JOOSUA

1 Jehovan palvelijan Mooseksen kuoltua Jehova sanoi Joosualle,*+ Nunin pojalle, Mooseksen apulaiselle:+ 2 ”Palvelijani Mooses on kuollut.+ Nouse nyt, ylitä Jordan, sinä ja koko tämä kansa, ja mene siihen maahan, jonka annan heille, Israelin kansalle.+ 3 Minä annan teille jokaisen paikan, johon jalallanne astutte, niin kuin lupasin Moosekselle.+ 4 Alueenne tulee ulottumaan erämaasta Libanonille ja suureen virtaan, Eufratiin, asti – koko heettiläisten+ maa – ja lännessä* Suureenmereen* asti.+ 5 Kukaan ei pysty pitämään puoliaan sinua vastaan koko elinaikanasi.+ Niin kuin olin Mooseksen kanssa, niin olen sinunkin kanssasi.+ Minä en hylkää sinua enkä jätä sinua.+ 6 Ole rohkea ja luja,+ sillä sinun johdollasi tämä kansa perii sen maan, jonka lupasin antaa heille vannoessani valan heidän esi-isilleen.+

7 Ole vain rohkea ja hyvin luja ja noudata tarkoin koko sitä lakia, jota palvelijani Mooses käski sinun noudattaa. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle.+ Silloin toimit viisaasti kaikkialla, minne menet.+ 8 Tämän lain kirjan sanojen ei pidä poistua suustasi.+ Sinun täytyy lukea sitä mietiskellen* päivin ja öin, jotta noudattaisit tarkoin kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu.+ Silloin sinä menestyt, ja silloin sinä toimit viisaasti.+ 9 Olenhan kehottanut sinua: Ole rohkea ja luja. Älä joudu kauhun valtaan äläkä pelkää, sillä Jumalasi Jehova on sinun kanssasi kaikkialla, minne menet.”+

10 Sitten Joosua käski kansan vastuullisia miehiä: 11 ”Kulkekaa leirin läpi ja käskekää kansaa: ’Tehkää eväät valmiiksi, koska kolmen päivän kuluttua te ylitätte Jordanin ottaaksenne haltuunne sen maan, jonka teidän Jumalanne Jehova antaa teille.’”+

12 Ruubenilaisille, gadilaisille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle Joosua sanoi: 13 ”Muistakaa, että Jehovan palvelija Mooses käski teitä:+ ’Jehova, teidän Jumalanne, antaa teille rauhan, ja hän on antanut teille tämän maan. 14 Vaimonne, lapsenne ja karjanne jäävät tähän maahan, jonka Mooses on antanut teille Jordanin tältä puolelta.*+ Teidän kaikkien voimakkaiden soturien+ pitää kuitenkin mennä yli taistelumuodostelmassa veljienne edellä.+ Teidän täytyy auttaa heitä, 15 kunnes Jehova antaa heille rauhan, niin kuin hän on antanut teillekin, ja myös he ottavat haltuunsa sen maan, jonka teidän Jumalanne Jehova antaa heille. Palatkaa sitten teille annettuun maahan ja ottakaa se haltuunne, maahan, jonka Jehovan palvelija Mooses antoi teille Jordanin itäpuolelta.’”+

16 He vastasivat Joosualle: ”Teemme kaiken, mitä olet käskenyt, ja menemme mihin tahansa, minne lähetät meidät.+ 17 Aivan kuten tottelimme kaikkia Mooseksen sanoja, niin tottelemme sinuakin. Olkoon Jumalasi Jehova sinun kanssasi niin kuin hän oli Mooseksen kanssa.+ 18 Jokainen, joka kapinoi sinua* vastaan eikä tottele jokaista hänelle antamaasi käskyä, surmataan.+ Ole vain rohkea ja luja.”+

2 Sitten Nunin poika Joosua lähetti Sittimistä+ salaa kaksi vakoojaa. Hän sanoi miehille: ”Menkää tutkimaan maata, varsinkin Jerikoa.” Niin he lähtivät matkaan ja tulivat Rahab-nimisen+ prostituoidun taloon ja jäivät sinne. 2 Jerikon kuninkaalle kerrottiin: ”Israelilaisia miehiä on tänä iltana tullut tänne vakoilemaan maatamme.” 3 Silloin Jerikon kuningas lähetti Rahabille sanan: ”Tuo ulos ne miehet, jotka ovat tulleet taloosi, sillä he ovat tulleet vakoilemaan koko maata.”

4 Mutta nainen piilotti nuo kaksi miestä. Sitten hän sanoi: ”Miehet kyllä tulivat luokseni, mutta en tiennyt, mistä he olivat. 5 Kun tuli pimeä ja kaupungin porttia oltiin sulkemassa, he lähtivät. En tiedä, mihin he menivät, mutta jos lähdette nopeasti heidän peräänsä, saatte heidät kiinni.” 6 (Hän oli kuitenkin vienyt miehet katolle ja piilottanut heidät sinne riveihin levitettyjen pellavanvarsien alle.) 7 Niin takaa-ajajat lähtivät heidän peräänsä Jordanin kahlauspaikkojen+ suuntaan, ja kaupungin portti suljettiin takaa-ajajien mentyä.

8 Ennen kuin miehet menivät nukkumaan, Rahab tuli heidän luokseen katolle. 9 Hän sanoi miehille: ”Minä tiedän, että Jehova antaa teille tämän maan+ ja että pelko teitä kohtaan on vallannut meidät.+ Kaikki maan asukkaat ovat lamaantuneet teidän takianne,+ 10 sillä olemme kuulleet, miten Jehova kuivasi Punaisenmeren vedet edestänne, kun lähditte Egyptistä,+ ja mitä te teitte kahdelle amorilaiskuninkaalle, Sihonille+ ja Ogille,+ jotka te tuhositte täysin Jordanin toisella puolella.* 11 Kun kuulimme siitä, aloimme pelätä, eikä kenelläkään ole rohkeutta* teidän takianne, sillä teidän Jumalanne Jehova on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä.+ 12 Vannottehan nyt minulle Jehovan kautta, että koska minä autoin teitä,* tekin autatte isäni perhettä, ja antakaa minulle merkki siitä, että pidätte sananne.* 13 Jättäkää eloon isäni, äitini, veljeni ja sisareni sekä kaikki heille kuuluvat ja pelastakaa meidät* kuolemasta.”+

14 Silloin miehet sanoivat hänelle: ”Me vastaamme omalla elämällämme teidän elämästänne!* Jos te ette kerro tehtävästämme kenellekään, me autamme teitä* ja olemme teille uskollisia, kun Jehova antaa meille tämän maan.” 15 Sen jälkeen nainen laski heidät köyttä pitkin ikkunasta alas, sillä hänen talonsa oli kaupunginmuurin yhdellä sivulla. Hän asui muurin yläosassa.+ 16 Hän sanoi heille: ”Menkää vuoristoon ja pysytelkää siellä piilossa kolme päivää, etteivät takaa-ajajanne löydä teitä. Kun takaa-ajajat ovat palanneet, voitte jatkaa matkaa.”

17 Miehet sanoivat hänelle: ”Vannottamasi vala sitoo meitä vain siinä tapauksessa,+ 18 että kun tulemme tähän maahan, sidot tämän kirkkaanpunaisen nauhan siihen ikkunaan, josta laskit meidät alas. Sinun pitää koota isäsi, äitisi, sisaruksesi ja koko isäsi perhe taloosi.+ 19 Jos joku menee ovesta ulos, hän on itse vastuussa kuolemastaan* ja me olemme syyttömiä. Mutta jos jollekulle, joka pysyy kanssasi talossa, tapahtuu jotain, me olemme vastuussa hänen kuolemastaan. 20 Jos kuitenkin paljastat tehtävämme,+ vannottamasi vala ei sido meitä.” 21 Rahab vastasi: ”Tehdään niin kuin sanotte.”

Sitten hän lähetti heidät matkaan. Myöhemmin hän sitoi kirkkaanpunaisen nauhan ikkunaan. 22 Niin miehet lähtivät ja menivät vuoristoon ja viipyivät siellä kolme päivää, kunnes takaa-ajajat palasivat. Nämä olivat etsineet heitä jokaiselta tieltä mutta eivät olleet löytäneet heitä. 23 Sitten nuo kaksi miestä laskeutuivat vuoristosta, ylittivät joen ja tulivat Nunin pojan Joosuan luo. He kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut. 24 He sanoivat Joosualle: ”Jehova on luovuttanut meille koko maan,+ ja kaikki sen asukkaat ovat lamaantuneet meidän takiamme.”+

3 Sitten Joosua nousi varhain aamulla, ja hän sekä kaikki israelilaiset* lähtivät Sittimistä+ ja tulivat Jordanille. He yöpyivät siellä ennen kuin ylittivät joen.

2 Kolmen päivän kuluttua vastuulliset miehet+ kulkivat leirin läpi 3 ja käskivät kansaa: ”Kun näette leeviläispappien kantavan Jumalanne Jehovan liiton arkkua,+ teidän tulee lähteä liikkeelle ja seurata sitä. 4 Pysykää kuitenkin noin kahdentuhannen kyynärän* päässä siitä älkääkä menkö yhtään lähemmäs. Näin tiedätte, mitä tietä kulkea, sillä ette ole ennen kulkeneet sitä.”

5 Joosua sanoi sitten kansalle: ”Pyhittäytykää,*+ sillä huomenna Jehova tekee hämmästyttäviä tekoja teidän keskuudessanne.”+

6 Sen jälkeen Joosua sanoi papeille: ”Ottakaa liiton arkku+ ja kulkekaa kansan edellä.” Niin he ottivat liiton arkun ja menivät kansan edellä.

7 Sitten Jehova sanoi Joosualle: ”Tänään alan nostaa sinun arvoasi koko Israelin silmissä,+ jotta he tietäisivät, että minä olen sinun kanssasi,+ niin kuin olin Mooseksen kanssa.+ 8 Sinun tulee käskeä pappeja, jotka kantavat liiton arkkua: ’Kun saavutte Jordanin rannalle, teidän tulee astua veteen ja seistä paikoillanne.’”+

9 Joosua sanoi israelilaisille: ”Tulkaa tänne ja kuunnelkaa Jumalanne Jehovan sanoja.” 10 Sitten Joosua sanoi: ”Tästä te tiedätte, että elävä Jumala on keskellänne+ ja että hän varmasti ajaa pois edestänne kanaanilaiset, heettiläiset, hivviläiset, perissiläiset, girgasilaiset, amorilaiset ja jebusilaiset:+ 11 Koko maan Herran liiton arkku kulkee teidän edellänne Jordaniin. 12 Valitkaa nyt Israelin heimoista 12 miestä, yksi jokaisesta heimosta.+ 13 Heti kun Jehovan, koko maan Herran, arkkua kantavien pappien jalat koskettavat Jordanin vettä, yläjuoksulta virtaavat Jordanin vedet pysähtyvät ja jäävät seisomaan kuin muuri.”*+

14 Kun kansa lähti teltoiltaan juuri ennen Jordanin ylitystä, liiton arkkua+ kantavat papit menivät kansan edellä. 15 Heti kun arkkua kantavat papit tulivat Jordanille ja heidän jalkansa koskettivat vettä (Jordan tulvii yli äyräidensä+ koko sadonkorjuuajan), 16 yläjuoksulta virtaavat vedet seisahtuivat. Ne kohosivat kuin muuri* hyvin kaukana Adamin, Saretanin lähellä sijaitsevan kaupungin, luona. Arabanmereen, Suolamereen,* laskevat vedet taas valuivat pois. Vedet pysähtyivät, ja kansa kulki yli Jerikon kohdalta. 17 Koko Israel ylitti Jordanin kuivaa maata myöten,+ ja Jehovan liiton arkkua kantavat papit seisoivat paikoillaan kuivalla maalla+ keskellä Jordania, kunnes koko kansa oli päässyt yli.

4 Kun koko kansa oli päässyt Jordanin yli, Jehova sanoi Joosualle: 2 ”Kutsukaa kansan keskuudesta 12 miestä, yksi jokaisesta heimosta,+ 3 ja käskekää heitä: ’Ottakaa 12 kiveä keskeltä Jordania, siitä kohdasta, jossa papit* seisovat paikoillaan,+ ja viekää kivet mukananne ja asettakaa ne siihen paikkaan, johon jäätte yöksi.’”+

4 Niin Joosua kutsui luokseen ne 12 miestä, jotka hän oli nimittänyt israelilaisten keskuudesta, yhden jokaisesta heimosta, 5 ja sanoi heille: ”Menkää Jumalanne Jehovan arkun eteen keskelle Jordania, ja kunkin teistä tulee nostaa olalleen kivi, Israelin heimojen lukumäärän mukaan. 6 Kivet ovat teille merkkinä. Jos lapsenne* myöhemmin kysyvät teiltä: ’Miksi nämä kivet ovat tässä?’,+ 7 teidän täytyy vastata heille: ’Nämä kivet ovat Israelin kansalle pysyvä muistomerkki*+ siitä, että Jordanin vedet pysähtyivät Jehovan liiton arkun edessä,+ kun se kulki Jordanin yli.’”

8 Israelilaiset tekivät aivan kuten Joosua oli käskenyt. He ottivat keskeltä Jordania 12 kiveä, Israelin heimojen lukumäärän mukaan, niin kuin Jehova oli Joosuaa käskenyt, veivät ne mukanaan yöpymispaikkaansa ja asettivat ne sinne.

9 Lisäksi Joosua pystytti 12 kiveä keskelle Jordania siihen kohtaan, jossa liiton arkkua kantavat papit seisoivat,+ ja kivet ovat siellä vielä nykyäänkin.

10 Arkkua kantavat papit seisoivat keskellä Jordania niin kauan, että kaikki, mitä Jehova oli Joosuan kautta käskenyt kansan tehdä, oli tehty kaikkien niiden käskyjen mukaan, jotka Mooses oli Joosualle antanut. Samaan aikaan kansa kiirehti yli. 11 Kun koko kansa oli päässyt yli, Jehovan arkku ja papit kulkivat yli kansan katsellessa.+ 12 Ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko olivat ylittäneet joen taistelumuodostelmassa+ toisten israelilaisten edellä, niin kuin Mooses oli heitä kehottanut.+ 13 Noin 40 000 taisteluun varustautunutta sotilasta kulki yli Jehovan edessä Jerikon aavikkotasangolle.

14 Sinä päivänä Jehova sai Joosuan arvon nousemaan koko Israelin silmissä.+ He kunnioittivat häntä suuresti* koko hänen elämänsä ajan niin kuin olivat kunnioittaneet suuresti Moosestakin.+

15 Sitten Jehova sanoi Joosualle: 16 ”Käske laintaulujen* arkkua+ kantavia pappeja nousemaan Jordanista.” 17 Niin Joosua käski pappeja: ”Nouskaa Jordanista.” 18 Kun Jehovan liiton arkkua kantavat papit+ nousivat Jordanin keskeltä ja astuivat rannalle, Jordanin vedet palasivat ennalleen ja tulvivat yli äyräidensä+ kuten ennenkin.

19 Kansa nousi Jordanista ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä ja leiriytyi Gilgaliin+ Jerikon itärajalle.

