Hesekiel

20 Seitsemäntenä vuonna, viidennen kuun kymmenentenä päivänä, Israelin vanhimpia tuli pyytämään ohjausta Jehovalta, ja he istuutuivat eteeni. 2 Sitten minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 3 ”Ihmisen poika, puhu Israelin vanhinten kanssa ja sano heille: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Tuletteko te pyytämään ohjausta minulta? ’Yhtä varmasti kuin minä elän, minä en vastaa teille’,+ julistaa suvereeni Herra Jehova.”’

4 Oletko valmis tuomitsemaan heidät?* Ihmisen poika, oletko valmis tuomitsemaan heidät? Kerro heille, mitä inhottavaa heidän esi-isänsä tekivät.+ 5 Sano heille: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Sinä päivänä, jona valitsin Israelin,+ minä myös vannoin valan* Jaakobin jälkeläisille* ja ilmaisin heille Egyptin maassa, kuka minä olen.+ Minä tosiaan vannoin heille valan ja sanoin: ’Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’ 6 Sinä päivänä minä vannoin heille, että veisin heidät Egyptin maasta siihen maahan, jonka olin valinnut heille,* maidon ja hunajan maahan.+ Se oli kaikista maista kaunein.* 7 Sitten minä sanoin heille: ’Jokaisen teistä on heitettävä silmiensä edestä pois kaikki inhottava. Älkää saastuttako itseänne Egyptin iljettävillä epäjumalilla.*+ Minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’+

8 Mutta he kapinoivat minua vastaan eivätkä halunneet kuunnella minua. He eivät heittäneet pois edestään sitä, mikä oli inhottavaa, eivätkä hylänneet Egyptin iljettäviä epäjumalia.+ Siksi minä sanoin vuodattavani vihani heidän päälleen ja päästäväni suuttumukseni purkautumaan heitä kohtaan Egyptin maassa. 9 Minä kuitenkin toimin oman nimeni takia, ettei sitä häpäistäisi niiden kansojen edessä, joiden keskuudessa he asuivat.+ Noiden kansojen edessä minä ilmaisin heille,* kuka minä olen, kun toin heidät* pois Egyptin maasta.+ 10 Niin minä toin heidät pois Egyptin maasta ja vein heidät erämaahan.+

11 Sitten minä annoin heille säädökseni ja ilmoitin heille oikeudelliset päätökseni,+ jotta se ihminen, joka noudattaa niitä, saisi elää niiden ansiosta.+ 12 Minä myös annoin heille sapattini+ merkiksi välillemme, minun ja heidän,+ jotta he tietäisivät, että minä, Jehova, pyhitän heidät.

13 Mutta Israelin kansa kapinoi minua vastaan erämaassa.+ He eivät vaeltaneet säädösteni mukaan, ja he hylkäsivät oikeudelliset päätökseni, joiden ansiosta ihminen saa elää, jos hän noudattaa niitä. He häpäisivät täysin sapattini. Niinpä minä sanoin vuodattavani vihani heidän päälleen erämaassa hävittääkseni heidät perusteellisesti.+ 14 Minä toimin oman nimeni takia, ettei sitä häpäistäisi niiden kansojen edessä, joiden nähden toin heidät* pois.+ 15 Minä myös vannoin heille erämaassa, etten veisi heitä siihen maahan, jonka olin antanut heille+ – maidon ja hunajan maahan,+ kaikista maista kauneimpaan* – 16 koska he hylkäsivät oikeudelliset päätökseni, rikkoivat säädökseni ja häpäisivät sapattini. He nimittäin sydämestään palvelivat* iljettäviä epäjumaliaan.+

17 Mutta minä tunsin* sääliä heitä kohtaan, enkä siksi tuhonnut heitä. Minä en tehnyt heistä loppua erämaassa. 18 Minä sanoin heidän pojilleen erämaassa:+ ’Älkää vaeltako esi-isienne säännösten mukaan,+ älkää noudattako heidän tuomioitaan älkääkä saastuttako itseänne heidän iljettävillä epäjumalillaan. 19 Minä olen Jehova, teidän Jumalanne. Vaeltakaa minun säädösteni mukaan ja noudattakaa minun oikeudellisia päätöksiäni ja toimikaa niiden mukaan.+ 20 Pyhittäkää minun sapattini.+ Se on merkkinä välillämme, minun ja teidän, jotta tietäisitte, että minä olen Jehova, teidän Jumalanne.’+

21 Pojat alkoivat kuitenkin kapinoida minua vastaan.+ He eivät vaeltaneet säädösteni mukaan, eivätkä he noudattaneet ja totelleet oikeudellisia päätöksiäni, joiden ansiosta ihminen saa elää, jos hän toimii niiden mukaan. Sapattini he häpäisivät. Niinpä sanoin vuodattavani vihani heidän päälleen ja päästäväni kaiken suuttumukseni purkautumaan heitä kohtaan erämaassa.+ 22 Minä kuitenkin pidätyin tekemästä niin+ ja toimin oman nimeni takia,+ ettei sitä häpäistäisi niiden kansojen edessä, joiden nähden olin tuonut heidät* pois. 23 Minä myös vannoin heille erämaassa, että hajottaisin heidät kansojen sekaan ja hajaannuttaisin heidät eri maihin,+ 24 koska he eivät toimineet minun oikeudellisten päätösteni mukaan ja koska he hylkäsivät minun säädökseni,+ häpäisivät minun sapattini ja palvelivat* esi-isiensä iljettäviä epäjumalia.+ 25 Minä myös annoin heidän noudattaa säännöksiä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeudellisia päätöksiä, jotka eivät voineet antaa heille elämää.+ 26 Minä annoin heidän saastua omista uhreistaan – siitä, että he polttivat tulessa* jokaisen esikoislapsen+ – jotta hylkäisin heidät, niin että he tietäisivät, että minä olen Jehova.”’

