JOB
1 Usin maassa eli mies nimeltä Job.*+ Hän oli nuhteeton* mies, joka piti kiinni siitä, mikä on oikein.+ Hän pelkäsi* Jumalaa ja karttoi pahaa.+ 2 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. 3 Karjaa hänelle kertyi 7 000 lammasta, 3 000 kamelia, 1 000 nautaa* ja 500 aasia,* ja lisäksi hänellä oli hyvin paljon palvelijoita, niin että hänestä tuli kaikista itämaalaisista huomattavin.
4 Jokainen hänen pojistaan järjesti vuorollaan* juhlat talossaan. He kutsuivat kolme sisartaan syömään ja juomaan kanssaan. 5 Kun kaikki olivat vuorollaan järjestäneet juhlat, Job lähetti hakemaan heitä pyhittääkseen heidät. Sitten hän nousi varhain aamulla ja uhrasi heidän jokaisen puolesta polttouhreja,+ sillä hän sanoi: ”Poikani ovat ehkä tehneet syntiä ja kironneet Jumalaa sydämessään.” Näin Job teki aina.+
6 Sitten koitti päivä, jona tosi Jumalan pojat*+ tulivat ja asettuivat Jehovan eteen,+ ja Saatanakin+ tuli heidän joukossaan.+
7 Silloin Jehova kysyi Saatanalta: ”Missä olet ollut?” Saatana vastasi Jehovalle: ”Olen kierrellyt maata ja vaellellut siellä.”+ 8 Jehova sanoi Saatanalle: ”Oletko kiinnittänyt huomiota* palvelijaani Jobiin? Maan päällä ei ole ketään hänen kaltaistaan. Hän on nuhteeton mies, joka pitää kiinni siitä, mikä on oikein.+ Hän pelkää* Jumalaa ja karttaa pahaa.” 9 Siihen Saatana sanoi Jehovalle: ”Miksipä Job ei pelkäisi* Jumalaa?+ 10 Etkö ole pannut suoja-aidan hänen sekä hänen perheensä* ja kaiken hänellä olevan ympärille?+ Olet siunannut kaiken, mitä hän on tehnyt,+ ja hänen karjansa on levinnyt maassa laajalle. 11 Mutta ojennapa kätesi ja vie häneltä kaikki, mitä hänellä on, niin hän varmasti kiroaa sinua vasten kasvoja.” 12 Silloin Jehova sanoi Saatanalle: ”Kaikki, mitä hänellä on, on sinun käsissäsi.* Älä kuitenkaan koske häneen itseensä!” Sitten Saatana meni pois Jehovan* edestä.+
13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret olivat syömässä ja juomassa viiniä vanhimman veljensä talossa,+ 14 Jobin luo tuli viestinviejä sanomaan: ”Naudat olivat kyntämässä ja aasit olivat laitumella niiden vieressä, 15 kun sabalaiset hyökkäsivät. He veivät eläimet ja tappoivat palvelijat miekalla. Vain minä pääsin pakoon kertomaan sinulle.”
16 Hänen vielä puhuessaan eräs toinen tuli sanomaan: ”Taivaasta iski Jumalan tuli,* ja se alkoi leimuta lampaiden ja palvelijoiden keskellä ja poltti ne! Vain minä selviydyin kertomaan sinulle.”
17 Hänen vielä puhuessaan eräs toinen tuli sanomaan: ”Kaldealaiset+ muodostivat kolme joukkoa ja hyökkäsivät kamelien kimppuun. He veivät eläimet ja tappoivat palvelijat miekalla. Vain minä pääsin pakoon kertomaan sinulle.”
18 Hänen puhuessaan vielä yksi tuli sanomaan: ”Poikasi ja tyttäresi olivat syömässä ja juomassa viiniä vanhimman veljensä talossa. 19 Yhtäkkiä erämaasta puhalsi raju tuuli, ja se iskeytyi talon neljään nurkkaan, niin että talo luhistui nuorten päälle ja he kuolivat. Vain minä selviydyin kertomaan sinulle.”
20 Silloin Job nousi, repäisi vaatteensa ja leikkasi hiuksensa. Sitten hän heittäytyi maahan, kumartui 21 ja sanoi:
Jehova on antanut,+ ja Jehova on ottanut.
Ylistetty olkoon Jehovan nimi.”
22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä syyttänyt Jumalaa väärin toimimisesta.*
2 Sitten koitti päivä, jona tosi Jumalan pojat*+ tulivat ja asettuivat Jehovan eteen,+ ja Saatanakin tuli Jehovan eteen heidän joukossaan.+
2 Jehova kysyi Saatanalta: ”Missä olet ollut?” Saatana vastasi Jehovalle: ”Olen kierrellyt maata ja vaellellut siellä.”+ 3 Jehova sanoi Saatanalle: ”Oletko kiinnittänyt huomiota* palvelijaani Jobiin? Maan päällä ei ole ketään hänen kaltaistaan. Hän on nuhteeton* mies,+ joka pitää kiinni siitä, mikä on oikein. Hän pelkää* Jumalaa ja karttaa pahaa. Vieläkin hän pitää lujasti kiinni nuhteettomuudestaan,+ vaikka sinä yrität saada minut tuhoamaan* hänet+ syyttä.” 4 Saatana vastasi Jehovalle: ”Nahka nahasta. Ihminen antaa kaiken, mitä hänellä on, pysyäkseen elossa.* 5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa, niin hän varmasti kiroaa sinua vasten kasvoja.”+
6 Silloin Jehova sanoi Saatanalle: ”Hän on sinun käsissäsi!* Älä kuitenkaan riistä hänen elämäänsä!” 7 Sitten Saatana meni pois Jehovan* edestä ja löi Jobiin tuskallisia paiseita*+ jalkapohjasta päälakeen asti. 8 Niin Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään istuessaan tuhkassa.+
9 Lopulta hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pidät lujasti kiinni nuhteettomuudestasi? Kiroa Jumala ja kuole!” 10 Mutta Job sanoi hänelle: ”Sinähän puhut kuin joku typerä nainen. Pitäisikö meidän ottaa tosi Jumalalta vastaan vain hyvää eikä lainkaan pahaa?”+ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillaan.+
11 Kolme Jobin tuttavaa* – temanilainen Elifas,+ suhilainen+ Bildad+ ja naemalainen Sofar+ – kuuli kaikista häntä kohdanneista onnettomuuksista. He lähtivät kukin omalta paikkakunnaltaan tavatakseen toisensa ja mennäkseen osoittamaan myötätuntoa Jobille ja lohduttamaan häntä. 12 Nähdessään hänet etäältä he eivät olleet tuntea häntä. He alkoivat itkeä suureen ääneen, repäisivät vaatteensa ja heittivät tomua ilmaan ja päänsä päälle.+ 13 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan ei sanonut hänelle sanaakaan, koska he näkivät, että hänen tuskansa oli valtava.+
3 Tämän jälkeen Job alkoi puhua ja kirota sitä päivää, jona hän oli syntynyt.*+ 2 Hän sanoi:
4 Olkoon se päivä pimeyttä.
Älköön Jumala katsoko siihen ylhäältä,
älköön valo säteilkö sen ylle.
5 Vaatikoon syvä pimeys* sen takaisin.
Asettukoon sadepilvi sen päälle.
Kauhistukoon se kaikkea, mikä pimentää päivän.
6 Synkkyys ottakoon valtaansa tuon yön,+
älköön se iloitko vuoden päivien ketjussa,
älköön se astuko kuukausien joukkoon.
7 Kunpa tuo yö tulisi hedelmättömäksi
eikä ilohuuto silloin kajahtaisi.
9 Pimentykööt sen tähdet hämärän koittaessa,
odottakoon se turhaan päivänvaloa,
älköön se nähkö aamunsarastuksen säteitä,
11 Miksi en kuollut syntyessäni?
Miksi en menehtynyt jo kohdusta tullessani?+
12 Minkä vuoksi minua olivat vastassa polvet
ja miksi rinnat, joita imeä?
nukkuisin ja lepäisin+
14 maan kuninkaiden ja neuvonantajien kanssa,
jotka rakensivat itselleen nyt jo raunioituneita paikkoja,*
15 tai ruhtinaiden kanssa, joilla oli kultaa,
joiden talot olivat täynnä hopeaa.
16 Miksi en kuollut kohtuun kenenkään tietämättä
kuin lapsi, joka ei koskaan näe valoa?
18 Vangit saavat olla siellä rauhassa,
eikä kukaan pakota heitä töihin.
21 Miksi he kaipaavat kuolemaa, mutta se ei tule?+
He etsivät sitä hartaammin kuin kätkettyjä aarteita,
22 nuo, jotka iloitsevat suuresti
ja riemuitsevat löytäessään haudan.
25 Minua on kohdannut se, mitä olen kammoksunut,
ja minulle on tapahtunut se, mitä olen pelännyt.
26 Minulla ei ole rauhaa, ei tyyneyttä, ei lepoa,
vaan vaikeudet seuraavat toinen toistaan.”
4 Silloin temanilainen Elifas+ sanoi:
2 ”Kestätkö kuunnella, jos joku yrittää puhua sinulle?
Pakkohan tähän on jotain sanoa.
3 Olet kyllä oikaissut monia
ja vahvistanut heikkoja.
4 Sanoillasi nostit pystyyn jokaisen kompastuneen,
sinä vahvistit niitä, joiden polvet olivat pettämäisillään.
5 Mutta nyt kun sinä olet samassa tilanteessa, olet musertunut,*
ja kun itse koet tällaista, olet järkyttynyt.
6 Eikö jumalanpelkosi annakaan sinulle luottamusta?
Eikö nuhteeton* vaelluksesi+ tuokaan sinulle toivoa?
7 Muistatko, kuka viaton olisi milloinkaan menehtynyt
tai milloin vilpitön olisi tuhoutunut?
8 Itse olen huomannut, että ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa*
ja kylvävät vaikeuksia, niittävät vahinkoa.
9 Jumalan henkäyksestä he tuhoutuvat,
ja vihanpuuskassaan hän tekee heistä lopun.
11 Leijona nääntyy, kun ei ole saalista,
ja sen pennut joutuvat erilleen.
12 Minulle tuotiin salaa sana,
kuiskauksena se tavoitti korvani.
13 Kun yön näyt herättivät minussa levottomia ajatuksia
ihmisten nukkuessa sikeästi,
14 lävitseni kulki pelottava vavistus
ja kauhu valtasi minut.*
15 Kasvojeni yli kulki henki,
ihokarvani nousivat pystyyn.
16 Sitten henki pysähtyi.
Silmieni edessä oli hahmo,
jonka ulkomuotoa en kuitenkaan erottanut.
Oli hiljaista, ja sitten kuulin äänen:
17 ’Voiko kuolevainen ihminen toimia oikeammin* kuin Jumala?
Voiko ihminen olla puhtaampi kuin Tekijänsä?’
19 Miten paljon enemmän sitten niissä, jotka asuvat savitaloissa,
joiden perustus on tomussa,+
jotka rusennetaan yhtä helposti kuin koi!
20 Aamulla he ovat elossa, mutta iltaan mennessä heidät on rusennettu.
He häviävät iäksi, eikä kukaan huomaa sitä.
21 He ovat kuin teltta, jonka köydet on irrotettu.
He kuolevat ilman viisautta.
5 Huuda vain! Vastaako sinulle kukaan?
Kenen pyhän puoleen voit kääntyä?
2 Tyhmän tappaa kauna,
ja yksinkertaisen surmaa kateus.
3 Olen nähnyt tyhmän juurtuvan,
mutta hetkessä hänen asuinpaikkansa kirotaan.
4 Hänen pojillaan ei ole mitään turvaa,
heidät murskataan kaupungin portilla,+ eikä kukaan pelasta heitä.
5 Minkä hän niittää, sen syö nälkäinen,
joka vie sen jopa orjantappuroiden seasta,
ja hänen ja hänen poikiensa omaisuus nielaistaan.
6 Vahinko ei näet kasva tomusta,
eivätkä vaikeudet verso maasta.
7 Ihminen syntyy kärsimään
yhtä varmasti kuin kipinät lentävät ylöspäin.
8 Minä kuitenkin vetoaisin Jumalaan,
jättäisin asiani Jumalan käsiteltäväksi,
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja,
enemmän ihmetekoja kuin voidaan laskea.
10 Hän antaa sataa maan pinnalle,
lähettää vettä pelloille.
11 Hän nostaa alhaiset korkealle,
kohottaa masentuneen pelastukseen.
12 Hän tekee tyhjäksi ovelien juonet,
niin etteivät heidän hankkeensa menesty.
14 Päivällä heidät yllättää pimeys,
keskellä päivää he hapuilevat kuin yöllä.
15 Hän pelastaa miekalta, joka lähtee heidän suustaan,
ja vapauttaa köyhän voimakkaiden kädestä,
16 niin että alhaisella on toivo,
mutta väärin toimivien* suu suljetaan.
17 Onnellinen on se, jota Jumala ojentaa.
Älä siis hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta!
18 Hän aiheuttaa tuskaa mutta sitoo haavat,
hän lyö murskaksi mutta parantaa omin käsin.
19 Kuudesta onnettomuudesta hän vapauttaa sinut,
eikä seitsemäskään sinua vahingoita.
22 Tuholle ja nälälle sinä naurat,
eivätkä maan villieläimet sinua pelota.
25 Sinä saat paljon lapsia,
ja sinulla on jälkeläisiä kuin maassa kasvillisuutta.
26 Hautaan mennessäsi olet täysissä voimissa
niin kuin viljalyhteet korjuuaikana.
27 Tämän olemme tutkineet, ja niin se on.
Kuuntele ja ota opiksesi.”
6 Silloin Job sanoi:
3 Nyt se on merten hiekkaakin raskaampaa.
Siksi puheeni on ollut hillitöntä.*+
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat lävistäneet minut,
henkeni juo niiden myrkkyä.+
Jumala marssittaa kauhuja minua vastaan.
6 Syödäänkö mautonta ruokaa lisäämättä siihen suolaa,
tai onko malvan mehussa makua?
7 En suostu koskemaan sellaiseen.
Se on kuin pilaantunutta ruokaa.
8 Kunpa pyyntöni täytettäisiin
ja Jumala toteuttaisi toiveeni!
10 Sekin lohduttaisi minua.
Ankarista tuskista huolimatta hyppisin ilosta,
sillä en ole halveksinut Pyhän+ sanoja.