20 Joosua pystytti Gilgaliin ne 12 kiveä, jotka he olivat ottaneet Jordanista.+ 21 Sitten hän sanoi israelilaisille: ”Kun lapsenne tulevaisuudessa kysyvät teiltä: ’Mitä nämä kivet merkitsevät?’,+ 22 teidän täytyy selittää heille: ’Israel ylitti Jordanin kuivaa maata myöten,+ 23 kun Jumalanne Jehova kuivasi Jordanin vedet edestämme, niin että pääsimme sen yli. Jumalanne Jehova teki samoin Punaisellemerelle kuivatessaan sen edestämme, niin että pääsimme sen yli.+ 24 Hän teki tämän, jotta kaikki maan kansat tietäisivät, miten voimakas Jehovan käsi on,+ ja jotta te aina pelkäisitte* Jumalaanne Jehovaa.’”

5 Kun kaikki amorilaisten+ kuninkaat, jotka olivat Jordanin länsipuolella,* ja kaikki kanaanilaisten+ kuninkaat, jotka olivat meren rannikolla, kuulivat Jehovan kuivanneen Jordanin vedet israelilaisten edestä, niin että nämä pääsivät sen yli, he alkoivat pelätä,+ ja he menettivät kaiken rohkeutensa* israelilaisten takia.+

2 Siihen aikaan Jehova sanoi Joosualle: ”Tee itsellesi piikiviveitsiä ja ympärileikkaa+ Israelin miehet uudestaan, toisen kerran.” 3 Niin Joosua teki piikiviveitsiä ja ympärileikkasi Israelin miehet Gibeat-Haaralotissa.*+ 4 Tämä oli syy siihen, että Joosua ympärileikkasi heidät: Kaikki Egyptistä lähteneet miehet, kaikki sotilaat,* olivat kuolleet Egyptistä lähdön jälkeen matkalla erämaassa.+ 5 Kaikki, jotka lähtivät Egyptistä, oli ympärileikattu, mutta ketään niistä, jotka olivat syntyneet Egyptistä lähdön jälkeen matkalla erämaassa, ei ollut ympärileikattu. 6 Israelilaiset olivat vaeltaneet erämaassa 40 vuotta,+ kunnes he kaikki olivat kuolleet, toisin sanoen Egyptistä lähteneet sotilaat, jotka eivät totelleet Jehovaa.*+ Jehova vannoi heille, ettei hän koskaan sallisi heidän nähdä sitä maata+ – maidon ja hunajan maata+ – jonka Jehova oli luvannut antaa kansalleen* heidän esi-isilleen vannomallaan valalla.+ 7 Niinpä hän asetti heidän tilalleen heidän poikansa.+ Nämä Joosua ympärileikkasi, koska heitä ei ollut ympärileikattu matkalla.

8 Kun heidät kaikki oli ympärileikattu, he jäivät leiriin lepäämään, kunnes olivat toipuneet.

9 Sitten Jehova sanoi Joosualle: ”Tänään olen vierittänyt egyptiläisten aiheuttaman häpeän pois päältänne.” Niinpä tuota paikkaa on kutsuttu Gilgaliksi*+ tähän päivään asti.

10 Israelilaisten leiri oli edelleen Gilgalissa Jerikon aavikkotasangolla, ja he viettivät pesahia* kuukauden 14. päivän iltana.+ 11 Pesahin jälkeisenä päivänä, juuri tuona päivänä, he alkoivat syödä maan satoa: happamatonta leipää+ ja paahdettuja jyviä. 12 Mannaa ei tullut sen päivän jälkeen, jona he olivat syöneet maan satoa. Israelilaiset eivät enää saaneet mannaa,+ vaan he alkoivat syödä Kanaanin maan satoa sinä vuonna.+

13 Ollessaan lähellä Jerikoa Joosua nosti katseensa ja näki edessään miehen,+ joka seisoi paljastettu miekka kädessään.+ Joosua meni hänen luokseen ja kysyi: ”Oletko meidän vai vastustajiemme puolella?” 14 Siihen hän sanoi: ”Olen* tullut Jehovan armeijan ruhtinaana.”*+ Silloin Joosua kumartui maahan asti, heittäytyi kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Mitä herrani haluaa sanoa palvelijalleen?” 15 Jehovan armeijan ruhtinas vastasi Joosualle: ”Riisu sandaalit jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Joosua teki heti niin.+

6 Jerikon portit oli suljettu tiukasti israelilaisten takia. Kukaan ei lähtenyt ulos eikä kukaan tullut sisään.+

2 Jehova sanoi sitten Joosualle: ”Olen luovuttanut sinulle Jerikon, sen kuninkaan ja sen voimakkaat soturit.+ 3 Teidän kaikkien sotilaiden pitää marssia kaupungin ympäri, kiertää se yhden kerran. Tehkää niin kuutena päivänä. 4 Seitsemän papin tulee kantaa seitsemää pässinsarvitorvea arkun edellä. Seitsemäntenä päivänä teidän tulee kuitenkin marssia kaupungin ympäri seitsemän kertaa ja pappien tulee puhaltaa torviin.+ 5 Kun torviin puhalletaan – heti kun kuulette torvien äänen* – kaikkien miesten tulee kohottaa suuri sotahuuto. Silloin kaupungin muuri luhistuu maan tasalle+ ja miesten täytyy mennä sisään, jokaisen suoraan eteenpäin.”

6 Niin Joosua, Nunin poika, kutsui papit koolle ja sanoi heille: ”Ottakaa liiton arkku, ja seitsemän papin tulee kantaa seitsemää pässinsarvitorvea Jehovan arkun+ edellä.” 7 Sotilaille hän sanoi: ”Lähtekää liikkeelle ja marssikaa kaupungin ympäri. Aseistetun joukon+ tulee mennä Jehovan arkun edellä.” 8 Joosuan ohjeiden mukaan ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää pässinsarvitorvea Jehovan edessä, kulkivat eteenpäin ja puhalsivat torviin, ja heidän jäljessään tuli Jehovan liiton arkku. 9 Aseistettu joukko kulki torviin puhaltavien pappien edellä, ja selustaa suojaava joukko tuli arkun jäljessä. Samaan aikaan torviin puhallettiin lakkaamatta.

10 Joosua oli käskenyt miehiä: ”Älkää huutako älkääkä päästäkö ääntäkään. Älkää sanoko sanaakaan ennen kuin sinä päivänä, jona käsken teitä: ’Huutakaa!’ Silloin huutakaa.” 11 Joosuan käskystä Jehovan arkku kuljetettiin kaupungin ympäri yhden kerran, minkä jälkeen he palasivat leiriin ja yöpyivät siellä.

12 Seuraavana aamuna Joosua nousi varhain ja papit lähtivät kantamaan Jehovan arkkua.+ 13 Ne seitsemän pappia, jotka kantoivat seitsemää pässinsarvitorvea, kävelivät Jehovan arkun edellä ja puhalsivat torviin lakkaamatta. Aseistettu joukko kulki heidän edellään, kun taas selustaa suojaava joukko tuli Jehovan arkun jäljessä, ja samaan aikaan torviin puhallettiin lakkaamatta. 14 He marssivat kaupungin ympäri toisenakin päivänä kerran, minkä jälkeen he palasivat leiriin. Näin he tekivät kuutena päivänä.+

15 Seitsemäntenä päivänä he nousivat varhain, heti aamun sarastaessa, ja marssivat kaupungin ympäri samalla tavalla seitsemän kertaa. Vain sinä päivänä he marssivat kaupungin ympäri seitsemän kertaa.+ 16 Seitsemännellä kerralla papit puhalsivat torviin ja Joosua sanoi sotilaille: ”Huutakaa,+ sillä Jehova on antanut kaupungin teille! 17 Kaupunki ja kaikki siellä oleva on tuhottava.*+ Se kaikki kuuluu Jehovalle. Vain Rahab,+ prostituoitu, saa jäädä eloon, hän ja kaikki, jotka ovat hänen kanssaan talossa, koska hän piilotti lähettämämme vakoojat.+ 18 Pysykää kuitenkin erossa siitä, mikä on tarkoitus tuhota,*+ jottette alkaisi haluta jotain tuhottavaksi tarkoitettua ja jottette ottaisi sitä.+ Siten aiheuttaisitte onnettomuuden Israelin leirille,*+ ja sekin jouduttaisiin tuhoamaan. 19 Mutta kaikki hopea ja kulta sekä kupari- ja rautaesineet ovat Jehovalle pyhiä.+ Ne tulee viedä Jehovan aarrevarastoon.”+

20 Niinpä kun torviin puhallettiin, sotilaat huusivat.+ Kun he kuulivat torven äänen ja kohottivat suuren sotahuudon, muuri luhistui maan tasalle.+ Sen jälkeen he menivät kaupunkiin, jokainen suoraan eteenpäin, ja valloittivat sen. 21 He surmasivat* miekalla kaikki, jotka kaupungissa olivat: miehet ja naiset, nuoret ja vanhat sekä sonnit, lampaat ja aasit.+

22 Joosua sanoi niille kahdelle miehelle, jotka olivat vakoilleet maata: ”Menkää sen prostituoidun naisen taloon ja tuokaa ulos hänet ja kaikki hänelle kuuluvat, niin kuin vannoitte hänelle.”+ 23 Silloin nuo nuoret vakoojat menivät sisään ja toivat ulos Rahabin ja hänen isänsä, äitinsä ja sisaruksensa sekä kaikki hänelle kuuluvat. Niin he toivat ulos kaikki hänen sukulaisensa+ ja veivät heidät turvallisesti Israelin leirin ulkopuolella olevaan paikkaan.

24 Sitten kaupunki ja kaikki siellä oleva poltettiin. Mutta hopea ja kulta sekä kupari- ja rautaesineet annettiin Jehovan pyhäkön aarrevarastoon.+ 25 Joosua jätti eloon vain Rahabin, prostituoidun, sekä hänen isänsä perheen ja kaikki hänelle kuuluvat.+ Rahab asuu Israelissa vielä nykyäänkin,+ koska hän piilotti miehet, jotka Joosua lähetti vakoilemaan Jerikoa.+

26 Siihen aikaan Joosua vannoi* tämän valan: ”Kirottu on Jehovan edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan uudelleen Jerikon kaupunkia. Esikoisensa menettämisen hinnalla hän laskee sen perustuksen, ja nuorimmaisensa menettämisen hinnalla hän pystyttää sen portit.”+

27 Jehova oli Joosuan kanssa,+ ja hänen maineensa levisi kautta maan.+

7 Israelilaiset toimivat kuitenkin uskottomasti eivätkä totelleet tuhoamista* koskevaa käskyä. Aakan,+ Serahin pojan Sabdin pojan Karmin poika Juudan heimosta, otti sellaista, mikä piti tuhota.+ Tällöin Jehova vihastui israelilaisiin.+

2 Sitten Joosua lähetti miehiä Jerikosta Aihin,+ joka on lähellä Bet-Avenia Betelin+ itäpuolella, ja sanoi heille: ”Menkää ylös vakoilemaan maata.” Niin miehet menivät vakoilemaan Aita. 3 Kun he palasivat Joosuan luo, he sanoivat hänelle: ”Kaikkien sotilaiden ei tarvitse mennä ylös. Ain kukistamiseen riittää noin kaksi- tai kolmetuhatta miestä. Älä uuvuta kaikkia miehiä lähettämällä heidät sinne, sillä siellä on vain vähän asukkaita.”

4 Niinpä sinne lähti noin kolmetuhatta miestä, mutta heidän täytyi paeta Ain miehiä.+ 5 Ain miehet löivät kuoliaaksi 36 miestä. He ajoivat heitä takaa kaupungin portin ulkopuolelta rinnettä alas aina Sebarimiin* asti ja löivät heitä kuoliaaksi. Silloin kansan rohkeus petti.*

6 Joosua repäisi vaatteensa ja kumartui maahan asti Jehovan arkun eteen ja oli siinä iltaan asti, hän ja Israelin vanhimmat, ja he heittelivät tomua päänsä päälle. 7 Joosua sanoi: ”Voi, suvereeni Herra Jehova, miksi toit tämän kansan koko matkan Jordanin yli vain luovuttaaksesi meidät amorilaisten hävitettäviksi? Kunpa olisimme tyytyneet jäämään Jordanin toiselle puolelle!* 8 Anteeksi, Jehova, mitä voin sanoa nyt, kun Israel on perääntynyt vihollistensa tieltä?* 9 Kun kanaanilaiset ja kaikki muut maan asukkaat kuulevat siitä, he piirittävät meidät ja pyyhkivät meidän nimemme pois maan päältä. Mitä sinä aiot tehdä suuren nimesi hyväksi?”+

10 Jehova vastasi Joosualle: ”Nouse! Miksi makaat kasvot maata kohti? 11 Israel on tehnyt syntiä. He ovat rikkoneet liittoni,+ jonka käskin heidän pitää. He ottivat tuhottavaksi tarkoitettua:*+ he varastivat+ sitä ja kätkivät sen omien tavaroidensa joukkoon.+ 12 Siksi israelilaiset eivät pysty pitämään puoliaan vihollisiaan vastaan. He kääntyvät ja pakenevat vihollisiaan, koska heidät itsensä on tuomittu tuhottaviksi.* En ole enää teidän kanssanne, ellette hävitä tuhottavaksi tarkoitettua keskuudestanne.+ 13 Nouse ja pyhitä kansa!*+ Sano heille: ’Pyhittäytykää huomiseksi, sillä näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ”Israelilaiset, teidän keskuudessanne on sellaista, mikä olisi pitänyt tuhota.* Te ette pysty pitämään puolianne vihollisianne vastaan ennen kuin olette poistaneet sen keskuudestanne. 14 Teidän on tultava koolle aamulla heimoittain, ja se heimo, jonka Jehova valitsee,+ astuu esiin suvuittain. Se suku, jonka Jehova valitsee, astuu esiin perhekunnittain, ja se perhekunta, jonka Jehova valitsee, astuu esiin mies mieheltä. 15 Se jolta löytyy tuhottavaksi tarkoitettua,* poltetaan,+ hänet ja kaikki hänelle kuuluva, koska hän on rikkonut Jehovan liiton+ ja toiminut häpeällisesti Israelissa.”’”

16 Niin Joosua nousi varhain seuraavana aamuna ja käski Israelin astua esiin heimoittain, ja Juudan heimo tuli valituksi. 17 Hän käski Juudan sukujen astua esiin, ja serahilaisten+ suku tuli valituksi. Sen jälkeen hän käski serahilaisten suvun astua esiin mies mieheltä, ja Sabdi tuli valituksi. 18 Lopuksi hän käski Sabdin perhekunnan astua esiin mies mieheltä, ja Aakan, Serahin pojan Sabdin pojan Karmin poika Juudan heimosta, tuli valituksi.+ 19 Silloin Joosua sanoi Aakanille: ”Poikani, annathan kunnian Israelin Jumalalle Jehovalle ja tunnusta hänelle tekosi. Kerro nyt minulle, mitä olet tehnyt. Älä salaa sitä minulta.”

20 Aakan vastasi Joosualle: ”Minä todella olen tehnyt syntiä Israelin Jumalaa Jehovaa vastaan. Olen tehnyt tällä tavalla: 21 Kun näin saaliin joukossa hienon sinearilaisen+ vaatteen,* 200 sekeliä* hopeaa ja 50 sekelin painoisen kultaharkon, halusin saada ne, ja siksi otin ne. Ne ovat nyt teltassani maahan kätkettyinä, raha alimpana.”

