Job
6 Silloin Job sanoi:
3 Nyt se on merten hiekkaakin raskaampaa.
Siksi puheeni on ollut hillitöntä.*+
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat lävistäneet minut,
henkeni juo niiden myrkkyä.+
Jumala marssittaa kauhuja minua vastaan.
6 Syödäänkö mautonta ruokaa lisäämättä siihen suolaa,
tai onko malvan mehussa makua?
7 En suostu koskemaan sellaiseen.
Se on kuin pilaantunutta ruokaa.
8 Kunpa pyyntöni täytettäisiin
ja Jumala toteuttaisi toiveeni!
10 Sekin lohduttaisi minua.
Ankarista tuskista huolimatta hyppisin ilosta,
sillä en ole halveksinut Pyhän+ sanoja.
Onko edessäni mitään hyvää, niin että minun pitäisi jatkaa elämää?*
12 Kivestäkö minut on tehty?
Onko ruumiini* kuparia?
13 Voinko mitenkään auttaa itseäni,
kun minulta on viety kaikki tuki?
16 Ne ovat jäästä tummina,
niihin katoaa sulava lumi.
17 Aikanaan niiden vedet häviävät,
helteiden tullessa ne kuivuvat pois.
18 Mutkitellen ne kulkevat
ja katoavat vähitellen autiomaahan.
20 He häpeävät turhaa luottamustaan,
he vain pettyvät tullessaan paikalle.
22 Olenko pyytänyt teitä antamaan minulle jotain
tai anonut teitä antamaan minua hyödyttävän lahjan omaisuudestanne?
25 Rehelliset sanat eivät tuota tuskaa!+
Mutta mitä hyötyä on teidän ojennuksestanne?+
28 Kääntykää nyt katsomaan minua,
sillä en valehtelisi teille vasten kasvoja.
29 Miettikäähän uudelleen – älkää tuomitko minua väärin –
miettikää tosiaan uudelleen, sillä en ole tehnyt mitään väärää.*
30 Puhuuko kieleni epäoikeudenmukaisesti?
Eikö suulakeni erota, että jokin on vialla?