Job
32 Nämä kolme miestä eivät enää yrittäneet vastata Jobille, sillä hän oli vakuuttunut siitä, että hän oli toiminut oikein.*+ 2 Mutta Elihu, Ramin sukuun kuuluva busilaisen+ Barakelin poika, oli vihastunut. Hän oli vihainen Jobille, koska Job yritti todistaa, että hän itse oli oikeassa eikä Jumala.+ 3 Hän oli hyvin vihainen myös Jobin kolmelle tuttavalle,* koska he eivät osanneet antaa vastausta vaan väittivät Jumalan olevan paha.+ 4 Elihu oli odottanut ennen kuin vastaisi Jobille, koska he olivat häntä vanhempia.+ 5 Kun Elihu näki, että noilla kolmella miehellä ei ollut enää mitään sanottavaa, hän ei voinut hillitä vihaansa. 6 Silloin busilaisen Barakelin poika Elihu alkoi puhua:
Siksi pysyin kunnioittavasti taka-alalla+
enkä rohjennut kertoa, mitä tiedän.
10 Siksi sanon: ’Kuuntele minua,
niin minäkin kerron, mitä tiedän.’
11 Olen odottanut sanojanne
ja kuunnellut pohdiskeluanne,+
kun olette yrittäneet miettiä, mitä sanoa.+
12 Kuuntelin teitä tarkkaan,
mutta kukaan teistä ei pystynyt osoittamaan, että Job on väärässä,*
eikä vastaamaan hänen väitteisiinsä.
13 Älkää siis sanoko: ’Me olemme löytäneet viisauden.
Jumala osoittaa hänen olevan väärässä, ei ihminen.’
14 Job ei ole kohdistanut sanojaan minua vastaan,
enkä minä vastaa hänelle käyttämällä teidän perustelujanne.
15 Nämä miehet ovat tyrmistyneet, heillä ei ole enempää vastauksia.
Heillä ei ole enää mitään sanottavaa.
16 Olen odottanut, mutta he eivät jatka puhumista.
He vain seisovat tuossa eivätkä vastaa enää mitään.
17 Siispä minäkin sanon tähän jotain,
minäkin kerron, mitä tiedän,
18 sillä minulla on paljon sanottavaa,
sisälläni oleva henki pakottaa minut puhumaan.
19 Sisukseni ovat pakahtumaisillaan
kuin viiniä täynnä oleva uusi nahkaleili, joka on repeämäisillään.+
20 Antakaa minun puhua saadakseni helpotusta!
Minä avaan suuni vastatakseni.