22 Joosua lähetti heti miehiä matkaan, ja he juoksivat Aakanin teltalle. Vaate oli kätketty telttaan, raha sen alle. 23 Niin he veivät tavarat teltasta Joosuan ja kaikkien israelilaisten luo ja asettivat ne Jehovan eteen. 24 Joosua ja koko Israel ottivat sitten Serahin pojan Aakanin+ sekä hopean, vaatteen ja kultaharkon+ samoin kuin hänen poikansa, tyttärensä, sonninsa, aasinsa, lampaansa, vuohensa, telttansa ja kaiken, mitä hänellä oli, ja veivät ne Akorinlaaksoon.*+ 25 Joosua sanoi: ”Miksi olet aiheuttanut meille onnettomuuden?*+ Tänään Jehova aiheuttaa onnettomuuden sinulle.” Silloin koko Israel kivitti Aakanin,+ minkä jälkeen he polttivat hänet.+ Näin he kivittivät heidät kaikki. 26 He kasasivat hänen päälleen suuren kiviröykkiön, joka on siellä edelleen. Silloin Jehovan hehkuva viha laantui.+ Siksi tuon paikan nimi on vielä nykyäänkin Akorinlaakso.*

8 Sitten Jehova sanoi Joosualle: ”Älä pelkää äläkä kauhistu.+ Ota mukaasi kaikki sotilaat ja hyökkää Aihin. Olen luovuttanut sinulle Ain kuninkaan ja hänen kansansa, kaupunkinsa ja maansa.+ 2 Tee Aille ja sen kuninkaalle samoin kuin teit Jerikolle ja sen kuninkaalle.+ Saaliin ja karjan saatte kuitenkin ottaa itsellenne. Aseta väijytys kaupungin taakse.”

3 Niin Joosua ja kaikki sotilaat lähtivät taistelemaan Aita vastaan. Joosua valitsi 30 000 voimakasta soturia ja lähetti heidät matkaan yöllä. 4 Hän käski heitä: ”Asettukaa väijyksiin kaupungin taakse älkääkä menkö kovin kauas kaupungista. Olkaa kaikki valmiina. 5 Minä ja kanssani olevat sotilaat lähestymme kaupunkia, ja kun he tulevat ulos meitä vastaan kuten viimeksikin,+ me peräännymme. 6 Kun he lähtevät peräämme, saamme heidät ulos kaupungista, sillä he sanovat: ’He perääntyvät kuten viimeksikin.’+ Ja me peräännymme heidän edellään. 7 Silloin teidän pitää nousta väijyksistä ja valloittaa kaupunki. Teidän Jumalanne Jehova luovuttaa sen teille. 8 Heti kun olette vallanneet kaupungin, teidän pitää sytyttää se tuleen.+ Teidän pitää tehdä niin kuin Jehova on sanonut. Olen nyt antanut teille määräyksenne.”

9 Sitten Joosua lähetti sotilaat matkaan, ja he menivät väijytyspaikkaan. He asettuivat asemiin Betelin ja Ain välille, Aista länteen, kun taas Joosua jäi siksi yöksi muun joukon luo.

10 Noustuaan varhain aamulla ja koottuaan* joukot Joosua ja Israelin vanhimmat johtivat ne Aihin. 11 Kaikki sotilaat,+ jotka olivat hänen kanssaan, marssivat kaupungin edustalle. He leiriytyivät Ain pohjoispuolelle, niin että laakso jäi heidän ja Ain väliin. 12 Hän oli jo lähettänyt noin viisituhatta miestä väijyksiin+ Betelin+ ja Ain välille, kaupungista länteen. 13 Pääleiri oli siis kaupungin pohjoispuolella+ ja selustavartio sen länsipuolella,+ ja Joosua meni sinä yönä keskelle laaksoa.*

14 Kun Ain kuningas näki tämän, hän ja kaupungin miehet kiirehtivät varhain aamulla aavikkotasangon reunalla olevaan paikkaan taistellakseen Israelia vastaan. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että kaupungin taakse oli asetettu väijytys. 15 Kun Ain miehet hyökkäsivät, Joosua ja koko Israel pakenivat tietä pitkin erämaahan päin.+ 16 Silloin kaikki kaupungissa oleva väki kutsuttiin ajamaan heitä takaa, ja ajaessaan Joosuaa takaa he joutuivat yhä kauemmas kaupungista. 17 Aihin ja Beteliin ei jäänyt yhtään miestä, joka ei olisi lähtenyt Israelin perään. He jättivät kaupungin suojattomaksi ja ajoivat Israelia takaa.

18 Jehova sanoi nyt Joosualle: ”Ojenna kädessäsi oleva keihäs kohti Aita,+ sillä annan kaupungin sinun käsiisi.”+ Niin Joosua ojensi kädessään olevan keihään kohti kaupunkia. 19 Sillä hetkellä, kun hän ojensi kätensä, väijyksissä olevat nousivat nopeasti paikaltaan. He juoksivat kaupunkiin, valloittivat sen ja sytyttivät sen heti tuleen.+

20 Kun Ain miehet kääntyivät, he näkivät savun nousevan kaupungista kohti taivasta, eikä heillä ollut voimaa paeta mihinkään suuntaan. Silloin erämaahan päin pakenemassa olleet israelilaiset kääntyivät takaa-ajajiaan vastaan. 21 Kun Joosua ja koko Israel näkivät, että väijyksissä olleet olivat valloittaneet kaupungin ja kaupungista nousi savu, he kääntyivät takaisin ja hyökkäsivät Ain miesten kimppuun. 22 Kaupungin vallanneet miehet tulivat ulos kaupungista Ain miehiä vastaan, jolloin nämä jäivät loukkuun siten, että israelilaisia oli heidän molemmilla puolillaan. Israelilaiset löivät heitä kuoliaaksi, niin ettei yksikään jäänyt eloon eikä päässyt pakoon.+ 23 Mutta Ain kuninkaan+ he ottivat kiinni elävänä ja toivat Joosuan luo.

24 Israel surmasi kaikki Ain miehet erämaassa, minne nämä olivat ajaneet heitä takaa, kunnes viimeinenkin heistä oli kaatunut miekkaan. Sen jälkeen koko Israel palasi Aihin ja löi sen miekalla. 25 Sinä päivänä kaatuneita, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan 12 000, kaikki Ain asukkaat. 26 Joosua ei vetänyt takaisin kättään, jolla hän piti keihästä ojennettuna,+ ennen kuin kaikki Ain asukkaat oli tuhottu.*+ 27 Israel otti kuitenkin karjan ja kaupungista saadun saaliin itselleen niiden käskyjen mukaisesti, jotka Jehova oli antanut Joosualle.+

28 Sen jälkeen Joosua poltti Ain ja teki siitä pysyvän rauniokasan,+ jollainen se on vielä nykyäänkin. 29 Joosua ripusti Ain kuninkaan paaluun,* jossa tämä oli iltaan asti, ja kun aurinko oli laskemaisillaan, hän käski ottaa ruumiin alas paalusta.+ He heittivät sen kaupungin portille ja kasasivat sen päälle suuren kiviröykkiön, joka on siellä vielä nykyäänkin.

30 Sitten Joosua rakensi Ebalinvuorelle+ alttarin Israelin Jumalalle Jehovalle, 31 niin kuin Jehovan palvelija Mooses oli israelilaisia käskenyt ja niin kuin on kirjoitettu Mooseksen lain kirjaan:+ ”Alttari kokonaisista kivistä, joita ei ole työstetty rautaisella työkalulla.”+ Sen päällä he uhrasivat polttouhreja Jehovalle ja yhteysuhreja.+

32 Sitten Joosua kirjoitti siellä kiviin jäljennöksen laista,+ jonka Mooses oli kirjoittanut israelilaisten edessä.+ 33 Koko Israel sekä vanhimmat, vastuulliset miehet ja tuomarit seisoivat Jehovan liiton arkun molemmilla puolilla sitä kantavien leeviläispappien edessä. Siellä olivat sekä syntyperäiset asukkaat että heidän keskuudessaan elävät ulkomaalaiset.+ Puolet heistä seisoi Garisiminvuoren edessä ja toinen puoli Ebalinvuoren+ edessä (niin kuin Jehovan palvelija Mooses oli aiemmin käskenyt),+ jotta Israelin kansa siunattaisiin. 34 Tämän jälkeen Joosua luki ääneen kaikki lain sanat,+ siunaukset+ ja kiroukset,+ aivan niin kuin lain kirjaan on kirjoitettu. 35 Joosua ei jättänyt lukematta sanaakaan kaikista Mooseksen antamista käskyistä. Hän luki ne kaikki ääneen koko Israelin seurakunnalle,+ mukaan lukien naiset, lapset ja sen keskuudessa asuvat* ulkomaalaiset.+

9 Kaikki kuninkaat, jotka olivat Jordanin länsipuolella,+ toisin sanoen vuoristossa, Sefelassa, pitkin koko Suurenmeren* rannikkoa+ ja Libanonin edustalla – heettiläisten, amorilaisten, kanaanilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten+ kuninkaat – kuulivat, mitä oli tapahtunut. 2 Silloin he liittoutuivat taistellakseen Joosuaa ja Israelia vastaan.+

3 Myös Gibeonin+ asukkaat kuulivat, mitä Joosua oli tehnyt Jerikolle+ ja Aille.+ 4 Niinpä he toimivat ovelasti ja laittoivat aasiensa selkään kuluneita säkkejä, joissa oli eväitä, ja kuluneita nahkaisia viinileilejä, jotka olivat haljenneet ja jotka oli korjattu. 5 Lisäksi heillä oli kuluneet ja paikatut sandaalit jalassaan ja kuluneet vaatteet päällään. Heidän evääksi ottamansa leipä oli kuivaa ja murenevaa. 6 Sitten he menivät Joosuan luo Gilgalin leiriin+ ja sanoivat hänelle ja Israelin miehille: ”Me olemme tulleet kaukaisesta maasta. Tehkää nyt liitto kanssamme.” 7 Israelin miehet sanoivat kuitenkin hivviläisille:+ ”Ehkä te asutte meidän lähellämme. Miten siis voisimme tehdä liiton kanssanne?”+ 8 He vastasivat Joosualle: ”Me olemme palvelijoitasi.”*

Silloin Joosua sanoi heille: ”Keitä te olette, ja mistä te tulette?” 9 Tähän he sanoivat hänelle: ”Palvelijasi ovat tulleet hyvin kaukaisesta maasta+ sinun Jumalasi Jehovan nimen tähden. Olemmehan kuulleet hänen maineestaan ja kaikesta, mitä hän teki Egyptissä,+ 10 ja kaikesta, mitä hän teki niille kahdelle amorilaiskuninkaalle, jotka olivat Jordanin toisella puolella,* Hesbonin kuninkaalle Sihonille+ ja Basanin kuninkaalle Ogille,+ joka oli Astarotissa. 11 Niinpä meidän vanhimpamme ja kaikki maamme asukkaat kehottivat meitä: ’Ottakaa evästä matkalle ja menkää tapaamaan heitä. Sanokaa heille: ”Meistä tulee palvelijoitanne.+ Tehkää nyt liitto kanssamme.”’+ 12 Tämä leipä, jota otimme evääksi, oli vielä lämmintä kotoa lähtiessämme. Mutta kuten näette, nyt se on kuivaa ja murenevaa.+ 13 Ja nämä nahkaiset viinileilit olivat uusia, kun täytimme ne, mutta nyt ne ovat haljenneet.+ Vaatteemme ja sandaalimmekin ovat kuluneet, koska matka oli hyvin pitkä.”

14 Silloin Israelin miehet tutkivat* heidän eväitään mutta eivät pyytäneet ohjausta Jehovalta.+ 15 Niinpä Joosua teki heidän kanssaan rauhan,+ solmi heidän kanssaan liiton ja jätti heidät eloon. Kansan päämiehet vahvistivat sen valalla.+

16 Kolme päivää sen jälkeen, kun he olivat tehneet liiton gibeonilaisten kanssa, he kuulivat, että nämä asuivat lähistöllä, aivan heidän lähellään. 17 Silloin israelilaiset lähtivät matkaan ja tulivat kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka olivat Gibeon,+ Kefira, Beerot ja Kirjat-Jearim.+ 18 Israelilaiset eivät kuitenkaan hyökänneet heidän kimppuunsa, koska kansan päämiehet olivat vannoneet heille valan Israelin Jumalan Jehovan kautta.+ Silloin koko kansa alkoi nurista päämiehiä vastaan. 19 Tällöin kaikki päämiehet sanoivat koko kansalle: ”Koska vannoimme heille valan Israelin Jumalan Jehovan kautta, emme saa vahingoittaa heitä. 20 Teemme näin: annamme heidän elää, jottei Jumala vihastuisi meihin vannomamme valan takia.”+ 21 Päämiehet sanoivat vielä: ”Annetaan heidän elää mutta pannaan heidät keräämään* puita ja noutamaan vettä koko kansaa varten.” Näin päämiehet olivat luvanneet gibeonilaisille.

22 Sitten Joosua kutsui heidät ja sanoi heille: ”Miksi olette petkuttaneet meitä sanomalla: ’Asumme hyvin kaukana teistä’, vaikka asuttekin aivan lähellämme?+ 23 Tästä lähtien te olette kirottuja.+ Te tulette aina pysymään orjina, jotka keräävät puita ja noutavat vettä Jumalani pyhäkköä varten.” 24 He vastasivat Joosualle: ”Palvelijoillesi kerrottiin selvästi, että Jumalasi Jehova oli käskenyt palvelijaansa Moosesta antamaan teille koko maan ja tuhoamaan kaikki sen asukkaat edestänne.+ Pelkäsimme, että te tappaisitte meidät,*+ ja siksi teimme näin.+ 25 Nyt olemme sinun armoillasi.* Tee meille niin kuin näet hyväksi ja oikeaksi.” 26 Ja niin hän teki. Hän pelasti heidät israelilaisten käsistä, eivätkä nämä surmanneet heitä. 27 Mutta sinä päivänä Joosua teki heistä puunkerääjiä ja vedennoutajia kansaa varten+ ja Jehovan alttaria varten, joka olisi Hänen valitsemassaan paikassa.+ Tässä tehtävässä he ovat vielä nykyäänkin.+

10 Heti kun Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek kuuli, että Joosua oli valloittanut Ain ja tuhonnut sen* – tehnyt Aille ja sen kuninkaalle+ niin kuin oli tehnyt Jerikolle ja sen kuninkaalle+ – ja että Gibeonin asukkaat olivat tehneet rauhan Israelin kanssa+ ja jääneet heidän keskuuteensa, 2 hän pelästyi kovasti,+ koska Gibeon oli suuri kaupunki niin kuin jokin kuninkaiden hallitsemista kaupungeista. Se oli suurempi kuin Ai,+ ja kaikki sen miehet olivat sotureita. 3 Niinpä Jerusalemin kuningas Adoni-Sedek lähetti Hebronin+ kuninkaalle Hohamille, Jarmutin kuninkaalle Piramille, Lakisin kuninkaalle Jafialle ja Eglonin kuninkaalle Debirille+ tämän sanoman: 4 ”Tulkaa auttamaan minua, niin hyökätään Gibeonin kimppuun, koska se on tehnyt rauhan Joosuan ja israelilaisten kanssa.”+ 5 Niin nuo viisi amorilaisten+ kuningasta – Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Lakisin kuningas ja Eglonin kuningas – kokoontuivat armeijoineen. He lähtivät marssimaan ja leiriytyivät Gibeonin lähelle taistellakseen sitä vastaan.