Onko edessäni mitään hyvää, niin että minun pitäisi jatkaa elämää?*
12 Kivestäkö minut on tehty?
Onko ruumiini* kuparia?
13 Voinko mitenkään auttaa itseäni,
kun minulta on viety kaikki tuki?
16 Ne ovat jäästä tummina,
niihin katoaa sulava lumi.
17 Aikanaan niiden vedet häviävät,
helteiden tullessa ne kuivuvat pois.
18 Mutkitellen ne kulkevat
ja katoavat vähitellen autiomaahan.
20 He häpeävät turhaa luottamustaan,
he vain pettyvät tullessaan paikalle.
22 Olenko pyytänyt teitä antamaan minulle jotain
tai anonut teitä antamaan minua hyödyttävän lahjan omaisuudestanne?
25 Rehelliset sanat eivät tuota tuskaa!+
Mutta mitä hyötyä on teidän ojennuksestanne?+
28 Kääntykää nyt katsomaan minua,
sillä en valehtelisi teille vasten kasvoja.
29 Miettikäähän uudelleen – älkää tuomitko minua väärin –
miettikää tosiaan uudelleen, sillä en ole tehnyt mitään väärää.*
30 Puhuuko kieleni epäoikeudenmukaisesti?
Eikö suulakeni erota, että jokin on vialla?
7 Eikö kuolevaisen ihmisen elämä maan päällä ole pakollista raatamista,
eivätkö hänen päivänsä ole kuin palkkatyöläisen päivät?+
4 Nukkumaan mennessäni kysyn: ’Milloin nousen?’+
Yön yhä jatkuessa heittelehdin levottomana aamuhämärään asti.
8 Silmät, jotka näkevät minut nyt, eivät näe minua enää,
sinun silmäsi etsivät minua, mutta olen poissa.+
11 Siksi minä en enää sulje suutani.
Tahdon puhua henkeni ahdingossa,
katkera tuskani+ saa minut valittamaan!
12 Olenko minä meri tai merihirviö,
niin että sinun pitäisi asettaa minulle vartija?
13 Kun sanon: ’Leposohvani lohduttaa minua,
vuoteeni helpottaa kurjuuttani’,
14 silloin saat minut kauhistumaan unilla,
pelottelet minua näyillä,
16 Minä inhoan elämääni,+ en halua enää elää.
Jätä minut rauhaan, sillä päiväni ovat kuin henkäys.+
19 Etkö voi kääntää katsettasi minusta
ja jättää minua rauhaan edes siksi aikaa, että ehdin nielaista sylkeni?+
20 Jos olen tehnyt syntiä, mitä vahinkoa siitä on ollut sinulle, sinä ihmiskunnan tarkkailija?+
Miksi olet ottanut minut maalitauluksi?
Onko minusta tullut sinulle taakka?
21 Miksi et anna anteeksi rikkomustani
ja sivuuta syntiäni?
Pianhan minä makaan tomussa,+
ja sinä etsit minua, mutta minua ei enää ole.”
8 Silloin suhilainen+ Bildad+ sanoi:
2 ”Kuinka kauan sinä puhut noin?+
Suusi sanat ovat pelkkä tuulenpuuska!
4 Jos poikasi tekivät syntiä häntä vastaan,
hän antoi heidän saada rangaistuksen kapinoinnistaan.*
5 Mutta jos sinä vain etsisit Jumalaa+
ja anoisit Kaikkivaltiaalta suosiota,
6 jos todella olisit puhdas ja oikeamielinen,+
hän kiinnittäisi sinuun huomiota*
ja palauttaisi sinut sinulle kuuluvaan paikkaan.
9 Vasta eilenhän me synnyimme, emmekä tiedä mitään,
koska päivämme maan päällä ovat kuin varjo.
11 Kasvaako papyruskaisla korkeaksi siellä, missä ei ole kosteikkoa?
Kasvaako ruoko pitkäksi ilman vettä?
12 Jo nupulla ollessaan, kun sitä ei ole vielä katkaistu,
se kuivuu ennen muita kasveja.
13 Niin käy kaikille,* jotka unohtavat Jumalan,
sillä jumalattoman* toivo haihtuu.
14 Hänen luottamuksensa on turhaa,
hänen turvansa on hauras kuin hämähäkin seitti.*
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei pysy pystyssä,
hän yrittää tarttua siihen, mutta se ei kestä.
18 Mutta kun hänet repäistään irti paikastaan,
se kieltää hänet ja sanoo: ’En ole koskaan nähnyt sinua.’+
20 Jumala ei varmasti hylkää nuhteettomia,*
eikä hän tue pahoja.*
21 Vielä hän täyttää suusi naurulla
ja tuo huulillesi ilohuudon.
22 Sinua vihaavat puetaan häpeään,
eikä jumalattomien telttaa enää ole.”
9 Silloin Job sanoi:
2 ”Tiedän, että niin on,
mutta miten kuolevainen ihminen voi olla oikeassa, kun vastassa on Jumala?+
3 Se joka haluaisi kiistellä hänen kanssaan,*+
ei pystyisi vastaamaan hänelle edes yhteen kysymykseen tuhannesta.
4 Hän on viisas sydämeltään, ja hänellä on valtavasti voimaa.+
Kuka voi vastustaa häntä ja selviytyä vahingoittumatta?+
7 Hän kieltää aurinkoa paistamasta
ja sulkee tähtien valon sinetillä.+
ja polkee meren korkeita aaltoja.+
9 Hänen töitään ovat As,* Kesil* ja Kima*+
sekä eteläisen taivaan tähdistöt.*
10 Hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja,+
enemmän ihmetekoja kuin voidaan laskea.+
11 Hän kulkee ohitseni, enkä voi nähdä häntä,
hän ohittaa minut, enkä huomaa häntä.
12 Kun hän tempaa jotain pois, kuka voi vastustaa häntä?
Kuka voi sanoa hänelle: ’Mitä sinä teet?’+
14 Kuinka paljon ennemmin minun tulee hänelle vastatessani
ja hänen kanssaan väitellessäni valita sanani huolellisesti!
15 Vaikka olisinkin oikeassa, en pystyisi vastaamaan hänelle.+
Voisin vain anoa armoa häneltä, joka minut tuomitsee.*
16 Jos kutsuisin häntä, vastaisiko hän minulle?
En usko, että hän kuuntelisi minua,
17 sillä hän murjoo minua myrskyllä
ja aiheuttaa minulle syyttä lukuisia haavoja.+
18 Hän ei anna minun vetää henkeä,
hän täyttää minut katkeruudella.
19 Jos kyse on voimasta, juuri hän on voimakas,+
jos oikeudesta, hän sanoo: ’Kuka voi vaatia minut tilille?’*
20 Jos olisin oikeassa, oma suuni tuomitsisi minut.
Vaikka olisin nuhteeton,* hän julistaisi minut syylliseksi.*
23 Jos tulvavirta aiheuttaisi äkkikuoleman,
hän pilkkaisi viattomien epätoivoa.
Ellei hän, kuka sitten?
26 Ne liukuvat ohi kuin kaislaveneet,
lentävät kuin saaliin kimppuun syöksyvät kotkat.
27 Jos sanon: ’Haluan unohtaa huoleni,
muuttaa ilmettäni ja olla iloinen’,
29 Minut todettaisiin syylliseksi.*
Miksi siis näkisin vaivaa turhan takia?+
30 Vaikka peseytyisin lumesta sulaneessa vedessä
ja puhdistaisin käteni lipeällä,*+
31 sinä upottaisit minut likakuoppaan,
niin että vaatteenikin inhoaisivat minua.
32 Ei hän ole ihminen kuten minä, niin että voisin vastata hänelle
ja asiamme voitaisiin käsitellä oikeudessa.+
34 Jos hän vain lakkaisi lyömästä minua*
eikä antaisi pelottavuutensa kauhistuttaa minua,+
35 puhuisin hänelle pelottomasti,
sillä en ole taipuvainen puhumaan hänelle peläten.
Haluan purkaa huoleni.
Haluan puhua katkerassa tuskassani!
2 Sanon Jumalalle: ’Älä julista minua syylliseksi.
Kerro minulle, miksi kiistelet kanssani.
3 Hyödytkö siitä, että sorrat minua,
halveksit sitä, jonka olet tehnyt,+
samalla kun hyväksyt jumalattomien neuvot?
5 Ovatko päiväsi niin kuin kuolevaisen ihmisen päivät
tai vuotesi niin kuin ihmisen vuodet,+
6 niin että sinun pitäisi yrittää löytää rikkomukseni
ja etsiä jatkuvasti syntiäni?+
10 Etkö vuodattanutkin minua kuin maitoa
ja jähmettänyt minua kuin juustomassaa?
12 Olet antanut minulle elämän ja osoittanut minulle uskollista rakkautta,
13 Aioit kuitenkin tehdä salassa kaiken tämän.*
Tiedän, että se tulee sinulta.
15 Jos olen syyllinen, voi minua!
17 Sinä tuot uusia todistajia minua vastaan
ja tunnet yhä suurempaa vihaa minua kohtaan,
kun osakseni tulee kärsimys toisensa jälkeen.
18 Miksi siis toit minut ulos kohdusta?+
Minun olisi pitänyt kuolla ennen kuin kukaan pystyi näkemään minua.
19 Silloin minua ei oikeastaan olisi ollut olemassakaan,
minut olisi viety kohdusta suoraan hautaan.’
20 Eikö minulla ole vain vähän päiviä jäljellä?+ Kunpa hän jättäisi minut rauhaan,
kääntäisi katseensa pois minusta, jotta saisin edes hiukan helpotusta*+
21 ennen kuin menen pois – palaamatta takaisin+ –
22 sankan synkkyyden maahan,
syvän varjon ja epäjärjestyksen maahan,
jossa valokin on synkkyyttä.”
11 Siihen naemalainen Sofar+ sanoi:
2 ”Jäävätkö kaikki nämä sanat vastausta vaille,
tai onko joku oikeassa vain siksi, että puhuu paljon?*
3 Hiljentävätkö tyhjät puheesi ihmiset?
Eikö kukaan nuhtele sinua pilkallisista sanoistasi?+
6 Hän paljastaisi sinulle viisauden salaisuudet,
sillä käytännöllinen viisaus on monitahoista.
Silloin ymmärtäisit, että Jumala antaa joidenkin rikkomustesi jäädä unohduksiin.
8 Viisaus on korkeampi kuin taivas. Mitä sinä voit tehdä?
Se on syvempi kuin hauta.* Mitä sinä voit tietää?
9 Se on pitempi kuin maa
ja leveämpi kuin meri.
10 Jos hän kulkee ohi, pidättää jonkun ja kutsuu oikeuden koolle,
kuka voi vastustaa häntä?
11 Hän tietää, milloin miehet ovat petollisia.
Kun hän näkee jotain pahaa, eikö hän pane sitä merkille?
13 Kunpa valmistaisit sydäntäsi
ja levittäisit kätesi hänen puoleensa!
14 Jos kätesi tekee jotain pahaa, hankkiudu sellaisesta eroon
äläkä anna vääryyden* asua teltoissasi.
15 Silloin voisit kohottaa katseesi häpeämättä,
voisit seistä lujana ja pelottomana.
16 Silloin unohdat vaikeutesi,
muistelet niitä kuin ohi virranneita vesiä.
17 Elämästäsi tulee keskipäivää valoisampi,
pimeyskin on kuin aamu.
18 Olet luottavainen, koska on toivoa.
Sinä katselet ympärillesi ja menet nukkumaan turvallisin mielin.
19 Nukkumaan mennessäsi sinun ei tarvitse pelätä ketään,
ja monet etsivät suosiotasi.
20 Jumalattomien silmät kuitenkin tulevat sokeiksi.
He eivät löydä pakopaikkaa,
ja heidän ainoa toivonsa on kuolema.”*+
12 Silloin Job sanoi:
3 Mutta kyllä minäkin jotain ymmärrän.*
En ole teitä huonompi.
Kaikkihan nuo asiat tietävät.
4 Minusta on tullut ystävieni pilkan kohde,+
minusta, joka käännyn Jumalan puoleen saadakseni vastauksen.+
Pilkattavana on moitteeton mies, joka toimii oikein.*
6 Ryöstäjien teltat ovat rauhassa,+
ja ne, jotka vihastuttavat Jumalan, ovat turvassa,+
nuo, jotka pitelevät jumalaansa käsissään.
7 Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua,
ja taivaan linnuilta, niin ne kertovat sinulle.
9 Eivätkö kaikki nämä tiedä,
että Jehovan käsi on tämän tehnyt?
14 Minkä hän repii maahan, sitä ei voi rakentaa uudelleen.+
Minkä hän sulkee, sitä ei ihminen voi avata.
16 Hänellä on voimaa ja käytännöllistä viisautta,+
hänen vallassaan on se, joka kulkee harhaan, ja se, joka johdattaa harhaan.
17 Hän panee neuvonantajat kulkemaan avojaloin*
ja tekee tuomarit tyhmiksi.+
19 Hän panee papit kulkemaan avojaloin+
ja kukistaa ne, joilla on vankka valta-asema.+
20 Hän tekee luotetut neuvonantajat sanattomiksi
ja vie vanhoilta miehiltä* järkevyyden.
21 Hän vuodattaa halveksuntaa korkea-arvoisten päälle+
ja tekee voimakkaista heikkoja.*
22 Hän paljastaa pimeydestä syvällisiä asioita+
ja luo pilkkopimeään valoa.
23 Hän tekee kansoista mahtavia tuhotakseen ne,
tekee niistä suuria viedäkseen ne pakkosiirtolaisuuteen.
24 Hän ottaa ymmärryksen* pois kansan johtajilta
ja panee heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa.+
13 Silmäni ovat nähneet kaiken tämän,
korvani ovat kuulleet ja ymmärtäneet sen.
2 Mitä te tiedätte, sen minäkin tiedän.
En ole teitä huonompi.
3 Minä puolestani tahtoisin puhua mieluummin Kaikkivaltiaalle itselleen,
haluan perustella asiani Jumalan edessä.+
6 Kuunnelkaahan perustelujani
ja kiinnittäkää huomiota siihen, mitä sanon puolustuksekseni.
7 Esitättekö te epäoikeudenmukaisia syytöksiä Jumalan nimessä?
Hänenkö nimessään te puhutte vilpillisesti?
