2. Aikakirja
30 Hiskia lähetti viestin koko Israeliin+ ja Juudaan ja kirjoitti kirjeitä myös Efraimiin ja Manasseen,+ jotta he tulisivat Jehovan temppeliin Jerusalemiin viettämään pesahia* Israelin Jumalan Jehovan kunniaksi.+ 2 Kuningas, hänen ruhtinaansa ja koko Jerusalemissa oleva seurakunta päättivät kuitenkin viettää pesahia toisessa kuussa.+ 3 He eivät nimittäin olleet voineet viettää sitä tavalliseen aikaan,+ koska tarpeeksi moni pappi ei ollut pyhittäytynyt+ eikä kansa ollut kokoontunut Jerusalemiin. 4 Tämä järjestely tuntui kuninkaasta ja koko seurakunnasta oikealta. 5 He päättivät ilmoittaa kaikkialla Israelissa Beersebasta Daniin+ asti, että kansan piti tulla Jerusalemiin viettämään pesahia Israelin Jumalan Jehovan kunniaksi, sillä he eivät olleet viettäneet sitä yhdessä lain vaatimalla tavalla.+
6 Niin pikalähetit* kulkivat kuninkaan käskystä kautta koko Israelin ja Juudan mukanaan kuninkaan ja hänen ruhtinaidensa kirjeet ja sanoivat: ”Israelin kansa, palatkaa Jehovan, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, luo, jotta hän palaisi niiden jäljelle jääneiden luo, jotka pääsivät pakoon Assyrian kuninkaiden käsistä.+ 7 Älkää olko samanlaisia kuin esi-isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomia esi-isiensä Jumalalle Jehovalle. Siksi hän teki heistä kauhistelun aiheen, niin kuin näette.+ 8 Älkää nyt olko itsepäisiä niin kuin esi-isänne.+ Alistukaa Jehovan edessä, tulkaa hänen pyhäkköönsä,+ jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Jumalaanne Jehovaa, jotta hänen hehkuva vihansa kääntyisi teistä pois.+ 9 Kun te palaatte Jehovan luo, veljenne ja poikanne saavat vangitsijoiltaan armoa+ ja heidän annetaan palata tähän maahan,+ sillä teidän Jumalanne Jehova on myötätuntoinen* ja armollinen.+ Hän ei käännä kasvojaan pois teistä, jos te palaatte hänen luokseen.”+
10 Pikalähetit* menivät kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maan halki+ aina Sebuloniin asti, mutta heistä tehtiin pilaa ja heitä pilkattiin.+ 11 Jotkut Asserista, Manassesta ja Sebulonista kuitenkin nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin.+ 12 Tosi Jumalan käsi oli myös Juudan kanssa, niin että hän sai heidät yksimielisesti* noudattamaan kuninkaan ja ruhtinaiden käskyä, joka perustui Jehovan sanaan.
13 Jerusalemiin kokoontui toisessa kuussa+ paljon kansaa, hyvin suuri seurakunta, viettämään happamattoman leivän juhlaa.+ 14 He nousivat ja poistivat alttarit, jotka olivat Jerusalemissa,+ samoin kuin kaikki suitsutusalttarit+ ja heittivät ne Kidroninlaaksoon. 15 Sen jälkeen he teurastivat pesah-uhrin toisen kuun 14. päivänä. Papit ja leeviläiset olivat häpeissään, joten he pyhittäytyivät ja toivat polttouhreja Jehovan temppeliin. 16 He asettuivat paikoilleen tosi Jumalan miehen Mooseksen lain mukaan, ja sitten papit pirskottivat veren,+ jonka he saivat leeviläisiltä. 17 Seurakunnassa oli monia, jotka eivät olleet pyhittäytyneet, ja leeviläiset huolehtivat pesah-uhrien teurastamisesta kaikkien niiden puolesta, jotka eivät olleet puhtaita,+ pyhittääkseen heidät Jehovan edessä. 18 Monet kansasta, etenkin Efraimista, Manassesta,+ Isaskarista ja Sebulonista, eivät olleet puhdistautuneet mutta söivät silti pesah-aterian vastoin sitä, mitä oli kirjoitettu. Hiskia kuitenkin rukoili heidän puolestaan: ”Tehköön Jehova, joka on hyvä,+ myönnytyksen 19 jokaiselle, joka on päättänyt sydämessään etsiä* tosi Jumalaa,+ Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa, vaikkei ole puhdistautunut pyhää koskevan vaatimuksen mukaan.”+ 20 Silloin Jehova kuunteli Hiskiaa ja antoi kansalle anteeksi.*
21 Jerusalemissa olevat israelilaiset viettivät happamattoman leivän juhlaa+ seitsemän päivää hyvin iloisina,+ ja leeviläiset ja papit ylistivät Jehovaa päivästä päivään ja soittivat kuuluvasti Jehovan kunniaksi.+ 22 Lisäksi Hiskia puhui rohkaisevasti kaikille leeviläisille,* jotka toimivat viisaasti Jehovan palveluksessa. Koko juhlan ajan, seitsemän päivää, he söivät,+ uhrasivat yhteysuhreja+ ja kiittivät esi-isiensä Jumalaa Jehovaa.
23 Sitten koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset seitsemän päivää, joten sitä vietettiin iloiten vielä seitsemän päivää.+ 24 Juudan kuningas Hiskia lahjoitti seurakunnalle 1 000 sonnia ja 7 000 lammasta, ja ruhtinaat lahjoittivat seurakunnalle 1 000 sonnia ja 10 000 lammasta,+ ja suuri joukko pappeja pyhittäytyi.+ 25 Koko Juudan seurakunta, papit, leeviläiset, koko Israelista tullut seurakunta+ sekä Israelin maassa asuvat ja sieltä tulleet ulkomaalaiset+ ja Juudassa asuvat iloitsivat jatkuvasti. 26 Jerusalemissa vallitsi suuri ilo, sillä Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, päivistä lähtien mitään tällaista ei ollut tapahtunut Jerusalemissa.+ 27 Lopuksi leeviläispapit nousivat ja siunasivat kansan.+ Jumala kuuli heidän äänensä, ja heidän rukouksensa kantautui hänen pyhään asuntoonsa, taivaaseen.