Job

 2 ”Vastaako viisas tyhjänpäiväisillä sanoilla,*

tai täyttääkö hän itsensä vahingollisilla ajatuksilla?*

 3 On turha ojentaa pelkillä sanoilla

ja hyödytöntä vain puhua.

 4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon,

ja sinun vuoksesi kiinnostus Jumalaan hiipuu.

 5 Rikkomuksesi sanelee, mitä puhut,*

ja sinä valitset viekkaita sanoja.

 6 Oma suusi tuomitsee sinut, en minä,

ja omat huulesi todistavat sinua vastaan.+

 7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä,

tulitko olemassaoloon ennen kukkuloita?

 8 Sinulleko Jumala puhuu luottamuksellisesti,

tai sinäkö yksin olet viisas?

10 Onhan joukossamme harmaapäitä ja iäkkäitä,+

miehiä, jotka ovat paljon vanhempia kuin isäsi.

11 Eikö sinulle riitä Jumalan lohdutus

tai se, että sinulle puhutaan lempeästi?

12 Miksi annat tunteillesi* vallan,

ja miksi silmäsi leimuavat vihasta?

13 Sinähän käännät kiukkusi* itse Jumalaa vastaan,

ja siksi päästät suustasi tuollaisia sanoja.

14 Miten kuolevainen ihminen voisi olla puhdas

tai kukaan naisesta syntynyt toimia oikein?*+

15 Hänhän ei luota edes enkeleihinsä,*

eikä taivaskaan ole puhdas hänen silmissään.+

16 Miten hän sitten luottaisi sellaiseen, joka on inhottava ja turmeltunut,+

mieheen, joka juo vääryyttä* kuin vettä!

Minä kerron, mitä olen nähnyt,

18 mitä isiltä kuultuja asioita viisaat ovat puhuneet,+

asioita, joita he eivät ole pitäneet kätkössä.

19 Yksin heille maa annettiin,

eikä kukaan vieras kulkenut heidän parissaan.

20 Jumalaton kituu kaikki päivänsä,

tyranni kaikki edessään olevat vuodet.

21 Hän kuulee kauhistuttavia ääniä,+

rauhan aikana ryöstäjät hyökkäävät hänen kimppuunsa.

22 Hän ei usko pääsevänsä pakoon pimeyttä,+

hän tulee väistämättä kaatumaan miekkaan.

24 Ahdinko ja tuska kauhistuttavat häntä,

ne nujertavat hänet kuin hyökkäykseen valmis kuningas.

25 Hän kohottaa kätensä itse Jumalaa vastaan

ja yrittää uhmata Kaikkivaltiasta,*

26 itsepäisesti hän syöksyy häntä vastaan

suojanaan paksu, luja kilpi.*

27 Hänen kasvojaan peittää rasva,

ja rasva saa hänen lanteensa leviämään.

28 Hän asuu kaupungeissa, jotka hävitetään,

taloissa, jotka jäävät tyhjiksi,

joista tulee kiviröykkiöitä.

29 Hän ei rikastu, eikä hänelle kerry varallisuutta.

Hänen omaisuutensa ei laajene yli maan.

30 Hän ei pääse pakoon pimeyttä.

Liekki kuivattaa hänen versonsa,*

ja hän häviää Jumalan suun* henkäyksestä.+

31 Hänen ei pitäisi harhautua luottamaan arvottomaan,

sillä vastineeksi hän ei saa mitään.

32 Hänelle käy niin hyvin pian,

eivätkä hänen oksansa koskaan kukoista.+

33 Hän on kuin viiniköynnös, jonka raa’at rypäleet varisevat alas,

ja kuin oliivipuu, jonka kukat putoavat maahan.

34 Jumalattomien* joukko on hedelmätön,+

ja tuli polttaa lahjuksia ottavien teltat.

35 He siittävät ongelmia ja synnyttävät vahinkoa,

ja heidän kohtunsa tuottaa petosta.”