5. Mooseksen kirja

1 Nämä sanat Mooses puhui koko Israelille Jordanin seudulla erämaassa, Suufin edustalla olevalla aavikkotasangolla Paranin, Tofelin, Labanin, Haserotin ja Di-Sahabin välillä. 2 Horebilta on 11 päivän matka Seirin vuoriston tietä Kades-Barneaan.+ 3 Mooses puhui israelilaisille* 40. vuonna+ 11. kuun ensimmäisenä päivänä kaiken, mitä Jehova oli käskenyt hänen puhua heille. 4 Hän oli tätä ennen voittanut amorilaisten kuninkaan Sihonin,+ joka asui Hesbonissa, ja kukistanut Edreissä Basanin kuninkaan Ogin,+ joka asui Astarotissa.+ 5 Mooses ryhtyi selittämään lakia+ Jordanin seudulla Moabin maassa:

6 ”Meidän Jumalamme Jehova sanoi meille Horebilla: ’Te olette viipyneet tässä vuoristossa jo tarpeeksi kauan.+ 7 Kääntykää ja lähtekää menemään amorilaisten+ vuoristoon ja kaikkien heidän naapurikansojensa alueille Arabaan,+ vuoristoon, Sefelaan, Negeviin ja merenrannikolle.+ Menkää kanaanilaisten maahan aina Libanonille*+ ja suurelle virralle, Eufratille, saakka.+ 8 Olen asettanut tämän maan teidän eteenne. Menkää ottamaan haltuunne tämä maa, jonka Jehova isillenne Abrahamille, Iisakille+ ja Jaakobille+ vannomallaan valalla lupasi antaa heille ja heidän jälkeläisilleen.’*+

9 Silloin minä sanoin teille: ’Te olette minulle liian raskas kuorma kannettavaksi yksin.+ 10 Teidän Jumalanne Jehova on tehnyt teidät niin lukuisiksi, että teitä on tänään yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla.+ 11 Tehköön esi-isienne Jumala Jehova teidät tuhat kertaa lukuisammiksi+ kuin nyt, ja siunatkoon hän teitä, niin kuin hän on teille luvannut.+ 12 Kuinka voin yksin kantaa teistä aiheutuvaa taakkaa ja kuormaa ja kestää riitelyänne?+ 13 Valitkaa heimoistanne viisaita, kyvykkäitä ja kokeneita miehiä, niin minä nimitän heidät päämiehiksenne.’+ 14 Te vastasitte minulle: ’Ehdotuksesi on hyvä.’ 15 Niin minä kokosin heimojenne päämiehet, viisaat ja kokeneet miehet, ja nimitin heidät johtamaan teitä tuhannen-, sadan-, viidenkymmenen- ja kymmenenpäällikköinä ja heimojenne vastuullisina miehinä.+

16 Silloin käskin tuomareitanne: ’Kun käsittelette veljienne välistä asiaa, teidän on tuomittava oikeudenmukaisesti*+ miehen ja hänen veljensä tai keskuudessanne asuvan ulkomaalaisen välillä.+ 17 Ette saa antaa puolueellista tuomiota.+ Teidän tulee kuulla yhtä hyvin vähäistä kuin huomattavaakin.+ Ette saa pelätä ihmisiä,+ sillä te tuomitsette Jumalan puolesta.+ Jos riita-asia on teille liian vaikea, teidän tulee esittää se minulle, niin minä käsittelen sen.’+ 18 Silloin annoin teille käskyjä kaikesta, mitä teidän tulee tehdä.

19 Sitten lähdimme Horebilta Jumalamme Jehovan käskystä ja kuljimme koko sen suuren ja pelottavan erämaan halki,+ jonka näitte matkalla amorilaisten vuoristoon,+ ja lopulta tulimme Kades-Barneaan.+ 20 Silloin minä sanoin teille: ’Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Jumalamme Jehova antaa meille. 21 Jumalanne Jehova on luovuttanut maan teille. Nouskaa ja ottakaa se haltuunne, niin kuin esi-isienne Jumala Jehova on käskenyt teitä.+ Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.’

