2. Samuelin kirja

15 Tämän jälkeen Absalom teetti itselleen vaunut ja hankki hevosia sekä 50 miestä, jotka juoksivat hänen edellään.+ 2 Absalomilla oli tapana nousta ylös varhain ja asettua sen tien varteen, joka vei kaupungin portille.+ Aina kun joku mies oli tulossa kuninkaan luo saadakseen ratkaisun oikeusasiaansa,+ Absalom kutsui hänet luokseen ja kysyi: ”Mistä kaupungista olet?” Kun tämä sanoi: ”Palvelijasi on eräästä Israelin heimosta”, 3 Absalom sanoi hänelle: ”Vaatimuksesi ovat oikeita ja kohtuullisia, mutta kuninkaan luona ei ole ketään, joka kuuntelisi asiaasi.” 4 Absalom lisäsi: ”Kunpa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin jokainen, jolla on oikeus- tai riita-asia, voisi tulla minun luokseni ja minä huolehtisin siitä, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti.”

5 Aina kun joku tuli Absalomin luo kumartaakseen hänelle, Absalom ojensi kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä.+ 6 Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo oikeusasioissa. Näin Absalom varasti israelilaisten sydämiä.+

7 Neljän vuoden* kuluttua Absalom sanoi kuninkaalle: ”Saisinko mennä Hebroniin+ täyttämään juhlallisen lupaukseni, jonka annoin Jehovalle? 8 Kun minä, palvelijasi, asuin Gesurissa+ Syyriassa, annoin tämän juhlallisen lupauksen:+ ’Jos Jehova tuo minut takaisin Jerusalemiin, minä uhraan Jehovalle.’”* 9 Niin kuningas sanoi hänelle: ”Mene rauhassa.” Silloin hän nousi ja meni Hebroniin.

10 Absalom lähetti sitten vakoojia kaikkien Israelin heimojen luo ja sanoi heille: ”Heti kun kuulette torven äänen, huutakaa: ’Absalomista on tullut kuningas Hebronissa!’”+ 11 Absalom oli kutsunut Jerusalemista mukaansa 200 miestä. He lähtivät pahaa aavistamatta eivätkä tienneet, mistä oli kyse. 12 Uhreja uhratessaan Absalom lähetti lisäksi hakemaan gilolaisen Ahitofelin,+ Daavidin neuvonantajan,+ tämän kaupungista Gilosta.+ Salaliitto voimistui, ja Absalom sai yhä enemmän kannattajia.+

13 Aikanaan Daavidin luo tuli viestintuoja sanomaan: ”Israelilaiset ovat menneet* Absalomin puolelle.” 14 Daavid sanoi heti kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen kanssaan Jerusalemissa: ”Nouskaa, paetaan!+ Kohta kukaan meistä ei pääse pakoon Absalomia. Pitäkää kiirettä, koska muuten hän ehtii saada meidät kiinni! Silloin meidän käy huonosti ja hän lyö kaupungin asukkaat miekalla.”+ 15 Kuninkaan palvelijat vastasivat kuninkaalle: ”Palvelijasi tekevät, mitä tahansa herramme, kuningas, päättääkin.”+ 16 Niin kuningas lähti, ja kaikki hänen palatsissaan asuvat seurasivat häntä. Hän jätti kuitenkin kymmenen sivuvaimoaan+ huolehtimaan palatsista. 17 Kuningas ja kaikki häntä seuraavat jatkoivat matkaansa, ja he pysähtyivät Bet-Merhakissa.

