Saarnaaja
2 Sitten minä sanoin itsekseni: ”Nyt minä kokeilen nautintoja* ja katson, mitä hyvää siitä seuraa.” Mutta tämäkin oli turhuutta.
2 Sanoin naurusta: ”Järjetöntä!”
ja nautinnosta:* ”Mitä hyötyä siitä on?”
3 Päätin katsoa, mitä siitä seuraa, että ilahdutan itseäni viinillä,+ mutta säilytin koko ajan viisauteni. Omistauduin typeryydelle saadakseni selville, mitä ihmisten on paras tehdä taivaan alla lyhyen elämänsä aikana. 4 Ryhdyin suuriin hankkeisiin.+ Rakensin itselleni taloja+ ja istutin viinitarhoja.+ 5 Tein itselleni puutarhoja ja puistoja ja istutin niihin kaikenlaisia hedelmäpuita. 6 Tein vesilammikoita kastellakseni nuorta metsääni. 7 Hankin mies- ja naispalvelijoita,+ ja talouteeni syntyi palvelijoita.* Hankin myös paljon karjaa – nautoja, lampaita ja vuohia+ – enemmän kuin kukaan Jerusalemissa olleista edeltäjistäni. 8 Kokosin itselleni hopeaa ja kultaa,+ kuninkaiden ja maakuntien aarteita.*+ Hankin itselleni mies- ja naislaulajia sekä seurakseni miesten suuria iloja: naisen, jopa monia naisia.* 9 Minä tulin mahtavaksi, mahtavammaksi kuin kukaan, joka oli ollut Jerusalemissa ennen minua.+ Lisäksi säilytin viisauteni.
10 En kieltänyt itseltäni mitään, mitä halusin.*+ En evännyt sydämeltäni mitään nautintoa.* Sydämeni oli iloinen kaiken kovan työni takia, ja se oli palkintoni kaikesta kovasta työstäni.+ 11 Mutta kun ajattelin kaikkea, mitä olin omin käsin tehnyt, ja kaikkea kovaa työtä, jonka parissa olin ahkeroinut,+ ymmärsin, että kaikki oli turhuutta, tuulen tavoittelua.+ Millään ei ollut todellista arvoa* auringon alla.+
12 Sitten käänsin huomioni viisauteen, järjettömyyteen ja tyhmyyteen.+ (Mitä voi tehdä ihminen, joka tulee kuninkaan jälkeen? Vain sitä, mitä on jo tehty.) 13 Minä näin, että viisaudesta on enemmän hyötyä kuin tyhmyydestä,+ niin kuin valosta on enemmän hyötyä kuin pimeydestä.
14 Viisas pitää silmänsä auki,*+ mutta typerä vaeltaa pimeässä.+ Olen myös havainnut, että heitä kumpaakin kohtaa sama loppu.+ 15 Mietin itsekseni: ”Minulle käy samalla tavalla kuin typerälle.”+ Mitä hyötyä minulle on siis siitä, että minusta on tullut äärettömän viisas? Ajattelin itsekseni: ”Tämäkin on turhuutta.” 16 Eihän viisaasta jää pysyvää muistoa sen enempää kuin typerästäkään.+ Lopulta jokainen unohdetaan. Entä miten viisas kuolee? Samoin kuin typeräkin.+
17 Minä aloin vihata elämää,+ koska kaikki, mitä auringon alla tehdään, oli mielestäni ahdistavaa. Kaikki oli turhuutta,+ tuulen tavoittelua.+ 18 Aloin vihata kaikkea, minkä hyväksi olin tehnyt kovasti työtä auringon alla,+ koska minun täytyy jättää se ihmiselle, joka tulee jälkeeni.+ 19 Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä?+ Silti hän saa haltuunsa kaiken, minkä hankkimiseksi olen nähnyt paljon vaivaa ja tarvinnut viisautta auringon alla. Tämäkin on turhuutta. 20 Niinpä minä aloin vaipua epätoivoon kaiken sen kovan työn vuoksi, jonka parissa olin ahkeroinut auringon alla. 21 Ihminen voi tehdä kovasti työtä ja hyödyntää siinä viisautta, tietoa ja taitoa, mutta hän joutuu luovuttamaan kaiken, mitä hänellä on, ihmiselle, joka ei ole työskennellyt sen hyväksi.+ Tämäkin on turhuutta ja suuri onnettomuus.*
22 Mitä ihminen oikeastaan saavuttaa kaikella kovalla työllään ja määrätietoisuudellaan, joka pakottaa hänet tekemään* kovasti työtä auringon alla?+ 23 Kaikkina hänen päivinään hänen työnsä tuottaa tuskaa ja ahdistusta,+ eikä hänen sydämensä ole levollinen edes yöllä.+ Tämäkin on turhuutta.
24 Ihmiselle ei ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja saada iloa kovasta työstään.+ Olen huomannut, että tämäkin tulee tosi Jumalan kädestä,+ 25 sillä eihän kukaan syö ja juo paremmin kuin minä.+
26 Tosi Jumala antaa häntä miellyttävälle ihmiselle viisautta, tietoa ja iloa,+ mutta syntiselle hän antaa tehtäväksi koota ja kerätä omaisuutta vain annettavaksi sille, joka miellyttää Jumalaa.+ Tämäkin on turhuutta, tuulen tavoittelua.