9 Kävisikö teidän hyvin, jos hän tutkisi teidät?+
Pystyttekö petkuttamaan häntä niin kuin kuolevaista ihmistä?
11 Eikö jo hänen arvokkuutensa kauhistuta teitä,
eikö suuri pelko häntä kohtaan valtaa teitä?
13 Olkaa hiljaa, jotta saisin puhua.
Sitten minulle saa tapahtua mitä tahansa!
17 Kuunnelkaa tarkkaan sanojani,
kiinnittäkää huomiota julistukseeni.
18 Olenhan valmistellut oikeusasiani,
tiedän, että olen oikeassa.
19 Kuka voi kiistellä kanssani?
Minä kuolisin, jos minun pitäisi pysyä hiljaa!*
22 Puhu sinä, niin minä vastaan,
tai anna minun puhua, ja sinä vastaat minulle.
23 Mitä rikkomuksia ja syntejä olen tehnyt?
Paljasta minulle väärintekoni ja syntini.
25 Yritätkö pelotella tuulen lennättämää lehteä
tai ajaa takaa kuivia oljenkorsia?
26 Sinä kirjoitat jatkuvasti muistiin katkeria syytöksiä minua vastaan
ja panet minut vastaamaan nuoruuteni synneistä.
27 Sinä olet pannut jalkani jalkapuuhun,
tutkit tarkoin kaikki polkuni
ja jäljität jokaisen askeleeni.
4 Kuka voi syntyä puhtaana epäpuhtaasta?+
Ei kukaan!
5 Jos ihmisen päivien pituus on säädetty,
hänen kuukausiensa määrä riippuu sinusta.
Sinä olet asettanut hänelle rajan, jonka yli hän ei voi mennä.+
6 Käännä katseesi pois hänestä, jotta hän saisi levätä
niin kuin palkkatyöläinen saatuaan päivän päätökseen.+
7 Puullakin on toivoa:
jos se kaadetaan, se versoo uudelleen,
ja sen versot jatkavat kasvuaan.
8 Jos sen juuri vanhenee maassa
ja sen kanto kuolee maaperässä,
9 se versoo veden tuoksusta
ja tuottaa oksia kuin uusi kasvi.
11 Vedet katoavat merestä,
ja joki ehtyy ja kuivuu.
12 Samoin ihminen käy makuulle eikä enää nouse.+
Ennen kuin taivas on poissa, hän ei herää
eikä häntä herätetä unestaan.+
13 Kunpa kätkisit minut hautaan,*+
pitäisit minut piilossa, kunnes vihasi menee ohi,
asettaisit minulle aikarajan ja muistaisit minua!+
14 Jos ihminen kuolee, voiko hän elää uudelleen?+
Kaikki pakollisen palvelukseni päivät minä odotan,
kunnes vapautukseni koittaa.+
15 Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.+
Sinä ikävöit* kättesi työtä.
16 Mutta nyt sinä lasket jokaisen askeleeni,
pidät silmällä vain syntejäni.
18 Niin kuin vuori murenee sortuessaan
ja kalliolohkare irtoaa pois paikaltaan,
19 niin kuin vesi kuluttaa kivet
ja tulvat huuhtovat pois maan,
niin olet tehnyt tyhjäksi kuolevaisen ihmisen toivon.
20 Sinä nujerrat hänet yhä uudelleen, kunnes hän menehtyy,+
sinä muutat hänen ulkonäkönsä ja lähetät hänet pois.
21 Hänen poikansa saavat kunniaa, mutta hän ei sitä tiedä,
heistä tulee merkityksettömiä, mutta hän ei sitä havaitse.+
15 Siihen temanilainen Elifas+ sanoi:
2 ”Vastaako viisas tyhjänpäiväisillä sanoilla,*
tai täyttääkö hän itsensä vahingollisilla ajatuksilla?*
3 On turha ojentaa pelkillä sanoilla
ja hyödytöntä vain puhua.
4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon,
ja sinun vuoksesi kiinnostus Jumalaan hiipuu.
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä,
tulitko olemassaoloon ennen kukkuloita?
8 Sinulleko Jumala puhuu luottamuksellisesti,
tai sinäkö yksin olet viisas?
9 Mitä sellaista sinä tiedät, mitä me emme tiedä?+
Mitä sellaista sinä ymmärrät, mitä me emme ymmärrä?
11 Eikö sinulle riitä Jumalan lohdutus
tai se, että sinulle puhutaan lempeästi?
16 Miten hän sitten luottaisi sellaiseen, joka on inhottava ja turmeltunut,+
mieheen, joka juo vääryyttä* kuin vettä!
17 Minä puhun sinulle. Kuuntele minua!
Minä kerron, mitä olen nähnyt,
18 mitä isiltä kuultuja asioita viisaat ovat puhuneet,+
asioita, joita he eivät ole pitäneet kätkössä.
19 Yksin heille maa annettiin,
eikä kukaan vieras kulkenut heidän parissaan.
20 Jumalaton kituu kaikki päivänsä,
tyranni kaikki edessään olevat vuodet.
23 Hän vaeltelee etsien ruokaa* – missä sitä on?
Hän tietää hyvin, että pimeyden päivä on käsillä.
24 Ahdinko ja tuska kauhistuttavat häntä,
ne nujertavat hänet kuin hyökkäykseen valmis kuningas.
25 Hän kohottaa kätensä itse Jumalaa vastaan
ja yrittää uhmata Kaikkivaltiasta,*
26 itsepäisesti hän syöksyy häntä vastaan
suojanaan paksu, luja kilpi.*
27 Hänen kasvojaan peittää rasva,
ja rasva saa hänen lanteensa leviämään.
28 Hän asuu kaupungeissa, jotka hävitetään,
taloissa, jotka jäävät tyhjiksi,
joista tulee kiviröykkiöitä.
29 Hän ei rikastu, eikä hänelle kerry varallisuutta.
Hänen omaisuutensa ei laajene yli maan.
31 Hänen ei pitäisi harhautua luottamaan arvottomaan,
sillä vastineeksi hän ei saa mitään.
32 Hänelle käy niin hyvin pian,
eivätkä hänen oksansa koskaan kukoista.+
33 Hän on kuin viiniköynnös, jonka raa’at rypäleet varisevat alas,
ja kuin oliivipuu, jonka kukat putoavat maahan.
35 He siittävät ongelmia ja synnyttävät vahinkoa,
ja heidän kohtunsa tuottaa petosta.”
16 Siihen Job sanoi:
2 ”Olen kuullut paljon tuollaista.
Olette kaikki rasittavia lohduttajia!+
3 Eikö tyhjänpäiväisille sanoille* tule loppua?
Mikä saa sinut vastaamaan tällä tavoin?
4 Osaisinhan itsekin puhua niin kuin te.
Jos olisitte minun asemassani,
voisin puhua vakuuttavasti teitä vastaan
ja pudistella päätäni teidän edessänne.+
8 Sinä myös tartut minuun, ja toiset näkevät sen,
niin että laihuuteni nousee todistamaan minua vastaan.
9 Hänen vihastuksensa on repinyt minut kappaleiksi, ja hän hautoo vihamielisyyttä minua vastaan.+
Hän kiristelee minulle hampaitaan.
Vastustajani lävistää minut katseellaan.+
10 He ovat avanneet suunsa ammolleen minua vastaan,+
he ovat lyöneet pilkallisesti poskilleni.
Lukuisina he kokoontuvat minua vastaan.+
12 Olin vailla huolia, mutta hän murskasi minut,+
hän tarttui minua niskasta ja musersi minut.
Sitten hän otti minut maalitaulukseen.
13 Hänen jousiampujansa ympäröivät minut.+
Hän lävistää munuaiseni+ eikä tunne sääliä,
hän vuodattaa sappeni maahan.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen kuin muuriin,
hän syöksyy kimppuuni kuin soturi.
16 Kasvoni ovat punaiset itkusta,+
ja silmieni ympärillä on syvä varjo,*
17 vaikka käteni eivät ole tehneet väkivaltaa
ja rukoukseni on puhdas.
18 Oi maa, älä peitä vertani!+
Älä vaienna huutoani!
19 Nytkin minulla on todistaja taivaassa.
Hän, joka voi todistaa puolestani, on korkeuksissa.
21 Jonkun on tehtävä ratkaisu ihmisen ja Jumalan välillä
samoin kuin tehtäisiin ihmisen ja hänen lähimmäisensä välillä.+
3 Otathan vastaan panttini ja pidät sen itselläsi.
Kuka muukaan löisi kättä kanssani ja menisi minusta takuuseen?+
4 Sinä olet kätkenyt ymmärtäväisyyden heidän sydämeltään.+
Siksi sinä et anna heidän päästä voitolle.
5 Joku voi tarjoutua antamaan omastaan ystävilleen,
vaikka hänen lastensa silmät ovat sumeat.
10 Te voitte kuitenkin kaikki tulla jatkamaan väitteidenne esittämistä,
vaikka en ole löytänyt joukostanne ketään viisasta.+
12 He muuttavat yön päiväksi
sanoessaan: ’Valon täytyy olla lähellä, koska on pimeää.’
14 Hautakuopalle+ minä huudan: ’Sinä olet isäni!’,
madoille: ’Äitini ja sisareni!’
Onko minulla toivoa kenenkään silmissä?
18 Siihen suhilainen Bildad+ sanoi:
2 ”Kauanko kestää ennen kuin lakkaatte pitämästä tuollaisia puheita?
Yrittäkää nyt käsittää, niin sitten voimme puhua.
4 Vaikka repisit itsesi* kappaleiksi suuttumuksessasi,
hylätäänkö maa sinun takiasi
tai siirtyykö kallio pois paikaltaan?
6 Valo pimenee varmasti hänen teltassaan,
ja hänen yllään oleva lamppu sammuu.
8 Hänen jalkansa johtavat hänet verkkoon,
ja hän sotkeutuu sen silmukoihin.
10 Lanka on piilotettu maahan häntä varten
ja pyydys hänen polulleen.
16 Hänen juurensa kuivuvat hänen allaan,
ja hänen oksansa lakastuvat hänen yllään.
18 Hänet ajetaan valosta pimeyteen,
häädetään pois maailmasta.
19 Hänellä ei tule olemaan lapsia eikä jälkeläisiä kansansa keskuudessa,
eikä hänen asuinpaikassaan* tule olemaan yhtään eloon jäänyttä.
20 Kun hänen päivänsä koittaa, Lännen asukkaat tyrmistyvät
ja kauhu lamauttaa Idän asukkaat.
21 Näin käy väärintekijän teltoille
ja sen asuinpaikalle, joka ei ole tuntenut Jumalaa.”
19 Siihen Job sanoi:
4 Ja jos olenkin tehnyt erehdyksen,
se on minun murheeni.
5 Jos te edelleen haluatte korottaa itsenne yläpuolelleni
ja väittää, että on oikein häpäistä minua,
6 ottakaa huomioon, että Jumala itse on eksyttänyt minut
ja hän on pyydystänyt minut verkkoonsa.
7 Minä huudan jatkuvasti: ”Minua on kohdeltu väärin!”, mutta en saa vastausta.+
Huudan apua, mutta ei ole oikeutta.+
9 Hän on riistänyt minulta kunniani,
ottanut pois pääni kruunun.
10 Hän ruhjoo minua joka puolelta, kunnes olen mennyttä.
Toivoni hän kiskaisee juurineen irti kuin puun.
12 Hänen joukkonsa yhdistyvät ja saartavat minut,
ne leiriytyvät telttani ympärille.
13 Omat veljeni hän on loitontanut minusta kauas,
ja ne, jotka tuntevat minut, ovat etääntyneet minusta.+
16 Kutsun palvelijaani, mutta hän ei vastaa.
Minä anon häneltä sääliä.
17 Jopa hengityksestäni on tullut vastenmielinen vaimolleni,+
ja minusta on tullut löyhkä omille veljilleni.*
18 Nuoret lapsetkin halveksivat minua.
Kun nousen ylös, he alkavat tehdä minusta pilaa.
19 Kaikki läheiset ystäväni inhoavat minua,+
ja ne, joita olen rakastanut, ovat kääntyneet minua vastaan.+
23 Kunpa sanani kirjoitettaisiin muistiin,
piirrettäisiin kirjaan!
24 Kunpa ne hakattaisiin kallioon ikiajoiksi,
kaiverrettaisiin rautapiirtimellä ja täytettäisiin lyijyllä!
26 Kun ihoni on tällä tavoin tuhoutunut
mutta olen vielä elossa, saan nähdä Jumalan.
27 Minä näen hänet itse,
omat silmäni näkevät hänet, eivät kenenkään muun.+
Syvällä sisimmässäni olen kuitenkin musertunut!*
28 Te kysytte: ’Miten me häntä vainoamme?’,+
ikään kuin ongelman ydin olisi minussa.
29 Teidän itsenne on pelättävä miekkaa,+
sillä miekalla rangaistaan rikkomuksista.
Teidän pitäisi tietää, että on olemassa tuomari.”+
20 Siihen naemalainen Sofar+ sanoi:
2 ”Omat ajatukseni vaivaavat minua ja pakottavat minut vastaamaan,
koska sisälläni kuohuu.
4 Onhan sinun täytynyt aina tietää
– sillä niin on ollut siitä lähtien, kun ihminen* asetettiin maan päälle –+
5 että pahojen ilohuuto on lyhyt
6 Vaikka hänen suuruutensa ulottuu taivaaseen asti
ja hänen päänsä hipoo pilviä,
7 hän häviää lopullisesti niin kuin hänen oma ulosteensa.
Ne jotka näkivät häntä usein, kysyvät: ’Missä hän on?’
8 Hän lentää pois kuin uni, eikä häntä löydetä.
Hänet häädetään kuin öinen näky.
9 Silmät, jotka kerran näkivät hänet, eivät näe häntä enää,
eikä hänen asuinpaikkansa enää katsele häntä.+
12 Jos paha maistuu hänen suussaan makealta,
jos hän kätkee sen kielensä alle
13 ja jos hän nautiskelee sillä eikä luovu siitä
vaan pitää sitä suussaan,
14 hänen ruokansa alkaa karvastella hänen sisuksissaan
ja siitä tulee hänen sisässään kuin kobrien myrkkyä.*
15 Rikkautta hän on niellyt, mutta hän oksentaa sen ulos,
Jumala tyhjentää sen hänen vatsastaan.
17 Hän ei koskaan näe vesien ryöppyävän,
hunajan ja voin virtaavan.