6 Silloin Gibeonin miehet lähettivät sanan Joosualle Gilgalin leiriin:+ ”Älä hylkää orjiasi.*+ Tule nopeasti! Pelasta meidät ja auta meitä! Kaikki vuoriston amorilaiskuninkaat ovat kokoontuneet hyökätäkseen meitä vastaan.” 7 Niin Joosua lähti ylös Gilgalista koko armeijansa ja sen parhaiden soturien kanssa.+

8 Jehova sanoi sitten Joosualle: ”Älä pelkää heitä,+ sillä minä olen luovuttanut heidät sinulle.+ Yksikään heistä ei pysty pitämään puoliaan sinua vastaan.”+ 9 Joosua marssi koko yön Gilgalista ja teki sitten yllätyshyökkäyksen heitä vastaan. 10 Jehova syöksi heidät sekasortoon israelilaisten edessä,+ ja nämä surmasivat heitä Gibeonissa joukoittain. Israelilaiset ajoivat heitä takaa Bet-Horonin rinnettä ylös ja löivät heitä kuoliaaksi koko matkan Asekaan ja Makkedaan asti. 11 Kun he olivat pakenemassa Israelia Bet-Horonin rinnettä alas, Jehova sinkosi taivaalta suuria raekiviä heidän päälleen koko matkan Asekaan asti, niin että he saivat surmansa. Rakeisiin kuoli enemmän kuin israelilaisten miekkaan.

12 Sinä päivänä, jona Jehova kukisti amorilaiset israelilaisten silmien edessä, Joosua sanoi Jehovalle Israelin edessä:

13 Niin aurinko pysyi paikallaan ja kuu liikkumatta, kunnes kansa oli lyönyt vihollisensa.* Näinhän on kirjoitettu Jasarin kirjaan.+ Aurinko pysyi paikallaan keskellä taivasta suunnilleen koko päivän eikä kiirehtinyt laskemaan. 14 Milloinkaan ei ole ollut toista sellaista päivää – ei ennen sitä eikä sen jälkeen – jona Jehova tällä tavalla kuunteli ihmistä,+ sillä Jehova taisteli Israelin puolesta.+

15 Sen jälkeen Joosua ja koko Israel palasivat Gilgalin leiriin.+

16 Sillä välin ne viisi kuningasta pakenivat ja piiloutuivat Makkedan+ luolaan. 17 Silloin Joosualle ilmoitettiin: ”Ne viisi kuningasta on löydetty. He piileskelevät Makkedan luolassa.”+ 18 Joosua sanoi: ”Vierittäkää suuria kiviä luolan suulle ja määrätkää miehiä vartioimaan heitä. 19 Mutta te muut, älkää jääkö paikoillenne. Ajakaa vihollisianne takaa ja käykää heidän kimppuunsa takaapäin.+ Älkää päästäkö heitä menemään kaupunkeihinsa, sillä teidän Jumalanne Jehova on antanut heidät teidän käsiinne.”

20 Sen jälkeen kun Joosua ja israelilaiset olivat surmanneet heitä suurin joukoin ja pyyhkäisseet heidät pois lukuun ottamatta muutamia eloon jääneitä, jotka pakenivat linnoitettuihin kaupunkeihin, 21 koko armeija palasi vahingoittumattomana Joosuan luo leiriin Makkedaan. Kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan* israelilaisia vastaan. 22 Sitten Joosua sanoi: ”Avatkaa luolan suu ja tuokaa luolasta ne viisi kuningasta luokseni.” 23 Niin he toivat luolasta hänen luokseen nämä viisi kuningasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Lakisin kuninkaan ja Eglonin kuninkaan.+ 24 Kun he olivat tuoneet kuninkaat Joosuan luo, hän kokosi kaikki Israelin miehet ja sanoi komentajille, jotka johtivat hänen kanssaan taistelleita sotilaita: ”Tulkaa tänne. Pankaa jalkanne näiden kuninkaiden niskalle.” Niin he menivät ja panivat jalkansa heidän niskalleen.+ 25 Joosua sanoi sitten heille: ”Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.+ Olkaa rohkeita ja lujia, sillä näin Jehova tekee kaikille vihollisillenne, joita vastaan te taistelette.”+

26 Sen jälkeen Joosua surmasi kuninkaat ja ripusti heidät viiteen paaluun,* ja he riippuivat niissä iltaan asti. 27 Auringon laskiessa Joosua käski ottaa heidät alas paaluista+ ja heittää siihen luolaan, johon he olivat piiloutuneet. Sitten luolan suulle asetettiin suuria kiviä, jotka ovat siellä vielä nykyäänkin.

28 Joosua valloitti sinä päivänä Makkedan+ ja löi sen asukkaat miekalla. Hän tappoi sen kuninkaan ja kaikki siellä olevat* eikä jättänyt ketään eloon.+ Hän teki Makkedan kuninkaalle+ niin kuin oli tehnyt Jerikon kuninkaalle.

29 Sitten Joosua ja koko Israel menivät Makkedasta Libnaan+ ja taistelivat sitä vastaan. 30 Jehova antoi myös Libnan ja sen kuninkaan+ Israelin käsiin, ja he löivät sen ja kaikki siellä olevat* miekalla eivätkä jättäneet ketään eloon. He tekivät sen kuninkaalle niin kuin olivat tehneet Jerikon kuninkaalle.+

31 Seuraavaksi Joosua ja koko Israel menivät Libnasta Lakisiin,+ leiriytyivät sen luo ja taistelivat sitä vastaan. 32 Jehova antoi Lakisin Israelin käsiin, ja he valloittivat sen toisena päivänä. He löivät sen ja kaikki siellä olevat* miekalla+ niin kuin olivat tehneet Libnalle.

33 Silloin Geserin+ kuningas Horam meni auttamaan Lakisia, mutta Joosua löi hänet ja hänen miehensä kuoliaaksi, eikä yksikään jäänyt eloon.

34 Sitten Joosua ja koko Israel menivät Lakisista Egloniin,+ leiriytyivät sen luo ja taistelivat sitä vastaan. 35 He valloittivat sen samana päivänä ja löivät sen asukkaat miekalla. He tappoivat kaikki siellä olevat* sinä päivänä niin kuin olivat tehneet Lakisille.+

36 Sen jälkeen Joosua ja koko Israel menivät Eglonista ylös Hebroniin+ ja taistelivat sitä vastaan. 37 He valloittivat Hebronin ja löivät miekalla sen, sen kuninkaan, sen ympärillä olevat kaupungit ja kaikki siellä olevat* eivätkä jättäneet ketään eloon. Joosua tuhosi sen ja kaikki siellä olevat* niin kuin oli tehnyt Eglonille.

38 Lopulta Joosua ja koko Israel kääntyivät kohti Debiriä+ ja taistelivat sitä vastaan. 39 Hän kukisti Debirin, sen kuninkaan ja kaikki sen ympärillä olevat kaupungit, ja he löivät miekalla ja tuhosivat kaikki niissä olevat.*+ He eivät jättäneet ketään eloon.+ Hän teki Debirille ja sen kuninkaalle niin kuin oli tehnyt Hebronille sekä Libnalle ja sen kuninkaalle.

40 Joosua valloitti koko maan – vuoriston, Negevin, Sefelan+ ja rinteet – ja kukisti kaikki sen kuninkaat eikä jättänyt ketään eloon. Hän tuhosi* kaikki, jotka hengittivät,+ kuten Israelin Jumala Jehova oli käskenyt.+ 41 Joosua valloitti kaiken Kades-Barneasta+ Gazaan+ ja koko Gosenin+ maan Gibeoniin+ saakka. 42 Joosua kukisti kaikki nämä kuninkaat ja valloitti heidän maansa, kaiken yhdellä kertaa, sillä Israelin Jumala Jehova taisteli Israelin puolesta.+ 43 Sitten Joosua ja koko Israel palasivat Gilgalin leiriin.+

11 Heti kun Hasorin kuningas Jabin kuuli, mitä oli tapahtunut, hän lähetti sanan Madonin kuninkaalle+ Jobabille, Simronin kuninkaalle, Aksafin kuninkaalle,+ 2 niille kuninkaille, jotka olivat vuoristossa pohjoisessa, niille, jotka olivat Kinneretin eteläpuolella olevilla tasangoilla,* niille, jotka olivat Sefelassa ja Dorin+ rinteillä lännessä, 3 kanaanilaisille+ itään ja länteen, vuoristossa oleville amorilaisille,+ heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille sekä Hermonin+ juurella Mispan maassa oleville hivviläisille.+ 4 Niin he lähtivät liikkeelle kaikkine armeijoineen. Heitä oli valtavasti, yhtä paljon kuin hiekanjyviä merenrannalla, ja heillä oli mukanaan hyvin paljon hevosia ja sotavaunuja. 5 Kaikki nämä kuninkaat päättivät kokoontua, ja he tulivat ja leiriytyivät Meromin vesien äärelle taistellakseen Israelia vastaan.

6 Silloin Jehova sanoi Joosualle: ”Älä pelkää heitä,+ sillä huomenna tähän aikaan minä luovutan heidät kaikki Israelin käsiin ja heidät surmataan. Heidän hevostensa akillesjänteet* sinun täytyy katkaista+ ja heidän vaununsa polttaa.” 7 Niin Joosua ja kaikki sotilaat tekivät yllätyshyökkäyksen heitä vastaan Meromin vesien varrella. 8 Jehova antoi heidät Israelin käsiin,+ ja he kukistivat heidät ja ajoivat heitä takaa suureen Sidoniin,+ Misrefot-Majimiin+ ja itään päin Mispenlaaksoon asti. He löivät heidät, niin ettei kukaan jäänyt eloon.+ 9 Joosua teki sitten heille niin kuin Jehova oli häntä käskenyt: hän katkaisi heidän hevostensa akillesjänteet ja poltti heidän vaununsa.+

10 Sen jälkeen Joosua kääntyi takaisin, valloitti Hasorin ja löi miekalla sen kuninkaan,+ koska Hasor oli aiemmin ollut kaikkien näiden kuningaskuntien huomattavin kaupunki. 11 Kaikki siellä olevat* lyötiin miekalla ja tuhottiin.*+ Ketään* ei jäänyt jäljelle.+ Sitten hän poltti Hasorin. 12 Joosua valloitti kaikki näiden kuninkaiden kaupungit ja kukisti miekalla kaikki niiden kuninkaat.+ Hän tuhosi* heidät,+ niin kuin Jehovan palvelija Mooses oli käskenyt. 13 Israel ei kuitenkaan polttanut yhtään kummulla sijaitsevaa kaupunkia paitsi Hasorin. Se oli ainoa, jonka Joosua poltti. 14 Kaiken saaliin näistä kaupungeista sekä karjan israelilaiset ottivat itselleen.+ Kaikki ihmiset he kuitenkin löivät miekalla, kunnes olivat hävittäneet joka ainoan.+ He eivät jättäneet eloon ketään.*+ 15 Kaiken, mitä Jehova oli käskenyt palvelijansa Mooseksen tehdä, Mooses käski Joosuan tehdä,+ ja Joosua teki niin. Hän ei jättänyt tekemättä mitään, mitä Jehova oli käskenyt Mooseksen tehdä.+

16 Joosua valloitti koko tämän maan: vuoriston, koko Negevin,+ koko Gosenin maan, Sefelan,+ Araban,+ Israelin vuoriston ja sen juurella olevat kukkulat.* 17 Maa ulottui Seirin suuntaan kohoavasta Halakinvuoresta aina Baal-Gadiin+ saakka, joka on Libanoninlaaksossa Hermoninvuoren+ juurella. Hän kukisti kaikki kuninkaat ja surmasi heidät. 18 Joosua soti pitkän aikaa kaikkia näitä kuninkaita vastaan. 19 Yksikään kaupunki ei tehnyt rauhaa israelilaisten kanssa, paitsi Gibeon, jossa asui hivviläisiä.+ Kaikki muut kaupungit he valloittivat sotimalla.+ 20 Jehova antoi niiden asukkaiden sydämen paatua,*+ niin että he sotivat Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin tuhota* osoittamatta armoa.+ Heidät piti hävittää, niin kuin Jehova oli Moosesta käskenyt.+

21 Siihen aikaan Joosua raivasi pois anakilaiset+ vuoristosta, Hebronista, Debiristä, Anabista, koko Juudan vuoristosta ja koko Israelin vuoristosta. Joosua tuhosi* heidät ja heidän kaupunkinsa.+ 22 Yhtään anakilaista ei jäänyt israelilaisten maahan. Heitä jäi+ vain Gazaan,+ Gatiin+ ja Asdodiin.+ 23 Näin Joosua otti haltuunsa koko maan, niin kuin Jehova oli Moosekselle luvannut.+ Sitten Joosua antoi sen perinnöksi Israelille, ja jokainen heimo sai sille kuuluvan osan.+ Maassa ei käyty sotaa.+

12 Nämä ovat ne paikalliset kuninkaat, jotka israelilaiset kukistivat ja joiden maan he ottivat haltuunsa Jordanin itäpuolelta, Arnoninlaaksosta*+ aina Hermoninvuoreen+ asti sekä koko Araban itäosan:+ 2 Amorilaisten kuningas Sihon,+ joka asui Hesbonissa ja hallitsi Arnoninlaakson+ reunalla olevaa Aroeria+ ja laakson keskikohtaa. Hänen alueeseensa kuului myös puolet Gileadista aina Jabbokinlaaksoon* saakka, ammonilaisten rajalle. 3 Lisäksi hän hallitsi Araban itäosaa Kinneretinjärvestä*+ Arabanmereen eli Suolamereen* saakka, ja hänen alueensa jatkui itään Bet-Jesimotin suuntaan ja etelään Pisgan+ rinteiden juurelle.