18 Kaikki kuninkaan mukana olevat* palvelijat sekä kaikki keretiläiset, peletiläiset+ ja gatilaiset+ – 600 miestä, jotka olivat seuranneet häntä Gatista+ – kulkivat kuninkaan ohi hänen tarkastaessaan heidät.* 19 Silloin kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille:+ ”Sinun ei tarvitse lähteä mukaamme. Palaa takaisin ja jää uuden kuninkaan luo, sillä sinä olet ulkomaalainen ja lisäksi maanpakolainen. 20 Sinähän tulit vasta eilen, joten miten voisin tänään vaatia sinua harhailemaan kanssamme, kun en itsekään tiedä, mihin minun täytyy mennä ja milloin? Palaa takaisin ja ota veljesi* mukaasi. Osoittakoon Jehova sinulle rakkautta* ja uskollisuutta!”+ 21 Mutta Ittai vastasi kuninkaalle: ”Niin varmasti kuin Jehova elää ja niin varmasti kuin herrani, kuningas, elää, onpa herrani, kuningas, missä tahansa, siellä on palvelijasikin, merkitseepä se elämää tai kuolemaa!”+ 22 Silloin Daavid sanoi Ittaille:+ ”Mene ja kulje yli.” Niin gatilainen Ittai ylitti laakson kaikkien miestensä ja heidän perheidensä kanssa.

23 Kaikki seudun asukkaat itkivät suureen ääneen, kun koko kuninkaan kanssa oleva väki ylitti Kidroninlaakson+ kuninkaan seisoessa sen laidalla. Kaikki, jotka kulkivat yli, menivät erämaahan johtavalle tielle. 24 Myös Sadok+ oli siellä ja hänen kanssaan kaikki leeviläiset,+ jotka kantoivat tosi Jumalan liiton arkkua.+ He asettivat tosi Jumalan arkun maahan, ja Abjatarkin+ oli siellä, kunnes kaikki kaupungista lähteneet olivat kulkeneet yli. 25 Mutta kuningas sanoi Sadokille: ”Vie tosi Jumalan arkku takaisin kaupunkiin.+ Jos saan Jehovan suosion, hän tuo minutkin takaisin ja antaa minun nähdä arkun ja paikan, jossa se on.+ 26 Mutta jos hän sanoo: ’En ole tyytyväinen sinuun’, hän voi tehdä minulle niin kuin hyväksi näkee.” 27 Kuningas sanoi vielä pappi Sadokille: ”Etkö olekin näkijä?+ Palaa Abjatarin kanssa rauhassa kaupunkiin. Ottakaa mukaanne kaksi poikaanne, sinun poikasi Ahimaas ja Abjatarin poika Jonatan.+ 28 Minä viivyn erämaan kahlauspaikoilla, kunnes lähetätte minulle tietoja.”+ 29 Niinpä Sadok ja Abjatar veivät tosi Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät sinne.

30 Daavid nousi Öljymäkeä*+ ylös ja itki kulkiessaan. Hän oli peittänyt päänsä ja käveli avojaloin. Myös kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan, peittivät päänsä ja itkivät kulkiessaan ylös. 31 Sitten Daavidille ilmoitettiin: ”Ahitofel on mukana Absalomin+ salaliitossa.”+ Tällöin Daavid sanoi: ”Jehova, pyydän,+ että saisit Ahitofelin neuvot vaikuttamaan tyhmiltä!”+

32 Kun Daavid tuli mäen laelle, jossa oli tapana kumartaa Jumalaa, häntä vastassa oli arkilainen+ Husai+ pitkä vaate repäistynä ja multaa päänsä päällä. 33 Daavid sanoi kuitenkin hänelle: ”Jos lähdet mukaani, olet minulle kuormaksi. 34 Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: ’Kuningas, olen palvelijasi. Olin ennen isäsi palvelija, mutta nyt olen sinun palvelijasi’,+ niin voit auttaa minua ja tehdä tyhjäksi Ahitofelin neuvot.+ 35 Eivätkö papit, Sadok ja Abjatar, ole siellä kanssasi? Sinun pitää kertoa papeille, Sadokille ja Abjatarille, kaikki, mitä kuulet kuninkaan talosta.+ 36 Heidän kanssaan siellä ovat heidän kaksi poikaansa, Sadokin poika Ahimaas+ ja Abjatarin poika Jonatan.+ Lähettäkää heidän kauttaan minulle viesti kaikesta, mitä kuulette.” 37 Niin Husai, Daavidin ystävä,*+ meni Jerusalemiin samaan aikaan kun Absalom saapui kaupunkiin.