Joosua

22 Sitten Joosua kutsui koolle ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toisen puoliskon 2 ja sanoi heille: ”Te olette tehneet kaiken, mitä Jehovan palvelija Mooses käski teidän tehdä,+ ja olette totelleet minua ja noudattaneet kaikkia käskyjäni.+ 3 Ette ole hylänneet veljiänne koko tänä aikana, tähän päivään mennessä,+ vaan olette täyttäneet velvollisuutenne totella Jumalanne Jehovan käskyä.+ 4 Jumalanne Jehova on nyt antanut veljillenne rauhan, niin kuin hän lupasi heille.+ Niinpä voitte nyt palata teltoillenne maahan, jonka Jehovan palvelija Mooses antoi omaksenne Jordanin toiselta puolelta.*+ 5 Noudattakaa vain hyvin tarkoin sitä käskyä ja lakia, jonka Jehovan palvelija Mooses antoi teille.+ Rakastakaa Jumalaanne Jehovaa,+ vaeltakaa kaikkia hänen teitään,+ totelkaa hänen käskyjään,+ pysykää hänessä kiinni+ ja palvelkaa häntä+ koko sydämestänne ja koko sielustanne.”*+

6 Sitten Joosua siunasi heidät ja lähetti heidät matkaan, ja he menivät teltoilleen. 7 Manassen heimon toiselle puoliskolle Mooses oli antanut perintöalueen Basanista,+ ja heimon toiselle puoliskolle Joosua antoi maata Jordanin länsipuolelta,+ samoin kuin heidän veljilleen. Lähettäessään heidät teltoilleen Joosua siunasi heidät 8 ja sanoi heille: ”Palatkaa teltoillenne mukananne paljon kalleuksia, hyvin paljon karjaa, hopeaa ja kultaa, kuparia ja rautaa sekä suuret määrät vaatteita.+ Ottakaa osanne vihollisiltanne saadusta saaliista+ ja jakakaa saalis veljienne kanssa.”

9 Sen jälkeen ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko lähtivät pois muiden israelilaisten luota Silosta Kanaanin maasta ja palasivat Gileadin maahan,+ omistamaansa maahan, jonne he olivat asettuneet Mooseksen välittämän Jehovan käskyn mukaisesti.+ 10 Kun ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko tulivat Jordanin seudulle Kanaanin maahan, he rakensivat Jordanin rannalle suuren, näyttävän alttarin. 11 Myöhemmin muut israelilaiset kuulivat siitä+ ja sanoivat: ”Ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maan rajalle Jordanin seudulle, meille kuuluvalle puolelle.” 12 Kun israelilaiset kuulivat siitä, he kaikki kokoontuivat Siloon+ lähteäkseen sotimaan heitä vastaan.

13 Sitten israelilaiset lähettivät ruubenilaisten, gadilaisten ja Manassen heimon toisen puoliskon luo Gileadin maahan pappi Pinehasin,+ Eleasarin pojan. 14 Hänen kanssaan oli kymmenen päämiestä, kukin yhden Israelin heimon suvun päämies, sukunsa päällikkö Israelin tuhansien* keskuudessa.+ 15 Kun he tulivat ruubenilaisten, gadilaisten ja Manassen heimon toisen puoliskon luo Gileadin maahan, he sanoivat heille:

16 ”Näin sanoo koko Jehovan kansa: ’Miksi te olette olleet uskottomia+ Israelin Jumalalle? Olette nyt hylänneet Jehovan, kun olette rakentaneet itsellenne alttarin ja kapinoineet Jehovaa vastaan.+ 17 Eikö Peorissa tekemämme synti riitä? Emme ole vielä tähänkään mennessä puhdistautuneet siitä, vaikka vitsaus kohtasi Jehovan kansaa.+ 18 Ja nyt te hylkäätte Jehovan! Jos tänään kapinoitte Jehovaa vastaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin kansaan.+ 19 Jos omistamanne maa on epäpuhdas, tulkaa toiselle puolelle Jehovan omistamaan maahan,+ jossa on Jehovan pyhäkköteltta,+ ja asettukaa asumaan meidän keskuuteemme. Mutta älkää kapinoiko Jehovaa vastaan älkääkä tehkö meistä kapinallisia rakentamalla toisen alttarin Jumalamme Jehovan alttarin lisäksi.+ 20 Kun Serahin poika Aakan+ oli uskoton ja otti sellaista, mikä piti tuhota,* eikö Jumala vihastunut koko Israelin kansaan?+ Aakan ei ollut ainoa, joka kuoli tuon synnin takia.’”+

