17 Henkeni on murtunut, päiväni ovat lopussa,
hautausmaa odottaa minua.+
2 Pilkkaajat ympäröivät minua,+
ja silmieni on katseltava heidän kapinallista käytöstään.
3 Otathan vastaan panttini ja pidät sen itselläsi.
Kuka muukaan löisi kättä kanssani ja menisi minusta takuuseen?+
4 Sinä olet kätkenyt ymmärtäväisyyden heidän sydämeltään.+
Siksi sinä et anna heidän päästä voitolle.
5 Joku voi tarjoutua antamaan omastaan ystävilleen,
vaikka hänen lastensa silmät ovat sumeat.
6 Hän on tehnyt minusta halveksitun kansojen keskuudessa,+
niin että kasvoilleni syljetään.+
7 Ahdistus hämärtää silmäni,+
ja jäseneni ovat vain varjo entisestään.
8 Oikeamieliset tuijottavat tätä hämmästyneinä,
ja viaton järkyttyy jumalattoman vuoksi.
9 Se, joka toimii oikein, pysyy tiellään,+
ja se, jonka kädet ovat puhtaat, vahvistuu.+
10 Te voitte kuitenkin kaikki tulla jatkamaan väitteidenne esittämistä,
vaikka en ole löytänyt joukostanne ketään viisasta.+
11 Päiväni ovat lopussa.+
Suunnitelmani, sydämeni toiveet, ovat murskana.+
12 He muuttavat yön päiväksi
sanoessaan: ’Valon täytyy olla lähellä, koska on pimeää.’
13 Jos odotan vielä vähän, haudasta tulee kotini,+
levitän vuoteeni pimeyteen.+
14 Hautakuopalle+ minä huudan: ’Sinä olet isäni!’,
madoille: ’Äitini ja sisareni!’
15 Missä siis on toivoni?+
Onko minulla toivoa kenenkään silmissä?
16 Se menee alas haudan teljettyjen porttien taakse,
kun me kaikki laskeudumme tomuun.”+