22 Te kaikki tulitte kuitenkin sanomaan minulle: ’Lähetetään miehiä edellämme, jotta he tutkisivat maata puolestamme ja toisivat meille tiedon siitä, mitä tietä meidän pitää kulkea, ja siitä, millaisia kaupunkeja vastaamme tulee.’+ 23 Ehdotus tuntui minusta hyvältä, joten valitsin joukostanne 12 miestä, yhden jokaisesta heimosta.+ 24 He menivät ylös vuoristoon,+ tulivat Eskolinlaaksoon* ja vakoilivat maata. 25 He ottivat mukaansa maan hedelmiä, toivat ne meille ja ilmoittivat: ’Maa, jonka Jumalamme Jehova antaa meille, on hyvä.’+ 26 Te ette kuitenkaan halunneet lähteä, vaan kapinoitte Jumalanne Jehovan käskyä vastaan.+ 27 Te purnasitte teltoissanne ja sanoitte: ’Koska Jehova vihasi meitä, hän toi meidät pois Egyptin maasta luovuttaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät. 28 Mihin me oikein olemme menossa? Veljemme saivat meidät pelkäämään+ sanomalla: ”He ovat meitä suurempi ja kookkaampi kansa, ja heidän kaupunkinsa ovat suuria ja taivaaseen asti linnoitettuja.*+ Me näimme siellä anakilaisiakin.”’+

29 Silloin minä sanoin teille: ’Älkää kauhistuko älkääkä pelätkö heitä.+ 30 Jumalanne Jehova kulkee edellänne ja taistelee puolestanne,+ aivan niin kuin hän teki Egyptissä teidän silmienne edessä.+ 31 Te näitte erämaassa, miten Jumalanne Jehova kantoi teitä niin kuin mies poikaansa kaikkialle, minne menitte, kunnes tulitte tähän paikkaan.’ 32 Kaikesta tästä huolimatta te ette uskoneet Jumalaanne Jehovaa,+ 33 joka kulki edellänne katsoakseen teille leiriytymispaikat. Hän näyttäytyi yöllä tulen ja päivällä pilven välityksellä osoittaakseen teille, mitä tietä teidän tuli kulkea.+

34 Jehova kuuli koko ajan, mitä te puhuitte, ja hän vihastui ja vannoi:+ 35 ’Ei yksikään tämän pahan sukupolven miehistä tule näkemään sitä hyvää maata, jonka vannoin antavani isillenne,+ 36 paitsi Kaleb, Jefunnen poika. Hän tulee näkemään sen, ja minä annan hänelle ja hänen pojilleen maan, jolla hän on kulkenut, koska hän on totellut Jehovaa koko sydämestään.*+ 37 (Jehova vihastui teidän takianne myös minuun ja sanoi: ”Sinäkään et mene sinne.+ 38 Nunin poika Joosua, palvelijasi,*+ menee siihen maahan.+ Vahvista häntä,*+ sillä hänen johdollaan Israel perii sen.”) 39 Sinne menevät myös teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan ryöstösaaliiksi,+ ja poikanne, jotka eivät vielä tiedä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja minä annan sen heidän omakseen.+ 40 Mutta kääntykää te takaisin ja lähtekää erämaahan Punaisenmeren tietä.’+

41 Silloin te sanoitte minulle: ’Olemme tehneet syntiä Jehovaa vastaan. Me lähdemme nyt taistelemaan, aivan niin kuin Jumalamme Jehova on käskenyt meitä!’ Te otitte kukin sota-aseenne ja kuvittelitte, että olisi helppoa nousta vuoristoon.+ 42 Jehova kuitenkin sanoi minulle: ’Sano heille: ”Ette saa lähteä taistelemaan, sillä minä en ole kanssanne.+ Jos lähdette, vihollisenne voittavat teidät.”’ 43 Niin minä puhuin teille, mutta te ette kuunnelleet. Sen sijaan te kapinoitte Jehovan käskyä vastaan ja yrititte julkeasti mennä ylös vuoristoon. 44 Silloin vuoristossa asuvat amorilaiset tulivat teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa kuin mehiläiset, ja he hajottivat teidät Seirissä aina Hormaan asti. 45 Sitten te palasitte ja aloitte itkeä Jehovan edessä, mutta Jehova ei kuunnellut teitä eikä kiinnittänyt teihin huomiota. 46 Tämän vuoksi te olitte Kadesissa niin pitkään kuin olitte.