APOSTOLIEN TEOT
4. luvun tutkimisviitteet
Pietari ja Johannes: Kirjaim. ”he”.
temppelin päällikkö: Ts. temppelin vartioston päällikkö. Temppelin päällikkö mainitaan myös Ap 5:24, 26:ssa. Ensimmäisellä vuosisadalla tätä virkaa hoiti pappi, joka oli arvoltaan ylimmäisestä papista seuraava. Temppelin päällikkö oli vastuussa pappien palveluksesta, ja hän ylläpiti järjestystä temppelissä ja sen ympäristössä leeviläisistä koostuvan temppelipoliisin avulla. Hänen alaisuudessaan toimi muita päälliköitä. He valvoivat leeviläisiä, jotka avasivat temppelin portit aamulla ja sulkivat ne illalla. Vartijat vartioivat lahjoitusvaroja, huolehtivat yleisestä järjestyksestä ja varmistivat, ettei kukaan päässyt alueille, joille hänellä ei ollut lupaa mennä. Leeviläiset oli jaettu 24 osastoon, joista kukin palveli vuorotellen viikon kerrallaan, kaksi kertaa vuodessa. Todennäköisesti kullakin osastolla oli päällikkö, joka vastasi oman osastonsa toiminnasta temppelin päällikölle. Päälliköillä oli paljon vaikutusvaltaa. Heidät mainitaan niiden ylipappien kanssa, jotka juonittelivat surmatakseen Jeesuksen, ja he tulivat miehineen pidättämään hänet sinä yönä, jona hänet kavallettiin (Lu 22:4 [ks. tutkimisviite], 52).
vanhimmat: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.
kirjanoppineet: Tai ”lainoppineet”. (Ks. sanasto.)
ylipappi Hannaan: Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius nimitti Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. (Ks. Lu 3:2, tutkimisviite.) Joh 18:13, 19:ssä Hannasta sanotaan ”ylipapiksi”. Samaa kreikan sanaa (arkhiereús) voidaan käyttää sekä virassa olevasta ylimmäisestä papista että huomattavasta papiston jäsenestä, kuten ylimmäisestä papista, joka ei enää ollut virassa. (Ks. sanasto, ”Ylipappi”.)
Kaifaan: Tämä roomalaisten nimittämä ylimmäinen pappi oli taitava diplomaatti, joka pysyi virassaan kauemmin kuin kukaan lähimmistä edeltäjistään. Hänet nimitettiin tehtäväänsä noin vuonna 18, ja hän pysyi siinä noin vuoteen 36 saakka. Kaifas kuulusteli Jeesusta ja luovutti hänet Pilatukselle (Mt 26:3, 57; Joh 11:49; 18:13, 14, 24, 28). Apostolien teoissa hänet mainitaan nimeltä vain tässä jakeessa ja muissa jakeissa hänestä puhutaan ”ylimmäisenä pappina” (Ap 5:17, 21, 27; 7:1; 9:1).
Nasaretilaisen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.
teloititte paalussa: Tai ”kiinnititte paaluun”, ”kiinnititte tolppaan”. (Ks. Mt 20:19, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)
pääkulmakivi: Ks. Mt 21:42, tutkimisviite.
suorapuheisuuden: Tai ”rohkeuden”, ”pelottomuuden”. Kreikan sana parrēsía on käännetty myös vastineilla ”täysin vapaasti”, ”luottaa” (Ap 28:31; 1Jo 5:14). Tämä substantiivi ja samaan sanueeseen kuuluva verbi parrēsiázomai, joka on usein käännetty vastineilla ”julistaa rohkeasti”, ”puhua rohkeasti”, esiintyvät Apostolien teoissa useita kertoja, ja ne kuvailevat hyvin varhaiskristittyjen saarnaamistyötä (Ap 4:29, 31; 9:27, 28; 13:46; 14:3; 18:26; 19:8; 26:26).
