”Sinun sanasi on totuus”

Assyria – sotilasmahti

MILITARISMILLA on nykyään huomattava sija maailmassa. Väitetäänhän yleisesti, että kansallinen turvallisuus riippuu sotilasmahdista. Sotavoimien ylläpitoon ja aseistukseen kulutetaan huikeita rahasummia. Toisinaan hallitusohjatkin ovat armeijan käsissä.

Militarismi ei ole tietenkään mitenkään uutta. Entisajan valtakunnista erottuu Assyria huomattavana sotilasmahtina. Oli kerran aika, jolloin nimi ”Assyria” herätti kauhua ihmisten sydämessä. Kaupunkeja, valtakuntia ja kansoja kukistui sen etenevien sotajoukkojen tieltä. Assyrialainen yksinvaltias Sanherib kerskui 8. vuosisadalla eaa. puhemiehensä Rabsaken välityksellä: ”Onko muidenkaan kansojen jumalista yksikään pelastanut maatansa Assurin kuninkaan käsistä?” – 2. Kun. 18:33.

Assyrialaiset kohtelivat todella julmasti sotavankejaan. Joitakin poltettiin tai nyljettiin elävältä. Toisia seivästettiin teroitettuihin paaluihin, jotka työnnettiin heidän vatsansa läpi rintaonteloon. Eräät taas sokaistiin tai heidän nenänsä, korvansa ja sormensa leikattiin pois. Vankeja kuljetettiin usein nenän tai huulien läpi pantuihin koukkuihin kiinnitetyillä köysillä.

Tieto siitä, miten assyrialaiset kohtelivat uppiniskaisia vastustajiaan, antoi heille epäilemättä sotilaallista hyötyä. Monet kaupungit antautuivat pelätessään joutuvansa assyrialaisten julmuuden kohteeksi. Assyrialaiset saavuttivat siten verrattain pienin ponnistuksin päätavoitteensa, nimittäin saivat alistetut kansat veronalaisiksi. He soivat sellaisille veronalaisille kansoille jopa jonkin verran valtaa. Se muistuttaa jossakin mielessä nykyisten voimakkaitten valtioiden menettelyä, jotka eivät käy hyökkääviksi niin kauan kuin niiden kaupalliset edut toisissa maissa on turvattu.

Muinaiset assyrialaiset muistiinmerkinnät, joita on löydetty, käsittelevät laajalti sotilaallisia suorituksia. Kuninkaat kerskuivat häpeämättömästi sodankäynnistään ja sadistisista kidutuksista, ja sotanäyttämöt olivat usein heidän loistavia palatsejaan koristavien korkokuvien aiheena. Sir Austen Layard huomautti arkeologisten löytöjen perusteella:

”Assyrialainen palatsin sisäosan on täytynyt olla yhtä loistava kuin mahtavakin. . . . [Ensimmäisessä salissa] oli taisteluja, piirityksiä, voittokulkueita, metsästysurotekoja ja uskonnollisia seremonioita kuvattu seinille, veistetty alabasteriin ja maalattu hehkuvin värein. Jokaisen kuvan alla oli kiiltävällä kuparilla täytetyin kirjaimin tehtyjä piirtokirjoituksia, jotka selittivät esitettyjä näkymiä. Veistosten yläpuolelle oli maalattu toisia tapahtumia: kuningas, jota hänen eunukkinsa ja sotilaansa palvelivat, vastaanottamassa vankejaan, tekemässä sopimuksia toisten yksinvaltiaiden kanssa tai suorittamassa jotakin pyhää velvollisuutta. Näitä esityksiä ympäröivät värikkäät kehykset, jotka oli muotoiltu taidokkaasti ja aistikkaasti. Koristusten joukossa olivat huomiota herättäviä vertauskuvallinen puu, siivekkäät härät ja hirviöeläimet. Salin yläpäässä oli jättiläismäinen kuva kuninkaasta palvomassa ylintä jumaluutta tai saamassa eunukiltaan pyhän maljan. Häntä palvelivat hänen vaakunaansa kantavat soturit ja papit tai johtavat jumalat.”

