Maskil. Asafin.+
78 Kuuntele, kansani, minun lakiani,
kiinnitä huomiota suuni sanoihin.
2 Avaan suuni ja lausun sananlaskun,
esitän muinaisia arvoituksia.+
3 Sitä, mistä olemme kuulleet ja minkä tunnemme
ja mistä isämme ovat meille kertoneet,+
4 emme salaa heidän jälkeläisiltään.
Me kerromme tulevalle sukupolvelle+
Jehovan ylistettävistä teoista ja hänen voimastaan,+
hämmästyttävistä teoista, joita hän on tehnyt.+
5 Hän antoi Jaakobille säädöksen
ja sääti Israelille lain.
Hän käski esi-isiämme
välittämään nämä asiat lapsilleen,+
6 jotta seuraava sukupolvi,
vielä syntymättömät lapset, tuntisivat ne.+
He puolestaan kertoisivat ne omille lapsilleen.+
7 Silloin nämä oppisivat luottamaan Jumalaan.
He eivät unohtaisi Jumalan tekoja+
vaan noudattaisivat hänen käskyjään.+
8 He eivät olisi samanlaisia kuin esi-isänsä,
itsepäinen ja kapinallinen sukupolvi,+
sukupolvi, jonka sydän oli ailahteleva+
ja joka ei ollut uskollinen Jumalalle.
9 Efraimilaiset olivat aseistautuneet jousilla,
mutta he perääntyivät taistelun päivänä.
10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa+
eivätkä halunneet noudattaa hänen lakiaan.+
11 He unohtivat, mitä hän oli tehnyt,+
hänen ihmeensä, jotka hän antoi heidän nähdä.+
12 Hän teki hämmästyttäviä tekoja heidän esi-isiensä nähden+
Egyptin maassa, Soanin seudulla.+
13 Hän halkaisi meren antaakseen heidän kulkea sen poikki,
ja hän sai vedet seisomaan kuin muuri.+
14 Päivällä hän johdatti heitä pilvellä
ja koko yön tulen valolla.+
15 Hän halkaisi kallioita erämaassa,
hän antoi heidän juoda runsaasti, kuin syvistä vesistä.+
16 Hän sai purot pulppuamaan kalliosta,
vedet virtaamaan kuin joet.+
17 Mutta he tekivät jatkuvasti syntiä häntä vastaan,
kapinoivat Korkeinta vastaan aavikolla.+
18 He uhmasivat Jumalaa sydämessään+
vaatimalla himoitsemaansa ruokaa.
19 Niin he puhuivat Jumalaa vastaan
ja sanoivat: ”Voiko Jumala kattaa pöydän erämaahan?”+
20 Hän löi kallioon,
niin että vedet virtasivat ja purot ryöpsähtivät esiin.+
”Voiko hän antaa meille myös leipää,
tai voiko hän hankkia kansalleen lihaa?”+
21 Kun Jehova kuuli sen, hän vimmastui.+
Tuli+ leimahti Jaakobia vastaan
ja hänen vihansa syttyi Israelia kohtaan,+
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan,+
eivät luottaneet siihen, että hän voi pelastaa heidät.
23 Hän antoi ylhäällä oleville pilville käskyn
ja avasi taivaan ovet.
24 Hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi,
hän antoi heille taivaan viljaa.+
25 Ihmiset söivät voimakkaiden leipää,+
hän lähetti heille runsaasti syötävää.+
26 Hän nostatti itätuulen taivaalle
ja sai voimallaan etelätuulen puhaltamaan.+
27 Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,
lintuja kuin merenrannan hiekkaa.
28 Hän sai ne putoamaan leirinsä keskelle,
kaikkialle telttojensa ympärille.
29 Niin he söivät niitä ahmimalla.
Hän antoi heille, mitä he halusivat.+
30 Mutta ennen kuin he olivat tyydyttäneet himonsa,
kun ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Jumalan viha leimahti heitä vastaan.+
Hän surmasi heidän vahvimmat miehensä,+
kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Tästä huolimatta he tekivät vielä lisää syntiä+
eivätkä uskoneet hänen ihmeisiinsä.+
33 Niinpä hän lopetti heidän päivänsä kuin henkäyksen,+
antoi heidän vuosiensa päättyä äkillisiin kauhuihin.
34 Mutta aina kun hän surmasi heitä, he etsivät häntä.+
He palasivat etsimään Jumalaa.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa+
ja että korkein Jumala oli heidän lunastajansa.+
36 He yrittivät kuitenkin pettää häntä suullaan,
ja he valehtelivat hänelle kielellään.