4 He ottivat haltuunsa myös Basanin kuninkaan Ogin alueen.+ Hän oli viimeisiä refalaisia,+ ja hän asui Astarotissa ja Edreissä. 5 Hän hallitsi Hermoninvuorta, Salkaa ja koko Basania+ aina gesurilaisten ja maakalaisten+ rajalle asti sekä puolta Gileadia Hesbonin kuninkaan Sihonin alueeseen saakka.+

6 Jehovan palvelija Mooses ja israelilaiset olivat kukistaneet heidät,+ ja sen jälkeen Jehovan palvelija Mooses oli antanut heidän maansa ruubenilaisille, gadilaisille ja Manassen heimon toiselle puoliskolle.+

7 Nämä ovat ne paikalliset kuninkaat, jotka Joosua ja israelilaiset kukistivat Jordanin länsipuolella, aina Libanoninlaaksossa+ olevasta Baal-Gadista+ Seirin+ suuntaan kohoavaan Halakinvuoreen+ saakka (sen jälkeen Joosua antoi heidän maastaan kullekin Israelin heimolle sille kuuluvan osan+ 8 vuoristosta, Sefelasta, Arabasta, rinteiltä, erämaasta ja Negevistä+ – heettiläisten, amorilaisten,+ kanaanilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten+ maan):

13 Joosua oli tullut vanhaksi, ja hänelle oli kertynyt ikää.+ Niin Jehova sanoi hänelle: ”Olet tullut vanhaksi ja sinulle on kertynyt ikää, mutta paljon maata on vielä ottamatta haltuun.* 2 Tämä maa on vielä jäljellä:+ kaikki filistealaisten ja gesurilaisten+ alueet 3 (Egyptin itäosassa* olevasta Niilin haarasta* pohjoiseen Ekronin rajalle ulottuva alue, jonka katsottiin kuuluvan kanaanilaisille+), mukaan lukien viiden filistealaishallitsijan+ – gazalaisten, asdodilaisten,+ askelonilaisten,+ gatilaisten+ ja ekronilaisten+ hallitsijoiden – alue sekä avvilaisten+ alue 4 etelässä; koko kanaanilaisten maa; alue, joka ulottuu sidonilaisille+ kuuluvasta Mearasta Afekiin saakka, amorilaisten rajalle; 5 gebalilaisten+ maa ja idässä koko Libanon, Hermoninvuoren juurella olevasta Baal-Gadista Lebo-Hamatiin;*+ 6 kaikki vuoriston asukkaat Libanonilta+ Misrefot-Majimiin+ saakka, kaikki sidonilaiset.+ Minä ajan heidät pois israelilaisten edestä.+ Sinun täytyy vain jakaa maa Israelille perinnöksi, niin kuin olen sinua käskenyt.+ 7 Sinun on nyt jaettava tämä maa perinnöksi yhdeksälle heimolle ja Manassen heimon toiselle puoliskolle.”+

8 Manassen heimon toinen puolisko sekä ruubenilaiset ja gadilaiset ottivat perintöalueensa, jonka Mooses antoi heille Jordanin itäpuolelta, niin kuin Jehovan palvelija Mooses oli heille määrännyt:+ 9 Aroer,+ joka on Arnoninlaakson*+ reunalla, laakson keskellä oleva kaupunki ja koko Medeban ylätasanko Diboniin saakka; 10 kaikki Sihonin, Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan, kaupungit ammonilaisten rajalle asti;+ 11 myös Gilead, gesurilaisten ja maakalaisten+ alue, koko Hermoninvuori ja koko Basan+ Salkaan saakka;+ 12 Astarotissa ja Edreissä hallinneen Ogin koko kuningaskunta Basanissa. (Hän oli viimeisiä refalaisia.)+ Mooses kukisti näiden alueiden asukkaat ja ajoi heidät pois.+ 13 Israelilaiset eivät kuitenkaan ajaneet pois+ gesurilaisia eivätkä maakalaisia, vaan he asuvat Israelin keskellä vielä nykyäänkin.

14 Ainoastaan leeviläisten heimolle hän ei antanut perintöä.+ Heidän perintönsä ovat Israelin Jumalalle Jehovalle uhrattavat tuliuhrit,+ niin kuin hän on heille luvannut.+

15 Sitten Mooses antoi perinnön ruubenilaisten heimon kullekin suvulle. 16 Heidän alueeseensa kuuluivat Aroer, joka on Arnoninlaakson reunalla, laakson keskellä oleva kaupunki ja koko Medeban luona oleva ylätasanko, 17 Hesbon ja kaikki sen ylätasangolla olevat kaupungit,+ Dibon, Bamot-Baal, Bet-Baal-Meon,+ 18 Jahas,+ Kedemot,+ Mefaat,+ 19 Kirjataim, Sibma+ ja Seret-Sahar, joka sijaitsee laaksosta* kohoavalla vuorella, 20 Bet-Peor, Pisgan rinteet,+ Bet-Jesimot,+ 21 kaikki ylätasangon kaupungit ja Hesbonissa hallinneen amorilaisten kuninkaan Sihonin koko kuningaskunta.+ Mooses kukisti hänet+ ja midianilaiset päämiehet Evin, Rekemin, Suurin, Hurin ja Reban,+ maassa asuvat Sihonin alaiset kuninkaat. 22 Yksi niistä, jotka israelilaiset tappoivat miekalla, oli Beorin poika Bileam,+ ennustaja.+ 23 Ruubenilaisten rajana oli Jordan. Tämä alue kaupunkeineen ja niitä ympäröivine kylineen oli ruubenilaisten sukujen perintö.

24 Lisäksi Mooses antoi perinnön Gadin heimolle, kullekin gadilaisten suvulle. 25 Heidän alueeseensa kuuluivat Jaser,+ kaikki Gileadin kaupungit ja puolet ammonilaisten+ maasta Aroeriin saakka, joka on Rabban+ lähistöllä; 26 alue Hesbonista+ Ramat-Mispeen ja Betonimiin sekä Mahanaimista+ Debirin rajalle saakka; 27 laaksossa* Bet-Haram, Bet-Nimra,+ Sukkot+ ja Safon, loput Hesbonin+ kuninkaan Sihonin kuningaskunnasta. Heidän alueensa oli Jordanin itäpuolella, ja Jordan oli heidän rajanaan Kinneretinjärven*+ eteläpäähän saakka. 28 Tämä oli gadilaisten sukujen perintö kaupunkeineen ja niitä ympäröivine kylineen.

29 Mooses antoi perinnön vielä Manassen heimon toiselle puoliskolle, Manassen heimon toisen puoliskon kullekin suvulle.+ 30 Heidän alueensa alkoi Mahanaimista+ ja käsitti koko Basanin, Basanin kuninkaan Ogin koko kuningaskunnan ja kaikki Basanissa olevat Jairin telttakylät,+ 60 kaupunkia. 31 Puolet Gileadista sekä Astarot ja Edrei,+ Ogin kuningaskunnan kaupungit Basanissa, annettiin Manassen pojan Makirin pojille,+ puolelle Makirin poikien suvuista.

32 Tämä on se alue, jonka Mooses antoi heille perinnöksi Moabin aavikkotasangolla Jordanin toisella puolella, Jerikosta itään.+

33 Leeviläisten heimolle Mooses ei kuitenkaan antanut perintöä.+ Heidän perintönsä on Jehova, Israelin Jumala, niin kuin hän on heille luvannut.+

14 Israelilaiset ottivat nyt perinnöksi Kanaanin maassa sen, minkä pappi Eleasar ja Nunin poika Joosua sekä Israelin heimojen sukujen päämiehet antoivat heidän periä.+ 2 Perintö jaettiin arvalla+ yhdeksälle ja puolelle heimolle, niin kuin Jehova oli Mooseksen välityksellä käskenyt.+ 3 Lopuille kahdelle ja puolelle heimolle Mooses oli antanut perintöalueen Jordanin toiselta puolelta,*+ mutta leeviläisille hän ei antanut perintöaluetta heidän keskuudestaan.+ 4 Joosefin jälkeläisten katsottiin muodostavan kaksi heimoa,+ Manassen ja Efraimin.+ Leeviläisille ei annettu osuutta maasta, paitsi kaupungit,+ joissa he voisivat asua, ja niiden laidunmaat heidän karjaansa ja omaisuuttaan varten.+ 5 Niinpä israelilaiset jakoivat maan, niin kuin Jehova oli Moosesta käskenyt.

6 Silloin Juudan miehet lähestyivät Joosuaa Gilgalissa,+ ja Kaleb,+ kenissiläisen Jefunnen poika, sanoi hänelle: ”Sinä tiedät hyvin, mitä Jehova sanoi+ sinusta ja minusta tosi Jumalan miehelle Moosekselle+ Kades-Barneassa.+ 7 Olin 40-vuotias, kun Jehovan palvelija Mooses lähetti minut Kades-Barneasta vakoilemaan maata,+ ja palattuani kerroin hänelle avoimesti kaiken, mitä olin nähnyt.*+ 8 Vaikka veljeni, jotka lähtivät kanssani, saivat kansan rohkeuden pettämään, minä tottelin Jumalaani Jehovaa koko sydämestäni.*+ 9 Mooses vannoi sinä päivänä: ’Siitä maasta, johon olet astunut jalallasi, tulee pysyvä perintö sinulle ja pojillesi, koska olet totellut Jumalaani Jehovaa koko sydämestäsi.’+ 10 Jehova on lupauksensa mukaan+ pitänyt minut elossa.+ Siitä on 45 vuotta, kun Jehova antoi tämän lupauksen Moosekselle Israelin vaeltaessa erämaassa.+ Tässä minä olen vieläkin, 85-vuotiaana, 11 ja olen tänään yhtä voimakas kuin sinä päivänä, jona Mooses lähetti minut. Minulla on nyt yhtä paljon voimaa kuin silloin, sekä sotimiseen että muuhun. 12 Anna siis minulle tämä vuoristo, jonka Jehova sinä päivänä lupasi. Vaikka kuulit silloin, että siellä on anakilaisia+ ja suuria, linnoitettuja kaupunkeja,+ Jehova on varmasti* kanssani.+ Minä ajan heidät pois, niin kuin Jehova on luvannut.”+

13 Niin Joosua siunasi Jefunnen pojan Kalebin ja antoi hänelle Hebronin perinnöksi.+ 14 Sen vuoksi Hebron on kenissiläisen Jefunnen pojan Kalebin perintö vielä nykyäänkin, koska hän totteli Israelin Jumalaa Jehovaa koko sydämestään.+ 15 Hebronin nimi oli aiemmin Kirjat-Arba.+ (Arba oli huomattava mies anakilaisten keskuudessa.) Maassa ei käyty sotaa.+

15 Juudan heimon suvuille annettiin arvan+ perusteella maa, joka ulottui Edomin+ rajalle, Sinin erämaa, Negevin eteläkärkeen. 2 Heidän etelärajansa lähti Suolameren* päästä,+ sen eteläisestä lahdesta, 3 ulottui etelässä Akrabbimin rinteeseen,+ jatkui Siniin, nousi sitten etelästä Kades-Barneaan,+ Hesroniin ja Addariin ja kääntyi Karkaan. 4 Sitten raja kulki Asmoniin,+ jatkui Egyptin jokilaaksoa*+ pitkin ja päättyi mereen.* Tämä oli heidän etelärajansa.

5 Itärajana oli Suolameri* Jordanin suulle asti, ja pohjoiskulmassa rajana oli tuon meren lahti Jordanin suulla.+ 6 Raja nousi Bet-Hoglaan+ ja kulki Bet-Araban+ pohjoispuolelta, ja se nousi Ruubenin pojan Bohanin kiveen asti.+ 7 Raja nousi Debiriin Akorinlaaksoon*+ ja kääntyi pohjoiseen päin Gilgaliin,+ joka on jokilaakson eteläpuolella olevan Adummimin rinteen edustalla. Se kulki En-Semesin+ vesiin ja päättyi En-Rogeliin.+ 8 Raja nousi Hinnomin pojan laaksoon+ eteläiselle jebusilaisten+ rinteelle, toisin sanoen Jerusalemiin,+ ja sen vuoren laelle, joka on Hinnominlaakson länsipuolella Refaiminlaakson* pohjoislaidassa. 9 Raja ulottui vuorenlaelta Neftoahin vesien lähteelle,+ Efroninvuoren kaupunkeihin ja edelleen Baalaan eli Kirjat-Jearimiin.+ 10 Raja kääntyi Baalasta länteen Seirinvuorelle ja kulki Jeariminvuoren pohjoisrinteeseen, nimittäin Kesaloniin, ja se laskeutui Bet-Semesiin+ ja kulki Timnaan.+ 11 Raja ulottui Ekronin+ pohjoisrinteeseen ja jatkui Sikkeroniin, ja se kulki Baalanvuorelle ja edelleen Jabneeliin. Raja päättyi mereen.

12 Länsirajana oli Suurimeri*+ ja sen rannikko. Nämä olivat Juudan heimon suvuille kuuluvan alueen rajat.

13 Joosua antoi Jehovan käskyn mukaisesti Jefunnen pojalle Kalebille+ osuuden Juudan jälkeläisten keskuudesta, nimittäin Kirjat-Arban eli Hebronin. (Arba oli Anakin isä.)+ 14 Niin Kaleb ajoi sieltä pois Anakin+ kolme poikaa, Sesain, Ahimanin ja Talmain,+ Anakin jälkeläiset. 15 Sen jälkeen hän lähti sieltä taistelemaan Debirin+ asukkaita vastaan. (Debirin nimi oli aiemmin Kirjat-Sefer.) 16 Kaleb sanoi sitten: ”Sille joka lyö Kirjat-Seferin ja valloittaa sen, minä annan vaimoksi tyttäreni Aksan.” 17 Otniel,+ Kalebin veljen Kenasin poika,+ valloitti kaupungin, ja Kaleb antoi hänelle tyttärensä Aksan+ vaimoksi. 18 Kun Aksa oli matkalla kotiin, hän suostutteli miestään pyytämään hänen isältään* peltoa. Aksa laskeutui aasinsa selästä,* ja Kaleb kysyi häneltä: ”Mitä tahdot?”+ 19 Aksa sanoi: ”Annathan minulle lahjan merkiksi siunauksestasi. Olet antanut minulle maa-alueen etelästä,* mutta anna minulle myös Gullot-Maim.”* Niin Kaleb antoi hänelle Ylä-Gullotin ja Ala-Gullotin.

20 Tämä oli Juudan heimon sukujen perintö.

21 Juudan heimon eteläisimmät kaupungit Edomin+ rajan suunnalla olivat Kabseel, Eder, Jagur, 22 Kina, Dimona, Adada, 23 Kedes, Hasor, Jitnan, 24 Sif, Telem, Bealot, 25 Hasor-Hadatta, Kerijot-Hesron eli Hasor, 26 Amam, Sema, Molada,+ 27 Hasar-Gadda, Hesmon, Bet-Pelet,+ 28 Hasar-Sual, Beerseba,+ Bisjotja, 29 Baala, Ijjim, Esem, 30 Eltolad, Kesil, Horma,+ 31 Siklag,+ Madmanna, Sansanna, 32 Lebaot, Silhim, Ain ja Rimmon+ – yhteensä 29 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

33 Sefelassa+ olivat Estaol, Sora,+ Asna, 34 Sanoah, En-Gannim, Tappuah, Enam, 35 Jarmut, Adullam,+ Soko, Aseka,+ 36 Saaraim,+ Aditaim sekä Gedera ja Gederotaim* – 14 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

37 Senan, Hadasa, Migdal-Gad, 38 Dilean, Mispe, Jokteel, 39 Lakis,+ Boskat, Eglon, 40 Kabbon, Lahmas, Kitlis, 41 Gederot, Bet-Dagon, Naema ja Makkeda+ – 16 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

42 Libna,+ Eter, Asan,+ 43 Jiftah, Asna, Nesib, 44 Keila, Aksib ja Maresa – 9 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

45 Ekron ja sitä ympäröivät pikkukaupungit ja kylät,* 46 Ekronista länteen kaikki pikkukaupungit, jotka ovat Asdodin suunnalla, ja niitä ympäröivät kylät.

47 Asdod+ ja sitä ympäröivät pikkukaupungit ja kylät, Gaza+ ja sitä ympäröivät pikkukaupungit ja kylät aina Egyptin jokilaaksoon asti, Suurimeri* ja sen rannikkoalue.+

48 Vuoristossa Samir, Jattir,+ Soko, 49 Danna, Kirjat-Sanna eli Debir, 50 Anab, Estemo,+ Anim, 51 Gosen,+ Holon ja Gilo+ – 11 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

52 Arab, Duma, Esan, 53 Janim, Bet-Tappuah, Afeka, 54 Humta, Kirjat-Arba eli Hebron+ ja Sior – 9 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

55 Maon,+ Karmel, Sif,+ Jutta, 56 Jisreel, Jokdeam, Sanoah, 57 Kajin, Gibea ja Timna+ – 10 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

58 Halhul, Bet-Suur, Gedor, 59 Maarat, Bet-Anot ja Eltekon – 6 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

60 Kirjat-Baal eli Kirjat-Jearim+ ja Rabba – 2 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

61 Erämaassa Bet-Araba,+ Middin, Sekaka, 62 Nibsan, Suolakaupunki ja En-Gedi+ – 6 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

63 Jerusalemissa+ asuvia jebusilaisia+ Juudan miehet eivät kuitenkaan pystyneet ajamaan pois,+ joten jebusilaiset asuvat Jerusalemissa Juudan kansan kanssa vielä nykyäänkin.

