Tuomarien kirja
14 Sitten Simson meni alas Timnaan ja näki siellä erään filistealaisen naisen.* 2 Niin hän meni isänsä ja äitinsä luo ja kertoi: ”Näin Timnassa erään filistealaisen naisen. Haluan, että hankitte hänet minulle vaimoksi.” 3 Hänen vanhempansa kuitenkin sanoivat hänelle: ”Etkö löydä ketään naista sukulaistesi joukosta etkä koko kansamme keskuudesta?+ Täytyykö sinun ottaa vaimo ympärileikkaamattomien filistealaisten keskuudesta?” Mutta Simson sanoi isälleen: ”Hanki hänet minulle, koska hän on minulle juuri se oikea.”* 4 Hänen isänsä ja äitinsä eivät käsittäneet, että tämän takana oli Jehova, joka etsi tilaisuutta toimia filistealaisia vastaan, koska filistealaiset hallitsivat siihen aikaan Israelia.+
5 Niinpä Simson meni vanhempiensa kanssa Timnaan. Kun hän saapui Timnan viinitarhoille, häntä vastaan tuli karjuva* leijona. 6 Silloin Jehovan henki antoi hänelle voimaa,+ ja hän repäisi leijonan kahtia paljain käsin kuin nuoren vuohen. Hän ei kuitenkaan kertonut vanhemmilleen, mitä oli tehnyt. 7 Sitten hän meni Timnaan ja puhui naisen kanssa, ja hän oli Simsonin silmissä yhä se oikea.+
8 Myöhemmin kun Simson oli matkalla takaisin Timnaan hakeakseen naisen kotiinsa,+ hän poikkesi katsomaan kuollutta leijonaa. Leijonan raadossa oli mehiläisparvi ja hunajaa. 9 Niin hän kaapi hunajan käsiinsä ja söi sitä kävellessään. Liityttyään taas vanhempiensa seuraan hän antoi heillekin sitä syötäväksi. Hän ei kuitenkaan kertonut heille, että oli kaapinut hunajan leijonan raadosta.
10 Hänen isänsä meni alas naisen luo, ja Simson järjesti siellä juhlat, sillä nuorilla miehillä oli tapana tehdä niin. 11 Nähdessään hänet ihmiset toivat hänen seurakseen 30 nuorta miestä sulhaspojiksi. 12 Silloin Simson sanoi heille: ”Saanko esittää teille arvoituksen? Jos ratkaisette sen seitsemän juhlapäivän kuluessa ja kerrotte minulle vastauksen, minun pitää antaa teille 30 pellavavaatetta ja 30 vaatekertaa. 13 Mutta jos ette pysty kertomaan minulle vastausta, teidän pitää antaa minulle 30 pellavavaatetta ja 30 vaatekertaa.” He sanoivat: ”Kerro meille arvoituksesi. Me haluamme kuulla sen.” 14 Niin hän sanoi heille:
”Lähti syöjästä syötävää,
väkevästä makeaa.”+
He eivät pystyneet ratkaisemaan arvoitusta kolmeen päivään. 15 Neljäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: ”Petkuta* miestäsi,+ niin että hän kertoo meille arvoituksen ratkaisun. Muuten me poltamme sinut ja isäsi perheen. Kutsuitteko meidät tänne viedäksenne meidän omaisuutemme?” 16 Niinpä Simsonin vaimo itki hänelle: ”Sinä vihaat minua etkä rakasta minua.+ Sinä esitit arvoituksen kansaani kuuluville, mutta et ole kertonut ratkaisua minulle.” Tällöin Simson sanoi hänelle: ”Enhän ole kertonut sitä edes omalle isälleni enkä äidilleni! Pitäisikö minun kertoa se sinulle?” 17 Mutta vaimo ahdisti häntä itkullaan seitsemän päivää kestäneiden juhlien loppuun asti. Seitsemäntenä päivänä Simson vihdoin kertoi hänelle arvoituksen ratkaisun, koska hän oli painostanut Simsonia. Sitten vaimo kertoi sen kansalleen.+ 18 Seitsemäntenä päivänä ennen auringonlaskua* kaupungin miehet sanoivat Simsonille:
”Mikä on makeampaa kuin hunaja,
mikä väkevämpi kuin leijona?”+
Hän vastasi heille:
”Jos ette olisi kyntäneet minun nuorella lehmälläni,+
ette olisi ratkaisseet arvoitustani.”
19 Silloin Jehovan henki antoi hänelle voimaa,+ ja hän meni alas Askeloniin.+ Hän surmasi 30 sikäläistä miestä, otti heidän vaatteensa ja antoi ne arvoituksen ratkaisseille.+ Raivoissaan hän meni takaisin isänsä taloon.
20 Simsonin vaimo+ annettiin sitten yhdelle Simsonin seurana olleista sulhaspojista.+