21 Tällöin ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko vastasivat Israelin tuhansien* päämiehille:+ 22 ”Jumalien Jumala, Jehova!* Jumalien Jumala, Jehova!+ Hän tietää, ja Israelkin tulee tietämään. Jehova, jos olemme olleet kapinallisia ja uskottomia, älä säästä meitä tänään. 23 Jos rakensimme itsellemme alttarin aikomuksenamme hylätä Jehova ja uhrata sen päällä poltto-, vilja- ja yhteysuhreja, niin Jehova antaa rangaistuksen.+ 24 Ei, vaan teimme tämän, koska pelkäsimme, että teidän poikanne sanoisivat tulevaisuudessa meidän pojillemme: ’Mitä tekemistä teillä on Israelin Jumalan Jehovan kanssa? 25 Jehova on asettanut Jordanin rajaksi välillemme, meidän ja teidän, te ruubenilaiset ja gadilaiset. Teillä ei ole mitään osuutta Jehovaan.’ Näin teidän poikanne estäisivät meidän poikiamme palvomasta* Jehovaa.

26 Siksi me sanoimme: ’Meidän on tehtävä asialle jotain. Rakennamme alttarin, ei poltto- eikä teurasuhreja varten, 27 vaan todistajaksi välillemme, teidän ja meidän,+ sekä tulevien jälkeläistemme* välille. Se osoittaa, että palvelemme Jehovaa ja uhraamme hänen edessään poltto-, teuras- ja yhteysuhrejamme.+ Tällöin teidän poikanne eivät tulevaisuudessa voisi sanoa meidän pojillemme: ”Teillä ei ole mitään osuutta Jehovaan.”’ 28 Niin me sanoimme: ’Jos he tulevaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkeläisillemme,* silloin me sanomme: ”Katsokaa tätä alttaria, jonka esi-isämme tekivät Jehovan alttarin mallin mukaan, ei poltto- eikä teurasuhreja varten, vaan olemaan todistajana välillämme, teidän ja meidän.”’ 29 Meistä on mahdotonta ajatella, että kapinoisimme Jehovaa vastaan ja hylkäisimme tänään Jehovan+ rakentamalla poltto-, vilja- ja teurasuhreja varten toisen alttarin Jumalamme Jehovan alttarin lisäksi, joka on hänen pyhäkkötelttansa edessä!”+

30 Kun pappi Pinehas, kansan päämiehet ja Israelin tuhansien* päämiehet, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat Ruubenin, Gadin ja Manassen jälkeläisten sanat, he olivat tyytyväisiä.+ 31 Niin pappi Pinehas, Eleasarin poika, sanoi Ruubenin, Gadin ja Manassen jälkeläisille: ”Nyt me tiedämme, että Jehova on kanssamme, koska ette olekaan olleet uskottomia Jehovalle. Olette pelastaneet israelilaiset Jehovan käsistä.”

32 Sitten pappi Pinehas, Eleasarin poika, ja päämiehet palasivat ruubenilaisten ja gadilaisten luota Gileadin maasta Kanaanin maahan ja kertoivat tapahtuneesta muille israelilaisille. 33 Israelilaiset olivat tyytyväisiä selitykseen. Sitten he ylistivät Jumalaa eivätkä enää puhuneet mitään sotimisesta ruubenilaisia ja gadilaisia vastaan eivätkä sen maan hävittämisestä, jossa nämä asuivat.

34 Niin ruubenilaiset ja gadilaiset antoivat alttarille nimen,* koska ”se on välillämme todistajana siitä, että Jehova on tosi Jumala”.