16 Maa, joka määrättiin arvan+ perusteella Joosefin+ jälkeläisille, alkoi Jordanista Jerikon kohdalta ja ulottui Jerikon itäpuolella olevien vesien luo, läpi erämaan, joka kohoaa Jerikosta Betelin+ vuoristoon. 2 Raja ulottui Lusin lähellä olevasta Betelistä arkilaisten rajalle Atarotiin. 3 Sitten se laskeutui länteen päin jafletilaisten rajalle aina Ala-Bet-Horonin+ rajalle saakka ja Geseriin,+ ja se päättyi mereen.

4 Niin Joosefin jälkeläiset,+ Manasse ja Efraim, ottivat haltuunsa heille kuuluvan maan.+ 5 Efraimin heimon sukujen raja oli seuraavanlainen: Heidän perintömaansa raja kulki idästä Atrot-Addarista+ aina Ylä-Bet-Horoniin+ asti 6 ja ulottui mereen. Mikmetat+ oli pohjoisessa, ja raja kääntyi itään Taanat-Siloon ja jatkui itään päin Janoahiin. 7 Sitten se laskeutui Janoahista Atarotiin ja Naaraan, kulki Jerikoon+ ja ulottui Jordaniin. 8 Tappuahista+ raja jatkui länteen Kanaan jokilaaksoon* ja päättyi mereen.+ Tämä on Efraimin heimon sukujen perintö. 9 Lisäksi Efraimin jälkeläisillä oli erilliskaupunkeja ja niitä ympäröiviä kyliä Manassen perintöalueen keskellä.+

10 He eivät kuitenkaan ajaneet pois Geserissä asuvia kanaanilaisia.+ Kanaanilaiset asuvat efraimilaisten keskuudessa vielä nykyäänkin,+ ja heidät on pantu pakkotyöhön.+

17 Sitten ratkaistiin arvalla+ Manassen+ heimon alue, sillä hän oli Joosefin esikoinen.+ Koska Makir,+ Manassen esikoinen ja Gileadin isä, oli sotilas, hän sai Gileadin ja Basanin.+ 2 Arvalla ratkaistiin alue myös Manassen muiden jälkeläisten suvuille: Abieserin+ pojille, Helekin pojille, Asrielin pojille, Sikemin pojille, Heferin pojille ja Semidan pojille. Nämä olivat Joosefin pojan Manassen miespuoliset jälkeläiset suvuittain.+ 3 Mutta Selofhadilla,+ Manassen pojan Makirin pojan Gileadin pojan Heferin pojalla, ei ollut poikia vaan ainoastaan tyttäriä. Hänen tyttärensä olivat nimeltään Mahla, Noa, Hogla, Milka ja Tirsa. 4 He saapuivat pappi Eleasarin,+ Nunin pojan Joosuan ja päämiesten eteen ja sanoivat: ”Jehova käski Moosesta antamaan meille perintöalueen veljiemme* keskuudesta.”+ Niinpä heille annettiin Jehovan käskyn mukaisesti perintöalue heidän isänsä veljien keskuudesta.+

5 Jordanin toisella puolella* sijaitsevien Gileadin ja Basanin maiden+ lisäksi Manasse sai kymmenen osuutta, 6 sillä Manassen heimon tyttäret saivat perinnön poikien ohella. Gileadin maasta tuli Manassen muiden jälkeläisten omaisuutta.

7 Manassen raja ulottui Asserin rajalta Mikmetatiin,+ joka on Sikemin+ edustalla, ja jatkui etelään* En-Tappuahin asukkaiden maahan. 8 Manasse sai Tappuahin+ maan, mutta Tappuahin kaupunki Manassen rajalla kuului Efraimin jälkeläisille. 9 Raja laskeutui Kanaan jokilaaksoon,* sen eteläpuolelle. Manassen kaupunkien joukossa oli Efraimin kaupunkeja.+ Manassen raja oli jokilaakson pohjoispuolella, ja se päättyi mereen.+ 10 Eteläpuoli kuului Efraimille ja pohjoispuoli Manasselle, ja Manassen rajana oli meri.+ Pohjoisessa he* ulottuivat Asserin alueeseen ja idässä Isaskarin alueeseen.

11 Isaskarin ja Asserin alueilta Manasselle annettiin seuraavat kaupungit asukkaineen ja ympäröivine pikkukaupunkeineen: Bet-Sean, Jibleam,+ Dor,+ En-Dor,+ Taanak+ ja Megiddo. Kolme kukkuloista kuului hänelle.

12 Manassen jälkeläiset eivät kuitenkaan pystyneet ottamaan haltuunsa näitä kaupunkeja, vaan kanaanilaiset jäivät itsepintaisesti asumaan tähän maahan.+ 13 Kun israelilaiset vahvistuivat, he panivat kanaanilaiset pakkotyöhön+ mutta eivät ajaneet näitä kokonaan pois.+

14 Joosefin jälkeläiset sanoivat Joosualle: ”Miksi olet antanut meille* perinnöksi vain yhden maa-alueen?*+ Me olemme suuri kansa, sillä Jehova on siunannut meitä tähän asti.”+ 15 Joosua vastasi heille: ”Jos olette suuri kansa, niin menkää ja kaatakaa metsää perissiläisten+ ja refalaisten+ maassa, jotta voisitte asua siellä, kun kerran Efraimin vuoristo+ on teille liian ahdas.” 16 Silloin Joosefin jälkeläiset sanoivat: ”Vuoristo ei riitä meille, ja kaikilla laaksossa* asuvilla kanaanilaisilla on sotavaunuissaan+ rautaviikatteet,* niin Bet-Seanissa+ ja sitä ympäröivissä pikkukaupungeissa kuin Jisreelinlaaksossakin.”*+ 17 Niin Joosua sanoi Joosefin jälkeläisille, Efraimille ja Manasselle: ”Olette suuri ja hyvin voimakas kansa. Ette saa vain yhtä maa-aluetta*+ 18 vaan myös vuoriston.+ Se on metsää, mutta te kaadatte sen, ja siitä tulee alueenne raja. Te ajatte kanaanilaiset pois, vaikka he ovat voimakkaita ja heillä on sotavaunuissaan rautaviikatteet.”*+

18 Sitten kaikki israelilaiset kokoontuivat Siloon+ ja pystyttivät sinne kohtaamisteltan,+ koska he olivat nyt alistaneet maan valtaansa.+ 2 Jäljellä oli kuitenkin vielä seitsemän israelilaisten heimoa, joille ei ollut jaettu perintöä. 3 Joosua sanoi israelilaisille: ”Kuinka kauan viivyttelette ettekä mene ottamaan haltuunne sitä maata, jonka esi-isienne Jumala Jehova on teille antanut?+ 4 Valitkaa jokaisesta heimosta kolme miestä, jotka voin lähettää matkaan. Heidän on kuljettava ympäri maata ja kartoitettava se perintöalueiden jakamista varten. Sitten heidän pitää palata luokseni. 5 Heidän on jaettava se keskenään seitsemään osaan.+ Juuda pysyy alueellaan etelässä,+ ja Joosefin jälkeläiset pysyvät alueellaan pohjoisessa.+ 6 Jakakaa maa seitsemään osaan ja tuokaa niistä minulle selvitys, niin minä heitän teidän puolestanne arpaa+ täällä Jumalamme Jehovan edessä. 7 Leeviläisille ei kuitenkaan anneta osuutta keskuudestanne,+ koska Jehovan pappeus on heidän perintönsä.+ Gad, Ruuben ja Manassen heimon toinen puolisko+ ovat jo ottaneet Jordanin itäpuolelta perintöalueensa, jonka Jehovan palvelija Mooses antoi heille.”

8 Miehet, joiden piti kartoittaa maa, valmistautuivat lähtöön, ja Joosua käski heitä: ”Menkää ja kulkekaa ympäri maata ja kartoittakaa se. Palatkaa sitten luokseni, niin minä heitän teidän puolestanne arpaa täällä Silossa Jehovan edessä.”+ 9 Silloin miehet lähtivät ja kulkivat ympäri maata. He jakoivat sen seitsemään osaan, kartoittivat sen kaupunki kaupungilta ja merkitsivät selvityksen kirjaan. Sen jälkeen he palasivat Joosuan luo Silon leiriin. 10 Joosua heitti sitten israelilaisten puolesta arpaa Silossa Jehovan edessä+ ja jakoi maan siten, että kukin sai oman osuutensa.+

11 Ensimmäinen arpa lankesi Benjaminin heimon suvuille, ja heille määrätty alue oli Juudan+ ja Joosefin+ alueiden välissä. 12 Pohjoisessa heidän rajansa alkoi Jordanista. Raja nousi Jerikon+ pohjoisrinteelle ja edelleen vuorelle länteen päin, ja se ulottui Bet-Avenin+ erämaahan. 13 Raja jatkui sieltä Lusiin eli Beteliin,+ Lusin etelärinteelle, ja laskeutui Atrot-Addariin,+ vuorelle, joka on Ala-Bet-Horonin+ eteläpuolella. 14 Länsiraja kääntyi etelään siltä vuorelta, joka sijaitsee Bet-Horonia vastapäätä sen eteläpuolella, ja päättyi Kirjat-Baaliin eli Kirjat-Jearimiin,+ Juudan kaupunkiin. Tämä on länsisivu.

15 Eteläsivu lähti Kirjat-Jearimin laidalta, ja raja jatkui länteen päin, ja se meni Neftoahin vesien lähteelle.+ 16 Raja laskeutui sen vuoren juurelle, joka sijaitsee vastapäätä Hinnomin pojan laaksoa,+ Refaiminlaakson*+ pohjoispuolella, ja se laskeutui Hinnominlaaksoon eteläiselle jebusilaisten+ rinteelle ja En-Rogeliin.+ 17 Se meni pohjoiseen ja kulki En-Semesiin ja edelleen Gelilotiin, joka on Adummimin rinteen edustalla,+ ja se laskeutui Ruubenin pojan Bohanin kiveen+ asti.+ 18 Se jatkui Araban edustalla olevalle pohjoisrinteelle ja laskeutui Arabaan. 19 Raja jatkui Bet-Hoglan+ pohjoisrinteelle ja päättyi Suolameren*+ pohjoiseen lahteen Jordanin eteläpäähän. Tämä oli eteläraja. 20 Itärajana oli Jordan. Nämä rajat ympäröivät Benjaminin jälkeläisten sukujen perintöaluetta.

21 Benjaminin heimon suvuille kuuluvat kaupungit olivat Jeriko, Bet-Hogla, Emek-Kesis, 22 Bet-Araba,+ Semaraim, Betel,+ 23 Avvim, Para, Ofra, 24 Kefar-Ammoni, Ofni ja Geba+ – 12 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

25 Gibeon,+ Rama, Beerot, 26 Mispe, Kefira, Mosa, 27 Rekem, Jirpeel, Tarala, 28 Seela,+ Ha-Elef, Jebusi eli Jerusalem,+ Gibea+ ja Kirjat – 14 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät.

Tämä oli Benjaminin jälkeläisten sukujen perintö.

19 Toinen arpa+ lankesi sitten Simeonille, Simeonin+ heimon suvuille. Heidän perintöalueensa oli Juudan perintöalueen keskellä.+ 2 Heidän perintönsä oli Beerseba+ ja Seba, Molada,+ 3 Hasar-Sual,+ Bala, Esem,+ 4 Eltolad,+ Betul, Horma, 5 Siklag,+ Bet-Markabot, Hasar-Susa, 6 Bet-Lebaot+ ja Saruhen, 13 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät; 7 Ain, Rimmon, Eter ja Asan,+ 4 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät; 8 lisäksi kaikki näitä kaupunkeja ympäröivät kylät aina Baalat-Beeriin, etelän Ramaan, asti. Tämä oli Simeonin heimon sukujen perintö. 9 Simeonin jälkeläisten perintöalue otettiin Juudan maa-alueesta, koska Juudan osuus oli heimolle liian suuri. Niin Simeonin jälkeläiset saivat omaisuudekseen maata heidän perintöalueensa keskeltä.+

10 Kolmas arpa+ lankesi Sebulonin+ jälkeläisten suvuille, ja heidän perintöalueensa raja kulki Saridiin saakka. 11 Heidän rajansa nousi länteen päin Marealiin ja ulottui Dabbesetiin ja edelleen Jokneamin edustalla olevaan laaksoon.* 12 Se kulki Saridista itään päin, kohti auringonnousua, Kislot-Taborin rajalle ja Daberatiin+ ja nousi Jafiaan. 13 Sieltä se jatkui itään päin, kohti auringonnousua, Gat-Heferiin,+ Et-Kasiniin ja Rimmoniin, ja se ulottui Neaan. 14 Raja kääntyi sen pohjoispuolitse Hannatoniin ja päättyi Jiftah-Elin laaksoon. 15 Lisäksi heidän alueeseensa kuuluivat Kattat, Nahalal, Simron,+ Jidala ja Betlehem.+ Heille kuului 12 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät. 16 Tämä oli Sebulonin jälkeläisten sukujen+ perintö. Nämä olivat kaupungit ja niitä ympäröivät kylät.

17 Neljäs arpa+ lankesi Isaskarille,+ Isaskarin jälkeläisten suvuille. 18 Heidän rajanaan olivat Jisreel,+ Kesulot, Sunem,+ 19 Hafaraim, Sion, Anaharat, 20 Rabbit, Kisjon, Ebes, 21 Remet, En-Gannim,+ En-Hadda ja Bet-Passes. 22 Raja ulottui Taboriin,+ Sahasumaan ja Bet-Semesiin, ja heidän rajansa päättyi Jordaniin. Heille kuului 16 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät. 23 Tämä oli Isaskarin heimon sukujen+ perintö, kaupungit ja niitä ympäröivät kylät.

24 Viides arpa+ lankesi sitten Asserin+ heimon suvuille. 25 Heidän rajanaan olivat Helkat,+ Hali, Beten, Aksaf, 26 Alammelek, Amad ja Misal. Raja ulottui länteen päin Karmelille+ ja Sihor-Libnatiin, 27 ja se palasi itään päin Bet-Dagoniin ja ulottui Sebuloniin ja Jiftah-Elin laakson pohjoispuolelle Bet-Emekiin ja Neieliin. Se jatkui Kabulin vasemmalle puolelle, 28 Ebroniin, Rehobiin, Hammoniin ja Kanaaseen, aina suureen Sidoniin+ saakka. 29 Raja palasi Ramaan ja aina Tyroksen+ linnoitettuun kaupunkiin saakka. Sitten raja palasi Hosaan, ja se päättyi mereen Aksibin seudulle. 30 Lisäksi heidän alueeseensa kuuluivat Umma, Afek+ ja Rehob.+ Heille kuului 22 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät. 31 Tämä oli Asserin heimon sukujen+ perintö. Nämä olivat kaupungit ja niitä ympäröivät kylät.