18 Hän antaa takaisin tavaransa käyttämättä* niitä.
Hän ei nauti liiketoiminnalla hankkimastaan rikkaudesta.+
19 Hän on murskannut ja hylännyt köyhät,
hän on anastanut talon, jota ei ole rakentanut.
20 Hän ei tunne sisäistä rauhaa,
hänen rikkautensa ei auta häntä pääsemään pakoon.
21 Hänelle ei ole jäänyt mitään ahmittavaa,
eikä hänen vaurautensa siksi ole pysyvää.
22 Kun hänen rikkautensa on suurimmillaan, hänet valtaa huoli,
epäonni kohtaa hänet täydellä voimalla.
23 Kun hän täyttää vatsaansa,
Jumala* lähettää hehkuvan vihansa hänen ylleen,
antaa sen ryöpytä hänen päälleen, hänen sisuksiinsa.
24 Kun hän pakenee rauta-aseita,
hänet lävistävät kuparijousen nuolet.
26 Hänen aarteitaan odottaa pilkkopimeys,
hänet polttaa tuli, jota kukaan ei ole lietsonut.
Onnettomuus kohtaa hänen telttaansa eloon jääneitä.
27 Taivas paljastaa hänen rikkomuksensa,
ja maa nousee häntä vastaan.
29 Tällaisen osan Jumala antaa pahalle ihmiselle,
tämän perinnön Jumala on hänelle määrännyt.”
21 Siihen Job sanoi:
2 ”Kuunnelkaa tarkoin, mitä sanon.
Sillä tavoin voitte lohduttaa minua.
4 Ihmisellekö minä valitan?
Jos valittaisin, enkö menettäisi kärsivällisyyteni?*
5 Katsokaa minua ja hämmästykää,
pankaa käsi suullenne.
6 Aina kun mietiskelen, tulen levottomaksi
ja koko ruumiini vapisee.
8 Heidän lapsensa ovat aina heidän luonaan,
ja he saavat nähdä jälkipolvensa.
10 Heidän sonninsa siittävät menestyksellisesti vasikoita,
ja heidän lehmänsä poikivat eivätkä synnytä kesken.
11 Heidän poikansa juoksentelevat ulkona kuin lammaslauma,
ja heidän lapsensa kirmailevat vapaina.
14 He kuitenkin sanovat tosi Jumalalle: ’Jätä meidät rauhaan!
Emme halua tuntea sinun teitäsi.+
15 Kuka on Kaikkivaltias, niin että meidän pitäisi palvella häntä?+
Mitä hyötyä meille olisi hänen tuntemisestaan?’+
16 Tiedän kuitenkin, että heidän hyvinvointinsa ei ole heidän vallassaan.+
Jumalattomien ajattelutapa on* minusta kaukana.+
17 Kuinka usein jumalattomien lamppu sammuu?+
Kuinka usein heitä kohtaa onnettomuus?
Kuinka usein Jumala aiheuttaa heille vihassaan tuhoa?
18 Tuleeko heistä koskaan kuin olkia tuulessa
ja kuin akanoita, jotka myrskytuuli vie mennessään?
19 Jumala säästää ihmisen rangaistuksen tämän omille pojille,
mutta kunpa Jumala maksaisi takaisin hänelle, jotta hän itse tuntisi sen.+
21 Välittääkö hän siitä, mitä hänen lapsilleen tapahtuu hänen jälkeensä,
23 Joku kuolee täysissä voimissa,+
kun hän on täysin huoleton ja levollinen,+
24 kun hänen reitensä ovat pullollaan rasvaa
ja hänen luunsa ovat vahvoja.*
29 Ettekö ole kysyneet matkamiehiltä?
Ettekö pohdi huolellisesti heidän havaintojaan,*
30 joiden mukaan paha ihminen säästetään onnettomuuden päivänä
ja pelastetaan vihan päivänä?
31 Kuka nousee häntä vastaan sen vuoksi, miten hän on elänyt,
ja kuka panee hänet maksamaan siitä, mitä hän on tehnyt?
32 Kun hänet on viety hautausmaalle,
hänen haudallaan pidetään vartiota.
33 Hän lepää rauhassa laakson mullassa.*+
Hänen perässään tulee koko ihmiskunta,*+
ja häntä edelsivät lukemattomat muut.
34 Miksi siis esitätte minulle tyhjiä lohdutuksen sanoja?+
Teidän vastauksenne ovat pelkkää petosta!”
22 Siihen temanilainen Elifas+ sanoi:
2 ”Voiko ihmisestä olla hyötyä Jumalalle?
Voiko edes viisas* olla hänelle hyödyksi?+
4 Rankaiseeko hän sinua
ja käy kanssasi oikeutta sen takia, että sinulla on jumalanpelkoa?
9 Lesket olet kuitenkin lähettänyt luotasi tyhjin käsin,
ja isättömien lasten* käsivarret olet murskannut.
10 Siksi kaikkialla ympärilläsi on pyydyksiä,*+
ja äkilliset kauhut pelästyttävät sinut.
11 Siksi on niin pimeää, ettet voi nähdä,
ja tulvavedet peittävät sinut alleen.
12 Eikö Jumala ole taivaan korkeuksissa?
Katso, kuinka korkealla kaikki tähdet ovat.
13 Silti olet sanonut: ’Mitäpä Jumala tietää?
Pystyykö hän tuomitsemaan sankan pimeyden takaa?
15 Haluatko seurata muinaista tietä,
jota pahat ovat kulkeneet,
17 He sanoivat tosi Jumalalle: ’Jätä meidät rauhaan!’
ja ’Mitä Kaikkivaltias voi tehdä meille?’
18 Juuri hän kuitenkin täytti heidän talonsa kaikella hyvällä.
(Tällainen paha ajattelu on kaukana minusta.)
20 ’Vastustajamme on hävitetty,
ja tuli tuhoaa sen, mitä heistä on jäljellä.’
21 Opettele tuntemaan Jumala, niin sinulla on rauha
ja saat osaksesi hyvää.
23 Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, sinut saatetaan ennalleen.+
Jos poistat teltastasi vääryyden*
24 ja jos heität kultasi* tomuun
ja Ofirin kullan+ kivikkoisiin rotkoihin,*
25 niin Kaikkivaltias on sinulle yhtä kallisarvoinen kuin kulta*
ja hän on sinulle kuin parhainta hopeaa.
26 Silloin saat iloa Kaikkivaltiaasta
ja kohotat kasvosi Jumalan puoleen.
27 Sinä esität hänelle hartaan pyynnön, ja hän kuulee sinua,
ja juhlalliset lupauksesi sinä täytät.
28 Mitä tahansa päätätkin tehdä, se onnistuu,
ja sinun polullesi loistaa valo.
30 Hän pelastaa viattomat,
joten jos kätesi ovat puhtaat, sinut pelastetaan varmasti.”
23 Siihen Job sanoi:
3 Kunpa vain tietäisin, mistä voisin löytää Jumalan!+
Minä menisin hänen asuinpaikkaansa.+
4 Esittäisin asiani hänen edessään
ja toisin esiin kaikki todisteeni.
5 Saisin kuulla, miten hän vastaa minulle,
ja panisin merkille, mitä hän sanoo minulle.
6 Käyttäisikö hän suurta voimaansa minua vastaan kiistellessään kanssani?
Ei, vaan hän varmasti kuulisi minua.+
7 Siellä oikeamielinen voisi selvittää asiansa hänen edessään,
ja Tuomarini vapauttaisi minut täysin syytöksistä.
8 Jos kuitenkin menen itään, hän ei ole siellä,
ja kun palaan takaisin, en voi löytää häntä.
9 Kun hän työskentelee vasemmalla, en saa häntä silmiini.
Sitten hän kääntyy oikealle, mutta en kuitenkaan näe häntä.
10 Silti hän tietää, minkä tien olen valinnut.+
Sen jälkeen kun hän on koetellut minua, olen kuin puhdasta kultaa.+
12 Olen noudattanut hänen huultensa käskyjä,
olen pitänyt hänen sanojaan suuremmassa arvossa+ kuin minulta on odotettu.*
13 Kun hän on päättänyt jotain, kuka voi vastustaa häntä?+
Kun hän haluaa tehdä jotain, hän tekee sen.+
15 Siksi olen levoton hänen takiaan.
Pelkoni kasvaa, kun ajattelen häntä.
16 Jumala on tehnyt sydämeni araksi,
ja Kaikkivaltias on saanut minut pelkäämään.
17 Pimeys ei kuitenkaan ole vielä vaientanut minua
eikä synkkyys, joka on peittänyt kasvoni.
24 Miksi Kaikkivaltias ei aseta määräaikaa?+
Miksi ne, jotka tuntevat hänet, eivät näe hänen päiväänsä?*
5 Köyhät yrittävät löytää ruokaa kuin villiaasit+ erämaassa,
he etsivät lapsilleen syötävää aavikolla.
6 Heidän täytyy korjata satoa toisen pellolta*
ja poimia jäljelle jäänyttä satoa pahojen viinitarhasta.
8 Vuoriston sateet kastelevat heidät likomäriksi,
ja suojattomina he tarrautuvat kallioihin.
9 Isätön lapsi siepataan äidin rinnoilta,+
ja köyhien vaatteet otetaan pantiksi,+
10 niin että heidän on kuljeskeltava alastomina, ilman vaatteita,
ja kannettava viljalyhteitä nälkäisinä.
11 He uurastavat pengermuurien välissä päivän paahteessa.*
He polkevat viinikuurnia mutta ovat silti janoissaan.+
12 Kuolevat vaikeroivat kaupungissa
ja kuolettavasti haavoittuneet huutavat apua,+
mutta Jumala ei pidä sitä sopimattomana.*
14 Murhaaja nousee päivän valjetessa,
ja hän tappaa vähäosaisen ja köyhän.+
Yöllä hänestä tulee varas.
ja peittää kasvonsa.
Valo on heille vieras.+
17 Aamu on heille sama kuin pilkkopimeä,
sankan pimeyden kauhut ovat heille tuttuja.
18 Mutta vedet huuhtovat heidät nopeasti mennessään.*
Heidän maa-alueensa kirotaan.+
He eivät palaa viinitarhoilleen.
19 Niin kuin kuivuus ja kuumuus nielaisevat lumesta sulaneet vedet,
20 Äiti* unohtaa jumalattoman, ja mato herkuttelee hänellä.
Ei häntä enää muisteta.+
Niin murskataan vääryys* kuin puu.
21 Hän käyttää hyväkseen hedelmätöntä naista
ja kohtelee kaltoin leskeä.
22 Jumala* pyyhkäisee vaikutusvaltaiset pois voimallaan.
Vaikka he nousevat, heillä ei ole takeita elämänsä jatkumisesta.
24 He ovat nousseet korkealle hetkeksi, mutta sitten heitä ei enää ole.+
Heidät alennetaan,+ ja heidät kootaan kuten kaikki muutkin,
heidät katkaistaan kuin tähkäpäät.
25 Kuka voi osoittaa minut valehtelijaksi
tai kiistää sanani?”
25 Siihen suhilainen Bildad+ sanoi:
3 Ovatko hänen joukkonsa laskettavissa?
Kenelle hänen valonsa ei koittaisi?
5 Ei edes kuu ole kirkas
eivätkä tähdet ole puhtaita hänen silmissään.
6 Miten sitten kuolevainen ihminen, joka on toukka,
ja ihmisen poika, joka on mato!”
26 Siihen Job sanoi:
2 ”Kylläpä oletkin auttanut voimatonta
ja pelastanut sen, jonka käsivarret ovat heikot!+
3 Miten hienoja neuvoja oletkaan antanut sille, jolla ei ole viisautta!+
Kuinka anteliaasti oletkaan jakanut käytännöllistä viisautta!*
5 Kuolemaan vaipuneet vapisevat,
he ovat alempana kuin vedet ja niiden asukkaat.
7 Hän jännittää pohjoisen taivaan* tyhjän ylle,+
ripustaa maan tyhjyyden päälle.
niin etteivät pilvet halkea niiden painosta.
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä
levittämällä pilven sen yli.+
11 Taivaan pylväätkin vapisevat
ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
Kuka siis voi ymmärtää hänen mahtavaa jylinäänsä?”+
27 Job jatkoi puhettaan* sanoen:
2 ”Niin varmasti kuin Jumala elää – hän, joka ei anna minun saada oikeutta+ –
ja Kaikkivaltias – hän, joka on tehnyt minusta katkeran+ –
3 niin kauan kuin hengitän
ja Jumalan henki on sieraimissani,+
4 huuliltani ei pääse vääryyden* sanoja
eikä kieleni puhu petosta!
5 En voisi kuvitellakaan julistavani, että te olette oikeassa!*
Siihen asti kun kuolen, minä pysyn nuhteettomana!*+
10 tai iloitseeko hän Kaikkivaltiaasta?
Huutaako hän Jumalan puoleen kaikkina aikoina?
12 Jos te kerran kaikki olette nähneet näkyjä,
miksi teidän puheenne on täysin tyhjää?
14 Jos hän saa paljon poikia, he kaatuvat miekkaan,+
eikä hänen jälkeläisillään ole riittävästi ruokaa.
15 Hänen lapsensa, jotka ovat elossa hänen jälkeensä, saattaa hautaan tappava vitsaus,
eivätkä heidän leskensä itke heitä.
16 Vaikka hän kasaisi hopeaa kuin tomua
ja varastoisi hienoja vaatteita kuin savea,
17 niin vaikka hän saattaa kerätä niitä,
oikein toimiva* pukeutuu niihin+
ja viattomat jakavat keskenään hänen hopeansa.
19 Rikkaana hän käy levolle mutta ei kokoa mitään.
Kun hän avaa silmänsä, mitään ei ole jäljellä.
4 Hän kaivaa kuilun kaukana sieltä, missä asutaan,
unohdetuissa paikoissa kaukana sieltä, missä kuljetaan.
Miehet laskeutuvat alas ja riippuvat ilmassa.
6 Siellä kivissä on safiiria
ja pölyssä kultaa.
7 Yksikään petolintu ei tunne sinne tietä,
eivätkä haarahaukan silmät ole sitä nähneet.
8 Majesteettiset pedot eivät ole siellä kuljeskelleet,
nuori leijona ei ole siellä hiiviskellyt.
9 Ihminen lyö kädellään piikivikalliota,
hän kääntää vuoret nurin niiden perustuksia myöten.
