1. Mooseksen kirja
45 Nyt Joosef ei enää kyennyt hillitsemään tunteitaan kaikkien palvelijoidensa edessä.+ Siksi hän huusi: ”Toimittakaa kaikki pois luotani!” Joosefin luo ei jäänyt muita, kun hän kertoi veljilleen, kuka hän on.+
2 Sitten hän alkoi itkeä niin äänekkäästi, että egyptiläiset ja faraon talo kuulivat sen. 3 Lopulta Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Onko isäni yhä elossa?” Mutta hänen veljensä olivat niin järkyttyneitä, etteivät kyenneet vastaamaan hänelle mitään. 4 Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne lähelleni.” Silloin he tulivat hänen lähelleen.
Sitten hän sanoi: ”Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin.+ 5 Mutta älkää nyt surko älkääkä syytelkö toisianne siksi, että myitte minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut teidän edellänne, jotta säilyisimme elossa.*+ 6 Tämä on maassa toinen nälkävuosi,+ ja tulee vielä viisi vuotta, jolloin ei kynnetä eikä korjata satoa. 7 Jumala lähetti minut kuitenkin teidän edellänne säilyttääkseen sukuhaaranne*+ maan päällä* ja pitääkseen teidät elossa suuren pelastuksen avulla. 8 Ette siis te lähettäneet minua tänne vaan tosi Jumala, jotta hän asettaisi minut faraon pääneuvonantajaksi,* koko hänen taloutensa herraksi ja koko Egyptin maan hallitsijaksi.+
9 Palatkaa nopeasti isäni luo, ja teidän on sanottava hänelle: ’Näin on poikasi Joosef sanonut: ”Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi.+ Tule tänne luokseni. Älä viivyttele.+ 10 Sinun on asuttava Gosenin maassa,+ missä olet lähelläni – sinä, poikasi ja pojanpoikasi sekä katraasi, karjalaumasi ja kaikki, mitä sinulla on. 11 Minä toimitan sinulle sinne ruokaa, sillä jäljellä on vielä viisi nälkävuotta.+ Muuten sinä ja väkesi köyhdytte ja sinä menetät kaiken, mitä sinulla on.”’ 12 Te ja veljeni Benjamin voitte nyt omin silmin nähdä, että minä itse puhun teille.+ 13 Teidän on siis kerrottava isälleni kaikesta kunniasta, jota olen saanut Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet. Pitäkää kiirettä ja tuokaa isäni tänne.”
14 Sitten hän halasi veljeään Benjaminia* ja puhkesi itkuun, ja Benjamin itki hänen kaulassaan.+ 15 Hän suuteli ja halasi kaikkia veljiään ja itki, ja sen jälkeen he puhuivat hänen kanssaan.
16 Uutinen kiiri faraon taloon: ”Joosefin veljet ovat tulleet!” Farao ja hänen palvelijansa olivat siitä iloisia. 17 Niinpä farao sanoi Joosefille: ”Sano veljillesi: ’Tehkää näin: Kuormatkaa juhtanne ja menkää Kanaanin maahan. 18 Ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa tänne luokseni. Minä annan teille Egyptin maan hyvyyttä, ja te saatte syödä maan parasta satoa.’*+ 19 Sinun on lisäksi sanottava heille:+ ’Tehkää näin: Ottakaa itsellenne vankkureita+ Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja pankaa isänne yhteen niistä ja tulkaa tänne.+ 20 Älkää olko huolissanne omaisuudestanne,+ sillä se, mikä on parasta Egyptissä, on teidän.’”
21 Israelin pojat tekivät niin. Joosef antoi heille vankkureita faraon käskyjen mukaisesti sekä evästä matkaa varten. 22 Kullekin heistä hän antoi yhden vaatekerran, mutta Benjaminille hän antoi 300 sekeliä hopeaa ja viisi vaatekertaa.+ 23 Isälleen hän lähetti kymmenen aasioria, jotka kuljettivat kaikenlaista hyvää Egyptistä, ja kymmenen aasitammaa, jotka veivät hänelle viljaa, leipää ja muita ruokatarvikkeita matkaa varten. 24 Näin hän lähetti veljensä matkaan, ja heidän lähtiessään hän sanoi heille: ”Älkää riidelkö matkalla.”+
25 Sitten he lähtivät Egyptistä ja tulivat Kanaanin maahan isänsä Jaakobin luo. 26 He kertoivat hänelle: ”Joosef on yhä elossa, ja hän on koko Egyptin maan hallitsija!”+ Mutta hänen sydämensä turtui, koska hän ei uskonut heitä.+ 27 Kun he sitten kertoivat isälleen Jaakobille kaiken, mitä Joosef oli puhunut heille, ja hän näki vankkurit, jotka Joosef oli lähettänyt häntä varten, hän* alkoi elpyä. 28 Israel huudahti: ”Nyt minä uskon! Poikani Joosef on yhä elossa! Minun täytyy mennä katsomaan häntä ennen kuin kuolen!”+