8 Abram sanoi siksi Lootille:+ ”Eihän minun ja sinun eikä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä pitäisi olla riitaa – mehän olemme veljiä.* 9 Eikö koko maa ole käytettävissäsi? Eroaisitko minusta. Jos sinä menet vasemmalle, minä menen oikealle, mutta jos sinä menet oikealle, minä menen vasemmalle.”

23 Kun Abigail näki Daavidin, hän laskeutui nopeasti aasin selästä, polvistui Daavidin eteen ja kumartui maahan asti. 24 Sitten hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen ja sanoi: ”Herrani, tämä on minun syytäni. Anna palvelijasi puhua sinulle ja kuuntele palvelijasi sanoja.

19 Tietäkää, rakkaat veljeni, että jokaisen täytyy olla nopea kuuntelemaan, hidas puhumaan+ ja hidas vihastumaan,+