32 Kuudes arpa+ lankesi Naftalin jälkeläisille, Naftalin jälkeläisten suvuille. 33 Heidän rajansa lähti Helefistä ja Saanannimin suuren puun+ luota ja kulki Adami-Nekebiin, Jabneeliin ja aina Lakkumiin asti, ja se päättyi Jordaniin. 34 Raja palasi länteen päin Asnot-Taboriin ja meni sieltä Hukkokiin. Etelässä se ulottui Sebuloniin, lännessä Asseriin ja idässä Jordanin luona Juudaan.* 35 Linnoitettuja kaupunkeja olivat Siddiim, Ser, Hammat,+ Rakkat, Kinneret, 36 Adama, Rama, Hasor,+ 37 Kedes,+ Edrei, En-Hasor, 38 Jiron, Migdal-El, Horem, Bet-Anat ja Bet-Semes.+ Heille kuului 19 kaupunkia ja niitä ympäröivät kylät. 39 Tämä oli Naftalin heimon sukujen+ perintö kaupunkeineen ja niitä ympäröivine kylineen.

40 Seitsemäs arpa+ lankesi Danin+ heimon suvuille. 41 Heidän perintöalueensa rajana olivat Sora,+ Estaol, Ir-Semes, 42 Saalabbin,+ Aijalon,+ Jitla, 43 Elon, Timna,+ Ekron,+ 44 Elteke, Gibbeton,+ Baalat, 45 Jehud, Bene-Berak, Gat-Rimmon,+ 46 Me-Jarkon ja Rakkon, ja raja kulki Joppen+ läheltä. 47 Danin alue oli heille kuitenkin liian ahdas.+ Niin he lähtivät taistelemaan Lesemiä+ vastaan, valloittivat sen ja löivät sen asukkaat miekalla. Sitten he ottivat sen haltuunsa ja asettuivat sinne asumaan. He muuttivat Lesemin nimen Daniksi esi-isänsä Danin mukaan.+ 48 Tämä oli Danin heimon sukujen perintö. Nämä olivat kaupungit ja niitä ympäröivät kylät.

49 Näin he saivat jaettua maan perintöosiin. Sitten israelilaiset antoivat maastaan perinnön Nunin pojalle Joosualle. 50 Jehovan käskyn mukaisesti he antoivat hänelle hänen pyytämänsä kaupungin, Timnat-Serahin,+ Efraimin vuoristosta. Hän rakensi kaupungin uudestaan ja asettui sinne asumaan.

51 Nämä olivat ne perintöosat, jotka pappi Eleasar ja Nunin poika Joosua sekä Israelin heimojen sukujen päämiehet jakoivat+ arvalla Silossa+ Jehovan edessä, kohtaamisteltan sisäänkäynnin luona.+ Niin he saivat maan jaettua.

20 Sen jälkeen Jehova sanoi Joosualle: 2 ”Käske israelilaisia: ’Valitkaa itsellenne turvakaupungit,+ joista puhuin teille Mooseksen välityksellä, 3 jotta tappaja, joka tahattomasti tai vahingossa tappaa jonkun,* voi paeta johonkin niistä. Ne tarjoavat teille turvan verenkostajalta.*+ 4 Hänen täytyy paeta johonkin näistä kaupungeista,+ jäädä seisomaan kaupungin portille+ ja esittää asiansa kaupungin vanhimmille. Heidän on sitten päästettävä hänet sisään kaupunkiin ja annettava hänelle paikka, jossa hän voi asua. 5 Jos verenkostaja ajaa häntä takaa, heidän ei tule luovuttaa tappajaa hänen käsiinsä, sillä hän tappoi lähimmäisensä vahingossa eikä aiemmin vihannut tätä.+ 6 Hänen täytyy asua siinä kaupungissa, kunnes seurakunta on käsitellyt hänen asiansa,+ ja pysyä siellä silloisen ylimmäisen papin kuolemaan asti.+ Sitten tappaja saa palata kaupunkiin, josta oli paennut, ja mennä kaupunkiinsa ja kotiinsa.’”+

7 Niin he antoivat pyhän aseman* Galileassa Naftalin vuoristossa olevalle Kedesille,+ Efraimin vuoristossa olevalle Sikemille+ ja Juudan vuoristossa olevalle Kirjat-Arballe+ eli Hebronille. 8 Jordanin seudulta, Jerikon itäpuolelta, he valitsivat Ruubenin heimon alueelta erämaan ylätasangolta Beserin,+ Gadin heimon alueelta Gileadista Ramotin+ ja Manassen heimon alueelta Basanista Golanin.+

9 Nämä kaupungit valittiin sitä varten, että jos kuka tahansa israelilainen tai heidän keskuudessaan asuva ulkomaalainen tahattomasti tappaa jonkun,* hän voisi paeta johonkin niistä+ eikä verenkostaja surmaisi häntä ennen kuin seurakunta on käsitellyt hänen asiansa.+

21 Leeviläisten sukujen päämiehet lähestyivät nyt pappi Eleasaria+ ja Nunin poikaa Joosuaa sekä Israelin heimojen sukujen päämiehiä 2 ja sanoivat heille Silossa+ Kanaanin maassa: ”Jehova käski Mooseksen välityksellä antaa meille kaupunkeja, joissa voisimme asua, ja niiden laidunmaat karjaamme varten.”+ 3 Niin israelilaiset antoivat leeviläisille nämä kaupungit+ ja niiden laidunmaat omasta perinnöstään Jehovan käskyn mukaisesti.+

4 Arpa lankesi kehatilaisten+ suvuille. Niille leeviläisille, jotka olivat pappi Aaronin jälkeläisiä, annettiin arvan perusteella Juudan+ heimon, Simeonin+ heimon ja Benjaminin+ heimon alueelta 13 kaupunkia.

5 Lopuille kehatilaisille annettiin arvan perusteella Efraimin+ heimon, Danin heimon ja Manassen+ heimon toisen puoliskon sukujen alueelta 10 kaupunkia.

6 Gersonilaiset+ saivat Isaskarin heimon, Asserin heimon ja Naftalin heimon suvuilta sekä Manassen heimon toisen puoliskon sukujen alueelta Basanista 13 kaupunkia.+

7 Merarilaisten+ suvuille tuli Ruubenin heimolta, Gadin heimolta ja Sebulonin heimolta 12 kaupunkia.+

8 Niinpä israelilaiset antoivat arvan perusteella leeviläisille nämä kaupungit ja niiden laidunmaat, niin kuin Jehova oli käskenyt Mooseksen välityksellä.+

9 Juudan heimo ja Simeonin heimo antoivat nämä nimeltä mainitut kaupungit,+ 10 ja ne annettiin leeviläisten kehatilaissukuihin kuuluville Aaronin pojille, koska he saivat ensimmäisen arvan. 11 He antoivat heille Juudan vuoristosta Kirjat-Arban+ (Arba oli Anakin isä) eli Hebronin+ ja sitä ympäröivät laidunmaat. 12 Kaupungin ulkopuolella olevat maa-alueet ja kylät oli kuitenkin annettu Jefunnen pojalle Kalebille.+

13 Pappi Aaronin pojille he antoivat turvakaupungin tappajaa varten,+ nimittäin Hebronin+ laidunmaineen, sekä lisäksi Libnan+ laidunmaineen, 14 Jattirin+ laidunmaineen, Estemoan+ laidunmaineen, 15 Holonin+ laidunmaineen, Debirin+ laidunmaineen, 16 Ainin+ laidunmaineen, Jutan+ laidunmaineen ja Bet-Semesin laidunmaineen – 9 kaupunkia näiltä kahdelta heimolta.

17 Benjaminin heimolta: Gibeon+ laidunmaineen, Geba laidunmaineen,+ 18 Anatot+ laidunmaineen ja Almon laidunmaineen – 4 kaupunkia.

19 Aaronin jälkeläisille, papeille, annettiin kaikkiaan 13 kaupunkia laidunmaineen.+

20 Lopuille leeviläisten kehatilaissuvuille annettiin arvan perusteella kaupunkeja Efraimin heimon alueelta. 21 Heille annettiin turvakaupunki tappajaa varten,+ nimittäin Sikem+ laidunmaineen Efraimin vuoristosta, Geser+ laidunmaineen, 22 Kibsaim laidunmaineen ja Bet-Horon+ laidunmaineen – 4 kaupunkia.

23 Danin heimolta: Elteke laidunmaineen, Gibbeton laidunmaineen, 24 Aijalon+ laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – 4 kaupunkia.

25 Manassen heimon toiselta puoliskolta: Taanak+ laidunmaineen ja Gat-Rimmon laidunmaineen – 2 kaupunkia.

26 Loput kehatilaissuvut saivat kaikkiaan 10 kaupunkia laidunmaineen.

27 Leeviläisten gersonilaissuvut+ saivat Manassen heimon toiselta puoliskolta turvakaupungin tappajaa varten, nimittäin Golanin+ laidunmaineen Basanista, ja Beesteran laidunmaineen – 2 kaupunkia.

28 Isaskarin+ heimolta: Kisjon laidunmaineen, Daberat+ laidunmaineen, 29 Jarmut laidunmaineen ja En-Gannim laidunmaineen – 4 kaupunkia.

30 Asserin+ heimolta: Misal laidunmaineen, Abdon laidunmaineen, 31 Helkat+ laidunmaineen ja Rehob+ laidunmaineen – 4 kaupunkia.

32 Naftalin heimolta: turvakaupunki+ tappajaa varten, nimittäin Kedes+ laidunmaineen Galileasta, Hammot-Dor laidunmaineen ja Kartan laidunmaineen – 3 kaupunkia.

33 Gersonilaisten sukujen kaupunkeja oli kaikkiaan 13 kaupunkia laidunmaineen.

34 Merarilaissuvut,+ loput leeviläiset, saivat Sebulonin+ heimolta Jokneamin+ laidunmaineen, Kartan laidunmaineen, 35 Dimnan laidunmaineen ja Nahalalin+ laidunmaineen – 4 kaupunkia.

36 Ruubenin heimolta: Beser+ laidunmaineen, Jahas laidunmaineen,+ 37 Kedemot laidunmaineen ja Mefaat laidunmaineen – 4 kaupunkia.

38 Gadin+ heimolta: turvakaupunki tappajaa varten, nimittäin Ramot laidunmaineen Gileadista,+ Mahanaim+ laidunmaineen, 39 Hesbon+ laidunmaineen ja Jaser+ laidunmaineen – kaikkiaan 4 kaupunkia.

40 Merarilaisten suvuille, lopuille leeviläissuvuille, annettiin kaikkiaan 12 kaupunkia.

41 Kaikkiaan leeviläisten kaupunkeja israelilaisten maaomaisuuden keskellä oli 48 kaupunkia laidunmaineen.+ 42 Joka kaupunkia ympäröi laidunmaa; sellainen oli joka kaupungilla.

43 Niin Jehova antoi Israelille kaiken sen maan, jonka hän oli heidän esi-isilleen vannonut antavansa.+ He ottivat sen haltuunsa ja asettuivat sinne asumaan.+ 44 Lisäksi Jehova antoi heille joka puolella rauhan, niin kuin hän oli heidän esi-isilleen vannonut,+ eikä yksikään heidän vihollisistaan pystynyt pitämään puoliaan heitä vastaan.+ Jehova antoi kaikki heidän vihollisensa heidän käsiinsä.+ 45 Kaikista niistä hyvistä lupauksista,* jotka Jehova oli antanut Israelin kansalle, ei yksikään lupaus jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat.+

22 Sitten Joosua kutsui koolle ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toisen puoliskon 2 ja sanoi heille: ”Te olette tehneet kaiken, mitä Jehovan palvelija Mooses käski teidän tehdä,+ ja olette totelleet minua ja noudattaneet kaikkia käskyjäni.+ 3 Ette ole hylänneet veljiänne koko tänä aikana, tähän päivään mennessä,+ vaan olette täyttäneet velvollisuutenne totella Jumalanne Jehovan käskyä.+ 4 Jumalanne Jehova on nyt antanut veljillenne rauhan, niin kuin hän lupasi heille.+ Niinpä voitte nyt palata teltoillenne maahan, jonka Jehovan palvelija Mooses antoi omaksenne Jordanin toiselta puolelta.*+ 5 Noudattakaa vain hyvin tarkoin sitä käskyä ja lakia, jonka Jehovan palvelija Mooses antoi teille.+ Rakastakaa Jumalaanne Jehovaa,+ vaeltakaa kaikkia hänen teitään,+ totelkaa hänen käskyjään,+ pysykää hänessä kiinni+ ja palvelkaa häntä+ koko sydämestänne ja koko sielustanne.”*+

6 Sitten Joosua siunasi heidät ja lähetti heidät matkaan, ja he menivät teltoilleen. 7 Manassen heimon toiselle puoliskolle Mooses oli antanut perintöalueen Basanista,+ ja heimon toiselle puoliskolle Joosua antoi maata Jordanin länsipuolelta,+ samoin kuin heidän veljilleen. Lähettäessään heidät teltoilleen Joosua siunasi heidät 8 ja sanoi heille: ”Palatkaa teltoillenne mukananne paljon kalleuksia, hyvin paljon karjaa, hopeaa ja kultaa, kuparia ja rautaa sekä suuret määrät vaatteita.+ Ottakaa osanne vihollisiltanne saadusta saaliista+ ja jakakaa saalis veljienne kanssa.”

9 Sen jälkeen ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko lähtivät pois muiden israelilaisten luota Silosta Kanaanin maasta ja palasivat Gileadin maahan,+ omistamaansa maahan, jonne he olivat asettuneet Mooseksen välittämän Jehovan käskyn mukaisesti.+ 10 Kun ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko tulivat Jordanin seudulle Kanaanin maahan, he rakensivat Jordanin rannalle suuren, näyttävän alttarin. 11 Myöhemmin muut israelilaiset kuulivat siitä+ ja sanoivat: ”Ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maan rajalle Jordanin seudulle, meille kuuluvalle puolelle.” 12 Kun israelilaiset kuulivat siitä, he kaikki kokoontuivat Siloon+ lähteäkseen sotimaan heitä vastaan.