11 Hän patoaa jokien lähteet
ja tuo valoon sen, mikä on kätkössä.
14 Syvät vedet sanovat: ’Se ei ole minussa!’
ja meri sanoo: ’Se ei ole minun luonani!’+
18 Koralli ja kristalli eivät ole mainitsemisen arvoisia,+
sillä pussillinen viisautta on arvokkaampi kuin pussillinen helmiä.
22 Tuho ja kuolema sanovat:
’Olemme vain kuulleet kerrottavan siitä.’
23 Jumala ymmärtää, miten sen voi löytää,
hän yksin tietää, missä se asuu,+
24 sillä hän katsoo maan ääriin saakka
ja näkee kaiken, mitä taivaan alla on.+
25 Kun hän antoi tuulelle voiman*+
ja annosteli vedet,+
26 kun hän sääti lain sateelle+
ja teki tien jylisevälle myrskypilvelle,+
27 silloin hän näki viisauden ja kertoi siitä,
hän valmisti ja koetteli sen.
28 Hän sanoi ihmiselle:
29 Job jatkoi puhettaan* sanoen:
2 ”Kunpa olisin niin kuin menneinä kuukausina,
niinä päivinä, jolloin Jumala huolehti minusta,
3 kun hän pani lamppunsa loistamaan pääni yllä,
kun kuljin halki pimeyden hänen valossaan,+
4 kun elin elämäni kukoistuksen aikaa,*
kun teltassani voitiin aistia Jumalan ystävyys,+
5 kun Kaikkivaltias oli vielä kanssani,
kun lapseni* olivat ympärilläni,
6 kun askeleeni kylpivät voissa
ja kallioista valui minulle öljyvirtoja.+
7 Kun menin kaupungin portille+
ja otin paikkani torilla,+
8 nuoret miehet astuivat sivuun* nähdessään minut
ja vanhatkin miehet nousivat ja jäivät seisomaan.+
9 Ruhtinaat vaikenivat
ja panivat käden suulleen.
10 Huomattavien miesten ääni vaimeni,
ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 Jokainen, joka kuuli minua, puhui minusta hyvää,
ja ne, jotka näkivät minut, todistivat puolestani.
12 Minä pelastin köyhän, joka huusi apua,+
sekä isättömän lapsen ja jokaisen, jolla ei ollut auttajaa.+
15 Sokealle olin silminä
ja rammalle jalkoina.
19 Juureni levittäytyvät vesien ääreen,
ja kaste viipyy oksillani koko yön.
20 Kunniani uudistuu jatkuvasti,
ja kädessäni oleva jousi ampuu herkeämättä.’
22 Kun olin puhunut, heillä ei ollut lisättävää,
sanani pisaroivat heidän päälleen.
kuin se, joka lohduttaa surevia.+
nuo minua nuoremmat miehet,
joiden isiä en olisi suostunut
panemaan edes katrastani vartioivien koirien pariin.
2 Mitä hyötyä minulle oli heidän vahvoista käsistään?
Heidän voimansa on hävinnyt.
3 He ovat puutteen ja nälän uuvuttamia.
He kaluavat rutikuivaa maata,
joka on jo tuhoutunut ja autioitunut.
4 He keräävät suolaisia lehtiä pensaista,
heidän ruokanaan on kinsteripensaan juuri.
7 Pensaiden keskellä he huutavat,
ja nokkosten sekaan he käpertyvät.
11 Koska Jumala on riisunut minut aseista* ja painanut minut alas,
heitä ei pidättele mikään,* kun he ovat minun lähelläni.
12 Oikealta puoleltani he hyökkäävät kuin väkijoukko.
He saavat minut pakenemaan
ja asettavat tielleni tuhoisia esteitä.
14 Heitä tulee kuin muurin ammottavasta aukosta,
he vyöryvät sisään keskellä hävitystä.
19 Jumala on heittänyt minut mutaan,
olen enää pelkkää tomua ja tuhkaa.
23 Minä tiedän, että sinä viet minut alas kuolemaan,
taloon, jossa kaikki elävät kohtaavat toisensa.
26 Vaikka toivoin hyvää, tuli pahaa.
Odotin valoa, mutta tulikin pimeys.
27 Sisälläni kuohui jatkuvasti,
ahdistavat päivät kohtasivat minut.
28 Murheissani minä kuljeskelen,+ kun ei ole auringonvaloa,
ihmisjoukon keskellä nousen huutamaan apua.
31 Harppuni säestää vain surua
ja huiluni itkevien ääntä.
31 Olen tehnyt liiton silmieni kanssa.+
Miten siis voisin osoittaa sopimatonta huomiota neitsyelle?+
2 Mikä silloin olisi osani Jumalalta ylhäältä,
tai minkä perinnön saisin Kaikkivaltiaalta korkeudesta?
5 Olenko koskaan vaeltanut valheen poluilla?*
Ovatko jalkani kiirehtineet pettämään?+
7 Jos askeleeni poikkeavat tieltä+
tai sydämeni seuraa silmiäni+
tai käteni ovat saastuneet,
8 niin joku toinen saa syödä, vaikka minä olen kylvänyt,+
ja sen, mitä olen istuttanut, saa repiä pois juurineen.*
9 Jos sydämeni on joutunut toisen naisen lumoihin+
ja olen väijynyt+ lähimmäiseni ovella,
10 jauhakoon vaimoni viljaa toiselle miehelle
13 Jos estin mies- tai naispalvelijoitani saamasta oikeutta,
kun heillä oli valituksen aihetta* minua vastaan,
14 mitä voin tehdä, kun Jumala nousee minua vastaan?
Mitä voin vastata hänelle, kun hän vaatii minut tilille?+
15 Eikö hän, joka teki minut kohdussa, tehnyt myös heidät?+
Eikö juuri hän valmistanut meidät ennen syntymäämme?*+
16 Jos kieltäydyin antamasta köyhille sitä, mitä he halusivat,+
tai toin surun lesken silmiin,+
17 jos söin ruokani yksin
jakamatta sitä orpojen kanssa+
18 (orpohan* kasvoi kanssani nuoruudestani asti niin kuin olisin ollut hänen isänsä,
19 jos näin jonkun menehtyvän, koska hänellä ei ollut vaatteita,
tai köyhän olevan ilman peitettä,+
20 jos en antanut hänelle lampaistani kerittyä villaa,
jotta hän pysyisi lämpimänä ja kiittäisi* minua,+
21 jos heristin nyrkkiä orvolle,+
kun hän tarvitsi apuani* kaupungin portissa,+
22 niin pudotkoon käsivarteni* hartiasta
ja murtukoon käsivarteni kyynärpäästä.*
23 Minä pelkäsin Jumalalta tulevaa turmiota
enkä kestänyt hänen arvokkuutensa edessä.
25 jos iloitsin suuresta rikkaudestani+
ja paljosta omaisuudesta, jonka olin hankkinut,+
26 jos näin auringon* paistavan
tai kuun liikkuvan loistossaan+
27 ja sydämeni tuli salaa vietellyksi
ja lähetin niille suudelmia* palvoessani niitä,+
28 sekin olisi rikkomus, josta tuomarien pitäisi rangaista,
sillä silloin olisin kieltänyt ylhäällä olevan tosi Jumalan.
30 En koskaan sallinut suuni tehdä syntiä
siten että olisin kironnut hänet ja toivonut hänen kuolemaansa.*+
31 Eivätkö telttani miehet ole sanoneet:
’Kuka voi löytää yhtäkään, joka ei ole tullut kylläiseksi hänen ruoastaan?’*+
33 Olenko koskaan yrittänyt toisten tavoin peittää rikkomuksiani+
kätkemällä syntini vaatteeni laskokseen?
34 Olenko ollut huolissani ihmisjoukon reaktiosta
tai pelännyt toisten perheiden halveksintaa,
niin että olisin ollut hiljaa enkä olisi uskaltanut mennä ulos?
35 Kunpa joku kuuntelisi minua!+
Vahvistaisin omalla nimelläni sen, mitä olen sanonut.*
Vastatkoon Kaikkivaltias minulle!+
Kunpa syyttäjäni olisi kirjoittanut syytteet asiakirjaan!
36 Kantaisin sitä olallani
ja sitoisin sen pääni ympärille kruunuksi.
37 Antaisin hänelle selostuksen jokaisesta askeleestani,
lähestyisin häntä ruhtinaan varmuudella.
38 Jos oma peltomaani valittaisi minun vuokseni
ja sen vaot itkisivät yhdessä,
39 jos olisin syönyt sen satoa maksamatta siitä+
ja saattanut sen omistajat epätoivon valtaan,+
40 niin kasvakoon siinä vehnän sijaan orjantappuroita
ja ohran sijaan pahanhajuisia rikkakasveja.”
Jobin sanat päättyvät tähän.
32 Nämä kolme miestä eivät enää yrittäneet vastata Jobille, sillä hän oli vakuuttunut siitä, että hän oli toiminut oikein.*+ 2 Mutta Elihu, Ramin sukuun kuuluva busilaisen+ Barakelin poika, oli vihastunut. Hän oli vihainen Jobille, koska Job yritti todistaa, että hän itse oli oikeassa eikä Jumala.+ 3 Hän oli hyvin vihainen myös Jobin kolmelle tuttavalle,* koska he eivät osanneet antaa vastausta vaan väittivät Jumalan olevan paha.+ 4 Elihu oli odottanut ennen kuin vastaisi Jobille, koska he olivat häntä vanhempia.+ 5 Kun Elihu näki, että noilla kolmella miehellä ei ollut enää mitään sanottavaa, hän ei voinut hillitä vihaansa. 6 Silloin busilaisen Barakelin poika Elihu alkoi puhua:
Siksi pysyin kunnioittavasti taka-alalla+
enkä rohjennut kertoa, mitä tiedän.
10 Siksi sanon: ’Kuuntele minua,
niin minäkin kerron, mitä tiedän.’
11 Olen odottanut sanojanne
ja kuunnellut pohdiskeluanne,+
kun olette yrittäneet miettiä, mitä sanoa.+
12 Kuuntelin teitä tarkkaan,
mutta kukaan teistä ei pystynyt osoittamaan, että Job on väärässä,*
eikä vastaamaan hänen väitteisiinsä.
13 Älkää siis sanoko: ’Me olemme löytäneet viisauden.
Jumala osoittaa hänen olevan väärässä, ei ihminen.’
14 Job ei ole kohdistanut sanojaan minua vastaan,
enkä minä vastaa hänelle käyttämällä teidän perustelujanne.
15 Nämä miehet ovat tyrmistyneet, heillä ei ole enempää vastauksia.
Heillä ei ole enää mitään sanottavaa.
16 Olen odottanut, mutta he eivät jatka puhumista.
He vain seisovat tuossa eivätkä vastaa enää mitään.
17 Siispä minäkin sanon tähän jotain,
minäkin kerron, mitä tiedän,
18 sillä minulla on paljon sanottavaa,
sisälläni oleva henki pakottaa minut puhumaan.
19 Sisukseni ovat pakahtumaisillaan
kuin viiniä täynnä oleva uusi nahkaleili, joka on repeämäisillään.+
20 Antakaa minun puhua saadakseni helpotusta!
Minä avaan suuni vastatakseni.
enkä mielistele ketään,*
22 sillä en osaa mielistellä.
Jos mielistelisin, Tekijäni tekisi minusta hetkessä lopun.
33 Mutta kuule nyt, Job, mitä sanon,
kiinnitä huomiota kaikkiin sanoihini.
5 Vastaa minulle, jos voit.
Esitä perustelusi edessäni ja asetu asemiisi.
7 Sinulla ei ole mitään syytä pelätä minua,
eikä painavien sanojeni pitäisi musertaa sinua.
8 Sinä olet kuitenkin sanonut minun kuulteni,
kuulin yhä uudestaan nämä sanat:
9 ’Olen puhdas, en ole toiminut väärin.+
Olen viaton, en ole tehnyt syntiä.+
11 Hän panee jalkani jalkapuuhun,
tutkii tarkoin kaikki polkuni.’+
12 Et ole kuitenkaan oikeassa sanoessasi näin, joten minä vastaan sinulle:
Jumala on paljon suurempi kuin kuolevainen ihminen.+
13 Miksi kiistelet hänen kanssaan?+
Siksikö, ettei hän ole vastannut kaikkiin sanoihisi?+
14 Jumala puhuu kerran ja toisenkin kerran
– mutta kukaan ei kiinnitä siihen huomiota –
15 unessa, yöllisessä näyssä,+
kun sikeä uni valtaa ihmiset
heidän nukkuessaan vuoteessa.
16 Silloin hän avaa heidän korvansa+
ja painaa opetuksensa heidän mieleensä*
17 saadakseen ihmisen hylkäämään pahat teot+
ja suojellakseen häntä ylpeydeltä.+
19 Ihmistä myös ojennetaan siten, että hänellä on tuskia vuoteessaan
ja hänen luitaan särkee jatkuvasti,
20 niin että hänen koko olemuksensa* inhoaa leipää
ja hän kieltäytyy hyvästäkin ruoasta.+
23 Jos hänen puolellaan on sanansaattaja,*
yksi puolestapuhuja tuhannesta,
joka kertoo ihmiselle, mikä on oikein,
24 Jumala on hänelle hyvä ja sanoo:
Minä olen saanut lunnaat!+
25 Tulkoon hänen ruumiinsa* terveemmäksi kuin nuoruudessa,+
olkoon hänellä yhtä paljon voimaa kuin nuoruuden päivinä!’+
26 Hän esittää hartaan pyynnön Jumalalle,+ ja tämä hyväksyy hänet.
Nähdessään Hänen kasvonsa hän huutaa ilosta,
ja Hän palauttaa kuolevaisen ihmisen hyväksyttyyn asemaan edessään.*
27 Tuo ihminen julistaa* toisille:
’Olen tehnyt syntiä+ ja vääristänyt sen, mikä on oikein,
mutta en ole saanut sitä, minkä ansaitsen.*
29 Kaiken tämän Jumala tekee
ihmiselle kahdesti, jopa kolmesti,
30 tuodakseen hänet takaisin haudasta,*
jotta elämän valo voisi valaista häntä.+
31 Kiinnitä huomiota sanoihini, Job! Kuuntele minua!
Pysy vaiti, niin jatkan puhumista.
32 Jos sinulla on jotain sanottavaa, vastaa minulle.
Puhu, sillä haluan osoittaa, että olet oikeassa.
