Job
19 Siihen Job sanoi:
4 Ja jos olenkin tehnyt erehdyksen,
se on minun murheeni.
5 Jos te edelleen haluatte korottaa itsenne yläpuolelleni
ja väittää, että on oikein häpäistä minua,
6 ottakaa huomioon, että Jumala itse on eksyttänyt minut
ja hän on pyydystänyt minut verkkoonsa.
7 Minä huudan jatkuvasti: ”Minua on kohdeltu väärin!”, mutta en saa vastausta.+
Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.+
9 Hän on riistänyt minulta kunniani,
ottanut pois pääni kruunun.
10 Hän ruhjoo minua joka puolelta, kunnes olen mennyttä.
Toivoni hän kiskaisee juurineen irti kuin puun.
12 Hänen joukkonsa yhdistyvät ja saartavat minut,
ne leiriytyvät telttani ympärille.
13 Omat veljeni hän on loitontanut minusta kauas,
ja ne, jotka tuntevat minut, ovat etääntyneet minusta.+
16 Kutsun palvelijaani, mutta hän ei vastaa.
Minä anon häneltä sääliä.
17 Jopa hengityksestäni on tullut vastenmielinen vaimolleni,+
ja minusta on tullut löyhkä omille veljilleni.*
18 Nuoret lapsetkin halveksivat minua.
Kun nousen ylös, he alkavat tehdä minusta pilaa.
19 Kaikki läheiset ystäväni inhoavat minua,+
ja ne, joita olen rakastanut, ovat kääntyneet minua vastaan.+
23 Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin,
piirrettäisiin kirjaan!
24 Kunpa ne hakattaisiin kallioon ikiajoiksi,
kaiverrettaisiin rautapiirtimellä ja täytettäisiin lyijyllä!
26 Kun ihoni on tällä tavoin tuhoutunut
mutta olen vielä elossa, saan nähdä Jumalan.
27 Minä näen hänet itse,
omat silmäni näkevät hänet, eivät kenenkään muun.+
Syvällä sisimmässäni olen kuitenkin musertunut!*
28 Te kysytte: ’Miten me häntä vainoamme?’,+
ikään kuin ongelman ydin olisi minussa.