27 Puhu sen vuoksi Israelin kansalle, ihmisen poika, ja sano heille: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Myös tällä tavoin esi-isänne pilkkasivat minua, kun he toimivat uskottomasti minua kohtaan. 28 Minä vein heidät siihen maahan, jonka olin vannonut antavani heille.+ Kun he näkivät kaikki korkeat kukkulat ja tuuheat puut,+ he alkoivat uhrata teurasuhrejaan ja loukkaavia uhrilahjojaan. Siellä he uhrasivat miellyttävän tuoksuisia uhrejaan* ja vuodattivat juomauhrejaan. 29 Niin minä kysyin heiltä: ’Mikä oikein on tämä uhrikukkula,* jolle te menette?’”’ (Sen nimi on edelleen Uhrikukkula.)+

30 Sano nyt Israelin kansalle: ’Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Saastutatteko te itseänne samalla tavalla kuin esi-isänne saastuttivat, kun te olette uskottomia* palvomalla heidän iljettäviä epäjumaliaan?+ 31 Saastutatteko te itseänne vielä tänäkin päivänä uhraamalla teurasuhreja kaikille iljettäville epäjumalillenne, polttamalla poikianne tulessa?*+ Pitäisikö minun samaan aikaan vastata teille, Israelin kansa, kun pyydätte minulta ohjausta?”’+

’Yhtä varmasti kuin minä elän’, julistaa suvereeni Herra Jehova, ’en vastaa teille.+ 32 Se mikä teillä on mielessänne,* ei tule toteutumaan. Tehän sanotte: ”Me haluamme tulla sellaisiksi kuin muut kansat, kuin muiden maiden suvut, jotka palvovat* puuta ja kiveä.”’”+

33 ”’Yhtä varmasti kuin minä elän’, julistaa suvereeni Herra Jehova, ’minä tulen hallitsemaan teitä kuninkaana voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella, ja minä vuodatan vihani teidän päällenne.+ 34 Minä tuon teidät pois kansojen keskuudesta ja kokoan teidät niistä maista, joihin teidät on hajotettu, voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella ja vihan vuodattamisella.+ 35 Minä vien teidät kansojen erämaahan ja käyn siellä oikeutta teidän kanssanne kasvotusten.+

36 Niin kuin kävin oikeutta esi-isienne kanssa Egyptin maan erämaassa, tulen käymään oikeutta myös teidän kanssanne’, julistaa suvereeni Herra Jehova. 37 ’Minä panen teidät kulkemaan paimenen sauvan alitse+ ja solmin kanssanne liiton.* 38 Minä kuitenkin poistan teidän joukostanne ne, jotka kapinoivat ja rikkovat minua vastaan.+ Minä vien heidät pois maasta, jossa he ovat asuneet ulkomaalaisina, mutta he eivät pääse Israelin maahan.+ Te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova.’

39 Israelin kansa, näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ’Menkää vain ja palvelkaa kukin iljettäviä epäjumalianne.+ Mutta jos ette myöhemmin kuuntele minua, te ette voi enää häpäistä pyhää nimeäni uhreillanne ja iljettävillä epäjumalillanne.’+

40 ’Minun pyhällä vuorellani, korkealla vuorella Israelissa’,+ julistaa suvereeni Herra Jehova, ’koko Israelin kansa, he kaikki, palvelevat minua siinä maassa.+ Minä olen heihin siellä tyytyväinen, ja minä odotan teidän tuovan lahjoituksianne ja parhaita uhrilahjojanne, kaikkea pyhää, mitä teillä on.+ 41 Miellyttävän* tuoksun takia minä olen tyytyväinen teihin, kun tuon teidät pois kansojen keskuudesta ja kokoan teidät maista, joihin teidät on hajotettu,+ ja minä osoitan pyhyyteni teidän keskuudessanne kansakuntien silmien edessä.’+

42 ’Te tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova,+ kun tuon teidät Israelin maahan,+ maahan, jonka vannoin antavani esi-isillenne. 43 Siellä te muistatte käytöksenne ja kaikki tekonne, joilla saastutitte itsenne,+ ja inhoatte itseänne* kaiken sen pahan vuoksi, mitä teitte.+ 44 Silloin te, Israelin kansa, tulette varmasti tietämään, että minä olen Jehova, kun teen teille näin nimeni takia+ enkä kohtele teitä pahan käytöksenne enkä turmeltuneen toimintanne mukaan’, julistaa suvereeni Herra Jehova.”

45 Minulle tuli jälleen Jehovan sana, ja se kuului: 46 ”Ihmisen poika, käännä kasvosi eteläistä aluetta kohti, julista etelälle ja profetoi etelän metsäiselle seudulle. 47 Sano etelän metsälle: ’Kuule Jehovan sana. Näin sanoo suvereeni Herra Jehova: ”Minä sytytän tulen sinua vastaan,+ ja se polttaa sinussa jokaisen vihreän puun ja jokaisen kuivan puun. Loimuava liekki ei sammu,+ ja se kärventää kaikkien kasvot etelästä pohjoiseen. 48 Kaikki tulevat* näkemään, että minä, Jehova, olen sytyttänyt sen tuleen, niin ettei se sammu.”’”+

49 Minä sanoin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! He sanovat minusta: ’Eikö hän puhu pelkkiä arvoituksia?’”*