Hesekiel
19 ”Sinun on laulettava surulaulu Israelin päämiehistä 2 ja sanottava:
’Mikä oli äitisi? Naarasleijona leijonien joukossa.
Se makasi vahvojen* nuorten leijonien keskellä ja kasvatti pentujaan.
3 Yhdestä pennustaan se kasvatti vahvan nuoren leijonan.+
Se oppi raatelemaan saalista,
se söi jopa ihmisiä.
4 Kansat kuulivat siitä ja pyydystivät sen kuoppaansa,
ja ne veivät sen koukkujen avulla Egyptin maahan.+
5 Emo odotti ja näki lopulta, ettei toivoa sen paluusta ollut.
Niinpä se otti toisen pennuistaan ja lähetti sen pois vahvana nuorena leijonana.
6 Sekin käyskenteli leijonien joukossa, ja siitä tuli vahva nuori leijona.
Se oppi raatelemaan saalista, ja se söi jopa ihmisiä.+
7 Se hiiviskeli heidän linnoitustorniensa välissä ja hävitti heidän kaupunkinsa,
niin että sen karjunta kuului koko autioituneessa maassa.+
8 Ympäröivien alueiden kansat nousivat sitä vastaan ja heittivät verkkonsa sen päälle,
ja se pyydystettiin niiden kuoppaan.
9 Ne panivat sen koukkujen avulla häkkiin ja veivät sen Babylonin kuninkaan luo.
Siellä ne telkesivät sen, niin ettei sen ääntä enää kuultaisi Israelin vuorilla.
10 Sinun äitisi oli kuin viiniköynnös+ veressäsi,* vesien ääreen istutettu.
Runsaan veden ansiosta se tuotti hedelmiä ja oli täynnä oksia.
11 Siihen kasvoi vahvoja oksia,* hallitsijoiden valtikoiksi sopivia.
Se kasvoi, ja siitä tuli muita puita korkeampi.
Siitä tuli huomiota herättävä, koska se oli korkea ja sen lehvistö tuuhea.
12 Mutta vihan vallassa se revittiin juurineen ylös+ ja heitettiin maahan,
ja itätuuli sai sen hedelmät kuivettumaan.
Sen vahvat oksat revittiin irti, ja ne kuivuivat+ ja paloivat.+
14 Tuli levisi sen oksista* ja poltti sen versot ja hedelmät.
Jäljelle ei jäänyt ainuttakaan vahvaa oksaa, ei hallitsijan valtikkaa.+
Tämä on surulaulu, ja surulauluna sitä tullaan laulamaan.’”