koulunkäymättömiä: Tai ”oppimattomia”. Kreikan sana agrámmatos voi tarkoittaa luku- ja kirjoitustaidotonta, mutta tässä tekstiyhteydessä se viittaa todennäköisesti sellaiseen, joka ei ollut opiskellut rabbien kouluissa. Ensimmäisellä vuosisadalla useimmat juutalaiset osasivat nähtävästi lukea ja kirjoittaa, osittain siksi että monissa synagogissa oli koulu. Pietari ja Johannes eivät olleet kuitenkaan käyneet rabbien kouluja, niin kuin ei ollut Jeesuskaan (vrt. Joh 7:15). Jeesuksen ajan uskonnollinen eliitti hyväksyi ainoastaan näissä kouluissa annetun uskonnollisen koulutuksen. Saddukeukset ja fariseukset epäilemättä ajattelivat, että Pietari ja Johannes eivät olleet päteviä opettamaan ja selittämään kansalle Mooseksen lakia. Lisäksi nämä opetuslapset olivat kotoisin Galileasta, missä useimmat ihmiset olivat maanviljelijöitä, paimenia ja kalastajia. Jerusalemissa ja Juudeassa asuvat uskonnolliset johtajat ja muut ihmiset ilmeisesti halveksivat galilealaisia ja pitivät Pietaria ja Johannesta ”koulunkäymättöminä ja tavallisina ihmisinä”. (Joh 7:45–52; Ap 2:7.) Jumala ei kuitenkaan suhtautunut heihin näin (1Ko 1:26–29; 2Ko 3:5, 6; Ja 2:5). Jeesus oli ennen kuolemaansa kouluttanut ja valmentanut heitä ja muita opetuslapsiaan monipuolisesti (Mt 10:1–42; Mr 6:7–13; Lu 8:1; 9:1–5; 10:1–42; 11:52). Ylösnousemuksensa jälkeen hän opetti seuraajiaan edelleen pyhän hengen välityksellä (Joh 14:26; 16:13; 1Jo 2:27).
sanhedrininsalin: Tai ”sanhedrinin”. (Ks. Lu 22:66, tutkimisviite.)
ihmeen: Tai ”merkin”. Kreikan sana sēmeíon (käännetty usein vastineella ”merkki”) tarkoittaa tässä ihmetekoa, joka todistaa Jumalan tuesta.
Suvereeni Herra: Kreikan sanan despótēs perusmerkitys on ’herra’, ’isäntä’, ’omistaja’ (1Ti 6:1; Tit 2:9; 1Pi 2:18). Kun sitä käytetään puhuteltaessa Jumalaa, kuten tässä jakeessa sekä Lu 2:29:ssä ja Il 6:10:ssä, se käännetään ilmauksella ”suvereeni Herra”, joka tuo esiin hänen herruutensa ylivertaisuuden. Joissain käännöksissä sen vastineena on esimerkiksi ”Suvereeni”, ”Herra” tai ”Valtias”. Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä käytetään tässä heprean sanaa ʼAdonáj (’suvereeni Herra’), mutta ainakin yhdessä hepreankielisessä käännöksessä on Tetragrammi.
Jehovaa: Tässä Ps 2:2:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)
voideltuaan: Tai ”Kristustaan”, ”Messiastaan”. Tässä käytetään kreikan sanaa Khristós, josta juontuu arvonimi ”Kristus”. Ps 2:2:ssa, jota tässä lainataan, on vastaava heprean sana mašíaḥ (’voideltu’), josta juontuu arvonimi ”Messias”. (Ks. Lu 2:26; Joh 1:41; Ap 4:27; tutkimisviitteet.)
jonka sinä olit voidellut: Tai ”josta sinä olit tehnyt Kristuksen”, ”josta sinä olit tehnyt Messiaan”. Arvonimi Khristós (’Kristus’) tulee kreikan verbistä khríō, jota käytetään tässä kohdassa. Se tarkoittaa kirjaimellisesti öljyn kaatamista jonkun päälle. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tätä verbiä käytetään vain uskonnollisessa ja kuvaannollisessa merkityksessä, jolloin se tarkoittaa sitä, että Jumala valitsee jonkun huolehtimaan jostain erikoistehtävästä hänen ohjauksessaan. Sama kreikan verbi esiintyy myös Lu 4:18; Ap 10:38; 2Ko 1:21; Hpr 1:9:ssä. Toinen kreikan verbi aleífō tarkoittaa kirjaimellisen öljyn tai voiteen levittämistä iholle. Näitä aineita käytettiin ihon hoitamiseen tai lääkitsemiseen tai ruumiin valmistamiseen hautaamista varten (Mt 6:17; Mr 6:13; 16:1; Lu 7:38, 46; Ja 5:14).
Jehova: Jakeen sanat ovat osa rukousta, joka on osoitettu ”suvereenille Herralle” (Ap 4:24b). Ilmaus ”suvereeni Herra” on käännös kreikan sanasta despótēs, ja sitä käytetään Jumalasta myös Lu 2:29:ssä olevassa rukouksessa. Tässä Apostolien tekojen rukouksessa Jeesusta sanotaan Jumalan ”pyhäksi palvelijaksi” (Ap 4:27, 30). Opetuslasten rukous sisältää lainauksen Ps 2:1, 2:sta, jossa on Jumalan nimi (ks. Ap 4:26, tutkimisviite). Lisäksi Jehovalle esitetty pyyntö kuule heidän uhkauksensa, ts. sanhedrinin uhkaukset, muistuttaa sanamuodoltaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa olevia rukouksia. Esimerkiksi 2Ku 19:16, 19:ssä ja Jes 37:17, 20:ssä on samantyyppisiä rukouksia, joissa käytetään Jumalan nimeä. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 4:29.)
ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)
olivat rukoilleet hartaasti: Kreikan verbi déomai tarkoittaa harrasta rukoilemista, johon liittyy voimakas tunne. Samaan sanueeseen kuuluva substantiivi déēsis on usein käännetty vastineella ”harras rukous”, ja sen on sanottu tarkoittavan ”sydämestä lähtevää nöyrää pyyntöä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tätä substantiivia käytetään vain rukouksista, jotka esitetään Jumalalle. Jopa Jeesus ”esitti voimakkain huudoin ja kyynelin hartaita rukouksia ja myös pyyntöjä hänelle, joka pystyi pelastamaan hänet kuolemasta” (Hpr 5:7). Monikkomuoto ”hartaita rukouksia” osoittaa, että Jeesus rukoili Jehovaa tällä tavalla useammin kuin kerran. Esimerkiksi Getsemanen puutarhassa hän rukoili palavasti yhä uudelleen. (Mt 26:36–44; Lu 22:32.)
Jumalan sanaa: Tämä ilmaus esiintyy monta kertaa Apostolien teoissa (Ap 6:2, 7; 8:14; 11:1; 13:5, 7, 46; 17:13; 18:11). Tässä ”Jumalan sana” tarkoittaa kristillistä sanomaa, joka on lähtöisin Jehova Jumalalta ja joka tähdentää Jeesuksen Kristuksen tärkeää osaa Jumalan tarkoituksen toteutumisessa.
yksi sydän ja sielu: Tämä ilmaus kuvailee uskovien joukon yksimielisyyttä ja yhtenäisyyttä. Fil 1:27:ssä ilmaus ”yksimielisinä” eli kirjaimellisesti ”yhtenä sieluna” (alav.) voitaisiin kääntää myös ”yhtenä miehenä”. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ilmauksella ”yksi sydän” kuvaillaan sitä, että halutaan tai tehdään jotain yksimielisesti (1Ai 12:38, alav.; 2Ai 30:12, alav.). Lisäksi sanat ”sydän” ja ”sielu” mainitaan usein yhdessä, kun viitataan koko sisäiseen ihmiseen (5Mo 4:29; 6:5; 10:12; 11:13; 26:16; 30:2, 6, 10). Kreikan ilmausta käytetään tässä samalla tavalla, ja se voitaisiin kääntää ”aivan samanlainen ajattelutapa ja yhteinen päämäärä”. Jeesus olikin rukoillut, että hänen seuraajansa olisivat erilaisista taustoista huolimatta ”yhtä” (Joh 17:21).
lohdutuksen poikaa: Tai ”rohkaisun poikaa”. Käännös lisänimestä Barnabas, joka oli annettu opetuslapsi Joosefille. Koska Joosef oli yleinen nimi juutalaisten keskuudessa, apostolit olivat ehkä käytännön syistä antaneet hänelle tuon lisänimen (vrt. Ap 1:23). Kuten tämän jakeen sanaa poikaa selittävässä tutkimisviitteessä osoitetaan, ilmauksella ”jonkin (tai jonkun) poika” kuvailtiin joskus ihmisen huomattavaa ominaisuutta tai ominaispiirrettä. Lisänimi ”lohdutuksen poika” kertoi ilmeisesti siitä, että Joosef osasi erityisen hyvin rohkaista ja lohduttaa toisia. Luukas sanoo, että kun Joosef (Barnabas) lähetettiin Syyrian Antiokian seurakuntaan, hän alkoi ”rohkaista” toisia kristittyjä (Ap 11:22, 23). Vastineella ”rohkaista” käännetty kreikan verbi (parakaléō) kuuluu samaan sanueeseen kuin kreikan substantiivi (paráklēsis), joka on Ap 4:36:ssa käännetty vastineella ”lohdutus”. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa poikaa.)
poikaa: Hepreassa, arameassa ja kreikassa ilmauksella ”jonkin (tai jonkun) poika” voidaan kuvailla ihmisen huomattavaa ominaisuutta tai ominaispiirrettä tai luonnehtia jotain ihmisryhmää. Esimerkiksi 5Mo 3:18:ssa ”pelottomat miehet” eli rohkeat soturit ovat kirjaimellisesti ”kyvyn poikia”. Job 1:3:ssa vastineella ”itämaalaiset” käännetty ilmaus kuuluu kirjaimellisesti ”idän pojat”. 1Sa 25:17:ssä vastineella ”kelvoton” käännetty ilmaus on kirjaimellisesti ”belialin poika”, ts. ”arvottomuuden poika”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ihmisistä, jotka toimivat tietyllä tavalla tai ilmaisevat tiettyä ominaisuutta, käytetään esimerkiksi ilmauksia ”valtakunnan pojat”, ”Paholaisen pojat”, ”Korkeimman pojat” sekä ”valon pojat ja päivän pojat” (Mt 13:38; Lu 6:35; 1Te 5:5).