Jeremia
4 ”Jos sinä palaat, Israel”, julistaa Jehova,
”jos sinä palaat minun luokseni
ja jos poistat iljettävät epäjumalasi minun edestäni,
silloin sinusta ei tule pakolaista.+
2 Jos vannot: ’Yhtä varmasti kuin Jehova elää!’
ja toimit rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja oikein,*
niin kansat hankkivat häneltä* itselleen siunauksen
ja ylpeilevät hänestä.”+
3 Näin sanoo Jehova Juudan miehille ja Jerusalemille:
”Kyntäkää itsellenne viljelysmaa
älkääkä jatkuvasti kylväkö orjantappuroiden sekaan.+
4 Ympärileikatkaa itsenne Jehovan edessä
ja poistakaa sydämenne esinahka,+
te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,
ettei vihani leimahtaisi kuin tuli
ja palaisi kenenkään sammuttamatta
teidän pahojen tekojenne takia.”+
5 Kertokaa Juudassa ja julistakaa Jerusalemissa,
huutakaa ja puhaltakaa torveen kaikkialla maassa,+
huutakaa kovalla äänellä ja sanokaa: ”Kokoontukaa!
Paetaan linnoitettuihin kaupunkeihin.+
6 Kohottakaa merkki* Siionia kohti.
Hakeutukaa suojaan älkääkä jääkö seisomaan.”
Minä tuon pohjoisesta onnettomuuden,+ suuren romahduksen.
Hän on lähtenyt olinpaikastaan tekemään maastasi kauhistuttavan näyn.
Sinun kaupunkisi luhistuvat raunioiksi, niin ettei niissä ole yhtään asukasta.+
8 Pukeutukaa siksi säkkikankaaseen,+
surkaa* ja valittakaa,
sillä Jehovan hehkuva viha ei ole kääntynyt meistä pois.
9 ”Sinä päivänä”, julistaa Jehova, ”kuninkaan rohkeus* pettää,+
samoin ruhtinaiden rohkeus.*
Papit kauhistuvat ja profeetat ihmettelevät.”+
10 Sitten minä sanoin: ”Voi, suvereeni Herra Jehova! Sinä olet todella pettänyt perusteellisesti tämän kansan+ ja Jerusalemin, kun olet sanonut: ’Teillä tulee olemaan rauha’,+ mutta kurkullamme onkin* miekka.”
11 Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille:
”Paahtava tuuli erämaan paljailta kukkuloilta
puhaltaa kansani tytärtä* kohti,
muttei viljan viskaamista* eikä puhdistamista varten.
12 Minun käskystäni näistä paikoista puhaltaa tuuli täydellä voimalla.
Nyt minä julistan heille tuomiot.
Hänen hevosensa ovat kotkia nopeammat.+
Voi meitä, sillä olemme tuhon omat!
14 Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, Jerusalem, jotta pelastuisit.+
Kuinka kauan haudot pahoja ajatuksia?
16 Ilmoittakaa se kansoille.
Julistakaa se Jerusalemille.”
”Tiedustelijoita* tulee kaukaisesta maasta,
ja he kohottavat sotahuudon Juudan kaupunkeja vastaan.
17 He piirittävät Jerusalemia kuin pellon vartijat,+
koska se on kapinoinut minua vastaan”,+ julistaa Jehova.
18 ”Sinä joudut maksamaan käytöksestäsi ja toiminnastasi.+
Kuinka katkera onkaan onnettomuutesi,
sillä kapinallisuutesi yltää aina sydämeesi asti!”
19 Voi ahdistustani,* ahdistustani!
Sydäntäni* raastaa ankara tuska.
Sydämeni jyskyttää rinnassani.
20 Sanomia kuullaan onnettomuudesta onnettomuuden perään,
sillä koko maa on tuhottu.
Yhtäkkiä omat telttani tuhotaan,
hetkessä minun telttakankaani.+
He ovat typeriä lapsia,* vailla ymmärrystä.
He osaavat kyllä tehdä pahaa*
mutta eivät tiedä, miten tehdä hyvää.”
23 Minä näin maan – se oli tyhjä ja autio.+
Minä katsoin taivasta – siellä ei ollut enää valoa.+
Tämän oli saanut aikaan Jehova,
hänen hehkuva vihansa.
Ihmiset menevät tiheikköihin,
ja he kiipeävät kallioille.+
Kaikki kaupungit on hylätty,
eikä niissä asu ketään.”
30 Nyt kun sinut on tuhottu, mitä aiot tehdä?
Sinulla oli tapana pukeutua kirkkaanpunaiseen,
koristaa itsesi kultakoruilla
ja korostaa silmiäsi mustalla värillä.*
Turhaan sinä kaunistit itseäsi,+
sillä ne, jotka himoitsivat sinua, ovat hylänneet sinut.
Nyt he yrittävät tappaa sinut.+
31 Olen kuullut äänen, joka on kuin sairaan naisen huuto,
ensisynnyttäjän tuska,
henkeä haukkovan Siionin tyttären ääni.
Hän levittelee käsiään ja sanoo:+
”Voi minua, sillä olen väsynyt tappajiin!”