33 Jos sinulla ei ole sanottavaa, sinun tulisi kuunnella minua.
Pysy vaiti, niin opetan sinulle viisautta.”
34 Elihu sanoi edelleen:
2 ”Kuulkaa sanani, te, jotka olette viisaita,
kuunnelkaa minua, te, joilla on paljon tietoa.
4 Arvioidaan keskenämme, mikä on oikein,
selvitetään yhdessä, mikä on hyvää.
6 Valehtelisinko siitä, miten minut pitäisi tuomita?
Haavani on parantumaton, vaikka en ole syyllistynyt rikkomukseen.’+
7 Kuka toinen mies on sellainen kuin Job,
joka juo pilkkaa kuin vettä?
10 Kuunnelkaa siis minua, te järkevät* miehet.
14 Jos hän kohdistaisi huomionsa* ihmisiin,
ottaisi itselleen heidän henkensä ja hengityksensä,+
15 kaikki ihmiset tuhoutuisivat* yhdessä
ja ihmiskunta palaisi tomuun.+
16 Jos siis sinulla on ymmärrystä, kiinnitä tähän huomiota,
kuuntele tarkkaan, mitä sanon.
17 Tulisiko sellaisen hallita, joka vihaa oikeutta,
tai tuomitsisitko valtaa käyttävän, joka toimii oikein?*
18 Sanoisitko kuninkaalle: ’Sinä olet kelvoton’,
tai ylimykselle: ’Sinä olet jumalaton’?+
19 On yksi, joka ei ole puolueellinen ruhtinaiden hyväksi
eikä suosi rikkaita köyhien* kustannuksella,+
sillä hän on tehnyt heidät kaikki.+
20 He voivat kuolla yhtäkkiä,+ keskellä yötä.+
He vapisevat rajusti ja kohtaavat loppunsa.
Jopa voimakkaat poistetaan, mutta ei ihmisen käden kautta.+
23 Jumala ei ole asettanut ihmiselle määräaikaa,
jolloin tämän olisi ilmaannuttava hänen eteensä tuomiolle.
26 Hän lyö heitä heidän pahuutensa vuoksi
kaikkien nähden,+
27 koska he eivät enää palvele häntä+
eivätkä lainkaan välitä hänen teistään.+
28 Heidän takiaan köyhät huutavat häntä avukseen,
ja hän kuulee avuttomien huudon.+
29 Kun Jumala pysyy hiljaa, kuka voi tuomita hänet?
Kun hän kätkee kasvonsa, kuka voi nähdä hänet?
Kätkeepä hän ne kansalta tai ihmiseltä, tulos on sama:
eikä asettaa kansalle ansoja.
31 Sanooko kukaan Jumalalle:
’Minua on rangaistu, vaikka en ole tehnyt mitään pahaa.+
32 Opeta minulle, mitä en ole ymmärtänyt.
Jos olen tehnyt jotain väärää, en tee sitä enää’?
33 Tulisiko hänen palkita sinut sinun ehdoillasi, kun torjut hänen tuomionsa?
Se sinun on itse ratkaistava, ei minun.
Kerro siis minulle, minkä niin hyvin tiedät.
34 Järkevät* miehet sanovat minulle,
jokainen viisas mies, joka kuuntelee minua:
ja hänen sanoistaan puuttuu syvällinen ymmärrys.’
37 Hän lisää syntiinsä kapinallisuutta.+
Hän taputtaa pilkaten käsiään edessämme
ja suoltaa sanoja tosi Jumalaa vastaan!”+
35 Elihu jatkoi puhettaan:
3 Sinä kysyt: ’Mitä väliä sillä on sinulle,* toiminko oikein?
Mitä hyödyn siitä, etten tee syntiä?’+
6 Jos teet syntiä, voitko vahingoittaa häntä?+
Jos syyllistyt moniin rikkomuksiin, mitä haittaa siitä on hänelle?+
8 Pahuutesi vahingoittaa vain itsesi kaltaista ihmistä,
ja se, että toimit oikein,* hyödyttää vain ihmisen poikaa.
10 Silti kukaan ei kysy: ’Missä on Jumala, suuri Tekijäni,+
joka saa ihmiset laulamaan yöllä ylistyslauluja?’+
13 Jumala ei varmasti kuuntele merkityksettömiä huutoja,*+
Kaikkivaltias ei kiinnitä niihin huomiota.
14 Vielä vähemmän hän kuuntelee, kun valitat, ettet näe häntä!+
Oikeusasiasi on hänen edessään, joten sinun pitäisi odottaa häntä hellittämättä.+
15 Hän ei ole vihastuksissaan vaatinut tilintekoa,
eikä hän ole ottanut huomioon äärimmäistä ajattelemattomuuttasi.+
36 Elihu jatkoi:
2 ”Ole kärsivällinen minua kohtaan vielä hetkinen, niin selitän sinulle,
sillä minulla on vielä sanottavaa Jumalan puolesta.
7 Hän ei käännä katsettaan pois kenestäkään, joka toimii oikein.*+
Hän asettaa heidät valtaistuimelle kuninkaiden rinnalle*+ ja nostaa heidät korkeaan asemaan ikuisiksi ajoiksi.
8 Mutta jos heidät on pantu kahleisiin
ja sidottu ahdistuksen köysillä,
9 hän paljastaa heille, mitä he ovat tehneet,
heidän ylpeydestä johtuvat rikkomuksensa.
11 Jos he tottelevat ja palvelevat häntä,
heidän elämänsä päivät ovat hyviä
ja heidän elinvuotensa miellyttäviä.+
13 Sydämeltään jumalattomat* kantavat kaunaa.
He eivät huuda apua silloinkaan kun hän sitoo heidät.
15 Jumala* kuitenkin pelastaa ahdistetut heidän ahdinkonsa aikana
ja avaa heidän korvansa kuulemaan, kun heitä sorretaan.
16 Hän vetää sinut pois ahdingon partaalta+
avaraan, esteettömään paikkaan,+
jossa pöytäsi on täynnä hyvää ruokaa lohdutukseksi.+
17 Silloin tunnet tyydytystä, kun pahat tuomitaan+
ja kun tuomio annetaan ja oikeus saatetaan voimaan.
18 Mutta varo, ettei suuttumus tee sinusta pahansuopaa,*+
äläkä anna suuren lahjuksen johtaa sinua harhaan.
20 Älä kaipaa yötä,
jolloin ihmiset häviävät sieltä, missä he ovat.
22 Jumala on voimansa ansiosta suuri.
Kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
25 Kaikki ihmiset ovat nähneet sen,
kuolevainen ihminen katsoo sitä kaukaa.
27 Hän vetää ylös vesipisarat,+
ja ne tiivistyvät usvasta sateeksi.
28 Sitten pilvet vuodattavat sateen alas,+
ne satavat ihmisten ylle.
37 Tämä saa sydämeni hakkaamaan
ja lyömään kiihkeästi.
2 Kuunnelkaa tarkoin hänen äänensä pauhua
ja hänen suustaan lähtevää jylinää.
4 Sen jälkeen kuuluu jyrinää.
Hän jylisee majesteettisella äänellä+
eikä pidätä salamoita äänensä kuuluessa.
5 Jumala jylisee äänellään+ ihmeellisellä tavalla.
Hän tekee suuria tekoja, jotka menevät yli ymmärryksemme.+
6 Hän sanoo lumelle: ’Putoa maahan’+
ja rankkasateelle: ’Ryöppyä alas kohisten.’+
7 Jumala pysäyttää kaiken ihmisen toiminnan,*
jotta jokainen kuolevainen ihminen tuntisi hänen tekonsa.
8 Villieläimet menevät pesäänsä
ja pysyvät kätkössä.
11 Hän kuormittaa pilvet kosteudella,
hän levittää salamansa+ pilviin.
12 Ne sinkoilevat sinne, minne hän ne ohjaa,
13 Olipa tarkoitus rangaista,*+ kastella maata
tai osoittaa uskollista rakkautta, hän saa sen tapahtumaan.+
16 Tiedätkö, miten pilvet leijuvat?+
Tämän kaiken ihmeellisen on tehnyt hän, joka tietää kaiken.+
19 Kerro meille, mitä meidän tulisi sanoa hänelle.
Emme osaa vastata, koska olemme pimeydessä.
20 Pitäisikö hänelle kertoa, että haluaisin puhua?
Tai onko joku sanonut jotain, mitä hänelle tulisi ilmoittaa?+
21 Eihän edes valoa* voi nähdä,
vaikka se on kirkkaana taivaalla,
ennen kuin tuuli puhaltaa ja ajaa pilvet pois.
23 Kaikkivaltiasta emme pysty ymmärtämään,+
hänellä on valtavasti voimaa.+
Hän ei ole koskaan epäoikeudenmukainen+ vaan toimii aina kaikessa oikein.*+
24 Ihmisten tulee siksi pelätä häntä.+
Hän ei suosi ketään, joka pitää itseään viisaana.”*+
38 Silloin Jehova vastasi Jobille myrskytuulesta:+
3 Olehan nyt valmiina kuin mies.
Minä kysyn sinulta, ja valista sinä minua.
4 Missä olit, kun perustin maan?+
Kerro minulle, jos sinulla on mielestäsi ymmärrystä.
5 Satutko tietämään, kuka määräsi sen mitat
tai kuka veti mittanuoran sen ylitse?
6 Mihin on upotettu sen jalustat,
tai kuka laski sen kulmakiven,+
8 Kuka sulki ovien taakse meren,+
kun se tuli esiin kuin kohdusta purkautuen,
9 kun panin pilvet sen vaatteeksi
ja kiedoin* sen sankkaan pimeyteen,
10 kun asetin sille rajat,
panin paikoilleen sen salvat ja ovet+
11 ja sanoin: ’Saat tulla tähän asti mutta et pidemmälle.
Tähän sinun ylväät aaltosi pysähtyvät’?+
12 Oletko koskaan* antanut aamulle käskyä
tai ilmoittanut aamunsarastukselle sen paikan,+
13 jotta se tarttuisi maan ääriin
ja ravistaisi pois pahat ihmiset?+
14 Maa muuttuu kuin savi sinetin alla,
ja sen piirteet erottuvat kuin vaatteen yksityiskohdat.
15 Mutta pahoilta otetaan pois heidän valonsa,
ja heidän kohotettu käsivartensa murtuu.
18 Käsitätkö, kuinka valtavan suuri maa on?+
Kerro minulle, jos tiedät kaiken tämän.
19 Missä suunnassa asuu valo,+
22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa+
tai nähnyt rakeiden varastot,+
23 joita olen säilyttänyt ahdingon aikaa varten,
taistelun ja sodan päivää varten?+
25 Kuka on avannut väylän tulvalle
ja tehnyt tien jylisevälle myrskypilvelle,+
26 niin että se sataa sinne, missä ei asu ketään,
erämaahan, missä ei ole ihmisiä,+
27 ja myrskyn runtelema autiomaa saa kyllikseen vettä
ja ruoho alkaa vihertää?+
29 Kenen kohdusta tulee jää
ja kuka synnyttää taivaan kuuran,+
30 kun vesien pinnasta tulee kovaa kuin kivi
ja syvät vedet peittyvät jäähän?+
35 Voitko lähettää salamoita?
Tulevatko ne sanomaan sinulle: ’Tässä olemme’?
37 Kenellä on riittävästi viisautta laskea pilvet,
tai kuka voi kaataa tyhjiksi taivaan vesiruukut,+
38 niin että tomu muuttuu mutavirraksi
ja maakokkareet takertuvat toisiinsa?
39 Voitko metsästää saalista leijonalle
tai tyydyttää nuorten leijonien ruokahalun,+
40 kun ne kyyristelevät kätköpaikoissaan
tai väijyvät piiloissaan?
41 Kuka valmistaa ravintoa korpille,+
kun sen poikaset huutavat Jumalalta apua
ja harhailevat ympäriinsä, koska ei ole mitään syötävää?
39 Tiedätkö, milloin kalliojyrkänteiden villivuohet poikivat?+
Oletko ollut katsomassa, kun kauriit synnyttävät vasoja?+
2 Lasketko, milloin niiden kuukaudet tulevat täyteen,
tai tiedätkö niiden poikimisajan?
3 Ne kyyristyvät, kun ne synnyttävät poikasensa,
ja niiden synnytyspoltot lakkaavat.
4 Niiden poikaset vahvistuvat ja kasvavat suuriksi luonnossa.
Ne lähtevät omille teilleen eivätkä enää palaa.
6 Minä olen tehnyt aavikkotasangosta sen kodin
ja suola-arosta sen asuinpaikan.
7 Se halveksii kaupungin hälinää
eikä kuule ajajan huutoja.
8 Se vaeltelee kukkuloilla etsimässä laidunta
ja kaikenlaisia vihreitä kasveja.
9 Haluaako villihärkä palvella sinua?+
Viettääkö se yön tallissasi?*
10 Saatko pidettyä villihärän kyntövaolla köyden avulla,
tai tuleeko se mukanasi laaksoon kyntämään?*
11 Luotatko sen suureen voimaan
ja annat sen tehdä raskaan työn puolestasi?
13 Strutsin siivet lyövät iloisesti,
mutta ovatko sen siipisulat ja höyhenpuku sellaiset kuin kattohaikaralla?+
14 Se jättää munansa maahan
ja pitää ne lämpiminä tomussa.
15 Se unohtaa, että joku voi murskata ne jalallaan
tai villieläin voi tallata ne.
16 Se kohtelee poikasiaan tylysti, ikään kuin ne eivät olisi sen omia.+
Se ei pelkää, että sen työ voisi mennä hukkaan.
18 Mutta kun se nousee ja pieksee ilmaa siivillään,
se nauraa hevoselle ja ratsastajalle.
19 Sinäkö teet hevosesta voimakkaan?+
Puetko sille sen hulmuavan harjan?
20 Sinäkö saat sen hyppäämään kuin heinäsirkka?
Sen mahtava korskunta on pelottavaa.+
22 Se nauraa pelolle eikä säiky mitään.+
Se ei käänny takaisin miekan edessä.
23 Nuolikotelo kalisee sitä vasten,
keihäs ja heittokeihäs välkehtivät.
25 Kun torvi soi, se hirnuu innoissaan.
Se vainuaa taistelun kaukaa
ja kuulee päälliköiden karjaisut ja taisteluhuudon.+
26 Sinunko ymmärryksesi ansiosta jalohaukka kohoaa korkealle,
levittää siipensä lentääkseen kohti etelää?
