningas näki taivaasta laskeutuvan vartijan, pyhän sanansaattajan,+ joka sanoi: ”Hakatkaa puu poikki ja hävittäkää se, mutta jättäkää sen kanto juurineen* maahan, rauta- ja kuparivanteissa maan ruohikkoon. Antakaa sen kastua taivaan kasteesta, ja olkoon sen osana jäädä maan eläinten pariin, kunnes siltä on kulunut seitsemän aikaa.”+ 24 Kuningas, tämä on selitys. Se on Korkeimman säädös, ja näin tulee tapahtumaan herralleni kuninkaalle. 25 Sinut ajetaan pois ihmisten keskuudesta, ja sinä tulet asumaan maan eläinten parissa, ja sinulle annetaan syötäväksi kasveja niin kuin sonneille. Sinä kastut taivaan kasteesta+ ja sinulta kuluu seitsemän aikaa,+ kunnes tiedät, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja että hän antaa sen, kenelle hän haluaa.+

26 Mutta koska puun kanto juurineen* käskettiin jättää jäljelle,+ saat valtakuntasi takaisin sen jälkeen kun olet tullut tietämään, että taivas hallitsee.