13 Sitten israelilaiset lähettivät ruubenilaisten, gadilaisten ja Manassen heimon toisen puoliskon luo Gileadin maahan pappi Pinehasin,+ Eleasarin pojan. 14 Hänen kanssaan oli kymmenen päämiestä, kukin yhden Israelin heimon suvun päämies, sukunsa päällikkö Israelin tuhansien* keskuudessa.+ 15 Kun he tulivat ruubenilaisten, gadilaisten ja Manassen heimon toisen puoliskon luo Gileadin maahan, he sanoivat heille:

16 ”Näin sanoo koko Jehovan kansa: ’Miksi te olette olleet uskottomia+ Israelin Jumalalle? Olette nyt hylänneet Jehovan, kun olette rakentaneet itsellenne alttarin ja kapinoineet Jehovaa vastaan.+ 17 Eikö Peorissa tekemämme synti riitä? Emme ole vielä tähänkään mennessä puhdistautuneet siitä, vaikka vitsaus kohtasi Jehovan kansaa.+ 18 Ja nyt te hylkäätte Jehovan! Jos tänään kapinoitte Jehovaa vastaan, niin huomenna hän vihastuu koko Israelin kansaan.+ 19 Jos omistamanne maa on epäpuhdas, tulkaa toiselle puolelle Jehovan omistamaan maahan,+ jossa on Jehovan pyhäkköteltta,+ ja asettukaa asumaan meidän keskuuteemme. Mutta älkää kapinoiko Jehovaa vastaan älkääkä tehkö meistä kapinallisia rakentamalla toisen alttarin Jumalamme Jehovan alttarin lisäksi.+ 20 Kun Serahin poika Aakan+ oli uskoton ja otti sellaista, mikä piti tuhota,* eikö Jumala vihastunut koko Israelin kansaan?+ Aakan ei ollut ainoa, joka kuoli tuon synnin takia.’”+

21 Tällöin ruubenilaiset, gadilaiset ja Manassen heimon toinen puolisko vastasivat Israelin tuhansien* päämiehille:+ 22 ”Jumalien Jumala, Jehova!* Jumalien Jumala, Jehova!+ Hän tietää, ja Israelkin tulee tietämään. Jehova, jos olemme olleet kapinallisia ja uskottomia, älä säästä meitä tänään. 23 Jos rakensimme itsellemme alttarin aikomuksenamme hylätä Jehova ja uhrata sen päällä poltto-, vilja- ja yhteysuhreja, niin Jehova antaa rangaistuksen.+ 24 Ei, vaan teimme tämän, koska pelkäsimme, että teidän poikanne sanoisivat tulevaisuudessa meidän pojillemme: ’Mitä tekemistä teillä on Israelin Jumalan Jehovan kanssa? 25 Jehova on asettanut Jordanin rajaksi välillemme, meidän ja teidän, te ruubenilaiset ja gadilaiset. Teillä ei ole mitään osuutta Jehovaan.’ Näin teidän poikanne estäisivät meidän poikiamme palvomasta* Jehovaa.

26 Siksi me sanoimme: ’Meidän on tehtävä asialle jotain. Rakennamme alttarin, ei poltto- eikä teurasuhreja varten, 27 vaan todistajaksi välillemme, teidän ja meidän,+ sekä tulevien jälkeläistemme* välille. Se osoittaa, että palvelemme Jehovaa ja uhraamme hänen edessään poltto-, teuras- ja yhteysuhrejamme.+ Tällöin teidän poikanne eivät tulevaisuudessa voisi sanoa meidän pojillemme: ”Teillä ei ole mitään osuutta Jehovaan.”’ 28 Niin me sanoimme: ’Jos he tulevaisuudessa sanovat näin meille ja meidän jälkeläisillemme,* silloin me sanomme: ”Katsokaa tätä alttaria, jonka esi-isämme tekivät Jehovan alttarin mallin mukaan, ei poltto- eikä teurasuhreja varten, vaan olemaan todistajana välillämme, teidän ja meidän.”’ 29 Meistä on mahdotonta ajatella, että kapinoisimme Jehovaa vastaan ja hylkäisimme tänään Jehovan+ rakentamalla poltto-, vilja- ja teurasuhreja varten toisen alttarin Jumalamme Jehovan alttarin lisäksi, joka on hänen pyhäkkötelttansa edessä!”+

30 Kun pappi Pinehas, kansan päämiehet ja Israelin tuhansien* päämiehet, jotka olivat hänen kanssaan, kuulivat Ruubenin, Gadin ja Manassen jälkeläisten sanat, he olivat tyytyväisiä.+ 31 Niin pappi Pinehas, Eleasarin poika, sanoi Ruubenin, Gadin ja Manassen jälkeläisille: ”Nyt me tiedämme, että Jehova on kanssamme, koska ette olekaan olleet uskottomia Jehovalle. Olette pelastaneet israelilaiset Jehovan käsistä.”

32 Sitten pappi Pinehas, Eleasarin poika, ja päämiehet palasivat ruubenilaisten ja gadilaisten luota Gileadin maasta Kanaanin maahan ja kertoivat tapahtuneesta muille israelilaisille. 33 Israelilaiset olivat tyytyväisiä selitykseen. Sitten he ylistivät Jumalaa eivätkä enää puhuneet mitään sotimisesta ruubenilaisia ja gadilaisia vastaan eivätkä sen maan hävittämisestä, jossa nämä asuivat.

34 Niin ruubenilaiset ja gadilaiset antoivat alttarille nimen,* koska ”se on välillämme todistajana siitä, että Jehova on tosi Jumala”.

23 Kun Jehova oli antanut Israelin olla pitkään rauhassa+ kaikilta sen ympärillä olevilta vihollisilta ja Joosua oli tullut vanhaksi ja hänelle oli kertynyt ikää,+ 2 Joosua kutsui koolle koko Israelin+ – sen vanhimmat, päämiehet, tuomarit ja vastuulliset miehet+ – ja sanoi heille: ”Olen tullut vanhaksi, ja minulle on kertynyt ikää. 3 Te olette itse nähneet kaiken, mitä teidän Jumalanne Jehova teki kaikille näille kansoille teidän takianne, sillä teidän Jumalanne Jehova taisteli puolestanne.+ 4 Olen antanut teille arvan+ perusteella niiden kansojen maan, jotka jäävät heimoillenne perinnöksi,+ ja kaikkien niiden kansojen maan, jotka hävitin+ lännessä* Jordanista Suureenmereen* asti. 5 Jumalanne Jehova itse työnsi niitä pois edestänne+ ja ajoi ne pois takianne, ja te otitte haltuunne heidän maansa, niin kuin Jumalanne Jehova oli teille luvannut.+

6 Teidän täytyy nyt olla hyvin rohkeita, noudattaa kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan+ on kirjoitettu, ja toimia sen mukaan. Älkää koskaan poiketko siitä oikealle tai vasemmalle+ 7 älkääkä olko tekemisissä keskuuteenne jäävien kansojen kanssa.*+ Ette saa edes mainita heidän jumaliensa nimiä+ ettekä vannoa niiden kautta. Ette saa koskaan palvella niitä ettekä kumartaa niitä.+ 8 Teidän tulee pysyä kiinni teidän Jumalassanne Jehovassa,+ niin kuin olette tehneet tähän päivään asti. 9 Jehova ajaa edestänne pois suuria ja mahtavia kansoja.+ Kukaan ei ole tähän päivään mennessä pystynyt pitämään puoliaan teitä vastaan.+ 10 Yksi ainoa teistä ajaa takaa tuhatta,+ koska Jumalanne Jehova taistelee puolestanne,+ niin kuin hän on luvannut teille.+ 11 Pitäkää siis jatkuvasti huolta siitä,+ että rakastatte Jumalaanne Jehovaa.+

12 Jos te kuitenkin hylkäätte hänet ja liitytte niihin, jotka ovat jääneet+ keskuuteenne näistä kansoista, ja jos solmitte avioliittoja*+ heidän kanssaan ja olette tekemisissä heidän kanssaan ja he teidän kanssanne,* 13 niin voitte olla varmoja, että Jumalanne Jehova ei enää aja näitä kansoja pois teidän edestänne.+ Niistä tulee pyydys ja ansa sekä ruoska selkäänne+ ja piikkejä silmiinne, kunnes olette hävinneet tästä hyvästä maasta, jonka Jumalanne Jehova on teille antanut.

14 Minä kuolen pian.* Te tiedätte hyvin koko sydämestänne ja koko sielustanne,* ettei yksikään lupaus kaikista niistä hyvistä lupauksista,* jotka Jumalanne Jehova on teille antanut, ole jäänyt täyttymättä. Ne kaikki ovat toteutuneet. Yksikään sana ei ole jäänyt täyttymättä.+ 15 Mutta samoin kuin Jumalanne Jehova on toteuttanut kaikki teille antamansa hyvät lupaukset,+ niin Jehova aiheuttaa teille myös kaikki ennustamansa onnettomuudet* ja tuhoaa teidät tästä hyvästä maasta, jonka Jumalanne Jehova on teille antanut.+ 16 Jos rikotte Jumalanne Jehovan liiton, jonka hän on käskenyt teidän pitää, ja jos alatte palvella muita jumalia ja kumartaa niitä, niin Jehova vihastuu teihin+ ja te häviätte äkkiä siitä hyvästä maasta, jonka hän on teille antanut.”+

24 Joosua kokosi sitten kaikki Israelin heimot Sikemiin ja kutsui koolle Israelin vanhimmat, päämiehet, tuomarit ja vastuulliset miehet,+ ja he asettuivat tosi Jumalan eteen. 2 Joosua sanoi koko kansalle: ”Näin sanoo Jehova, Israelin Jumala: ’Esi-isänne+ asuivat kauan sitten Virran* toisella puolella,+ ja he palvelivat muita jumalia.+ Yksi heistä oli Abrahamin ja Nahorin isä Terah.

3 Aikanaan toin esi-isänne Abrahamin+ Virran* toiselta puolelta, panin hänet kulkemaan kautta koko Kanaanin maan ja annoin hänen saada paljon jälkeläisiä.*+ Annoin hänelle Iisakin+ 4 ja Iisakille Jaakobin ja Esaun.+ Myöhemmin annoin Esaulle Seirin vuoriston,+ ja Jaakob ja hänen poikansa menivät alas Egyptiin.+ 5 Sitten lähetin Mooseksen ja Aaronin+ luoksenne ja rankaisin Egyptiä vitsauksilla,+ ja sen jälkeen toin teidät pois. 6 Kun toin isiänne pois Egyptistä+ ja he tulivat meren äärelle, egyptiläiset ajoivat sotavaunuineen ja ratsumiehineen isiänne takaa Punaisellemerelle asti.+ 7 Isänne alkoivat huutaa avukseen Jehovaa.+ Niin minä asetin pimeyden teidän ja egyptiläisten väliin ja sain meren peittämään heidät alleen,+ ja te näitte omin silmin, mitä tein Egyptissä.+ Sitten te asuitte erämaassa monia vuosia.*+

8 Minä toin teidät Jordanin toisella puolella* asuvien amorilaisten maahan, ja he taistelivat teitä vastaan.+ Minä kuitenkin annoin heidät teidän käsiinne, niin että pystyitte ottamaan haltuunne heidän maansa, ja tuhosin heidät edestänne.+ 9 Sitten Moabin kuningas Balak, Sipporin poika, taisteli Israelia vastaan. Hän kutsui luokseen Beorin pojan Bileamin kiroamaan teidät.+ 10 Minä en kuitenkaan halunnut kuunnella Bileamia.+ Niinpä hän siunasi teidät toistuvasti,+ ja minä pelastin teidät hänen käsistään.+

11 Sitten te ylititte Jordanin+ ja tulitte Jerikoon.+ Jerikon johtajat,* amorilaiset, perissiläiset, kanaanilaiset, heettiläiset, girgasilaiset, hivviläiset ja jebusilaiset taistelivat teitä vastaan, mutta minä annoin heidät teidän käsiinne.+ 12 Niin minä sain aikaan sen, että edellänne levisi lannistuneisuuden tunne,* ja se ajoi heidät pois edestänne,+ kuten kävi kahdelle amorilaiskuninkaalle. Sitä ei tehnyt sinun miekkasi eikä jousesi.+ 13 Näin minä annoin teille maan, jonka hyväksi ette olleet nähneet vaivaa, ja kaupunkeja, joita ette olleet rakentaneet,+ ja te asetuitte niihin asumaan. Nyt syötte viinitarhoista ja oliivilehdoista, joita ette ole istuttaneet.’+

14 Pelätkää siksi* Jehovaa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti* ja uskollisesti.*+ Poistakaa ne jumalat, joita teidän esi-isänne palvelivat Virran* toisella puolella ja Egyptissä,+ ja palvelkaa Jehovaa. 15 Jos ette kuitenkaan halua palvella Jehovaa, valitkaa tänään, ketä palvelette:+ niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Virran* toisella puolella,+ vai niiden amorilaisten jumalia, joiden maassa asutte.+ Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Jehovaa.”

16 Tähän kansa vastasi: ”Meistä on mahdotonta ajatella, että hylkäisimme Jehovan ja palvelisimme muita jumalia. 17 Meidän Jumalamme Jehova toi meidät ja isämme pois Egyptin maasta,+ orjuuden maasta,+ ja teki nämä suuret ihmeet silmiemme edessä.+ Hän suojeli meitä koko matkan, jonka vaelsimme, ja kaikkien niiden kansojen keskellä, joiden alueiden läpi kuljimme.+ 18 Jehova ajoi pois kaikki kansat – amorilaiset mukaan lukien – jotka asuivat tässä maassa ennen meitä. Niinpä myös me palvelemme Jehovaa, sillä hän on meidän Jumalamme.”

19 Sitten Joosua sanoi kansalle: ”Pystyttekö varmasti palvelemaan Jehovaa? Hän on pyhä Jumala.+ Hän on Jumala, joka vaatii jakamatonta palvontaa.*+ Hän ei anna anteeksi rikkomuksianne* eikä syntejänne.+ 20 Jos hylkäätte Jehovan, joka on aina tehnyt teille hyvää, ja palvelette vieraiden kansojen jumalia, hän kääntyy teitä vastaan ja hävittää teidät perin pohjin.”+

21 Kansa vastasi Joosualle: ”Me palvelemme Jehovaa!”+ 22 Joosua sanoi silloin kansalle: ”Te itse olette sen todistajia, että olette omasta tahdostanne valinneet Jehovan palvelemisen.”+ Siihen he sanoivat: ”Me olemme todistajia.”

23 ”Poistakaa siis keskuudestanne vieraiden kansojen jumalat ja kääntäkää sydämenne Israelin Jumalan Jehovan puoleen.” 24 Kansa sanoi Joosualle: ”Me palvelemme Jumalaamme Jehovaa ja tottelemme häntä!”

25 Niin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja saattoi voimaan heitä sitovan säännöksen ja päätöksen Sikemissä. 26 Sitten Joosua kirjoitti nämä sanat Jumalan lain kirjaan,+ otti ison kiven+ ja pystytti sen suuren puun alle Jehovan pyhän paikan viereen.

27 Joosua sanoi edelleen koko kansalle: ”Katsokaa! Tämä kivi on todistajanamme,+ koska se on kuullut kaiken, mitä Jehova on meille sanonut. Se on todistajana, jottette kieltäisi Jumalaanne.” 28 Sitten Joosua lähetti kansan pois, kunkin perintöalueelleen.+

29 Näiden tapahtumien jälkeen Nunin poika Joosua, Jehovan palvelija, kuoli 110-vuotiaana.+ 30 Hänet haudattiin perintöalueelleen Timnat-Serahiin,+ joka on Efraimin vuoristossa Gaasinvuoren pohjoispuolella. 31 Israel palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina niiden vanhinten päivinä, jotka elivät Joosuan kuoleman jälkeen ja tiesivät kaikesta, mitä Jehova oli tehnyt Israelin hyväksi.+

32 Joosefin luut,+ jotka* israelilaiset olivat tuoneet Egyptistä, oli haudattu Sikemiin sille maapalstalle, jonka Jaakob oli hankkinut Sikemin isän Hamorin pojilta+ 100 hopearahalla,+ ja siitä tuli Joosefin jälkeläisten perintöaluetta.+

33 Myös Aaronin poika Eleasar kuoli,+ ja hänet haudattiin poikansa Pinehasin+ kukkulalle, jonka tämä oli saanut Efraimin vuoristosta.