27 Tai sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle+
ja rakentaa pesänsä korkealle,+
28 viettää yönsä kalliolla,
asuu luoksepääsemättömässä paikassa kallionkielekkeellä?
40 Jehova sanoi Jobille edelleen:
2 ”Tulisiko vikoja etsivän kiistellä Kaikkivaltiaan kanssa?+
Vastatkoon se, joka haluaa ojentaa Jumalaa.”+
3 Job vastasi Jehovalle:
Mitä voin vastata sinulle?
Panen käden suulleni.+
5 Olen puhunut kerran, mutta enää en sano mitään,
kahdesti, mutta nyt vaikenen.”
6 Sitten Jehova vastasi Jobille myrskytuulesta:+
8 Asetatko kyseenalaiseksi* minun oikeudenmukaisuuteni?
Tuomitsetko minut, jotta voisit itse olla oikeassa?+
9 Onko sinulla yhtä voimakas käsivarsi kuin tosi Jumalalla,+
tai voitko jylistä samanlaisella äänellä kuin hän?+
10 Kaunistahan itsesi kunnialla ja ylevyydellä,
pukeudu arvokkuuteen ja loistoon.
11 Päästä vihasi vimma valloilleen,
katso jokaista pöyhkeää ja alenna hänet.
12 Katso jokaista pöyhkeää ja opeta hänelle nöyryyttä,
polje pahat siihen, missä he ovat.
13 Kätke heidät kaikki tomuun,
sido heidät* kätköpaikkaan,
14 niin minäkin annan tunnustusta sinulle* siitä,
että oikea kätesi pystyy pelastamaan sinut.
15 Tässä on nyt Behemot,* jonka olen tehnyt kuten sinutkin.
Se syö ruohoa niin kuin sonni.
16 Näetkö, mikä voima on sen lanteissa
ja miten vahvat ovat sen vatsalihakset!
17 Sen häntä on vankka kuin setri,
sen reisijänteet on punottu yhteen.
18 Sen luut ovat kupariputkia,
sen raajat kuin takorautaiset tangot.
19 Se on ensimmäinen lajissaan* Jumalan töiden joukossa.
Vain sen Tekijä voi käydä sen kimppuun miekka mukanaan.
20 Sille tuottavat ruokaa vuoret,
missä kaikki villieläimet leikkivät.
21 Se asettuu lepäämään lootuspuiden alle,
kosteikon ruokojen suojaan.
23 Jos joessa syntyy pyörteitä, se ei joudu pakokauhun valtaan.
Se on luottavainen, vaikka Jordan+ kuohuisi sen kitaan.
3 Aneleeko se sinulta armoa,
tai puhuuko se sinulle lempeästi?
4 Tekeekö se liiton kanssasi,
niin että saat sen pysyvästi orjaksesi?
5 Leikitkö sillä niin kuin linnulla,
tai sidotko sen köyden päähän pieniä tyttöjäsi varten?
6 Käydäänkö siitä vaihtokauppaa?
Jaetaanko se kauppiaiden kesken?
8 Pane kätesi sen päälle.
Tuo taistelu jää mieleesi, etkä tee niin enää koskaan!
9 Sen alistamista on turha edes toivoa.
Pelkkä sen näkeminen herättää kauhua.*
10 Kukaan ei uskalla härnätä sitä.
Kuka siis voi kestää minun edessäni?+
11 Kuka on antanut minulle ensin jotain, niin että minun pitäisi maksaa hänelle takaisin?+
Kaikki taivaan alla kuuluu minulle.+
12 En aio vaieta sen raajoista
enkä sen voimasta ja sopusuhtaisesta ruumiista.
13 Kuka on riisunut siltä päällysvaatteen?
Kuka astuu sen avoimeen kitaan?
14 Kuka voi vääntää auki sen suun?*
Sen hampaat ovat pelottavat.
16 Ne sopivat toisiinsa niin tarkasti,
ettei niiden väliin pääse edes ilmaa.
17 Ne pysyvät tiukasti kiinni toisissaan,
ne kiinnittyvät erottamattomasti toisiinsa.
18 Sen pärskähtely saa valon välähtelemään,
ja sen silmät ovat kuin aamunsarastuksen säteet.
19 Sen suusta leimahtelee salamoita,
sinkoilee tulikipinöitä.
20 Sen sieraimista kohoaa savu
niin kuin uunista, jossa poltetaan kaisloja.
21 Sen hengitys sytyttää hiilet tuleen,
ja sen suusta iskee tulenlieska.
22 Sen niskassa on paljon voimaa,
ja kauhu juoksee sen edellä.
23 Sen lihan poimut ovat tiukasti kiinni toisissaan,
ne ovat kuin kiinteästi siihen valetut.
24 Sen sydän on kova kuin kivi,
kova kuin alempi myllynkivi.
25 Kun se nousee, voimakkaatkin kavahtavat,
sen riehunta pelästyttää.
27 Rauta on sille kuin olkea,
kupari kuin lahopuuta.
28 Nuoli ei aja sitä pakoon,
olkisilppua ovat sitä päin singotut linkokivet.
29 Nuija on sille kuin oljenkorsi,
ja se nauraa keihään kalistelulle.
30 Sen vatsapuoli on kuin terävien saviastianpalasten peitossa,
se jättää mutaan jälkiä kuin puimareki.+
31 Se saa syvyyden kiehumaan niin kuin pata kiehuu,
se sekoittaa merta kuin voidekattilaa.
32 Se jättää jälkeensä hohtavan vanan.
Näyttää siltä kuin syvyydellä olisi hopeiset hiukset.
33 Maan päällä ei ole mitään sen veroista.
Se on tehty pelottomaksi.
34 Se katselee tuimasti kaikkea ylvästä.
Se on kaikkien majesteettisten petojen kuningas.”
42 Silloin Job sanoi Jehovalle:
2 ”Nyt minä tiedän, että sinä voit tehdä kaiken
eikä sinun ole mahdotonta toteuttaa mitään, mitä on mielessäsi.+
3 Sinä kysyit: ’Kuka on tämä, joka hämärtää tarkoitukseni puhumalla tietämättömästi?’+
Minä tosiaan puhuin ymmärtämättä
minulle liian ihmeellisiä, tuntemattomia asioita.+
4 Sinä sanoit: ’Kuuntelehan, kun minä puhun.
Minä kysyn sinulta, ja valista sinä minua.’+
5 Aiemmin olin kuullut sinusta korvillani,
mutta nyt minä näen sinut omin silmin.
7 Kun Jehova oli puhunut Jobille, Jehova sanoi temanilaiselle Elifasille:
”Olen vihastunut sinuun ja kahteen ystävääsi,+ koska te ette ole puhuneet minusta totta+ niin kuin palvelijani Job. 8 Ottakaa nyt seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää palvelijani Jobin luo ja uhratkaa polttouhri omasta puolestanne. Palvelijani Job rukoilee puolestanne.+ Minä varmasti hyväksyn hänen pyyntönsä* enkä rankaise teitä teidän typeryydestänne, vaikka ette ole puhuneet minusta totta niin kuin palvelijani Job.”
9 Niin temanilainen Elifas, suhilainen Bildad ja naemalainen Sofar tekivät niin kuin Jehova oli käskenyt, ja Jehova kuuli Jobin rukouksen.
10 Jobin rukoiltua tuttaviensa* puolesta+ Jehova poisti hänen koettelemuksensa+ ja palautti hänelle hänen vaurautensa.* Jehova antoi hänelle kaikkea kaksin verroin enemmän kuin hänellä oli ollut.+ 11 Kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja entiset ystävänsä+ tulivat hänen luokseen ja aterioivat hänen talossaan. He osoittivat hänelle myötätuntoa ja lohduttivat häntä kaikkien niiden koettelemusten vuoksi, joiden Jehova oli sallinut kohdata häntä. Kukin heistä antoi hänelle yhden rahan ja kultarenkaan.
12 Jehova siunasi Jobin elämän loppupuolta enemmän kuin sen alkupuolta.+ Lopulta Jobilla oli 14 000 lammasta, 6 000 kamelia, 1 000 nautaparia ja 1 000 aasitammaa.+ 13 Lisäksi hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.+ 14 Hän antoi ensimmäiselle tyttärelle nimeksi Jemima, toiselle Kesia ja kolmannelle Keren-Happuk. 15 Koko maassa ei ollut niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret, ja heidän isänsä antoi heille perinnön kuten heidän veljilleenkin.
16 Job eli tämän jälkeen vielä 140 vuotta ja sai nähdä lapsiaan ja heidän jälkeläisiään neljänteen sukupolveen saakka. 17 Lopulta Job kuoli elettyään pitkän ja antoisan elämän.*
Merk. mahd. ’vihamielisyyden kohde’.
Tai ”moitteeton”. Ks. sanasto, ”Nuhteettomuus”.
Tai ”kunnioitti syvästi”.
Kirjaim. ”500 nautaparia”.
Kirjaim. ”aasitammaa”.
Tai ”määräpäivänään”.
Heprean ilmaus, joka tarkoittaa Jumalan enkelipoikia.
Kirjaim. ”kohdistanut sydäntäsi”.
Tai ”kunnioittaa syvästi”.
Tai ”kunnioittaisi syvästi”.
Kirjaim. ”talonsa”.
Tai ”vallassasi”.
Kirjaim. ”Jehovan kasvojen”.
Tai mahd. ”iski salama”.
Kirjaim. ”palaan sinne”.
Tai ”mistään sopimattomasta”.
Heprean ilmaus, joka tarkoittaa Jumalan enkelipoikia.
Kirjaim. ”kohdistanut sydäntäsi”.
Tai ”moitteeton”. Ks. sanasto, ”Nuhteettomuus”.
Tai ”kunnioittaa syvästi”.
Kirjaim. ”nielaisemaan”.
Tai ”sielunsa puolesta”.
Tai ”vallassasi”.
Kirjaim. ”Jehovan kasvojen”.
Tai ”pahoja haavaumia”.
Tai ”ystävää”.
Kirjaim. ”kirota päiväänsä”.
Tai ”Vaatikoon pimeys ja kuoleman varjo”.
Ymmärretään tarkoittavan krokotiilia tai jotain muuta suurta, voimakasta vesieläintä.
Tai mahd. ”itselleen autioita paikkoja”.
Tai ”elämän katkerille”.
Kirjaim. ”uupunut”.
Ks. sanasto, ”Nuhteettomuus”.
Tai ”suunnittelevat sitä, mikä on vahingollista”.
Tai ”harjakkaiden nuorten”.
Kirjaim. ”luuni”.
Tai ”olla vanhurskaampi”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”sanansaattajissaan”.
Tai ”epävanhurskaiden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”lunastaa”.
Tai ”ovat liitossa kanssasi”, ”ovat tehneet sopimuksen kanssasi”.
Kirjaim. ”telttanasi on rauha”.
Tai ”ajattelematonta”.
Tai ”pitkittää elämääni”, ”pitkittää elämääni sieluna”.
Kirjaim. ”lihani”.
Tai ”kunnioittamisesta”.
Tai ”sabalaisten matkaseurue niitä odottaa”.
Kirjaim. ”lunastusta”.
Tai ”kävisitte vaihtokauppaa toveristanne”.
Tai ”olen yhä vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”eikä silmäni enää näe hyvää”.
Tai ”šeoliin”, ts. ihmiskunnan kuvaannolliseen hautaan. Ks. sanasto.
Tai ”sieluni ennemmin tukehtuisi”.
Kirjaim. ”kuin luuni”.
Kirjaim. ”sydämesi”.
Tai ”vanhurskautta”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”lähetti heidät heidän kapinansa käteen”.
Tai ”ryhtyisi toimiin puolestasi”.
Kirjaim. ”ja tuo sydämestään esiin sanoja”.
Kirjaim. ”Sellaiset ovat kaikkien niiden polut”.
Tai ”luopion”.
Kirjaim. ”talo”.
Tai ”katsoo kivistä taloa”.
Tai ”Näin hajoaa hänen tiensä”.
Tai ”moitteettomia”. Ks. sanasto, ”Nuhteettomuus”.
Kirjaim. ”tartu pahojen käteen”.
Tai ”haastaa hänet oikeuteen”.
Tai ”poistaa”.
Mahd. Ison karhun (Ursa Major) tähdistö.
Mahd. Orionin tähdistö.
Mahd. Härän tähdistössä (Tauruksessa) olevat Plejadit (Seulaset).
Kirjaim. ”etelän sisähuoneet”.
Mahd. jokin aggressiivinen merieläin.
Tai mahd. ”vastapuoleltani oikeudessa”.
Kirjaim. ”haastaa minut”.
Tai ”syytön”. Ks. sanasto, ”Nuhteettomuus”.
Kirjaim. ”kieroksi”.
Tai ”syytön”.
Tai ”Halveksin”.
Tai ”nuhteettomasta”.
Kirjaim. ”kasvot”.
Kirjaim. ”pahaksi”.
Tai ”potaskalla”.
Tai ”toimisi välimiehenä asiassamme”.
Kirjaim. ”panna kätensä meidän molempien päälle”.
Kirjaim. ”poistaisi keppinsä päältäni”.
Kirjaim. ”lihan”.
Tai ”hengitykseni”, ”elämäni”.
Kirjaim. ”Ja nämä olet kätkenyt sydämeesi”.
Tai ”iloa”.
Tai ”pimeyden ja kuoleman varjon”.
Tai ”onko pöyhkeilijä oikeassa”.
Tai ”saada selville Kaikkivaltiaan rajat”.
Tai ”šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Tai ”villiaasi syntyy ihmiseksi”.
Tai ”epävanhurskauden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”sielun menehtyminen”.
Kirjaim. ”te olette kansa”.
Kirjaim. ”minullakin on sydän”.
Tai ”vanhurskas, moitteeton mies”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”jotka liukastuvat”.
Tai mahd. ”Puhu maalle”.
Kirjaim. ”kaiken ihmislihan”.
Tai ”hengitys”.
Kirjaim. ”suulaki”.
Tai ”riistää neuvonantajilta kaiken”.
Tai ”vanhimmilta”.
Kirjaim. ”löysentää voimakkaiden vyön”.
Kirjaim. ”sydämen”.
Tai ”Oletteko puolueellisia hänen hyväkseen”.