37 Heidän sydämensä ei pysynyt lujasti hänen puolellaan,+
eivätkä he olleet uskollisia hänen liitolleen.+
38 Mutta hän oli armollinen,+
hän antoi anteeksi heidän rikkomuksensa eikä tuhonnut heitä.+
Hän hillitsi usein suuttumuksensa+
eikä purkanut kaikkea vihaansa.
39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,+
ohi puhaltava tuuli, joka ei palaa.
40 Kuinka usein he kapinoivatkaan häntä vastaan erämaassa+
ja pahoittivat hänen mielensä aavikolla!+
41 Yhä uudelleen he koettelivat Jumalaa,+
ja he tuottivat surua Israelin Pyhälle.
42 He eivät muistaneet hänen voimaansa,
sitä päivää, jona hän pelasti heidät vastustajan vallasta,+
43 sitä, miten hän näytti merkkinsä Egyptissä+
ja ihmeensä Soanin seudulla
44 ja miten hän muutti Niilin kanavat vereksi,+
niin ettei vesistä voinut juoda.
45 Hän lähetti parvittain paarmoja piinaamaan heitä+
ja sammakoita aiheuttamaan heille tuhoa.+
46 Hän antoi heidän satonsa ahnaille heinäsirkoille,
heidän työnsä hedelmät kulkusirkkaparville.+
47 Hän hävitti heidän viiniköynnöksensä rakeilla+
ja heidän sykomoripuunsa raekivillä.
48 Hän jätti heidän juhtansa raesateen+
ja karjansa leimahtelevien salamoiden armoille.
49 Hän suuntasi heihin hehkuvan vihansa,
vimman, suuttumuksen, ahdingon,
lähetti onnettomuutta tuottavat enkelijoukot.
50 Hän raivasi tien vihalleen.
Hän ei säästänyt heitä kuolemalta
vaan luovutti heidät kulkutaudin kouriin.
51 Lopulta hän löi kuoliaaksi kaikki egyptiläisten esikoiset,+
heidän miehuutensa ensi hedelmät Haamin teltoista.
52 Sitten hän toi kansansa pois kuin katraan+
ja johti heitä kuin laumaa erämaassa.
53 Hän johdatti heitä turvallisesti,
eivätkä he pelänneet.+
Meri peitti heidän vihollisensa.+
54 Hän toi heidät pyhälle alueelleen,+
tähän vuoristoon, jonka hän oli hankkinut oikealla kädellään.+
55 Hän ajoi kansat pois heidän edestään.+
Hän jakoi heille perinnön mittanuoralla,+
asetti Israelin heimot asumaan koteihinsa.+
56 He uhmasivat kuitenkin jatkuvasti Jumalaa, Korkeinta, ja kapinoivat häntä vastaan.+
He eivät välittäneet hänen muistutuksistaan.+
57 He myös kääntyivät pois ja olivat yhtä petollisia kuin esi-isänsä,+
yhtä epäluotettavia kuin löysä jousi.+
58 He loukkasivat häntä jatkuvasti uhripaikoillaan+
ja vihastuttivat hänet veistetyillä jumalankuvillaan.+
59 Jumala kuuli sen ja vimmastui,+
ja hän hylkäsi Israelin kokonaan.
60 Viimein hän jätti Silon pyhäkköteltan,+
teltan, jossa hän oli asunut ihmisten keskuudessa.+
61 Niin hän antoi voimansa vertauskuvan joutua vankeuteen,
mahtavuutensa vastustajan käsiin.+
62 Hän luovutti kansansa miekalle+
ja vimmastui perinnölleen.
63 Tuli tuhosi hänen nuoret miehensä,
eikä hänen nuorille naisilleen laulettu häälauluja.
64 Hänen pappinsa kaatuivat miekkaan,+
eivätkä heidän leskensä itkeneet.+
65 Silloin Jehova heräsi kuin unesta,+
niin kuin mahtava mies+ herää juotuaan viiniä.
66 Hän ajoi vastustajansa takaisin,+
hän tuotti heille pysyvän häpeän.
67 Hän hylkäsi Joosefin teltan
eikä valinnut Efraimin heimoa,
68 vaan hän valitsi Juudan heimon,+
Siioninvuoren, jota hän rakastaa.+
69 Hän teki pyhäköstään yhtä pysyvän kuin on taivas,+
kuin maa, jonka hän on perustanut ikuisiksi ajoiksi.+
70 Hän valitsi palvelijansa Daavidin+
ja otti hänet lammastarhoista,+
71 imettäviä emoja hoivaamasta,
ja asetti hänet paimentamaan kansaansa Jaakobia+
ja perintöään Israelia.+
72 Hän paimensi heitä nuhteettomin sydämin+
ja johti heitä taitavin käsin.+