Kuten tästä kuvauksesta ilmenee, sodankäynti liittyi läheisesti uskontoon. Assyrian kuningas oli Assyrian ylijumalan Aššurin ylimmäinen pappi, ja sota oli kansallisen uskonnon aidoin ilmaus. Kuningas Tiglat-Pileser I sanoi sodankäynnistään: ”Herrani Aššur kannusti minua.” Vuosikirjassaan Assyrian yksinvaltias Assurbanipal sanoi: ”Aššurin, Sinin, Šamašin, Rammanin, Belin, Nabun, Niiniven Ištarin, Ninibin, Nergalin ja Nuskun käskystä menin Mannain maahan ja marssin voitokkaasti sen läpi.” Kuningas Sargon pyysi säännöllisesti apua jumalatar Išarilta ennen sotaan lähtöään. Assyrialaiset sotajoukot marssivat jumalien standaarien jäljessä, jotka olivat ilmeisesti puisia tai metallisia vertauskuvia tankojen päässä. Enteille annettiin suuri arvo. Niitä pääteltiin tutkimalla uhrieläinten maksaa, huomioimalla lintujen lentoa tai tarkkailemalla planeettojen asentoa.

Papit saivat hyötyä assyrialaisten voitoista ja siksi itse asiassa yllyttivät sotimista. W. B. Wright huomauttaa kirjassaan Ancient Cities (Muinaisia kaupunkeja): ”Sotiminen oli kansan tehtävä, ja papit lietsoivat alituisesti sotaa. He saivat ylläpitonsa suuressa määrin sotasaaliista, josta sovittu osa aina määrättiin heille, ennen kuin toiset saivat osansa, sillä tämä ryöväreitten rotu oli ylenmäärin uskonnollista.”

Tätä taustaa vasten voidaan helposti ymmärtää, miksi Raamattu sanoo Assyrian pääkaupunkia Niiniveä ”verivelkojen kaupungiksi”. (Naah. 3:1) Jehova Jumala osoitti kauan kärsivällisyyttä tätä kaupunkia kohtaan, itse asiassa koko Assyrian valtakuntaa kohtaan. Mutta hän osoitti profeettojensa kautta etukäteen, että tulisi aika, jolloin Niinive olisi autiona. Esimerkiksi profeetta Sefanja kirjoitti henkeytettynä siitä, mitä Jehova tulisi tekemään: ”Hän on . . . tekevä Niiniven autioksi, kuivaksi kuin erämaa. Sen keskellä makaa laumoja, kaikkia villieläimiä joukoittain.” – Sef. 2:13, 14.

Tämä täyttyi, kun Babylonian kuninkaan Nabopolassarin ja meedialaisen Kyaksareen yhdistyneet sotavoimat piirittivät ja valloittivat Niiniven. Kaupunki ilmeisesti poltettiin, sillä monissa assyrialaisissa korkokuvissa näkyy tulen ja savun aiheuttamia vaurioita tai tahroja. Babylonian aikakirjat sanovat Niinivestä: ”He veivät mukanaan suuren saaliin kaupungista ja temppelistä ja [tekivät] kaupungin raunioläjäksi.” Täten mahtava Assyrian valtakunta sai häpeällisen lopun, kun sen pääkaupunki Niinive autioitettiin. Niinive on vielä tänäkin päivänä autiona. Lammaslaumat käyvät keväisin laitumella Quyunjikin kummun lähellä tai sen päällä, joka on toinen tuon muinaisen kaupungin sijaintia osoittavista kahdesta kummusta.

Kuinka voimakkaasti Assyrian valtakunnan loppu todistaakaan Jumalan sanan totuudellisuuden, samoin kuin senkin, ettei sotilasmahti ole todellinen suoja! Vaikka sellaisella militarismilla oli pappien tuki, se ei voinut säästää Assyriaa. Uskonnollisten johtajien siunaus ja hyväksymys ei nykyäänkään säästä verivelkaisia ihmisiä ja kansoja joutumasta tilille väkivaltaisista teoistaan kaikkeuden Ylintä Suvereenia Jehova Jumalaa vastaan. Päättäkäämme siksi noudattaa Jumalan hyväksymää menettelyä, sillä siinä on tosi turvallisuus ja suoja. Kuten on hyvin ilmaistu Sananl. 18:10:ssä, ”Herran [Jehovan, Um] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.”