Tai ”muistettavat”.
Kirjaim. ”kilpienne kupurat ovat savisia kilpien kupuroita”.
Kirjaim. ”Miksi kannan lihaani hampaissani”.
Tai ”puolustaisin teitäni”.
Tai ”luopio”.
Tai mahd. ”Jos joku voi, pysyn hiljaa ja kuolen”.
Kirjaim. ”Vain kahta älä minulle tee”.
Kirjaim. ”hän”. Viittaa mahd. Jobiin.
Tai ”ja täynnä kiihtymystä”.
Tai mahd. ”ja hänet katkaistaan”.
Kirjaim. ”minut”.
Tai ”šeoliin”, ts. ihmiskunnan kuvaannolliseen hautaan. Ks. sanasto.
Tai ”kaipaat”.
Kirjaim. ”levität liimaa rikkomukseni päälle”.
Kirjaim. ”on lihassaan”.
Tai ”tiedolla, joka on kuin tuulen pauhua”.
Tai ”itätuulella”, ts. aavikolta puhaltavalla polttavan kuumalla tuulella.
Tai ”valmentaa suutasi”.
Kirjaim. ”sydämellesi”.
Kirjaim. ”henkesi”.
Tai ”olla vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”pyhiinsä”.
Tai ”epävanhurskautta”.
Kirjaim. ”leipää”.
Tai ”yrittää voittaa Kaikkivaltiaan”.
Kirjaim. ”kilven paksut kupurat”.
Ts. kaiken toivon elpymisestä.
Kirjaim. ”hänen suunsa”.
Tai ”Luopioiden”.
Tai ”Eikö sanoille, jotka ovat kuin tuulen pauhua”.
Tai ”ne, jotka kokoontuivat kanssani”.
Tai ”voimani”. Kirjaim. ”sarveni”.
Tai ”kuoleman varjo”.
Tai mahd. ”kun silmäni katsovat unettomana Jumalaa”.
Kirjaim. ”sananparren”.
Tai ”luopion”.
Tai ”Vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”šeolista”, ts. ihmiskunnan kuvaannollisesta haudasta. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”taloni”.
Ts. toivo.
Tai ”šeolin”.
Tai mahd. ”epäpuhtaita”.
Tai ”sielusi”.
Tai ”ontumaan”.
Kirjaim. ”Kuoleman esikoinen”.
Tai ”hirvittävään kuolemaan”.
Kirjaim. ”jotain, mikä ei ole hänen”.
Kirjaim. ”eikä hänellä ole nimeä”.
Tai ”eikä paikassa, jossa hän asuu tilapäisesti”.
Tai ”minua”. Ks. sanasto.
Tai ”loukanneet”.
Tai ”Sukulaiseni”.
Kirjaim. ”kohtuni pojille”, ts. hänen äitinsä kohdun, jossa hän kehittyi.
Kirjaim. ”minä selviydyn hampaideni nahalla”.
Kirjaim. ”ettekä saa kylliksenne lihastani”.
Kirjaim. ”tomun”.
Tai ”Munuaiset ovat riutuneet sisälläni”.
Kirjaim. ”ymmärrykseni henki”.
Tai ”ihmiskunta”, ”Aadam”.
Tai ”luopion”.
Ts. voima.
Tai ”sappea”.
Kirjaim. ”kieli hänet tappaa”.
Kirjaim. ”nielemättä”.
Kirjaim. ”hän”.
Kirjaim. ”hänen vihansa”.
Kirjaim. ”miksi henkeni ei olisi lyhyt”.
Tai ”tulevat voimakkaiksi”.
Tai ”šeoliin”, ts. ihmiskunnan kuvaannolliseen hautaan. Ks. sanasto.
Tai ”hetkessä”, ts. he kuolevat nopeasti ja tuskattomasti.
Tai ”neuvot ovat”, ”juonittelu on”.
Tai ”leikataan kahtia”.
Kirjaim. ”luidensa ydin on kosteaa”.
Tai ”kuolee katkerana”.
Tai mahd. ”toimiaksenne väkivaltaisesti minua vastaan”.
Kirjaim. ”merkkejään”.
Kirjaim. ”Jokilaakson multakokkareet ovat hänelle makeita”.
Kirjaim. ”Hän vetää perässään koko ihmiskunnan”.
Tai ”se, jolla on syvällistä ymmärrystä”.
Tai ”Iloitseeko”.
Tai ”olet vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Ks. sanasto, ”Nuhteettomuus”.
Kirjaim. ”riisut alastomien vaatteet”.
Tai ”orpojen”.
Kirjaim. ”linnunpyydyksiä”.
Tai ”piirillä”.
Tai ”joiden elämä päättyi”.
Kirjaim. ”joki”.
Tai ”Vanhurskaat”.
Tai ”epävanhurskauden”.
Tai ”kultakimpaleesi”.
Tai ”jokilaaksoihin”. Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Tai ”kuin ovat kultakimpaleet”.
Tai ”sen, joka luo katseensa maahan”.
Tai ”Valitukseni on tänäänkin kapinallista”.
Tai ”minulle on säädetty”.
Tai ”minulle on säädetty”.
Ts. hänen tuomiopäiväänsä.
Tai mahd. ”korjata rehua pellolta”.
Tai mahd. ”He pusertavat öljyä pengermuurien välissä”.
Tai mahd. ”Jumala ei syytä ketään vääryydestä”.
Kirjaim. ”kaivautuvat”.
Kirjaim. ”Hän on nopea vesien pinnalla”.
Tai ”šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”Kohtu”.
Tai ”epävanhurskaus”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”Hän”.
Kirjaim. ”Hän”.
Kirjaim. ”heidän teitään”.
Kirjaim. ”korkeuksissaan”.
Tai ”olla vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”puhdas”.
Tai ”Kuinka paljon oletkaan osoittanut tervettä järkeä”.
Kirjaim. ”ja kenen henkäys on tullut sinusta ulos”, ”ja kenen henki on tullut sinusta ulos”.
Tai ”Šeol”, ts. ihmiskunnan kuvaannollinen hauta. Ks. sanasto.
Kirjaim. ”hänen edessään”.
Tai ”ja abaddon”.
Kirjaim. ”jännittää pohjoisen”.
Kirjaim. ”piirin”.
Kirjaim. ”Rahabin”.
Tai ”Hänen tuulensa”.
Tai ”luikertelevan”.
Kirjaim. ”ovat hänen teidensä laitoja”.
Kirjaim. ”sananlaskuaan”.
Tai ”epävanhurskaita”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”vanhurskaita”.
Tai ”en luovu nuhteettomuudestani”. Ks. sanasto, ”Nuhteettomuus”.
Tai ”Pidän kiinni vanhurskaudestani enkä koskaan päästä siitä irti”.
Tai ”pilkkaa”.
Tai ”yhdestäkään elinpäivästäni”.
Tai ”epävanhurskaille”.
Tai ”luopiolla”.
Tai mahd. ”opetan teitä Jumalan kädellä”.
Tai ”vanhurskas”.
Tai mahd. ”He taputtavat hänelle käsiään ja viheltävät”.
Kirjaim. ”valutetaan”.
Kirjaim. ”kiveä”.
Viittaa ilmeisesti kaivostoimintaan.
Kirjaim. ”painon”.
Tai ”syvä kunnioitus”.
Kirjaim. ”sananlaskuaan”.
Kirjaim. ”päiviä”.
Tai ”palvelijani”.
Kirjaim. ”piiloutuivat”.
Tai ”Vanhurskaus”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”hihattomana vaatteena”.
Kirjaim. ”Pesässäni”.
Tai mahd. ”he eivät pimentäneet kasvojeni valoa”.
Tai ”jokilaaksojen”. Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Kirjaim. ”ruoskittu”.
Kirjaim. ”minusta on tullut heille sananparsi”.
Kirjaim. ”löysännyt jousenjänteeni”.
Tai ”he irrottavat suitset”.
Tai mahd. ”auta”.
Kirjaim. ”Luideni läpi poraudutaan”.
Tai mahd. ”Ankara ahdistukseni runtelee minut”.
Tai mahd. ”hajotat minut rytinällä”.
Kirjaim. ”rauniokasaa”.
Tai ”vaikea päivä”.
Kirjaim. ”strutsin tyttärien”.
Tai mahd. ”kuume”.
Tai mahd. ”valheellisten kanssa”.
Ks. sanasto.
Tai ”ja jälkeläiseni saa repiä pois”.
Kirjaim. ”polvistukoot toiset miehet hänen ylleen”.
Kirjaim. ”joka söisi tuhoon asti”.
Tai ”repisi pois juurineen koko satoni”.
Tai ”oli oikeusasia”.
Kirjaim. ”kohdussa”.
Kirjaim. ”hän”.
Kirjaim. ”äitini kohdusta”.
Kirjaim. ”häntä”.
Kirjaim. ”[ja] hänen kupeensa siunaisivat”.
Tai mahd. ”kun huomasin saavani tukea”.
Tai ”lapaluuni”.
Tai ”kuopastaan”, ”olkaluusta”.
Kirjaim. ”valon”.
Tai ”ja suuni suuteli kättäni”.
Tai ”ja pyytänyt hänen sieluaan”.
Kirjaim. ”lihastaan”.
Tai ”ulkomaalaisen asukkaan”.
Tai ”Tässä on allekirjoitukseni”.
Tai ”sillä hän oli vanhurskas omissa silmissään”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”ystävälle”.
Kirjaim. ”päiviltä vähäinen”.
Kirjaim. ”päivien”.
Tai ”Eivät yksin lukuisat päivät”.
Tai ”pystynyt ojentamaan Jobia”.
Tai ”suo arvonimeä kenellekään”.
Kirjaim. ”kieleni suulakeni kanssa”.
Tai ”vahvistaa sinetillä heille antamansa opetuksen”.
Tai ”elämänsä”.
Kirjaim. ”kuopalta”.
Tai ”heittoaseen”.
Kirjaim. ”hänen elämänsä”.
Kirjaim. ”lihansa”.
Tai ”paljastuvat”.
Tai ”elämänsä”.
Kirjaim. ”kuoppaa”.
Tai ”enkeli”.
Kirjaim. ”kuopalta”.
Kirjaim. ”lihansa”.
Tai ”palauttaa vanhurskautensa kuolevaiselle ihmiselle”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”laulaa”.
Tai mahd. ”eikä siitä ollut minulle hyötyä”.
Tai ”elämäni”.
Kirjaim. ”kuoppaan”.
Kirjaim. ”elämäni näkee”.
Kirjaim. ”kuopasta”.
Kirjaim. ”suulaki”.
Kirjaim. ”sydämen”.
Tai ”hallitsemaan asuttua maata”.
Kirjaim. ”sydämensä”.
Kirjaim. ”kaikki liha tuhoutuisi”.
Tai ”on vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”ylimyksiä alhaisten”.
Tai ”luopio”.
Kirjaim. ”Sydämen”.
Tai mahd. ”Isäni, Job on koeteltava”.
Tai ”vanhurskaampi”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Viittaa todennäköisesti Jumalaan.
Tai ”olet vanhurskas”.
Tai ”ja vanhurskautesi”.
Kirjaim. ”käsivarresta”.
Tai ”kuuntele valheita”.
Tai ”on vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Viittaa Jumalaan.
Kirjaim. ”sydäntä”.
Tai ”pois vanhurskaasta”.
Tai mahd. ”Hän asettaa valtaistuimelle kuninkaita”.
Tai ”heittoase”.
Tai ”luopiot”.
Tai ”Heidän sielunsa kuolee”.
Tai mahd. ”heidän elämänsä päättyy”.
Kirjaim. ”Hän”.
Tai ”saa sinua taputtamaan käsiä pahansuovasti”.
Tai mahd. ”arvostellut hänen teitään”, ”vaatinut hänet tilille hänen teistään”.
Tai ”hänen vuosiensa määrä on tutkimaton”.
Kirjaim. ”majastaan”.
Kirjaim. ”valonsa”.
Kirjaim. ”juuret”.
Tai mahd. ”ajaa kansojen asiaa”.
Tai mahd. ”mitä”.
Kirjaim. ”panee sinetin jokaisen ihmisen käteen”.
Tai ”tuottoisan”.
Kirjaim. ”olla keppinä”.
Tai ”käskee”.
Tai ”takoa”.
Ts. auringon valoa.
Tai ”vanhurskaasti”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”joka on sydämeltään viisas”.
Heprean ilmaus, joka tarkoittaa Jumalan enkelipoikia.
Tai ”kapaloin”.
Kirjaim. ”päivinäsi”.
Tai ”nähnyt kuoleman varjon”.
Kirjaim. ”päiviä”.
Tai mahd. ”salamat hajaantuvat”.
Mahd. Härän tähdistössä (Tauruksessa) olevat Plejadit (Seulaset).
Mahd. Orionin tähdistö.
Kirjaim. ”Massarotin”. 2Ku 23:5:ssä käytetään samankaltaista monikollista sanaa, joka viittaa eläinradan tähdistöihin.
Mahd. Ison karhun (Ursa Major) tähdistö.
Tai mahd. ”Hänen valtansa”.
Tai mahd. ”tehnyt ihmisestä viisaan”.
Tai mahd. ”ymmärrystä mielelle”.
Tai ”onagerin”.
Tai ”seimesi ääressä”.
Tai ”äestämään”.
Kirjaim. ”siemenesi”.
Kirjaim. ”saanut sen unohtamaan viisauden”.
Kirjaim. ”lähtee kohtaamaan aseet”.
Kirjaim. ”nielee maata”.
Tai mahd. ”Se ei usko torven ääntä”.
Tai ”Mitätöitkö”.
Kirjaim. ”heidän kasvonsa”.
Tai ”kiitän sinua”.
Mahd. virtahepo.
Kirjaim. ”Se on alku”.
Ks. sanasto, ”Jokilaakso”.
Kirjaim. ”ansalla”.
Mahd. krokotiili.
Kirjaim. ”kaislan”.
Kirjaim. ”piikillä”, ts. kasvin okaalla.
Tai ”paiskaa maahan”.
Kirjaim. ”kasvojen ovet”.
Tai mahd. ”Sen ylpeytenä ovat sen suomurivit”.
Kirjaim. ”kohotan hänen kasvonsa”.
Tai ”ystäviensä”.
Kirjaim. ”Jehova käänsi Jobin vankeustilan”.
Kirjaim. ”kuoli vanhana ja täynnä päiviä”.